Urheiluvuosi 1992

vuoden 1992 urheilutapahtumat

Urheiluvuosi 1992 käsittelee vuoden 1992 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

Urheiluvuodet
1982198319841985198619871988 •   
198919901991 1992 199319941995
   1996199719981999200020012002
Vuodet
1989199019911992199319941995

Yleiskilpailut muokkaa

  • Talviolympialaiset 8.–23.2. Albertvillessa, Ranskassa. Menestynein maa oli kymmenen kultamitalia ja kaikkiaan 26 mitalia saanut Saksa. IVY ja Norja voittivat kumpikin yhdeksän kultamitalia.[1]
  • Kesäolympialaiset 25.7.–9.8. Barcelonassa, Espanjassa. Mitalitilaston kärkimaat olivat IVY, Yhdysvallat ja Saksa. Kisoihin osallistui ennätyksellisesti 173 maata ja 10 274 urheilijaa.[2][3]

Alppihiihto muokkaa

Amerikkalainen jalkapallo muokkaa

Ampumahiihto muokkaa

Ampumaurheilu muokkaa

  • Barcelonan olympialaisten ampumakilpailujen ohjelmassa oli seitsemän miesten ja neljä naisten lajia sekä kaksi yhteistä haulikkolajia. IVY:n joukkueen ampujat voittivat viisi kultamitalia, joista kaksi meni pistooliampuja Marina Logvinenkolle. Avoimista haulikkolajeista skeetin voitti kiinalaisnainen Zhang Shan.[10]
  • Ilma-aseiden Euroopan-mestaruuskilpailut 28.2.–1.3. Budapestissa, Unkarissa.[11]
  • Haulikkolajien Euroopan-mestaruuskilpailut 10.–20.6. Istanbulissa, Turkissa.[12]

Autourheilu muokkaa

Baseball muokkaa

Golf muokkaa

Jalkapallo muokkaa

Judo muokkaa

  • Barcelonan olympialaisten judokilpailuissa sekä miehet että naiset ottelivat seitsemässä painoluokassa. Japani otti kymmenen mitalia, ja sen lisäksi kahteen kultamitaliin ylsivät Espanja, Ranska ja IVY. Yhteensä mitalimaita oli 19. Puolan Waldemar Legień uusi ainoana judokana neljän vuoden takaisen olympiavoittonsa. Miesten raskaimman sarjan (yli 95 kg) voitti IVY:tä edustanut Davit Hahaleišvili, ja naisten yli 72-kiloisissa Zhuang Xiaoyanista tuli Kiinan ensimmäinen judon olympiavoittaja.[31]

Jääkiekko muokkaa

Koripallo muokkaa

Kriketti muokkaa

Käsipallo muokkaa

Lentopallo muokkaa

Maahockey muokkaa

Moottoripyöräurheilu muokkaa

Nyrkkeily muokkaa

  • Ammattilaisnyrkkeilyn raskaan sarjan entinen maailmanmestari Mike Tyson tuomittiin maaliskuussa kuuden vuoden vankeuteen raiskauksesta.[48]
  • Yhdysvaltalainen Riddick Bowe nousi ammattilaisnyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestariksi pistevoitolla maanmiehestään Evander Holyfieldista marraskuussa Las Vegasissa. Tappio oli Holyfieldin 29 ottelun ammattilaisuralla ensimmäinen.[49]
  • Barcelonan olympialaisten nyrkkeilykilpailuissa miehet ottelivat 12 painoluokassa. Kuuba voitti seitsemän kulta- ja kaksi hopeamitalia. Yhteensä mitalimaita oli 25. Raskaimman, yli 91-kiloisten sarjan voitti Kuuban Roberto Balado.[50][51]

Paini muokkaa

Pikaluistelu muokkaa

Pohjoismaiset hiihtolajit muokkaa

Pyöräily muokkaa

Ratsastus muokkaa

Squash muokkaa

Taitoluistelu muokkaa

Tennis muokkaa

Uinti muokkaa

  • Barcelonan olympialaisten uintilajien menestynein maa oli 14 kultamitalia voittanut Yhdysvallat. Unkarin selkä- ja sekauimari Krisztina Egerszegi voitti kolme henkilökohtaista kultamitalia. IVY:n vapaauimari Jevgeni Sadovyi voitti kolme kultaa, joista yhden viestissä. Taitouinnin henkilökohtaisen kilpailun kultamitali päätettiin yli vuosi kisojen jälkeen jakaa kahdelle uimarille yhden tuomarin pisteitä antaessaan tekemän virheen vuoksi.[79][80]
  • Sprinttiuinnin Euroopan-mestaruuskilpailut 21.–22.11. Espoossa, Suomessa. Saksa ja Ruotsi voittivat kumpikin neljä kultamitalia sekä järjestäjämaa Suomi kolme.[81]

