Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1960

Vuoden 1960 kesäolympialaisissa Roomassa järjestettiin yleisurheilussa 34 kilpailutapahtumaa, miehille 24 ja naisille 10.[1]

MitalistitMuokkaa

MiehetMuokkaa

Laji Sijoitukset Selostus
100 m
  Armin Hary
  Saksa
10,2
  David Sime
  Yhdysvallat
10,2
  Peter Radford
  Yhdistynyt kuningaskunta
10,3
 
200 m
  Livio Berruti
  Italia
20,5 Berruti voitti 200 metrin juoksussa olympiakultaa ensimmäisenä eurooppalaisena. Seye edusti Ranskaa, koska hänen kotimaansa Senegal oli itsenäistynyt vasta samana vuonna.[2]
  Lester Carney
  Yhdysvallat
20,6
  Abdoulaye Seye
  Ranska
20,7
 
400 m
  Otis Davis
  Yhdysvallat
44,9 Davis johti loppusuoralle tultaessa viidellä metrillä mutta Kaufmann sai hänet melkein kiinni. Davisin sähköaika oli sadasosasekunnin parempi kuin Kaufmannin, ja molemmille merkittiin uusi käsiajanoton maailmanennätys 44,9.[2]
  Carl Kaufmann
  Saksa
44,9
  Malcolm Spence
  Etelä-Afrikka
45,5
 
800 m
  Peter Snell
  Uusi-Seelanti
1.46,3 Ennestään sangen tuntematon Snell ohitti loppusuoralla Moensin. Snell paransi kisoissa ennätystään kolme kertaa, yhteensä kahdella sekunnilla.[2]
  Roger Moens
  Belgia
1.46,5
  George Kerr
  Länsi-Intian liittovaltio
1.47,1
 
1 500 m
  Herb Elliott
  Australia
3.35,6 Elliott karkasi muilta juoksijoilta kaksi kierrosta ennen maalia ja paransi nimissään ollutta maailmanennätystä 0,4 sekunnilla.[2]
  Michel Jazy
  Ranska
3.38,4
  István Rózsavölgyi
  Unkari
3.39,2
 
5 000 m
  Murray Halberg
  Uusi-Seelanti
13.43,4
  Hans Grodotzki
  Saksa
13.44,6
  Kazimierz Zimny
  Puola
13.44,8
 
10 000 m
  Pjotr Bolotnikov
  Neuvostoliitto
28.32,2 Kymmenestä parhaasta juoksijasta yhdeksän paransi omaa ennätystään.[3]
  Hans Grodotzki
  Saksa
28.37,0
  David Power
  Australia
28.38,2
 
Maraton
  Abebe Bikila
  Etiopia
2.15.16,2 Maraton juostiin helteen välttelemiseksi illalla. Voittaja Bikila juoksi paljain jaloin.[3]
  Rhadi Ben Abdesselam
  Marokko
2.15.41,6
  Barry Magee
  Uusi-Seelanti
2.17.18,2
 
110 m aitajuoksu
  Lee Calhoun
  Yhdysvallat
13,8 Maailmanennätyksen vuonna 1959 juossut saksalainen Martin Lauer sijoittui neljänneksi.[3]
  Willie May
  Yhdysvallat
13,8
  Hayes Jones
  Yhdysvallat
14,0
 
400 m aitajuoksu
  Glenn Davis
  Yhdysvallat
49,3
  Clifton Cushman
  Yhdysvallat
49,6
  Richard Howard
  Yhdysvallat
49,7
 
3 000 m estejuoksu
  Zdzislaw Krzyszkowiak
  Puola
8.34,2
  Nikolai Sokolov
  Neuvostoliitto
8.36,4
  Semjon Ržištšin
  Neuvostoliitto
8.42,2
 
