Wikipedia

Mike Tyson

yhdysvaltalainen nyrkkeilijä

Michael Gerard ”Mike” Tyson (s. 30. kesäkuuta 1966 Brooklyn, New York, New York) on yhdysvaltalainen nyrkkeilijä, joka oli kiistaton raskaansarjan maailmanmestari vuosina 1987–1990 ja historian nuorin raskaansarjan mestari. Tyson tunnetaan myös yksityiselämänsä ongelmista.

Mike Tyson
Maailman raskaansarjan maailmanmestari
Maailman raskaansarjan maailmanmestari
Mike Tyson vuonna 2023.
Mike Tyson vuonna 2023.
Henkilötiedot
Koko nimi Michael Gerard Tyson
Syntynyt30. kesäkuuta 1966 (ikä 58)
Brooklyn, New York, New York, Yhdysvallat
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Nyrkkeilijä
Lempinimi Iron Mike,
Kid Dynamite,
The Baddest Man on the Planet
Aktiivisena 1985–1991
1995–2005
Pituus 178 cm[1]
Paino huippuvuosinaan 97–100 kg[2]
Painoluokka raskassarja
Kätisyys oikeakätinen, eli nyrkkeilytermein orthodox
Valmentaja Cus D’Amato
Ammattilaistilastot
Ottelut 59[1]
Voitot 50
– tyrmäysvoitot 44
Tappiot 7
Ratkaisemattomat 0
Ei tuomiota/
mitätöity		 2
Aiheesta muualla
www.miketyson.com

Nuoruus

muokkaa

Tyson syntyi ja varttui Brooklynin Brownsvillen lähiössä New Yorkissa. Hänen vanhempansa olivat Lorna Smith Tyson ja Jimmy Kirkpatrick.[3] Isä jätti perheen pian Miken syntymän jälkeen, ja kolmilapsinen perhe eli köyhyydessä.[2]

Tyson liittyi jo lapsena jengiin ja teki varkauksia, ryöstöjä ja muita rikoksia. Hän oli ikäisekseen isokokoinen, mutta onnistui huijaamaan uhrejaan viattomalta kuulostavalla puheäänellään. Nämä ominaisuudet johtivat myös siihen, että Tysonia kiusattiin paljon. Kun eräs jengiläinen tappoi Tysonin lemmikkikyyhkyn, Tyson hakkasi itseään isokokoisemman pojan ja havaitsi samalla olevansa hyvä tappelija.[2]

Yhdeksänvuotiaana Tyson oli pidätetty kaikkiaan jo 52 kertaa.[4] Vakavien rikosten ja lukemattomien pidätysten jälkeen Tyson lähetettiin 12-vuotiaana poikien kasvatuslaitokseen. Siellä hänet jouduttiin tappeluhalukkuutensa vuoksi eristämään muista pojista. Tyson pyysi kasvatuslaitoksessa työskennellyttä entistä ammattilaisnyrkkeilijää Bobby Stewartia opettamaan hänet nyrkkeilemään. Stewart asetti opetuksen ehdoksi sen, että Tyson alkaa käyttäytymään kunnolla, mikä Tyson tekikin, ja hänestä tuli mallioppilas.[2]

Amatööriura

muokkaa

Tyson teki lahjakkuudellaan Stewartiin niin suuren vaikutuksen, että tämä esitteli hänet Cus D’Amatolle, joka oli valmentanut aiemmin kahta maailmanmestaria. Tyson oli jo 13-vuotiaana aikuisen miehen kokoinen, ja D’Amato otti koeottelusta vakuuttuneena hänet talliinsa.[2]

Tyson siirrettiin kasvatuslaitoksesta D’Amaton huostaan. Tyson asui D’Amaton talossa Catskillsissa muiden nuorten nyrkkeilijöiden kanssa, ja häntä valmensi Teddy Atlas D’Amaton ohjauksessa. D’Amato opetti Tysonille saman ”kurkistelutyylin”, jonka hän oli aikoinaan kehittänyt maailmanmestari Floyd Pattersonille. Siinä nyrkkeilijä suojaa käsillään päätään ja kyynärpäillään keskivartaloaan, ja liikuttelee päätään ja ylävartaloaan sivusuuntaisesti väistääkseen iskuja. Tyson hallitsi tämän puolustavan tyylin pian erinomaisesti. Hänellä oli myös valtava luontainen lyöntivoima.[2]

