Boston Bruins

yhdysvaltalainen NHL-seura

Boston Bruins on yhdysvaltalainen ammattilaistason jääkiekkoseura, jonka kotikaupunki on Boston Massachusettsin osavaltiossa. Seura kuuluu NHL:n Itäisen konferenssin Atlantin divisioonaan.

Boston Bruins
Historia Boston Bruins
1924–
Perustettu 1924
Kaupunki Yhdysvallat Boston, Massachusetts
Kotiareena TD Garden
– kapasiteetti 17 565
Sarja NHL
Konferenssi Itäinen
Divisioona Atlantin
Värit          
Toimitusjohtaja Kanada Don Sweeney
Päävalmentaja Kanada Jim Montgomery
Kapteeni Kanada Brad Marchand
Omistaja Yhdysvallat Delaware North Companies
Yhteistyöseurat Yhdysvallat Providence Bruins (AHL)
Yhdysvallat Maine Mariners (ECHL)
Stanley Cupit 6 (1929, 1939, 1941, 1970, 1972, 2011)
Konferenssin mestaruudet 5 (1988, 1990, 2011, 2013, 2019)
Divisioonan mestaruudet 27 (1928, 1929, 1930, 1931, 1933, 1935, 1938, 1971, 1972, 1974, 1976, 1977, 1978, 1979, 1983, 1984, 1990, 1991, 1993, 2002, 2004, 2009, 2011, 2012, 2014, 2020, 2023)

Boston Bruins perustettiin vuonna 1924, ja se on NHL:n nykyisistä joukkueista kolmanneksi vanhin. Bruins on yksi Original Six -seuroista, ja oli ensimmäinen NHL:ään liittynyt yhdysvaltalainen seura.lähde?

Bruins on voittanut historiansa aikana kuusi Stanley Cup -mestaruutta, joista viimeisin on kaudelta 2010–2011. Bruins pelaa kotiottelunsa 17 565 katsojan TD Gardenissa.lähde?

Historia

muokkaa

Kaudesta 1924–1925 toiseen maailmansotaan

muokkaa

Ensimmäisellä NHL-kaudellaan Boston voitti vain 6 peliä ja hävisi 24 sijoittuen kuuden joukkueen sarjassa viimeiseksi maalieron ollessa 49 tehtyä ja 119 päästettyä maalia. Joukkueen ensimmäisenä valmentajana ja toimitusjohtajana toimi Art Ross. Bostonilaiset ottivat NHL-jääkiekon nopeasti omakseen, ja joukkueeseen panostettiin alusta lähtien voimakkaasti. Jo kolmannella kaudellaan Boston pääsi Stanley Cupin loppuotteluun, jossa se tosin hävisi Ottawalle. Seuraavalle kaudelle joukkue sai uuden kotihallin Boston Madison Square Gardenin.lähde?

Viidennellä kaudellaan 1928–1929 Boston voitti ensimmäisen Stanley Cupinsa New York Rangersin ollessa häviävänä osapuolena. Seuraavien yhdeksän kauden aikana eli kaudesta 1929–1930 kauteen 1937–1938 Boston voitti viisi kertaa Amerikan divisioonan pääsemättä kuitenkaan kertaakaan Stanley cupin loppuotteluun saakka. Näiden vuosien aikana Art Ross oli poissa valmentajan paikalta kahdella kaudella halutessaan keskittyä enemmän seuran pääjohtajan tehtäviin. Tuolloin valmentajana toimi Frank Patrickilla.lähde?

Joukkueen toinen Stanley Cupin voitto tuli kaudella 1938–1939 joukkueen päihittäen loppuottelusarjassa Toronto Maple Leafsin voitoin 4–1. Joukkueessa loisti maalivahti Frank Brimsek. Seuraava kausi oli Bostinilta hiukan heikompi. Seura palasi Stanley cupin loppuotteluihin jälleen kaudella 1940–1941 ja voitti Stanley cupin. Joukkueen valmentajana toimi silloin Cooney Weiland. Joukkueen parhaimmat pelaajat olivat edelleen maalivahti Brimsek sekä hyökkääjät Milt Schmidt, Bobby Bauer ja Woody Dumart jotka muodostivat niin kutsutun Kraut-hyökkäysketjun. Joukkueen paras maalintekijä oli Bill Cowley.lähde?

