Urheiluvuosi 1983
vuoden 1983 urheilutapahtumat
Urheiluvuosi 1983 käsittelee vuoden 1983 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1973 • 1974 • 1975 • 1976 • 1977 • 1978 • 1979 • 1980 • 1981 • 1982 – 1983 – 1984 • 1985 • 1986 • 1987 • 1988 • 1989 • 1990 • 1991 • 1992 • 1993 |
| Vuodet |
| 1980 • 1981 • 1982 – 1983 – 1984 • 1985 • 1986 |
Alppihiihto muokkaa
- Maailmancupkaudella 1982–1983 miesten kokonaiskilpailun voitti kolmannen peräkkäisen kerran Yhdysvaltain Phil Mahre 67 pisteen erolla Ruotsin Ingemar Stenmarkiin ja naisten kokonaiskilpailun ykkönen oli Yhdysvaltain Tamara McKinney 32 pistettä Liechtensteinin Hanni Wenzeliä enemmän keränneenä.[1]
Ampumahiihto muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailut 22.–27.2. Anterselvassa, Italiassa. Itä-Saksan Frank Ullrich voitti kultaa 20 kilometrillä, Norjan Eirik Kvalfoss 10 kilometrillä ja Neuvostoliitto viestissä.[2]
- Maailmancupissa 1982–1983 kokonaiskilpailun voitti Länsi-Saksan Peter Angerer seitsemän pisteen erolla Norjan Eirik Kvalfossiin.[3]
Autourheilu muokkaa
- Formula 1:n maailmanmestaruuden voitti Brabhamilla ajanut brasilialainen Nelson Piquet kahden pisteen erolla ranskalaiseen Renault-kuljettajaan Alain Prostiin ja kymmenen pisteen erolla ranskalaiseen Ferrari-kuljettajaan René Arnoux'hun.[4][5]
- Rallin maailmanmestaruuden voitti Audi Quattrolla ajanut suomalainen Hannu Mikkola 23 pisteen erolla länsisaksalaiseen Walter Röhrliin ja 25 pisteen erolla maanmieheensä Markku Aléniin.[6][7]
Golf muokkaa
- Masters-turnauksen voitti toisen kerran urallaan espanjalainen Severiano Ballesteros.[8]
- Yhdysvaltain avoimen turnauksen voitti yhdysvaltalainen Larry Nelson.[8]
- Britannian avoimen turnauksen voitti viidennen kerran urallaan yhdysvaltalainen Tom Watson.[8]
- PGA-mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Hal Sutton.[9]
- Ryder Cupin voitti Yhdysvallat.[9]
Jalkapallo muokkaa
- Euroopan mestarijoukkueiden cupin 1982–1983 loppuottelu 25.5. Ateenassa, Kreikassa. Saksalaisseura Hamburger SV voitti italialaisen Juventuksen 1–0.[10]
Judo muokkaa
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 13.–16.10. Moskovassa, Neuvostoliitossa. Japani voitti neljä kultamitalia sekä Itä-Saksa ja Neuvostoliitto kumpikin kaksi. Japanin Yasuhiro Yamashita voitti mestaruuden yli 95-kiloisten sarjassa ja hänen maanmiehensä Hitoshi Saitō avoimessa luokassa.[11]
Jääkiekko muokkaa
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 16.4.–2.5. Dortmundissa, Düsseldorfissa ja Münchenissä, Länsi-Saksassa. Mestaruuden vei Neuvostoliitto, joka voitti kymmenestä pelistä yhdeksän ja pelasi mitalisarjassa tasan hopeamitalisti Tšekkoslovakian kanssa. Pronssia sai Kanada ja neljänneksi sijoittui Ruotsi.[12]
Jääpallo muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailut 15.–20.2. Helsingissä ja Porvoossa, Suomessa. Loppuottelussa Ruotsi voitti Neuvostoliiton 9–3 ja pronssiottelussa Suomi voitti Norjan 4–1.[13]
Koripallo muokkaa
- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 25.7.–6.8. São Paulossa, Brasiliassa. Loppuottelussa Neuvostoliitto voitti Yhdysvallat 84–82. Pronssiottelussa Kiina voitti Etelä-Korean 71–63.[14]
- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailut 26.5.–4.6. Ranskassa. Loppuottelussa Italia voitti Espanjan 105–96, ja pronssia sai Neuvostoliitto.[15]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailut 11.–18.9. Budapestissa, Unkarissa. Loppuottelussa Neuvostoliitto voitti Bulgarian 91–70, ja pronssia sai Unkari.[16]
