Risto Antero Ankio (s. 15. huhtikuuta 1937 Viiala) on suomalainen seiväshyppääjä. Hän edusti Suomea muun muassa olympialaisissa ja hyppäsi epävirallisen sisäratojen Euroopan-ennätyksen vuonna 1962. Hän on viimeinen terässeipäällä Suomen ennätyksen tehnyt hyppääjä, mutta menestyi myös lasikuituseipäällä.

Ankio sijoittui Belgradin EM-kilpailuissa 1962 kolmesta suomalaisesta heikoimpana neljänneksi. Tokion 1964 olympialaisissa hän oli kahdestoista. Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa hän saavutti hopeaa vuonna 1961 ja pronssia vuonna 1963.

Ankio paransi syyskuussa 1961 Suomen ja Pohjoismaiden ennätyksen tulokseen 458 cm. Tämä jäi viimeiseksi terässeipäällä hypätyksi ennätykseksi. Maaliskuussa 1962 Ankio hyppäsi lasikuituseipäällä epävirallisen sisäratojen Euroopan-ennätyksen 476 cm.

Kesäkuussa 1962 hän voitti Helsingin olympiastadionilla käytyjen Marskin kisojen seiväskilpailun stadionin ennätyksellä 460 cm; tuossa kisassa käytettiin ensimmäistä kertaa Suomessa alastulopaikalla Superlon-vaahtomuovipehmusteita. Kauhavan juhannuskisoissa 1962 Ankio sijoittui tuloksella 450 cm toiseksi kilpailussa, jossa Pentti Nikula hyppäsi uuden maailmanennätyksen 494 cm. Ennätyksensä 487 cm Ankio hyppäsi vuonna 1964.

Ankio voitti Suomen mestaruuden vuonna 1961 sekä saavutti SM-pronssia vuosina 1963 ja 1964. Sisäradoilla hän saavutti SM-hopeaa vuonna 1962. Hän edusti seuratasolla Viialan Viriä ja Lauttasaaren Pyrintöä. Hänen valmentajansa oli Valto Olenius.

LähteetMuokkaa

Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.