Urheiluvuosi 1979

vuoden 1979 urheilutapahtumat

Urheiluvuosi 1979 käsittelee vuoden 1979 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

Urheiluvuodet
1969197019711972197319741975 •   
197619771978 1979 198019811982
   1983198419851986198719881989
Vuodet
1976197719781979198019811982

AlppihiihtoMuokkaa

AmmuntaMuokkaa

  • Ilma-aseiden maailmanmestaruuskilpailut 17.–22.8. Soulissa, Etelä-Koreassa. Ilmakivääriammunnan maailmanmestaruuden voittivat sveitsiläinen Walter Hillenbrand ja maailmanennätystä 391 sivunnut yhdysvaltalainen Karen Monez sekä ilmapistoolin maailmanmestaruuden britti Geoffrey Robinson ja yhdysvaltalainen Ruby Fox. Yhdysvallat voitti molemmat naisten joukkuemestaruudet, ja miesten joukkuemestaruudet menivät Sveitsiin ja Ruotsiin.[2]
  • Villikarjuammunnan maailmanmestaruuskilpailut 21.–26.8. Linzissä, Itävallassa. Unkarilainen Tibor Bodnár voitti normaalijuoksujen ja maailmanennätystä 387 sivunnut neuvostoliittolainen Aleksandr Gasov sekajuoksujen maailmanmestaruuden. Suomi voitti normaalijuoksujen joukkuemestaruuden maailmanennätyksellä 1 534 ja Neuvostoliitto sekajuoksujen joukkuemestaruuden maailmanennätystä sivuavalla tuloksella 1 533.[3]
  • Haulikkolajien maailmanmestaruuskilpailut 2.–14.10. Montecatini Termessa, Italiassa. Skeetissä maailmanmestaruuden voittivat tanskalainen Ole Justesen ja maailmanennätystuloksella 192 italialainen Bianca Rosa Hansberg sekä trapissa ranskalainen Michel Garrega ja kanadalainen Susan Nattrass. Neuvostoliitto voitti molemmat naisten joukkuemestaruudet, ja miesten joukkuemestaruudet menivät Yhdysvaltoihin ja Italiaan.[4]

AmpumahiihtoMuokkaa

AutourheiluMuokkaa

GolfMuokkaa

JalkapalloMuokkaa

JousiammuntaMuokkaa

  • Maailmanmestaruuskilpailut 19.–20.7. Länsi-Berliinissä, Länsi-Saksassa. Yhdysvaltain kolmoisvoittoon päättyneen miesten kilpailun voitti Darrell Pace, ja naisten mestari oli eteläkorealainen Kim Jin-ho. Yhdysvallat voitti miesten ja Etelä-Korea naisten joukkuemestaruuden.[12]

JudoMuokkaa

  • Maailmanmestaruuskilpailut 6.–9.12. Pariisissa, Ranskassa. Ohjelmassa oli miehille seitsemän painoluokkaa ja avoin luokka. Japani voitti neljä mestaruutta, Neuvostoliitto kaksi sekä Ranska ja Itä-Saksa yhden. Japanin Yasuhiro Yamashita voitti raskaimman luokan (yli 95 kg) ja hänen maanmiehensä Sumio Endo avoimen luokan.[13]

JääkiekkoMuokkaa

JääpalloMuokkaa

KeilailuMuokkaa

KoripalloMuokkaa

LentopalloMuokkaa

MelontaMuokkaa

MiekkailuMuokkaa

  • Maailmanmestaruuskilpailut 18.–28.8. Melbournessa, Australiassa. Neuvostoliitto voitti kaikki neljä joukkuekilpailua sekä kaksi neljästä henkilökohtaisesta kilpailusta.[26]

MoottoripyöräilyMuokkaa

Nykyaikainen viisiotteluMuokkaa

  • Maailmanmestaruuskilpailut 12.–16.8. Budapestissa, Unkarissa. Yhdysvaltalainen Robert Nieman voitti henkilökohtaisen mestaruuden, ja myös joukkuekilpailussa mestaruus meni Yhdysvaltoihin.[29]

NyrkkeilyMuokkaa

PainiMuokkaa

  • Maailmanmestaruuskilpailut 5.–12.5. San Diegossa, Yhdysvalloissa. Sekä kreikkalais-roomalaisessa painissa että vapaapainissa kilpailtiin kymmenessä painoluokassa. Neuvostoliitto voitti yhdeksän mestaruutta ja Unkari neljä. Raskaimman sarjan (yli 100 kg) mestaruudet menivät Bulgarian Aleksandăr Tomoville ja Neuvostoliiton Salman Hasimikoville.[38][39]
  • Euroopan-mestaruuskilpailut 16.–22.4. Bukarestissa, Romaniassa. Neuvostoliitto voitti 11 mestaruutta, joista kahdeksan vapaapainista, ja Romania kolme, jotka kaikki kreikkalais-roomalaisesta painista.[40][41]