- NBA:n mestaruuden voitti Philadelphia 76ers.[17]
Lentopallo muokkaa
- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailut 17.–25.9. Itä-Saksassa. Kultaa voitti Neuvostoliitto, hopeaa sai Puola ja pronssille sijoittui Bulgaria.[18][19]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailut 17.–25.9. Itä-Saksassa. Kultaa voitti Itä-Saksa, hopeaa sai Neuvostoliitto ja pronssille sijoittui Unkari.[18][20]
Melonta muokkaa
- Ratamelonnan maailmanmestaruuskilpailut 28.–31.7. Tampereella, Suomessa. Miehet kilpailivat 15 lajissa ja naiset kolmessa. Kisojen menestynein maa oli seitsemän mestaruutta voittanut Itä-Saksa, jonka Birgit Fischer voitti kolme kultamitalia.[21]
Pikaluistelu muokkaa
- Yleisluistelun miesten maailmanmestaruuskilpailut 12.–13.2. Oslossa, Norjassa. Mestaruuden voitti norjalainen Rolf Falk-Larssen oltuaan nopein kolmella lyhimmällä matkalla vaikka Ruotsin Tomas Gustafson kokosikin paremmat yhteispisteet.[22]
- Yleisluistelun naisten maailmanmestaruuskilpailut 19.–20.2. Karl-Marx-Stadtissa, Itä-Saksassa. Mestaruuden voitti järjestäjämaan Andrea Schöne, joka oli nopein kolmella pisimmällä matkalla.[23]
- Sprinttimaailmanmestaruuskilpailut 26.–27.2. Helsingissä, Suomessa. Oulunkylän tekojääradalla mestaruuden voittivat Japanin Akira Kuroiwa ja Itä-Saksan Karin Enke.[24]
Purjehdus muokkaa
- America’s Cupissa syyskuussa australialainen, John Bertrandin kipparoima Australia II vei voiton ensimmäisenä ei-amerikkalaisena venekuntana. Yhdysvaltojen voittoa puolusti Dennis Connerin ohjaama Liberty, joka hävisi viimeisen osapurjehduksen 41 sekunnin erolla.[25]
Pyöräily muokkaa
- Italian ympäriajon voitti isäntämaan Giuseppe Saronni.[26]
- Ranskan ympäriajon voitti isäntämaan Laurent Fignon.[26]
Suunnistus muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailut 1.–4.9. Zalaegerszegissa, Unkarissa. Norjan miehet ottivat Morten Berglian johdolla henkilökohtaisella matkalla neloisvoiton ja voittivat myös viestin. Ruotsin Annichen Kringstad-Svensson voitti kultaa sekä henkilökohtaisella matkalla että viestissä.[27]
- Tiomila-viesti 7.–8.5. Skeppstassa, Ruotsissa. Suomalaisseura Kalevan Rasti voitti miesten viestin, ja norjalainen Romerikslaget IL oli paras naisten viestissä.[28]
- Jukolan viesti 11.–12.6. Valkealassa, Suomessa. Suomalainen Vehkalahden Veikot voitti miesten Jukolan ja ruotsalainen Almby IK Venlojen viestin.[29]
Taitoluistelu muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailut 7.–13.3. Helsingissä ja Vantaalla, Suomessa. Maailmanmestaruuden voittivat Yhdysvaltain Scott Hamilton, Yhdysvaltain Rosalynn Sumners, pariluistelussa Neuvostoliiton Jelena Valova / Oleg Vasiljev sekä jäätanssissa Ison-Britannian Jayne Torvill / Christopher Dean.[30]
Tennis muokkaa
- Ranskan avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti ranskalainen Yannick Noah ja naisten yhdysvaltalainen Chris Evert-Lloyd.[31]
- Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti yhdysvaltalainen John McEnroe ja naisten saman maan Martina Navrátilová.[32]
- Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Jimmy Connors ja naisten Martina Navrátilová.[33]
- Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti ruotsalainen Mats Wilander ja naisten Martina Navrátilová.[34]