Tyson voitti ensimmäiset ottelunsa tyrmäyksellä, ja hän voitti kansalliset junioriolympialaiset kaksi kertaa peräkkäin. Vaikka Tyson hallitsikin nuorten amatöörikehiä, hänen itseluottamuksensa oli hyvin heikko, ja hän pelkäsi häviämistä niin, että näki häviämisestä painajaisia ja joskus itki ennen otteluaan.[2]

Tyson oli edelleen kuriton, käyttäytyi epäkunnioittavasti ja joutui koulussa vaikeuksiin. Tämän vuoksi D’Amato otti hänet pois koulusta ja palkkasi hänelle yksityisopettajan. Tysonin valmentaja Teddy Atlas olisi halunnut rangaista Tysonia tämän käytöksestä ja lopetti protestiksi Tysonin valmentamisen. Hänen tilalleen D’Amato otti Kevin Rooneyn.[2]

Täytettyään 16 vuotta Tyson pääsi ottelemaan aikuisia miehiä vastaan. Hän menestyi niin hyvin ja löi niin kovaa, että hän alkoi saada amatööriturnauksissa luovutusvoittoja. Tyson kärsi amatöörinä siitä, että arvostelutuomarit eivät antaneet hänen kurkistelutyylistään pisteitä, koska amatöörinyrkkeilyssä arvostetaan osumien lukumäärää eikä niiden voimaa tai nyrkkeilijän aggressiivisuutta. Tämän vuoksi Tyson joutui tyrmäämään vastustajansa voittaakseen ottelunsa.[2]

Tyson hävisi olympiakarsinnoissa pistein Henry Tillmanille, joka voitti olympiakultaa vuoden 1984 olympialaisissa.[2]

Tyson paljasti vuonna 2020, että D’Amato oli käyttänyt hänen valmentamisessaan hypnoosia jopa kolmesti päivässä tehdäkseen hänestä tunteettoman "Iron Miken".[5]

Ammattilaisura

muokkaa

Ammattilaisuran alku

muokkaa

Tyson siirtyi ammattilaiseksi 18-vuotiaana maaliskuussa 1985. Hän sai managereikseen Jim Jacobsin ja Bill Caytonin. Tyson otteli vuonna 1985 hyvin ahkerasti kolmen tai neljän viikon välein. Hän voitti kaikki ottelunsa, useimmat tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä, ja hänen maineensa kasvoi nopeasti.[2]

Ensimmäisen televisioidun ottelunsa Tyson kävi alkuvuonna 1986. Siinä hän voitti Jesse Fergusonin hylkäyksellä kuudennessa erässä. Kun tulos muutettiin jälkikäteen tekniseksi tyrmäykseksi, Tyson oli voittanut ensimmäiset 19 ammattilaisotteluaan tyrmäyksellä.[2]

Tysonin ensimmäinen rankinglistan top-10-vastustaja oli James Tillis. Tyson tarvitsi täydet kymmenen erää Tillisin voittamiseen. Voitettuaan myös Mitch Greenin pistein Tyson nousi maailman rankinglistan kakkoseksi. Seuraavaksi Tyson löi Joe Frazierin pojan Marvis Frazierin ensimmäisessä erässä ja José Ribaltan kymmenennessä erässä. Näiden ottelujen jälkeen Tyson oli rankinglistan ykkönen ja pääsi ottelemaan maailmanmestaruudesta.[2]