Toinen maailmansota vei paljon Bostonin huippupelaajia armeijan palvelukseen. Sodan jälkeen heidän tasonsa ei ollut enää entisensä, ja näin ensimmäinen huippujoukkue oli hajonnut.lähde?

Uusi nousu

muokkaa

Uusi nousu Bostonissa alkoi vasta kaudella 1967–1968, jolloin joukkueeseen hankittiin Chicago Blackhawksista Phil Esposito, Fred Stanfield ja Ken Hodge. Joukkueessa oli mukana myös Bostonin oma juniorilupaus Bobby Orr, joka tulevilla kausilla tuli muuttamaan puolustuspelaamista huomattavasti. Kaudella 1969–1970 Boston palasi Stanley Cup -voittajaksi Espositon ja Orrin avittamana. Loppuottelusarjassa joukkue voitti mestaruuden puhtaasti numeroin 4–0 St. Louis Bluesia vastaan. Seuraavalla kaudella joukkue hävisi loppuottelusarjassa Montreal Canadiensille, mutta palasi jälleen Stanley cup -voittajaksi kaudella 1971–1972. Boston voitti New York Rangersin otteluvoitoin 4–2. Seuraavalla kaudella 1972–1973 Boston menetti Derek Sandersonin ja Ted Greenin, jotka siirtyvät kilpailevaan WHA-liigaan. Ed Westfall siirtyi Bostonista New York Islandersiin.lähde?

Ennen kauden 1976–1977 alkua Boston Bruins oli siirtynyt uusien omistajien haltuun. Boston pääsi loppuotteluihin Montreal Canadiensia vastaan, mutta hävisi suoraan neljässä pelissä. Myös seuraavalla kaudella samat joukkueet pääsivät loppuotteluihin , mutta Montreal oli tälläkin kertaa parempi, otteluvoitoin 4–2. Seuraavan kerran Bruins pelasi loppuotteluissa kausilla 1987–1988 ja 1989–1990, jolloin vastassa oli Edmonton Oilers, joka voitti molemmilla kerroilla Stanley Cupin, ensimmäisen voitoin 4–0 ja toisen voitoin 4–1.lähde?

Kausien 1967–1968 ja 1995–1996 välillä Boston oli joka vuosi pudotuspeleissä mukana, eli yhteensä ennätykselliset 29 kautta peräkkäin.lähde?

Kohti nykypäivää

muokkaa
 
Kuva Boston Bruinsin ottelusta kaudelta 2009–2010
 
TD Banknorth Garden sisältä

Kaudelle 1995–1996 Boston sai uuden kotihallin FleetCentren. Seuraavalla kaudella uudeksi valmentajaksi tuli Pat Burns ja joukkueeseen liittyi nuoria lupaavia pelaajia, kuten Joe Thornton ja Sergei Samsonov. Toisella Burnsin valmennuskaudella eli kaudella 1998–1999 joukkueen peli alkoi olla valmentajan oppien mukaista. Burns alkoi korostaa puolustuspelin merkitystä. Nuoret pelaajat alkoivat myös lunastaa odotuksiaan. Joukkueen parhaina pistemiehinä toimivat Jason Allison, Samsonov ja Dmytro H’rystytš. Myös Thornton alkoi lunastaa häneen kohdistettuja odotuksia. Puolustus toimi Raymond Bourquen johdolla ja Byron Dafoe pelasi hyvin maalissa. Tämä olikin joukkueen historiassa neljäs kerta, kun maalivahti saavutti alle 2,00 päästetyn maalin keskiarvon ottelua kohden ja ensimmäinen kerta 60 vuoteen sitten Frank Brimsekin. Ennen kauden 1999–2000 alkua Bourque pyysi siirtoa toiseen seuraan saadakseen mahdollisuuden voittaa Stanley cupin urallaan. Seuran johto myöntyi nykypäivän ikoninsa pyyntöön, ja hänet myytiin Colorado Avalancheen. Bourque on kaikkien aikojen tilastossa eniten Bostonissa pelejä pelannut pelaaja, jonka lisäksi hänellä on joukkueen historiassa eniten syöttöpisteitä ja pisteitä yhteensä.[1]