PainonnostoMuokkaa

  • Maailmanmestaruuskilpailut 3.–11.11. Thessalonikissa, Kreikassa. Miehet kilpailivat kymmenessä painoluokassa. Neuvostoliitto voitti kuusi mestaruutta, Bulgaria kaksi sekä Kuuba ja Puola yhden. Bulgarian Janko Rusev nosti alle 67,5 kilon sarjassa yhteistuloksen maailmanennätyksen 332,5 kg. Raskaimman sarjan (yli 110 kg) mestaruuden voitti Neuvostoliiton Sultan Rahmanov.[42]
  • Euroopan-mestaruuskilpailut 19.–27.5. Varnassa, Bulgariassa. Neuvostoliitto ja Bulgaria voittivat kymmenestä mestaruudesta kumpikin neljä. Viidessä sarjassa parannettiin yhteistuloksen maailmanennätystä ja kaikkiaan kisoissa tehtiin 15 maailmanennätystä. Raskaimman sarjan (yli 110 kg) mestaruuden voitti Itä-Saksan Gerd Bonk.[43]

PikaluisteluMuokkaa

Pohjoismaiset hiihtolajitMuokkaa

PyöräilyMuokkaa

PöytätennisMuokkaa

  • Maailmanmestaruuskilpailut 25.4.–6.5. Pjongjangissa, Pohjois-Koreassa. Kiina voitti neljä mestaruutta sekä Japani, Jugoslavia ja Unkari yhden. Kaksinpelin mestarit olivat Japanin Seiji Ono ja Kiinan Ge Xinai. Miesten joukkuemestaruuden voitti Unkari ja naisten Kiina.[55]

SoutuMuokkaa

  • Maailmanmestaruuskilpailut 29.8.–9.9. Bledissä, Jugoslaviassa. Ohjelmassa oli 12 miesten luokkaa, joista neljä oi kevyitä luokkia, ja kuusi naisten luokkaa. Kisojen menestynein maa oli yhdeksän kultaa voittanut Itä-Saksa. Miesten yksikön voitti Suomen Pertti Karppinen ja naisten yksikön Romanian Sanda Toma.[56]

SuunnistusMuokkaa

TaitoluisteluMuokkaa

TennisMuokkaa

VoimisteluMuokkaa

YleisurheiluMuokkaa

  • Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailut 25.3. Limerickissa, Irlannissa. Miesten mestaruuden voitti Irlannin John Treacy ja naisten nopein oli Norjan Grete Waitz.[72]
  • Maailmancupin finaali 24.–26.8. Montrealissa, Kanadassa. Miesten kilpailun voitti Yhdysvallat ennen Eurooppaa ja Itä-Saksaa, ja naisten kärkikolmikko oli Itä-Saksa, Neuvostoliitto ja Eurooppa.[73]
  • Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailut 24.–25.2. Wienissä, Itävallassa. Itä-Saksa voitti neljä kultamitalia sekä Neuvostoliitto ja Puola kolme.[74]
  • Maailmanennätyksiä parannettiin useissa lajeissa: Italian Pietro Mennea juoksi 12.9. Méxicossa 200 metrillä ajan 19,72. Britti Sebastian Coe juoksi 5.7. Oslossa 800 metrillä ajan 1.42,4, 17.7. samassa paikassa maililla ajan 3.49,0 ja 15.8. Zürichissä 1 500 metrillä ajan 3.32,1. Yhdysvaltalainen Renaldo Nehemiah juoksi 14.4. San Joséssa 110 metrin aitajuoksun ennätyksen 13,16 ja paransi sitä 6.5. Westwoodissa aikaan 13,00. Bill Rodgers juoksi 21.2. Saratogassa 25 000 metrillä ajan 1.14.11,8. Itä-Saksan Marita Koch juoksi 3.6. Leipzigissa 200 metrillä ajan 22,02 ja paransi ennätystä 10.6. Karl-Marx-Stadtissa aikaan 21,71. Koch juoksi 400 metrillä 29.7. Potsdamissa ajan 48,89 ja 4.8. Torinossa Euroopan cupin finaalissa ajan 48,60. Euroopan cupin finaalissa maailmanennätystä paransi myös Itä-Saksan naisten viestijoukkue 4 × 100 metrillä aikaan 42,09 juostuaan 10.6. Karl-Marx-Stadtissa edellisen ennätyksen 42,10. Romanialainen Natalia Mărășescu paransi 27.1. Aucklandissa mailin juoksun ennätystään aikaan 4.22,1. Neuvostoliittolainen Marina Makejeva teki 27.7. Moskovan spartakiadeissa 400 metrin aitajuoksun ennätyksen 54,78. Itä-Saksan Ruth Fuchs teki 13.6. Dresdenissä keihäänheiton maailmanennätyksen 69,52.[75][76]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 1: 1978–79. Oy Scandia Kirjat Ab, 1979. ISBN 951-9466-17-7.
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 2: 1979–80. Oy Scandia Kirjat Ab, 1980. ISBN 951-9466-25-8.