Tyson painoi 19-vuotiaana noin 100 kiloa. Pituutta hänellä oli 178 cm[6]. Tyson oli raskaansarjan nyrkkeilijäksi suhteellisen pienikokoinen. Päästäkseen iskuetäisyydelle itseään pitempiä ottelijoita vastaan Tysonin täytyi liikkua aggressiivisesti eteenpäin ja väistellä iskuja. Hän pystyi samalla kuitenkin ottamaan saamansa iskut hyvin vastaan. Ylävartalonsa liikkeen ansiosta Tyson jakeli lyöntejä kaikista suunnista ja pystyi löytämään vastustajansa heikot kohdat. Hänellä oli hyvin vahvat ja nopeat lyönnit ja lyöntisarjat, ja hän kertoi lyöntivoimansa vain kasvaneen siitä, että hän joutui yleensä lyömään ylöspäin. Tyson osasi myös pelotella vastustajiaan ennen ottelua.[2]

Maailmanmestarina

muokkaa

Tysonista tuli WBC-liiton maailmanmestari hänen lyötyään hallitsevan mestarin Trevor Berbickin marraskuussa 1986 tyrmäyksellä toisessa erässä. Näin Tyson oli noussut 20-vuotiaana historian nuorimmaksi raskaansarjan maailmanmestariksi. Tyson omisti mestaruutensa aiemmin samana vuonna kuolleelle Cus D’Amatolle.[2]

Tyson otti vuonna 1987 haltuunsa kaikki muutkin raskaansarjan MM-tittelit, kun hän löi pistein WBA:n mestarin James ”Bonecrusher” Smithin ja IBF:n mestarin Tony Tuckerin. Kumpikin oli selvinnyt kehässä täyden ajan lähinnä sitomalla Tysonia.[2]

 
Tysonin (mustissa housuissa) ja Tyrell Biggsin ottelu 1987.

Tyson puolusti mestaruuksiaan loppuvuonna 1987 tyrmäämällä Tyrell Biggsin ensimmäisessä erässä ja Larry Holmesin neljännessä erässä. Lisäksi Tyson löi aiemmin maailmanmestaruutensa ilman ottelua menettäneen Michael Spinksin vain 91 sekunnissa.[2]

Vaikka Tyson olikin kehässä ylivoimainen, kulissien takana hän alkoi menettää kontrollia. Koska Tyson otteli nyt mestarina aiempaa harvemmin ja hänestä oli tullut rikas, hän alkoi ajautua vapaa-ajallaan vaikeuksiin. Hän juopotteli, lintsasi harjoituksista ja lakkasi tottelemasta valmentajaansa. Hän myös mursi kätensä katutappelussa, ajoi autonsa päin puuta ja erosi vaimostaan.[2]

Tyson vaihtoi managerikseen pahamaineisen Don Kingin sekä erotti valmentajansa ja huoltajansa. Hän löi brittiläisen Frank Brunon viidennessä erässä, vaikka ei otellutkaan yhtä vakuuttavasti kuin ennen.[2]

Mestaruuksien menetys ja vankilatuomio

muokkaa

Japanissa vuonna 1990 käydyssä ottelussa Tyson koki ensimmäisen häviönsä ammattilaisena, kun James ”Buster” Douglas tyrmäsi hänet kymmenennessä erässä. Samalla Tyson menetti Douglasille mestaruusvyönsä. Ottelun jälkeen kävi ilmi, että Douglasille oli laskettu kahdeksannessa erässä lukua hitaasti 13 sekunnin ajan, mutta tulosta ei kumottu.[2]

Menetettyään mestaruutensa Tyson tyrmäsi olympiavoittaja Henry Tillmanin sekä Alex Stewartin ensimmäisessä erässä. Sen jälkeen hän löi Donovan Ruddockin keskeytyksellä seitsemännessä erässä ja uusintaottelussa pistein.[2]

Tysonin oli seuraavaksi tarkoitus otella maailmanmestaruudesta Evander Holyfieldiä vastaan, mutta ennen sitä Tyson joutui raiskauksesta vankilaan kolmeksi vuodeksi. Vapauduttuaan vuonna 1995 Tyson tyrmäsi Peter McNeeleyn ja Frank Brunon, saaden näin takaisin WBC:n mestaruuden. Seuraavaksi hän otti itselleen takaisin myös WBA:n mestaruuden voitettuaan Bruce Seldonin.[2] WBC-liiton vyöstä Tyson luopui puolustamatta sitä kertaakaan.[7][8]