2000-luvun alussa joukkueen parhaita pelaajia olivat Joe Thornton ja Sergei Samsonov. Suurta menestystä ei viime vuosina ole Bruinsilla ollut kevään 2011 mestaruutta ja 2013 loppuottelupaikkaa lukuun ottamatta. Joukkue on 2000-luvulla jäänyt kuudesti pudotuspelien ulkopuolelle. Kaudella 2003–2004 se oli itäisen konferenssin toinen ja lupaavia merkkejä oli paljon ilmassa. Esimerkiksi uudet pelaajat, kuten maalivahti Andrew Raycroft ja hyökkääjä Patrice Bergeron nousivat tärkeään asemaan. Kokemusta joukkueeseen hankittiin palkkaamalla Michael Nylander ja Sergei Gontšar. Vuonna 2005 Boston teki suurimman pelaajavaihdon pitkään aikaan, kun Joe Thornton siirtyi San Jose Sharksiin. Boston sai puolestaan San Jose Sharksilta Marco Sturmin, Wayne Primeaun sekä Brad Stuartin. Tämä siirto oli monelle fanille kova paikka, koska Thorntonista oli joukkueen kapteeni, ja hän oli joukkueen suurin tähti. Kesällä 2007 Bruins erotti päävalmentaja Dave Lewisin vain yhden kauden jälkeen ja palkkasi hänen tilalleen New Jersey Devilsin Claude Julienin.[2][3]

Kaudella 2010–2011 Boston voitti kuudennen kerran Stanley Cupin. Loppuotteluissa Bruins voitti Vancouver Canucksin. Ottelusarja venyi ratkaisevaan seitsemänteen loppuotteluun, jonka Boston voitti maalein 4–0.[4]

Alkuvuonna 2017 Bruins sanoi pitkäaikaisen päävalmentajansa Claude Julienin irti tehtävästään. Hänen tilalleen siirtyi apuvalmentaja Bruce Cassidy.[5] Cassidy erotettiin päävalmentajan tehtävistä kesäkuussa 2022. Kaudella 2022–2023 joukkue löi NHL:n ennätyksen saavuttaen 50 runkosarjavoittoa vain 64 ottelussa[6]. Myöhemmin seura rikkoi myös NHL:n yhden kauden voittoennätyksen saavuttaen 64 voittoa ja piste-ennätyksen saavuttaen 133 pistettä[7]. Kuitenkin pudotuspelien ensi kierroksella vain vaivoin pudotuspeleihin selvinnyt Florida Panthers pudotti Bruinsin jatkosta seitsemännen ottelun jatkoajalla syntyneellä maalilla. Joukkueiden välinen piste-ero runkosarjassa oli 43 pistettä. Näin mitattuna kyse on NHL:n pudotuspelihistorian suurimmasta yllätyksestä, sillä monet pitivät Bostonia mestaruussuosikkina. Boston ei koko kaudella hävinnyt kolmea ottelua peräkkäin, mutta hävisi pudotuspeleissä Pantersille otteluvoitoin 3–4 johdettuaan ottelusarjaa jo voitoin 3–1.[8]

Tunnukset

muokkaa

Seuran tunnukset

muokkaa

Pelaajat

muokkaa

Joukkue kaudella 2024–2025

muokkaa
Boston Bruins kaudella 2024–2025
Kokoonpano Valmentajat

Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

Päävalmentaja


Selitykset
  • (C) Kapteeni
  • (A) Varakapteeni

Lähde: Eliteprospects eliteprospects.com.
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2024

Joukkueenjohto

muokkaa

Jäädytetyt pelinumerot

muokkaa

Hall of Famen jäseniä

muokkaa

Ennätykset

muokkaa
 
Tuukka Rask

[9]

  • Eniten kausia: Johnny Bucyk (1957–1978), Ray Bourque (1979–2000), 21
  • Eniten otteluita: Ray Bourque, 1518 (1979–2000)
  • Eniten pisteitä: Ray Bourque, 1506 (1979–2000)
  • Eniten maaleja: Johnny Bucyk, 545 (1957–1978)
  • Eniten syöttöjä: Ray Bourque, 1111 (1979–2000)
  • Eniten jäähyminuutteja: Terry O'Reilly, 2095 (1971–1985)
  • Eniten voittoja maalivahtina: Tuukka Rask, 253 (2007–2019)