Voimistelu muokkaa

Yleisurheilu muokkaa

  • Barcelonan olympialaisten yleisurheilukilpailuissa menestyneimmät joukkueet olivat Yhdysvallat ja IVY. Maailmanennätystä paransivat Yhdysvaltain Kevin Young 400 metrin aitajuoksussa (46,78) sekä Yhdysvaltain miesten viestijuoksujoukkue 4 × 100 metrillä (37,40) ja 4 × 400 metrillä (2.55,74). Yhdysvaltain Carl Lewis voitti pituushypyssä kultaa kolmannen kerran. Marokon Khalid Skah voitti kultaa 10 000 metrin juoksussa mutta sai yleisöltä kovat buuaukset, kun hänen kierroksella jäänyt maanmiehensä Hammou Boutayeb yritti juoksun loppuvaiheissa häiritä Skahin kanssa voitosta taistellutta Kenian Richard Chelimoa.[84][85]
  • Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailut 21.3. Bostonissa, Yhdysvalloissa. Miesten maailmanmestaruuden voitti viidennen kerran Kenian John Ngugi. Naisten kilpailun ykkönen oli yhdysvaltalainen Lynn Jennings. Kenia voitti molemmat joukkuemestaruudet.[86]
  • Puolimaratonin maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin ensimmäisen kerran 20.9. Newcastlessa, Englannissa. Miesten maailmanmestaruuden voitti Kenian Benson Masya ja naisten britti Liz McColgan. Miesten joukkuemestaruuden voitti Kenia ja naisten Japani.[87]
  • Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailut 28.2.–1.3. Genovassa, Italiassa. Menestynein joukkue oli IVY. Seitsenottelussa Ranskan Christian Plaziat teki sisäratojen maailmanennätyksen 6 418 pistettä.[88]
  • Miehet paransivat maailmanennätyksiä useissa eri lajeissa.[89] Britti Steve Backley heitti 25.1. Aucklandissa keihästä tulokseen 91,46, joka oli uusi maailmanennätys, kun vuonna 1991 karheapintaisilla keihäillä heitetyt tulokset oli sääntömuutoksen myötä poistettu ennätystilastoista.[90] Ukrainalainen Serhi Bubka jatkoi seiväshypyn maailmanennätyksen parantelua sentti kerrallaan: hän hyppäsi 13.6. Dijonissa tuloksen 611, paransi ennätystä seuraavan kerran 30.8. Padovassa ja päätyi 19.9. Tokiossa tulokseen 613.[91] Barcelonan olympialaisissa yhdysvaltalainen Kevin Young juoksi 400 metrin aitajuoksussa 6.8. ennätyksen 46,78, ja kaksi päivää myöhemmin Yhdysvallat kohensi viestijuoksujen ennätyksiä aikoihin 37,40 ja 2.55,74.[92] Kenialainen Moses Kiptanui paransi 16.8. Kölnin GP-kilpailuissa 3 000 metrin juoksun maailmanennätykseksi 7.28,96, ja kolme päivää myöhemmin hän juoksi Zürichin GP-kilpailuissa 3 000 metrin estejuoksun maailmanennätyksen 8.02,08.[93] Yhdysvaltalainen Dan O’Brien teki 4.–5.9. Talencessa kymmenottelun uudet ME-pisteet 8891.[94] Algerialainen Noureddine Morceli paransi 6.9. Rietissä 1 500 metrin juoksun maailmanennätykseksi 3.28,86.[95]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
  • Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 13. Spartakus Oy, 1992. ISBN 951-96269-2-1.
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 14. Sporttikustannus Oy, 1993. ISBN 951-8920-18-4.