Holyfield-ottelut ja uran loppu

muokkaa

Tyson pääsi ottelemaan Evander Holyfieldiä vastaan loppuvuonna 1996. Holyfield voitti ottelun keskeytyksellä 11. erässä. Uusintaottelussa vuonna 1997 Tyson suuttui Holyfieldin puskemisesta niin, että puri tätä kahdesti korvasta. Kehätuomari hylkäsi Tysonin, ja hän sai vuoden ottelukiellon ja miljoonan dollarin sakon.[2]

Kärsittyään ottelukieltonsa Tyson otteli enää harvakseltaan maksaakseen velkojaan pois. Hän oli hidastunut ja lihonut, mutta pystyi yhä voittamaan otteluitaan iskuvoimansa ansiosta. Hänen ottelunsa herättivät silti edelleen runsaasti kiinnostusta. Vuonna 2002 Tyson hävisi Lennox Lewisille kahdeksannessa erässä. Viimeisen voittonsa Tyson otti Clifford Etiennestä. Sen jälkeen hän hävisi viimeiset ottelunsa ja lopetti uransa vuonna 2005 häviöllä Kevin McBridelle.[2]

Myöhemmät ottelut

muokkaa

Tyson otteli marraskuussa 2020 näytösottelun Roy Jones Jr:ia vastaan Los Angelesissa. Ottelu kesti kahdeksan kahden minuutin erää ja se julistettiin tasapeliksi.[9]

Tyson hävisi marraskuussa 2024 vloggaaja Jake Paulille kahdeksaneräisen ottelun pistein. Tyson oli ottelupäivänä 58-vuotias. Erät olivat kaksiminuuttisia ja ottelijoiden hanskat tavallista suuremmat. Tyson ansaitsi ottelusta 20 miljoonaa dollaria.[10]

Showpaini

muokkaa

Maaliskuussa 2012 Tyson liitettiin showpainijärjestö WWE:n Hall Of Fameen. Tyson on muutamaan otteeseen ollut tekemisissä WWE:n kanssa. Vuonna 1998 Tysonilla oli pienimuotoinen feudi Stone Cold Steve Austinin kanssa. Tyson liittyi D-Generation X -ryhmään, joka johti Stone Cold Steve Austinin ja Shawn Michaelsin väliseen otteluun Wrestlemania 14 -tapahtumassa, jossa Tyson vaihtoi puolta Austinille ja Austin voitti tittelin. Lopussa Tyson tyrmäsi Shawn Michaelsin. Vuonna 2010 Tyson palasi D-Generation X väreissä WWE:n ruutuun ja tyrmäsi Chris Jerichon.

Jälkimaine

muokkaa

Tyson kävi ammattilaisurallaan 58 ottelua: 50 voittoa, 6 tappiota ja 2 ratkaisematonta. Tyson on yksi raskaansarjan historian suurista nimistä ja muun muassa historian nuorin raskaansarjan maailmanmestari. Tyson oli 1980-luvun lopulla täysin ylivoimainen, ja häntä pelättiin ja pidettiin voittamattomana. Vaikka moni pitääkin parhaiden vuosiensa Tysonia kaikkien aikojen parhaana raskaansarjan nyrkkeilijänä, Tysonin huippukausi kesti lyhyemmän ajan kuin muilla raskaansarjan suurnimistä. Hän hävisi urallaan kuusi ottelua eikä saanut yhdestäkään voittajastaan revanssia. Tysonin menestyksen katkaisi ennenaikaisesti hänen itsetuhoinen käyttäytymisensä, joka johti hänen nyrkkeilytaitojensa rapautumiseen.[2]