Yhden kauden ennätykset

muokkaa
  • Eniten maaleja kaudessa: Phil Esposito, 76 (1970–1971)
  • Eniten syöttöjä kaudessa: Bobby Orr, 102 (1970–1971)
  • Eniten pisteitä kaudessa: Phil Esposito, 152 (1970–1971)
  • Eniten jäähyjä kaudessa: Jay Miller, 304 (1987–1988)
  • Eniten nollapelejä kaudessa: Hal Winkler, 15 (1927–1928)
  • Eniten pisteitä kaudessa tulokkaana: Joe Juneau, 102 (1992–1993)
  • Eniten pisteitä kaudessa puolustajana: Bobby Orr, 139 (1970–1971)

Boston Bruinsin menestys kausittain

muokkaa
Boston Bruins kausi kaudelta
Kausi O V H T JAH P TM PM Valmentaja Pudotuspelit
1924–1925 30 6 24 0 0 12 49 119   Art Ross Ulkona pudotuspeleistä
1925–1926 36 17 15 4 0 38 92 85   Art Ross Ulkona pudotuspeleistä
1926–1927 44 21 20 3 0 45 97 89   Art Ross Hävisi finaalin
1927–1928 44 20 13 11 0 51 77 70   Art Ross Putosi 2. kierroksella
1928–1929 44 26 13 5 0 57 89 52   Cy Denneny Voitti Stanley Cupin
1929–1930 44 38 5 1 0 77 179 98   Art Ross Hävisi finaalin
1930–1931 44 28 10 6 0 62 143 90   Art Ross Putosi 1. kierroksella
1931–1932 48 15 21 12 0 42 122 117   Art Ross Ulkona pudotuspeleistä
1932–1933 48 25 15 8 0 58 124 88   Art Ross Putosi 1. kierroksella
1933–1934 48 18 25 5 0 41 111 130   Art Ross Ulkona pudotuspeleistä
1934–1935 48 26 16 6 0 58 129 112   Frank Patrick Putosi 1. kierroksella
1935–1936 48 22 20 6 0 50 92 83   Frank Patrick Putosi 1. kierroksella
1936–1937 48 23 18 7 0 53 120 110   Art Ross Putosi 1. kierroksella
1937–1938 48 30 11 7 0 67 142 89   Art Ross Putosi 1. kierroksella
1938–1939 48 36 10 2 0 74 156 76   Art Ross Voitti Stanley Cupin
1939–1940 48 31 12 5 0 67 170 98   Cooney Weiland Putosi 1. kierroksella
1940–1941 48 27 8 13 0 67 168 102   Cooney Weiland Voitti Stanley Cupin
1941–1942 48 25 17 6 0 56 160 118   Art Ross Putosi 2. kierroksella
1942–1943 50 24 17 9 0 57 195 176   Art Ross Hävisi finaalin
1943–1944 50 19 26 5 0 43 223 268   Art Ross Ulkona pudotuspeleistä
1944–1945 50 16 30 4 0 36 179 219   Art Ross Putosi 1. kierroksella
1945–1946 50 24 18 8 0 56 167 156   Dit Clapper Hävisi finaalin
1946–1947 60 26 23 11 0 63 190 175   Dit Clapper Putosi 1. kierroksella
1947–1948 60 23 24 13 0 59 167 168   Dit Clapper Putosi 1. kierroksella
1948–1949 60 29 23 8 0 66 178 163   Dit Clapper Putosi 1. kierroksella
1949–1950 70 22 32 16 0 60 198 228   Georges Boucher Ulkona pudotuspeleistä
1950–1951 70 22 30 18 0 62 178 197   Lynn Patrick Putosi 1. kierroksella
1951–1952 70 25 29 16 0 66 162 176   Lynn Patrick Putosi 1. kierroksella
1952–1953 70 28 29 13 0 69 152 172   Lynn Patrick Hävisi finaalin
1953–1954 70 32 28 10 0 74 177 181   Lynn Patrick Putosi 1. kierroksella
1954–1955 70 23 26 21 0 67 169 188   Lynn Patrick
  Milt Schmidt
Putosi 1. kierroksella
1955–1956 70 23 34 13 0 59 147 185   Milt Schmidt Ulkona pudotuspeleistä
1956–1957 70 34 24 12 0 80 195 174   Milt Schmidt Hävisi finaalin
1957–1958 70 27 28 15 0 69 199 194   Milt Schmidt Hävisi finaalin
1958–1959 70 32 29 9 0 73 205 215   Milt Schmidt Putosi 1. kierroksella
1959–1960 70 28 34 8 0 64 220 241   Milt Schmidt Ulkona pudotuspeleistä
1960–1961 70 15 42 13 0 43 176 254   Milt Schmidt Ulkona pudotuspeleistä
1961–1962 70 15 47 8 0 38 77 306   Phil Watson Ulkona pudotuspeleistä
1962–1963 70 14 39 17 0 45 198 281   Phil Watson
  Milt Schmidt
Ulkona pudotuspeleistä
1963–1964 70 18 40 12 0 48 170 212   Milt Schmidt Ulkona pudotuspeleistä
1964–1965 70 21 43 6 0 48 166 253   Milt Schmidt Ulkona pudotuspeleistä
1965–1966 70 21 43 6 0 48 174 275   Milt Schmidt Ulkona pudotuspeleistä
1966–1967 70 17 43 10 0 44 182 253   Harry Sinden Ulkona pudotuspeleistä
1967–1968 74 37 27 10 0 84 259 216   Harry Sinden Putosi 1. kierroksella
1968–1969 76 42 18 16 0 100 303 221   Harry Sinden Putosi 2. kierroksella
1969–1970 76 40 17 19 0 99 277 216   Harry Sinden Voitti Stanley Cupin
1970–1971 78 57 14 7 0 121 399 207   Tom Johnson Putosi 1. kierroksella
1971–1972 78 54 13 11 0 119 330 204   Tom Johnson Voitti Stanley Cupin