- Davis Cupin voitti Australia ja Federation Cupin Tšekkoslovakia.[35]
Yleisurheilu muokkaa
- Ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut 7.–14.8. Helsingissä, Suomessa. Kilpailuihin osallistui urheilijoita 152 maasta, joista mitaleille ylsi 25 maata. Mitalitilaston ykkönen oli Itä-Saksa. Suomen ainoan kultamitalin voitti keihäänheittäjä Tiina Lillak. Yhdysvaltalainen pikajuoksija Carl Lewis voitti kolme kultamitalia. Maailmanennätystä paransivat tšekkoslovakialainen Jarmila Kratochvílová naisten 400 metrin juoksussa (47,99) sekä Yhdysvaltain viestijoukkue miesten 4 × 100 metrin juoksussa (37,86).[36]
- Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailut 20.3. Gatesheadissa, Englannissa. Miesten mestaruuden voitti etiopialainen Bekele Debele ja naisten nopein oli norjalainen Grete Waitz, jolle mestaruus oli viides. Miesten joukkuemestaruuden voitti Etiopia ja naisten Yhdysvallat.[37][38]
- Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailut 5.–6.3. Budapestissa, Unkarissa. Neuvostoliitto voitti kahdeksan kultamitalia ja Itä-Saksa neljä. Sisäratojen maailmanennätyksen tekivät neuvostoliittolainen Tamara Bykova korkeushypyssä tuloksellaan 203 sekä itäsaksalaiset Marita Koch 200 metrin juoksussa ajallaan 22,39, Bettine Jahn naisten 60 metrin aitajuoksussa ajallaan 7,75 sekä Thomas Munkelt miesten vastaavassa lajissa ajallaan 7,48.[39]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 5. Oy Scandia Kirjat Ab, 1983. ISBN 951-9466-36-3.
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 6. Oy Scandia Kirjat Ab, 1985. ISBN 951-9466-41-X.
Viitteet muokkaa
- ↑ Siukonen & Ahola 1983, s. 251
- ↑ Siukonen & Ahola 1983, s. 252
- ↑ Siukonen & Ahola 1983, s. 253
- ↑ Pihlaja, s. 123
- ↑ Siukonen & Ahola 1983, s. 290
- ↑ Pihlaja, s. 124
- ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 270
- ↑ a b c Pihlaja, s. 151
- ↑ a b Pihlaja, s. 152
- ↑ Ross, James M.: European Competitions 1982-83 4.6.2015. RSSSF. Viitattu 25.5.2020. (englanniksi)
- ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 245
- ↑ Siukonen & Ahola 1983, s. 271
- ↑ Siukonen & Ahola 1983, s. 25–26
- ↑ Siukonen & Ahola 1983, s. 226, 279
- ↑ Siukonen & Ahola 1983, s. 204, 279
- ↑ Siukonen & Ahola 1983, s. 279
- ↑ Pihlaja, s. 322
- ↑ a b Siukonen & Ahola 1983, s. 283
- ↑ Krastev, Todor: Men Volleyball XIII European Championship 1983 Berlin (GDR) - 17-25.09 Winner Soviet Union todor66.com. 8.1.2020. Viitattu 25.5.2020. (englanniksi)
- ↑ Krastev, Todor: Women Volleyball XIII European Championship 1983 Rostock (GDR) - 17-25.09 Winner East Germany todor66.com. 8.1.2020. Viitattu 25.5.2020. (englanniksi)
- ↑ Siukonen & Ahola 1983, s. 55–57
- ↑ Siukonen & Ahola 1983, s. 302
- ↑ Siukonen & Ahola 1983, s. 303
- ↑ Siukonen & Ahola 1983, s. 32–33
- ↑ Siukonen & Ahola 1983, s. 249–250
- ↑ a b Pihlaja, s. 605
- ↑ Siukonen & Ahola 1983, s. 317
- ↑ Siukonen & Ahola 1983, s. 196, 318–319
- ↑ Siukonen & Ahola 1983, s. 207, 318
- ↑ Siukonen & Ahola 1983, s. 40, 42
- ↑ Pihlaja, s. 739
- ↑ Pihlaja, s. 736–737
- ↑ Pihlaja, s. 738
- ↑ Pihlaja, s. 739–740
- ↑ Pihlaja, s. 740
- ↑ Siukonen & Ahola 1983, s. 121–123
- ↑ Siukonen & Ahola 1983, s. 180, 335
- ↑ Pihlaja, s. 905
- ↑ Siukonen & Ahola 1983, s. 173–174, 333–334
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 1983 Wikimedia Commonsissa