Yksityiselämä

muokkaa

Perhe

muokkaa

Tyson on ollut kolme kertaa naimisissa. Hänen vaimonsa ovat näyttelijä Robin Givens (1988–1989), Monica Turner (1997–2002) ja Lakiha Spicer (2009–). Tysonilla on yhteensä kuusi lasta kolmen naisen kanssa. Lisäksi yksi Tysonin lapsi kuoli tapaturmaisesti nelivuotiaana.[11]

Vaikeudet

muokkaa

Monet Tysonin ongelmat alkoivat avioerosta Robin Givensin kanssa vuonna 1989.[12]

Tyson todettiin syylliseksi Miss Black American Desiree Washingtonin raiskaukseen tammikuussa 1992 ja tuomittiin kuuden vuoden vankeuteen, josta hän istui kolme vuotta. Vuonna 1998 Tyson pahoinpiteli kaksi henkilöä.

Tyson ajautui konkurssiin elokuussa 2003, jolloin hänellä oli yli 30 miljoonaa dollaria velkaa, vaikka Tyson oli ansainnut urallaan yli 300 miljoonaa dollaria.

Tyson on kertonut otelleensa 2000-luvulla joskus kokaiinin tai marihuanan vaikutuksen alaisena. Dopingtestaajia hän huijasi käyttämällä toisten ihmisten virtsaa ja tekopenistä.[13] Helmikuussa 2007 Tyson hakeutui vieroitushoitoon kokaiiniriippuvuutensa vuoksi. Syksyllä 2007 Tyson myönsi ajaneensa maastoautollaan huumeiden vaikutuksen alaisena, ja hän joutui vuorokaudeksi vankilaan. Hänen hallustaan löytyi kokaiinia. Lisäksi Tyson joutui kolmen vuoden ehdonalaiseen vankeuteen.[12]

Tyson uskoo tulevansa murhatuksi, koska hän on värikkään elämänsä aikana saanut niin monia vihamiehiä.[14] Hänen on myös epäilty itse osallistuneen murhan suunnitteluun.[15]

Kiinnostuksen kohteet

muokkaa

Tyson kasvoi kristityssä kodissa mutta kääntyi muslimiksi vankilavuosinaan 1990-luvulla.[16]

Tyson kertoi vuonna 2010 ryhtyneensä vegaaniksi.[17][18][19]

Tyson on pitänyt kyyhkyistä lapsesta lähtien. Lopetettuaan nyrkkeilyn vuonna 2005 Tyson ryhtyi kasvattamaan kyyhkyjä, joita hänellä oli tuolloin noin 350 kappaletta. Tyson on jatkanut kyyhkyjen pitämistä 2020-luvulle saakka.[20]

Tyson omistaa Kaliforniassa 16-hehtaarisen maatilan, joka on keskittynyt marihuanan viljelyyn, joka on Kaliforniassa laillista. Tyson tienasi keväällä 2020 marihuanan viljelyllä 500 000 dollaria kuukaudessa. Tyson on kertonut käyttävänsä satoaan omiin tarpeisiinsa kuukaudessa yli 30 000 dollarin edestä.[21] Tyson avasi keväällä 2023 Alankomaihin Amsterdamin "punaisten lyhtyjen alueelle" coffee shopin, jonka päätuote on kannabis.[22]

Populaarikulttuurissa

muokkaa

Vuonna 2008 valmistui dokumenttielokuva Tyson, joka julkaistiin Cannesissa. Tyson ei kestänyt katsoa itsestään kertovaa elokuvaa loppuun.[14] Tyson näyttelee itseään vuonna 2009 valmistuneessa elokuvassa Kauhea kankkunen. Hän näyttäytyi myös elokuvissa Kauhea kankkunen 2 ja IP Man 3.

Nintendo teki vuonna 1987 NES-konsolille Mike Tyson’s Punch-Out!! -nyrkkeilypelin, johon Tyson laitettiin pelin viimeiseksi vastustajaksi.