4 x 100 m
    Saksa
Bernd Cullmann
Armin Hary
Walter Mahlendorf
Martin Lauer
39,5 Yhdysvallat tuli ensimmäisenä maaliin mutta se hylättiin vaihtorikkeen vuoksi. Saksa sivusi sekä alkuerissä että loppukilpailussa Yhdysvaltojen nimissä ollutta maailmanennätystä.[3]
    Neuvostoliitto
Gusman Kosanov
Leonid Bartenev
Yuri Konovalov
Edvins Ozolin
40,1
    Yhdistynyt kuningaskunta
Peter Radford
David Jones
David Segal
Nick Whitehead
40,2
 
4 x 400 m
    Yhdysvallat
Jack Yerman
Earl Young
Glenn Ashby Davis
Otis Davis
3.02,2 Yhdysvallat teki uuden maailmanennätyksen ja myös Saksa alitti edellisen ennätyksen.[3]
    Saksa
Manfred Kinder
Joachim Reske
Johannes Kaiser
Carl Kaufmann
3.02,7
    Länsi-Intian liittovaltio
George Kerr
James Wedderburn
Keith Gardner
Malcolm Spence
3.04,0
 
20 km kävely
  Vladimir Golubnitši
  Neuvostoliitto
1.34.07,2
  Noel Freeman
  Australia
1.34.16,4
  Stanley Vickers
  Yhdistynyt kuningaskunta
1.34.56,4
 
50 km kävely
  Don Thompson
  Yhdistynyt kuningaskunta
4.25.30,0 Hopeamitalisti Ljunggren oli lähes 41-vuotias ja olympiavoittaja vuodelta 1948.[3]
  John Ljunggren
  Ruotsi
4.25.47,0
  Abdon Pamich
  Italia
4.27.55,4
 
Korkeushyppy
  Robert Šavlakadze
  Neuvostoliitto
216 Thomas oli aiemmin samana vuonna hypännyt neljä kertaa maailmanennätyksen, parhaallaan 223.[4]
  Valeri Brumel
  Neuvostoliitto
216
  John Thomas
  Yhdysvallat
214
 
Seiväshyppy
  Donald Bragg
  Yhdysvallat
470
  Ron Morris
  Yhdysvallat
460
  Eeles Landström
  Suomi
455
 
Pituushyppy
  Ralph Boston
  Yhdysvallat
812 Boston oli aiemmin samana vuonna parantanut Jesse Owensin 25 vuotta vanhaa maailmanennätystä tuloksellaan 821. Roberson nousi koko kilpailun viimeisellä hypyllä senttimetrin päähän Bostonin tuloksesta. Ter-Ovanesjan teki Euroopan-ennätyksen ja saksalainen Manfred Steinbach sijoittui neljänneksi tasan kahdeksan metrin hypyllä.[4]
  Irvin Roberson
  Yhdysvallat
811
  Igor Ter-Ovanesjan
  Neuvostoliitto
804
 
Kolmiloikka
  Józef Szmidt
  Puola
16,81
  Vladimir Gorjajev
  Neuvostoliitto
16,63
  Vitold Krejer
  Neuvostoliitto
16,43
 
Kuulantyöntö
  Bill Nieder
  Yhdysvallat
19,68 Maailmanennätystä samana vuonna parantanut Nieder jäi Yhdysvaltojen olympiakarsinnoissa neljänneksi ja pääsi joukkueeseen vasta, kun kisoihin valittu Dave Davis jäi rannevamman vuoksi pois.[4]
  Parry O’Brien
  Yhdysvallat
19,11
  Dallas Long
  Yhdysvallat
19,01
 
Kiekonheitto
  Al Oerter
  Yhdysvallat
59,18 Vuoden 1948 olympiavoittaja, Italian Adolfo Consolini sijoittui 17:nneksi.[4]
  Rink Babka
  Yhdysvallat
58,02
  Dick Cochran
  Yhdysvallat
57,16
 
Moukarinheitto
  Vasili Rudenkov
  Neuvostoliitto
67,10 Maailmanennätyksen 70,33 vähän ennen olympiakisoja heittänyt yhdysvaltalainen Harold Connolly sijoittui kahdeksanneksi.[4]
  Gyula Zsivótzky
  Unkari
65,79
  Tadeusz Rut
  Puola
65,64
 
