John McEnroe
John Patrick McEnroe, Jr. (s. 16. helmikuuta 1959 Wiesbaden, Länsi-Saksa) on entinen yhdysvaltalainen tennispelaaja. McEnroe voitti urallaan seitsemän grand slam -turnausta: kolme Wimbledonissa ja neljä Yhdysvaltain avoimissa. Hänet valittiin tenniksen Hall of Fameen vuonna 1999.[2]
| John McEnroe | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | [1] Wiesbaden [1] |
| Kansalaisuus | Yhdysvallat |
| Tennispelaaja | |
| Pituus | 180 cm |
| Paino | 75 kg |
| Kätisyys | vasen |
| Ammattilaisena | – |
| Palkintorahat | 12 552 132 USD |
| Kaksinpeli | |
| Paras sijoitus | 1. (3.3.1980) |
| Turnausvoittoja | 77 |
| Voitot/tappiot | 881–198 |
| Grand Slam -turnauksissa | |
| Australian avoimet | semifinaalissa 1983 |
| Ranskan avoimet | finaalissa 1984 |
| Wimbledon | voitto 1981, 1983, 1984 |
| Yhdysvaltain avoimet | voitto 1979, 1980, 1981, 1984 |
| Nelinpeli | |
| Voitot/tappiot | 543–103 |
| Aiheesta muualla | |
| ITF | |
| ATP | |
Pitkäaikainen maailmanlistan ykköspelaaja McEnroe tunnettiin taituruudestaan ja pallokosketuksestaan etenkin lentopelissä. Hän oli myös pahamaineisen äkkipikainen ja räyhäsi usein tuomareille mielestään virheellisistä tuomioista.[2]
Elämä ja uraMuokkaa
McEnroe syntyi Wiesbadenissa, Länsi-Saksassa, missä hänen isänsä palveli Yhdysvaltain ilmavoimissa. Perheen muutettua Queensiin, New Yorkiin, McEnroe alkoi pelata tennistä kahdeksanvuotiaana. Hän voitti Ranskan avoimen turnauksen nuorten sarjan vuonna 1977 ja pääsi aikuisten turnauksessa toiselle kierrokselle. Wimbledonissa samana kesänä hän selvisi välieriin nuorimpana pelaajana sataan vuoteen. McEnroe ryhtyi ammattipelaajaksi vuoden 1978 lopulla. Seuraavana vuonna hän voitti ensimmäisen grand slam -turnauksensa Yhdysvaltain avoimissa.[2]
McEnroe oli maailmanlistan ykkönen niin kaksin- kuin nelinpelissäkin. Kaksinpelin maailmanlistan top-10:ssä hän oli yhdeksän vuoden ajan ja ykkösenä 170 viikkoa. Hänen ammattilaisuransa saldo kaksinpelissä oli 877–198.[2]
McEnroe muistetaan kaksinkamppailuistaan Björn Borgia, Jimmy Connorsia ja Ivan Lendliä vastaan. Borgin hän voitti kolme kertaa miesten neljässä grand slam -finaalikohtaamisessa.[2]
McEnroe voitti urallaan kaksinpelissä 77 turnausta ja nelinpelissä 72, joista Peter Flemingin kanssa 52. Wimbledonin hän voitti kolme kertaa. Näistä hän voitti vuonna 1979 kaksinpelissä 10 ja nelinpelissä 16 turnausta. Vuonna 1984 hän voitti 85 ottelustaan 82, ja voitti muun muassa kolmannen Wimbledon-mestaruutensa. Sen jälkeen hän ei enää saavuttanut entistä tasoaan. Davis Cup -mestaruuksia McEnroella on viisi vuosien 1978–1992 ajalta.[2]
Vuonna 2006 McEnroe kävi vielä 46-vuotiaana voittamassa SAP Openin nelinpelin San Joséssa Kaliforniassa Jonas Björkmanin parina. Hän on tennisuransa jälkeen toiminut muun muassa Yhdysvaltain Davis Cup -joukkueen kapteenina ja Yhdysvaltain television tenniskommentaattorina sekä esiintynyt elokuvissa ja kirjoittanut kirjoja.[2]
Vuonna 2017 valmistunut Björn Borgin elämäkertaelokuva Borg/McEnroe kertoo aikansa huippupelaajien välisestä taistosta, joka huipentuu vuoden 1980 Wimbledonin tennisturnaukseen. McEnroeta näyttelee Shia LaBeouf.[3]
LähteetMuokkaa
- ↑ a b Bud Collins, The Bud Collins History of Tennis, New York, New Chapter Press, , 2e painos (ISBN 978-0-942257-70-0, OCLC 456175786), s. 609. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b c d e f g John McEnroe biography International Tennis Hall of Fame. Viitattu 1.3.2021.
- ↑ Rantanen, Miska: Kaikkien aikojen tennistrilleri. Helsingin Sanomat, 13.10.2017, s. B 2. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.11.2017.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta John McEnroe Wikimedia Commonsissa