Ammattilaisottelutilasto

muokkaa
Tilasto Vastustaja Erä ja aika Päivämäärä Paikka
L 50-7 Jake Paul UD 8 15.11.2024   Texas
L 50-6 Kevin McBride TKO 6 (10), 3:00 11.06.2005   Washington, DC
L 50-5 Danny Williams KO 4 (10), 2:51 30.07.2004   Louisville, Kentucky
W 50-4 Clifford Etienne KO 1 (10), 0:49 22.2.2003   Memphis, Tennessee
L 49-4 Lennox Lewis KO 8 (12), 2:25 8.6.2002   Memphis, Tennessee
W 49-3 Brian Nielsen KO 7 (10), 3:00 13.10.2001   Kööpenhamina
NC 48-3 Andrew Golota NC 3 (10) 20.10.2000   Auburn Hills, Michigan
W 48-3 Lou Savarese TKO 1 (10), 0:38 24.6.2000   Glasgow
W 47-3 Julius Francis TKO 2 (10), 1:03 29.1.2000   Manchester
NC 46-3 Orlin Norris NC 1 (10), 3:00 23.10.1999   Las Vegas, Nevada
W 46-3 Francois Botha KO 5 (10), 2:59 16.1.1999   Las Vegas, Nevada
L 45-3 Evander Holyfield DQ 3 (12), 2:59 28.6.1997   Las Vegas, Nevada
L 45-2 Evander Holyfield TKO 11 (12), 0:37 9.11.1996   Las Vegas, Nevada
W 45-1 Bruce Seldon TKO 1 (12), 1:49 7.9.1996   Las Vegas, Nevada
W 44-1 Frank Bruno TKO 3 (12), 0:50 16.3.1996   Las Vegas, Nevada
W 43-1 Buster Mathis Jr. KO 3 (12), 2:32 16.12.1995   Philadelphia, Pennsylvania
W 42-1 Peter McNeeley DQ 1 (10) 19.8.1995   Las Vegas, Nevada
W 41-1 Donovan Ruddock UD 12 28.6.1991   Las Vegas, Nevada
W 40-1 Donovan Ruddock TKO (7) 12, 2:22 18.3.1991   Las Vegas, Nevada
W 39-1 Alex Stewart KO 1 (10), 2:27 12.8.1990   Atlantic City, New Jersey
W 38-1 Henry Tillman KO 1 (10), 2:47 16.6.1990   Las Vegas, Nevada
L 37-1 James Douglas KO 10 (12) 11.2.1990   Tokio
W 37-0 Carl Williams TKO 1 (12), 1:33 21.7.1989   Atlantic City, New Jersey
W 36-0 Frank Bruno TKO 5 (12), 2:55 25.2.1989   Las Vegas, Nevada
W 35-0 Michael Spinks KO 1 (12), 1:31 27.6.1988   Atlantic City, New Jersey
W 34-0 Tony Tubbs TKO 2 (12), 2:54 21.3.1988 Tokio, Japani
W 33-0 Larry Holmes TKO 4 (12), 2:55 22.1.1988   Tokio
W 32-0 Tyrell Biggs TKO 7 (12), 2:59 16.10.1987   Atlantic City, New York
W 31-0 Tony Tucker UD 12 1.8.1987   Las Vegas, Nevada
W 30-0 Pinklon Thomas TKO 6 (12), 2:00 30.5.1987   Las Vegas, Nevada
W 29-0 James Smith UD 12 7.3.1987   Las Vegas, Nevada
W 28-0 Trevor Berbick TKO 2 (12), 2:35 22.11.1986   Las Vegas, Nevada
W 27-0 Alonzo Ratliff KO 2 (10), 1:41 6.9.1986   Las Vegas, Nevada
W 26-0 José Ribalta TKO 10 (10), 1:23 17.8.1986   Atlantic City, New York
W 25-0 Marvis Frazier KO 1 (10), 0:30 26.7.1986   Glens Falls, New York
W 24-0 Lorenzo Boyd KO 2 (10), 1:43 11.7.1986   Swan Lake, New York
W 23-0 William Hosea KO 1 (10), 2:03 28.6.1986   Troy, New York
W 22-0 Reggie Gross TKO 1 (10), 2:36 13.6.1986   New York City, New York
W 21-0 Mitch Green UD 10 20.5.1986   New York City, New York
W 20-0 James Tillis UD 10 9.5.1986   Glenns Falls, New York
W 19-0 Steve Zouski KO 3 (10), 2:39 10.3.1986   Uniondale, New York
W 18-0 Jesse Ferguson DQ 6 (10), 1:19 16.2.1986   Troy, New York
W 17-0 Mike Jameson TKO 5 (8), 0:46 24.1.1986   Atlantic City, New Jersey
W 16-0 David Jaco TKO 1 (10), 2:16 11.1.1986   Albany, New York
W 15-0 Mark Young KO 1 , 0:50 27.12.1985   LAtham, New York
W 14-0 Sammy Scaff KO 1 (10), 1:19 6.12.1985   New York City, New York
W 13-0 Conroy Nelson KO 2 22.11.1985   Latham, New York
W 12-0 Eddie Richardson KO 1 , 1:17 13.11.1985   Houston, Texas
W 11-0 Sterling Benjamin TKO 1 , 0:54 1.11.1985   Latham, New York
W 10-0 Robert Colay KO 1 (8), 0:37 25.10.1985   Albany, New York
W 9-0 Donnie Long KO 1 (6), 1:28 9.10.1985   Atlantic City, New Jersey
W 8-0 Michael Johnson KO 1 (6), 0:39 9.5.1985   Atlantic City, New Jersey
W 7-0 Lorenze Canady TKO 1 (6), 1:05 15.8.1985   Atlantic City, New Jersey
W 6-0 Larry Sims KO 3 (6), 2:04 19.7.1985   Poughkeepsie, New York
W 5-0 John Alderson TKO 2 (6) 11.7.1985   Antlantic City, New Jersey
W 4-0 Ricardo Spain KO 1 (6), 0:39 20.6.1985   Atlantic City, New Jersey
W 3-0 Don Halpin KO 4 (4) 23.5.1985   Albany, New York
W 2-0 Trent Singleton TKO 1 (4), 0:53 10.4.1985   Albany, New York
W 1-0 Hector Mercedes TKO 1 (4), 1:47 6.3.1985   Albany, New York

