Jan Egil Storholt (s. 13. helmikuuta 1949 Løkken, Norja) on norjalainen entinen pikaluistelija, jonka uran huippuvuodet ajoittuivat 1970-luvun loppupuoliskolle.

Mitalit
Jan Egil Storholt (1979)
Jan Egil Storholt (1979)
Maa:  Norja
Miesten pikaluistelu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Innsbruck 1976 1 500 metriä
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Heerenveen 1977 yhteispisteet
Hopeaa Hopeaa Göteborg 1978 yhteispisteet
Hopeaa Hopeaa Oslo 1979 yhteispisteet
Pronssia Pronssia Oslo 1981 yhteispisteet
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Larvik 1977 yhteispisteet
Kultaa Kultaa Deventer 1979 yhteispisteet
Hopeaa Hopeaa Trondheim 1980 yhteispisteet
Pronssia Pronssia Oslo 1976 yhteispisteet
Pronssia Pronssia Oslo 1978 yhteispisteet

Storholt oli nuorena lupaava luistelija ja voitti maansa juniorien mestaruuden vuonna 1969. Seuraavana vuonna hän oli menettää henkensä kaivosonnettomuudessa ja uran jatko oli vaakalaudalla, mutta muutamassa vuodessa Storholt teki paluun kansalliselle huipulle. Vuonna 1973 monet norjalaiset huippuluistelijat ryhtyivät ammattilaisiksi, mutta Storholt ei ollut heidän joukossaan. Kuitenkin vasta Johs Tenmannin tultua norjalaisluistelijoiden valmentajaksi Storholt alkoi saavuttaa menestystä kansainvälisellä tasolla.

Itävallan Innsbruckissa pidetyissä vuoden 1976 talviolympialaisissa Storholt voitti olympiakultaa 1 500 metrillä Neuvostoliiton Juri Kondakovia vastaan käydyn kaksinkamppailun päätteeksi. Vuosina 1977 ja 1979 Storholt voitti Euroopan mestaruuden. Kaikkiaan seitsemänä vuonna hän sijoittui EM-kisoissa neljän parhaan joukkoon, mukana hopeaa vuodelta 1980 ja pronssia 1978. Yleisluistelijoiden MM-kisoissa hän sijoittui vuosina 1977–1979 hopealle Eric Heidenin takana.

Vuonna 1977 käydyssä Norjan ja Neuvostoliiton välisessä maaottelussa Alma-Atan Medeossa olosuhteet olivat otolliset ja Storholt luisteli silloiset maailmanennätykset 1 500 metrillä (1.55,18) ja yleiskilpailussa (163,221). Lisäksi hän luisteli yhteensä viisi henkilökohtaista ennätystä, mitkä riittivät aateliskalenterin ykköspaikkaan. Kaikkiaan hän oli urallaan aateliskalenterin ykkösenä kahdesti, aikaväleillä 10. maaliskuuta 1977–3. huhtikuuta 1977 ja 19. maaliskuuta 1978–4. huhtikuuta 1978, yhteensä 30 päivää.

Uransa aikana hän kuului Norjan legendaariseen pikaluistelukvartettiin yhdessä Sten Stensenin, Kay Arne Stenshjemmetin ja Amund Sjøbrendin kanssa. Aikalaiset kutsuivat heitä Norjassa alkukirjaimen mukaan nimellä "Fire S" eli "Neljä ässää".[1]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Poissa parrasvaloista: Sten Stensen - Purjehtiva eversti kuuluu Norjan legendaariseen pikaluistelukvartettiin.. Urheilulehti, 13.11.2019, nro 46, s. 46.