Viitteet muokkaa

  1. Arponen, s. 485, 487
  2. Arponen, s. 331, 334
  3. Siukonen & Ahola 1993, s. 67, 91, 168
  4. Siukonen & Ahola 1992, s. 180, 192–193
  5. Siukonen & Ahola 1993, s. 119, 243
  6. Siukonen & Ahola 1993, s. 98, 310
  7. Siukonen & Ahola 1992, s. 178–179, 193–194
  8. Siukonen & Ahola 1993, s. 244
  9. Siukonen & Ahola 1993, s. 119, 244
  10. Siukonen & Ahola 1993, s. 64, 83–85
  11. Siukonen & Ahola 1993, s. 244
  12. Siukonen & Ahola 1993, s. 244–245
  13. Siukonen & Ahola 1993, s. 214, 269
  14. Siukonen & Ahola 1993, s. 226–227, 249, 312
  15. Melart, Juhani & Melart, Kari: Elämä pelissä – Grand Prix -ratojen sankarit, s. 264. 2. painos. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22767-6.
  16. Harmsen, Natalie: On this day: The Toronto Blue Jays win the 1992 World Series History.ca. 24.10.2022. Corus Entertainment Inc.. Viitattu 8.2.2024. (englanniksi)
  17. Siukonen & Ahola 1993, s. 65–66, 86–87
  18. a b Pihlaja, s. 152
  19. a b Pihlaja, s. 151
  20. Bisset, Fergus: The Biggest Upset In Solheim Cup History - Dalmahoy 1992 Golf Monthly. 15.9.2023. Viitattu 8.2.2024. (englanniksi)
  21. A look back at the 1992 Solheim Cup The Denver Post. 5.6.2013 (29.4.2016). Viitattu 8.2.2024. (englanniksi)
  22. Siukonen & Ahola 1993, 140
  23. Siukonen & Ahola 1993, 144
  24. Siukonen & Ahola 1993, 146
  25. UEFA Champions League: 1991/92, Final UEFA. Viitattu 2.8.2020. (englanniksi)
  26. Siukonen & Ahola 1993, 148, 154, 249–250
  27. Siukonen & Ahola 1993, 66, 87
  28. Siukonen & Ahola 1993, 139–140
  29. Corsica's Furiani stadium disaster: The worst tragedy in French sport, 30 years on 21.10.2022. France24. Viitattu 6.2.2024. (englanniksi)
  30. Timmers, Laurie: French MPs back ban on May 5 football games to honour victims of Corsican stadium collapse Euronews. 13.2.2020. Viitattu 6.2.2024.
  31. Siukonen & Ahola 1992, s. 55, 76–77
  32. Siukonen & Ahola 1992, s. 186, 196–197
  33. Siukonen & Ahola 1993, s. 141, 254
  34. Siukonen & Ahola 1993, s. 135, 256
  35. Siukonen & Ahola 1993, s. 149, 255
  36. Pihlaja, s. 263
  37. Siukonen & Ahola 1993, s. 66, 87
  38. Siukonen & Ahola 1993, s. 151, 260
  39. Pihlaja, s. 322
  40. Siukonen & Ahola 1993, s. 122
  41. Benson & Hedges World Cup 1992 Cricinfo. Viitattu 5.2.2024. (englanniksi)
  42. Siukonen & Ahola 1993, s. 87–88
  43. Siukonen & Ahola 1993, s. 88
  44. Siukonen & Ahola 1993, s. 88–89
  45. a b c d Siukonen & Ahola 1993, 270
  46. Siukonen & Ahola 1993, 181, 270
  47. Siukonen & Ahola 1993, s. 188, 190, 270
  48. Siukonen & Ahola 1993, 23, 122
  49. Siukonen & Ahola 1993, 23, 208
  50. Siukonen & Ahola 1993, 75–76
  51. Arponen, s. 342–343
  52. Siukonen & Ahola 1993, 74–75
  53. Arponen, s. 340–342
  54. Siukonen & Ahola 1992, s. 185, 194–195
  55. Siukonen & Ahola 1993, s. 112, 280
  56. Siukonen & Ahola 1993, s. 114, 280
  57. Siukonen & Ahola 1993, s. 119, 280
  58. Siukonen & Ahola 1993, s. 87, 280
  59. Siukonen & Ahola 1992, s. 190–192
  60. Arponen, s. 487–489
  61. Siukonen & Ahola 1993, s. 119, 272
  62. Siukonen & Ahola 1992, s. 250
  63. Siukonen & Ahola 1993, s. 95
  64. Siukonen & Ahola 1993, s. 57–58, 79–80
  65. Boyce, Barry: 47th Vuelta a Espana 1992 CyclingRevealed. Viitattu 5.2.2024. (englanniksi)
  66. a b Pihlaja, s. 605
  67. Siukonen & Ahola 1993, s. 65, 86
  68. Siukonen & Ahola 1993, s. 195, 285
  69. Siukonen & Ahola 1993, s. 200, 202, 285
  70. Siukonen & Ahola 1992, s. 185–186, 195–196
  71. Siukonen & Ahola 1993, s. 122–123, 125, 288
  72. Siukonen & Ahola 1993, s. 288
  73. Pihlaja, s. 739–740
  74. Pihlaja, s. 739
  75. Pihlaja, s. 736–737
  76. Pihlaja, s. 738
  77. Siukonen & Ahola 1993, s. 66, 89–90, 172, 177
  78. Pihlaja, s. 740
  79. Siukonen & Ahola 1993, s. 50–52, 71–74
  80. Arponen, s. 338–340
  81. Siukonen & Ahola 1993, s. 291
  82. Siukonen & Ahola 1993, s. 56–57, 78–79
  83. Arponen, s. 344–345
  84. Siukonen & Ahola 1993, s. 37, 68–71, 173–175, 177
  85. Arponen, s. 334–338
  86. Siukonen & Ahola 1993, s. 119, 301
  87. Siukonen & Ahola 1993, s. 193, 301
  88. Siukonen & Ahola 1993, s. 102, 111, 299–300
  89. Siukonen & Ahola 1993, s. 307–308
  90. Siukonen & Ahola 1993, s. 98
  91. Siukonen & Ahola 1993, s. 151, 184, 193
  92. Siukonen & Ahola 1993, s. 69, 174–175, 177, 307
  93. Siukonen & Ahola 1993, s. 180
  94. Siukonen & Ahola 1993, s. 188, 307
  95. Siukonen & Ahola 1993, s. 189

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.