Saavutukset

muokkaa
  • Raskaan sarjan maailmanmestaruus (WBC) vuosina 1986–1990.
  • Raskaan sarjan maailmanmestaruus (WBA) vuosina 1987–1990.
  • Raskaan sarjan maailmanmestaruus (IBF) vuosina 1987–1990.
  • Raskaan sarjan maailmanmestaruus (WBC) vuonna 1996.
  • Raskaan sarjan maailmanmestaruus (WBA) vuonna 1996.
Edeltäjä:
Trevor Berbick 		WBC liiton raskaansarjan maailmanmestari
22. marraskuuta 1986 – 11. helmikuuta 1990 		Seuraaja:
James Douglas
Edeltäjä:
James Smith 		WBA liiton raskaansarjan maailmanmestari
7. Maaliskuuta 1987 – 11. helmikuuta 1990 		Seuraaja:
James Douglas
Edeltäjä:
Tony Tucker 		IBF liiton raskaansarjan maailmanmestari
1. elokuuta 1987 – 11. helmikuuta 1990 		Seuraaja:
James Douglas
Edeltäjä:
Frank Bruno 		WBC liiton raskaansarjan maailmanmestari
16. maaliskuuta 1996 – 24. syyskuuta 1996 - luopui 		Seuraaja:
Lennox Lewis
Edeltäjä:
Bruce Seldon 		WBA liiton raskaansarjan maailmanmestari
7. syyskuuta 1996 – 9. marraskuuta 1996 		Seuraaja:
Evander Holyfield

Bibliografia

muokkaa
  • Tyson, Mike & Sloman, Larry: Mike Tyson: tyly totuus (alkuteos Undisputed Truth, 2013), Johnny Kniga, 2014, ISBN 9789510405208
  • Tyson, Mike & Sloman, Larry: Iron Ambition: My Life with Cus d'Amato (2017)