ViitteetMuokkaa

  1. Siukonen & Ahola 1979, s. 106–107
  2. Siukonen & Ahola 1979, s. 110
  3. Siukonen & Ahola 1979, s. 110–111
  4. Siukonen & Ahola 1980, s. 198
  5. Siukonen & Ahola 1979, s. 116–117
  6. Siukonen & Ahola 1979, s. 107
  7. Pihlaja, s. 124
  8. Pihlaja, s. 123
  9. a b c Pihlaja, s. 151
  10. a b Pihlaja, s. 152
  11. a b c Stokkermans, Karel: European Competitions 1978-79 17.3.2016. RSSSF. Viitattu 13.5.2020. (englanniksi)
  12. Siukonen & Ahola 1979, s. 130
  13. Siukonen & Ahola 1980, s. 212
  14. Siukonen & Ahola 1979, s. 136–137
  15. Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2017–2018, s. 234. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321.
  16. Siukonen & Ahola 1979, s. 141
  17. Siukonen & Ahola 1980, s. 220
  18. Pihlaja, s. 290
  19. a b Siukonen & Ahola 1979, s. 148
  20. Pihlaja, s. 322
  21. Oklahoma City Thunder Basketball Reference. Viitattu 13.5.2020. (englanniksi)
  22. a b Siukonen & Ahola 1980, s. 228
  23. Krastev, Todor: Men Volleyball XI European Championship 1979 Paris (FRA) - 05-12.10 Winner Soviet Union todor66.com. 8.1.2020. Viitattu 13.5.2020. (englanniksi)
  24. Krastev, Todor: Women Volleyball XI European Championship 1979 Lyon (FRA) - 05-13.10 Winner Soviet Union todor66.com. 8.1.2020. Viitattu 13.5.2020. (englanniksi)
  25. Siukonen & Ahola 1979, s. 160–161
  26. Siukonen & Ahola 1979, s. 163
  27. a b c d Siukonen & Ahola 1979, s. 168
  28. Pihlaja, s. 404–405
  29. Siukonen & Ahola 1979, s. 175
  30. Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 384, 698. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
  31. Siukonen & Ahola 1979, s. 88, 104
  32. Siukonen & Ahola 1980, s. 126
  33. Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 704. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
  34. Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 700. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
  35. Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 702. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
  36. Siukonen & Ahola 1979, s. 176, 178
  37. Pihlaja, s. 465–467
  38. Siukonen & Ahola 1979, s. 179–180
  39. Pihlaja, s. 484–488
  40. Siukonen & Ahola 1979, s. 180–181
  41. Pihlaja, s. 490–494
  42. Siukonen & Ahola 1980, s. 246
  43. Siukonen & Ahola 1979, s. 82, 184
  44. Siukonen & Ahola 1979, s. 191–192
  45. Pihlaja, s. 550–551
  46. Siukonen & Ahola 1979, s. 192
  47. Pihlaja, s. 550, 552
  48. Siukonen & Ahola 1979, s. 192
  49. Pihlaja, s. 555
  50. Siukonen & Ahola 1979, s. 173
  51. Siukonen & Ahola 1979, s. 122
  52. Siukonen & Ahola 1979, s. 56–57, 173
  53. a b Siukonen & Ahola 1979, s. 198
  54. a b Pihlaja, s. 605
  55. Siukonen & Ahola 1979, s. 200
  56. Siukonen & Ahola 1979, s. 206–207
  57. Siukonen & Ahola 1979, s. 100–101, 211, 214
  58. Siukonen & Ahola 1979, s. 78, 215
  59. Siukonen & Ahola 1979, s. 84–85, 215
  60. Siukonen & Ahola 1979, s. 216
  61. Siukonen & Ahola 1979, s. 216–217
  62. Pihlaja, s. 710–711
  63. Pihlaja, s. 739
  64. Pihlaja, s. 736–737
  65. Pihlaja, s. 738
  66. Tracy Austin International Tennis Hall of Fame. Viitattu 2.9.2018. (englanniksi)
  67. Pihlaja, s. 739–740
  68. Pihlaja, s. 740
  69. Siukonen & Ahola 1980, s. 133–134, 288
  70. Siukonen & Ahola 1979, s. 80, 233
  71. Siukonen & Ahola 1979, s. 81, 233
  72. Siukonen & Ahola 1979, s. 244
  73. Siukonen & Ahola 1979, s. 246–247
  74. Siukonen & Ahola 1979, s. 242
  75. Siukonen & Ahola 1979, s. 65, 75, 78, 83–84, 88, 91–93, 95, 102, 254–255
  76. Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa, s. 533–536, 538, 540, 554–556, 558–559, 564. , 1987.

Aiheesta muuallaMuokkaa