Keihäänheitto
  Viktor Tsibulenko
  Neuvostoliitto
84,64 Puolalainen Janusz Sidło heitti karsinnassa tuloksen 85,14 mutta jäi loppukilpailussa kahdeksanneksi tuloksellaan 76,46. Tsibulenko heitti voittotuloksen ensimmäisellä kierroksella.[4]
  Walter Krüger
  Saksa
79,36
  Gergely Kulcsár
  Unkari
78,57
 
Kymmenottelu
  Rafer Johnson
  Yhdysvallat
8392 Johnson ja Yang olivat opiskelutovereita Kalifornian yliopistosta.[4]
  Yang Chuan-Kwang
  Taiwan
8334
  Vasili Kuznetsov
  Neuvostoliitto
7809
 

NaisetMuokkaa

Laji Sijoitukset Selostus
100 m
  Wilma Rudolph
  Yhdysvallat
11,0 Loppukilpailu juostiin myötätuulessa, joten ajat eivät olleet tilastokelpoisia. Rudolph sivusi välierissä maailmanennätystä 11,3.[5]
  Dorothy Hyman
  Yhdistynyt kuningaskunta
11,3
  Giuseppina Leone
  Italia
11,3
 
200 m
  Wilma Rudolph
  Yhdysvallat
24,0
  Jutta Heine
  Saksa
24,4
  Dorothy Hyman
  Yhdistynyt kuningaskunta
24,7
 
800 m
  Ljudmila Ševtsova
  Neuvostoliitto
2.04,3 Laji oli edellisen kerran olympiaohjelmassa vuonna 1928.[6]
  Brenda Jones
  Australia
2.04,4
  Ursula Donath
  Saksa
2.05,6
 
80 m aitajuoksu
  Irina Press
  Neuvostoliitto
10,8 Irina Pressin sisko Tamara Press voitti kultaa kuulantyönnössä.[6]
  Carole Quinton
  Yhdistynyt kuningaskunta
10,9
  Gisela Birkemeyer
  Saksa
11,0
 
4 x 100 m
    Yhdysvallat
Martha Hudson
Lucinda Williams
Barbara Jones
Wilma Rudolph
44,5 Yhdysvallat juoksi välierissä maailmanennätyksen 44,4.[6]
    Saksa
Martha Langbein
Anni Biechl
Brunhilde Hendrix
Jutta Heine
44,8
    Puola
Teresa Wieczorek
Barbara Janiszewska
Celina Jesionowska
Halina Richter
45,0
 
Korkeushyppy
  Iolanda Balaș
  Romania 
185
  Jarosława Jozwiakowska
  Puola
Dorothy Shirley
  Yhdistynyt kuningaskunta
171
 
 
Pituushyppy
  Vera Krepkina
  Neuvostoliitto
637
  Elżbieta Krzesińska
  Puola
627
  Hildrun Claus
  Saksa
621
 
Kuulantyöntö
  Tamara Press
  Neuvostoliitto
17,32
  Johanna Lüttge
  Saksa
16,61
  Earlene Brown
  Yhdysvallat
16,42
 
Kiekonheitto
  Nina Ponomarjova
  Neuvostoliitto
55,10
  Tamara Press
  Neuvostoliitto
52,59
  Lia Manoliu
  Romania 
52,36
 
Keihäänheitto
  Elvira Ozolina
  Neuvostoliitto
55,98 Ozolina heitti voittotuloksen ensimmäisellä kierroksella. Hän oli iältään lähes 38-vuotias.[6]
  Dana Zátopková
  Tšekkoslovakia
53,78
  Birutė Kalėdienė
  Neuvostoliitto
53,45
 

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Arponen, s. 187–190
  2. a b c d Arponen, s. 187
  3. a b c d e f Arponen, s. 188
  4. a b c d e f g Arponen, s. 189
  5. Arponen, s. 189–190
  6. a b c d Arponen, s. 190

Aiheesta muuallaMuokkaa