Lähteet

muokkaa
  • Oliver, Frank: Tyson – The Concise Biography of Iron Mike. Smashwords Edition, 2012. ISBN 9781476134215

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b Mike Tyson BoxRec. Viitattu 22.5.2024.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y Oliver 2012
  3. ↑ ESPN classic espn.go.com. 2007. Viitattu 3.8.2008.
  4. ↑ Mike Tyson 2007. BNET. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 3.8.2008..
  5. ↑ Mike Tysonilta rankka paljastus nuoruudestaan – hypnotisoitiin jopa kolmesti päivässä: ”Tavoitteeni oli tuhota” www.iltalehti.fi. Viitattu 2.5.2020.
  6. ↑ http://www.celebheights.com/s/Mike-Tyson-1161.html
  7. ↑ Boxrec.com boxrec.com. 1996. Viitattu 22.2.2009.
  8. ↑ http://www.nytimes.com/1996/07/04/sports/boxing-bronchitis-stops-tyson-seldon-fight-is-off.html?sec=health
  9. ↑ Nyrkkeilylegendat kohtasivat! Näin Mike Tysonin ja Roy Jones Juniorin odotettu kohtaaminen eteni – ”Totta kai olen peloissani” Iltalehti. 29.11.2020. Viitattu 22.5.2024.
  10. ↑ Ikäero näkyi, Jake Paul selvästi Mike Tysonia parempi – yleisö ei pitänyt näkemästään 16.11.2024. Yle. Viitattu 16.11.2024.
  11. ↑ Terry Zeller: Mike Tyson’s Wife Lakiha Spicer: All About Their Life Together & His Previous Marriages Hollywood Life. 2.7.2023. Viitattu 22.5.2024.
  12. ↑ a b Mike Tyson sai huumeista vankeustuomion 2007. Viihdelehti stara.fi. Viitattu 6.7.2008.
  13. ↑ Tekopeniksellä dopingtestaajia huijannut Mike Tyson paljasti: käytti vaimonsa ja lapsensa virtsaa, kiusallinen huomautus pakotti muuttamaan suunnitelmaa Iltalehti. 10.8.2019. Viitattu 23.5.2024.
  14. ↑ a b Mike Tyson uskoo tulevansa murhatuksi 2007. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 10.6.2008. Viitattu 11.6.2008.
  15. ↑ Mike Tysonin epäillään sekaantuneen murhan suunnitteluun 2008. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 5.7.2008. Viitattu 6.7.2008.
  16. ↑ Mrinal Mishra: Born Christian Later Converted to Muslim, Mike Tyson Reveals Real Reason Why He Chose Islam While Serving His Prison Sentence Essentially Sports. 21.12.2023. Viitattu 23.5.2024.
  17. ↑ 'Awesome' Tyson captivates audience at interview USA Today. 4.5.2010. USA Today. Viitattu 22.8.2010. (englanniksi)
  18. ↑ Mike Tyson Has Gone Vegan, We Repeat, Mike Tyson Has Gone Vegan ecorazzi.com. ecorazzi.com. Arkistoitu 22.8.2010. Viitattu 22.8.2010. (englanniksi)
  19. ↑ Mike Tyson Credits Vegan Diet With Massive 130 Pound Weight Loss ecorazzi.com. ecorazzi.com. Arkistoitu 31.8.2010. Viitattu 22.8.2010. (englanniksi)
  20. ↑ Stacey Ritzen: Mike Tyson Just Took His Love for Pigeons to the Next Level Men's Journal. 8.11.2023. Viitattu 23.5.2024.
  21. ↑ Mike Tyson teki vararikon - takoo nyt kuukaudessa todella muhkean tilin kannabiksella www.iltalehti.fi. Viitattu 6.4.2020.
  22. ↑ Mike Tyson avasi kannabiskahvilan Amsterdamissa – Testasi kaikki tuotteet henkilökohtaisesti www.iltalehti.fi. Viitattu 9.4.2023.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mike_Tyson&oldid=22831039”