1972–1973 78 51 22 5 0 107 330 235   Tom Johnson
  Bep Guidolin
Putosi 1. kierroksella
1973–1974 78 52 17 9 0 113 349 221   Bep Guidolin Hävisi finaalin
1974–1975 80 40 26 14 0 94 345 245   Don Cherry Putosi 1. kierroksella
1975–1976 80 48 15 17 0 113 313 237   Don Cherry Putosi 3. kierroksella
1976–1977 80 49 23 8 0 106 312 240   Don Cherry Hävisi finaalin
1977–1978 80 51 18 11 0 113 333 218   Don Cherry Hävisi finaalin
1978–1979 80 43 23 14 0 100 316 270   Don Cherry Putosi 3. kierroksella
1979–1980 80 46 21 13 0 105 310 234   Fred Creighton
  Harry Sinden
  Gerry Cheevers
Putosi 2. kierroksella
1980–1981 80 37 30 13 0 87 316 272   Gerry Cheevers (G) Putosi 1. kierroksella
1981–1982 80 43 27 10 0 96 323 285   Gerry Cheevers (G) Putosi 2. kierroksella
1982–1983 80 50 20 10 0 110 327 228   Gerry Cheevers (G) Putosi 3. kierroksella
1983–1984 80 49 25 6 0 104 336 261   Gerry Cheevers (G) Putosi 1. kierroksella
1984–1985 80 36 34 10 0 82 303 287   Fred Creighton Putosi 1. kierroksella
1985–1986 80 37 31 12 0 86 311 288   Butch Goring Putosi 1. kierroksella
1986–1987 80 39 34 7 0 85 301 276   Butch Goring
  Harry Sinden
Putosi 1. kierroksella
1987–1988 80 44 30 6 0 94 300 251   Terry O'Reilly Hävisi finaalin
1988–1989 80 37 29 14 0 88 289 256   Terry O'Reilly Putosi 2. kierroksella
1989–1990 80 46 25 9 0 101 289 232   Mike Milbury Hävisi finaalin
1990–1991 80 44 24 12 0 100 299 264   Mike Milbury Putosi 3. kierroksella
1991–1992 80 36 32 12 0 84 270 275   Rick Bowness Putosi 3. kierroksella
1992–1993 84 51 26 7 0 109 332 268   Brian Sutter Putosi 1. kierroksella
1993–1994 84 42 29 13 0 97 289 252   Brian Sutter Putosi 2. kierroksella
1994–1995 48 27 18 3 0 57 150 127   Brian Sutter Putosi 1. kierroksella
1995–1996 82 40 31 11 0 91 282 269   Steve Kasper Putosi 1. kierroksella
1996–1997 82 26 47 9 0 61 234 300   Steve Kasper Ulkona pudotuspeleistä
1997–1998 82 39 30 13 0 91 221 194   Pat Burns Putosi 1. kierroksella
1998–1999 82 39 30 13 0 91 214 181   Pat Burns Putosi 2. kierroksella
1999–2000 82 24 33 19 6 73 210 248   Pat Burns Ulkona pudotuspeleistä
2000–2001 82 36 30 8 8 88 227 249   Mike Keenan
  Robbie Ftorek
Ulkona pudotuspeleistä
2001–2002 82 43 24 6 9 101 236 201   Robbie Ftorek Putosi 1. kierroksella
2002–2003 82 36 31 11 4 87 245 237   Mike O'Connell
  Mike Sullivan
Putosi 1. kierroksella
2003–2004 82 41 19 15 7 104 209 188   Mike Sullivan Putosi 1. kierroksella
2004–2005 Ei pelattu työsulun takia
2005–2006 82 29 37 - 8 74 230 266   Mike Sullivan Ulkona pudotuspeleistä
2006–2007 82 35 41 - 6 76 219 289   Dave Lewis Ulkona pudotuspeleistä
2007–2008 82 41 29 - 12 94 206 215   Claude Julien Putosi 1. kierroksella
2008–2009 82 53 19 - 10 116 270 190   Claude Julien Putosi 2. kierroksella
2009–2010 82 39 30 - 13 91 206 200   Claude Julien Putosi 2. kierroksella
2010–2011 82 46 25 - 11 619 231 183   Claude Julien Voitti Stanley Cupin
2011–2012 82 49 29 - 4 102 269 202   Claude Julien Putosi 1. kierroksella
2012–2013 48 28 14 - 6 62 131 109   Claude Julien Hävisi finaalin
2013–2014 82 54 19 - 9 117 261 177   Claude Julien Putosi 2. kierroksella
2014–2015 82 41 27 - 14 96 213 211   Claude Julien Ulkona pudotuspeleistä
2015–2016 82 42 31 - 9 93 240 230   Claude Julien Ulkona pudotuspeleistä
2016–2017 82 44 31 - 7 95 234 212   Claude Julien Putosi 1. kierroksella
2017–2018 82 50 20 - 12 112 270 214   Bruce Cassidy Putosi 2. kierroksella
2018–2019 82 49 24 - 9 107 259 215   Bruce Cassidy Hävisi finaalin
2019–2020 70 44 14 - 12 100 227 174   Bruce Cassidy Putosi 2. kierroksella
2020–2021 56 33 16 - 7 73 168 136   Bruce Cassidy Putosi 2. kierroksella
2021–2022 82 51 26 - 5 107 255 220   Bruce Cassidy Putosi 1. kierroksella
2022–2023 82 65 12 - 5 135 305 177   Jim Montgomery Putosi 1. kierroksella
2023–2024 82 47 20 - 15 109 267 224   Jim Montgomery Putosi 2. kierroksella
P=Pelit, V=Voitot, H=Häviöt, T=Tasapelit, JAH=Jatkoaikahäviöt, P=Pisteet, TM=Tehdyt maalit, PM=Päästetyt maalit

Lähteet

muokkaa
  1. http://www.hockeydb.com/ihdb/stats/display_players.php?tmi=4919 Boston Bruins all-time player list (englanniksi)
  2. Dave Lewis ousted as Bruins coach CBC Sports. 15.6.2007. Viitattu 30.10.2017.
  3. http://www.hockeydb.com/ihdb/stats/pdisplay.php?encode=TRUE&pid=2606 Claude Julien hockey statistics and profile at hockeydb.com (englanniksi)
  4. Boston vei NHL-mestaruuden – Salon unelma murskaksi mtv3.fi. Viitattu 16.6.2011.
  5. Dupont, Kevin Paul: In attempt to shake things up, Bruins end Claude Julien era Boston Globe. 7.2.2017. Arkistoitu 7.11.2017. Viitattu 30.10.2017 (englanniksi).
  6. Rasmussen, Karl: Bruins Make NHL History As Fastest Team to Reach 50 Wins Sports Illustrated. Viitattu 12.3.2023.
  7. Saako Leijonat todellisen huippunimen MM-kisoihin? Nämä joukkueet ratkaisevat viimeisen pudotuspelipaikan kohtalon Yle Urheilu. 12.4.2023. Viitattu 12.4.2023.
  8. Aleksander Barkov ei voinut käsittää, mitä juuri tapahtui: ”Eikä tarvitse ymmärtää” – Mikko Rantanen koki elämänsä oudoimman kauden Yle Urheilu. 1.5.2023. Viitattu 1.5.2023.
  9. Franchise All Time Records

Aiheesta muualla

muokkaa