Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkue

Lopettanut Jääkiekkomaajoukkue

Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkue, tunnettu myös lempinimellä Punakone, edusti Neuvostoliittoa kansain­välisissä jääkieko-otteluissa vuosina 19511991. Se liittyi Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n jäseneksi vuonna 1952[1]. Neuvosto­liitto hallitsi kansain­välisiä jää­kiekko­kenttiä ylivoimaisesti.lähde? Joukkue voitti seitsemän olympia­kultaa ja 22 maailman­mestaruutta. Neuvosto­liiton jää­kiekko­maa­joukkueen jäsenet olivat käytännössä ammattilaisia ja tunsivat toistensa peli­tyylit, joten heidän yhteis­pelinsä toimi toisinaan erittäin hyvin. Tämän vuoksi vuosina 19631991 joukkue jäi maailmanmestaruuskisoissa vain kuudesti ilman kultamitalia. Neuvostoaikana jää­kiekko­valmennus oli ammattimaista. Tästä kertoo se, että maa­joukkue­pelaajat harjoittelivat 11 kuukautta vuodessa lähes eristyksissä baza-leirillä ja viettivät vain yhden täyden kuukauden perheensä parissa.[2]

Neuvostoliitto
CCCP text logo.svg
Lempinimi Punakone
Eniten otteluita Aleksandr Maltsev: (321)
Eniten maaleja Aleksandr Maltsev (213)
Eniten pisteitä Sergei Makarov: (248)
Soviet Union national hockey team jerseys (1988).png
Ensimmäinen ottelu

 Itä-Saksa 2–23 Neuvostoliitto 
(Berliini, Itä-Saksa; 22. huhtikuuta, 1951)

Viimeinen ottelu

 Neuvostoliitto 2–2 Ruotsi 
(Frankfurt am Main, Saksa; 10. marraskuuta, 1991)

Suurin voitto

 Neuvostoliitto 28–2 Italia 
(Colorado Springs, Yhdysvallat 26. joulukuuta,1967)

Suurin tappio

 Kanada 8–2 Neuvostoliitto 
(Ottawa, Kanada; 9. tammikuuta, 1968)
 Tšekkoslovakia 9–3 Neuvostoliitto 
(Praha, Tšekkoslovakia; 21. maaliskuuta 1975)

MM-kilpailut
Gold medal blank.svg Kultaa 22
Silver medal blank.svg Hopeaa 7
Bronze medal blank.svg Pronssia 5
Olympialaiset
Gold medal olympic.svg Kultaa 7
Silver medal olympic.svg Hopeaa 1
Bronze medal olympic.svg Pronssia 1
Mitalit
Maa:  Neuvostoliitto
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Calgary 1988
Kultaa Kultaa Sarajevo 1984
Kultaa Kultaa Innsbruck 1976
Kultaa Kultaa Sapporo 1972
Kultaa Kultaa Grenoble 1968
Kultaa Kultaa Innsbruck 1964
Kultaa Kultaa Cortina d'Ampezzo 1956
Hopeaa Hopeaa Lake Placid 1980
Pronssia Pronssia Squaw Valley 1960
Kanada-cup
Kultaa Kultaa 1981
Hopeaa Hopeaa 1987
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Sveitsi 1990
Kultaa Kultaa Ruotsi 1989
Kultaa Kultaa Neuvostoliitto 1986
Kultaa Kultaa Länsi-Saksa 1983
Kultaa Kultaa Suomi 1982
Kultaa Kultaa Ruotsi 1981
Kultaa Kultaa Neuvostoliitto 1979
Kultaa Kultaa Tšekkoslovakia 1978
Kultaa Kultaa Länsi-Saksa 1975
Kultaa Kultaa Suomi 1974
Kultaa Kultaa Neuvostoliitto 1973
Kultaa Kultaa Sveitsi 1971
Kultaa Kultaa Ruotsi 1970
Kultaa Kultaa Ruotsi 1969
Kultaa Kultaa Ranska 1968
Kultaa Kultaa Itävalta 1967
Kultaa Kultaa Jugoslavia 1966
Kultaa Kultaa Suomi 1965
Kultaa Kultaa Itävalta 1964
Kultaa Kultaa Ruotsi 1963
Kultaa Kultaa Italia 1956
Kultaa Kultaa Ruotsi 1954
Hopeaa Hopeaa Itävalta 1987
Hopeaa Hopeaa Puola 1976
Hopeaa Hopeaa Tšekkoslovakia 1972
Hopeaa Hopeaa Tšekkoslovakia 1959
Hopeaa Hopeaa Norja 1958
Hopeaa Hopeaa Neuvostoliitto 1957
Hopeaa Hopeaa Länsi-Saksa 1955
Pronssia Pronssia Suomi 1991
Pronssia Pronssia Tšekkoslovakia 1985
Pronssia Pronssia Itävalta 1977
Pronssia Pronssia Sveitsi 1961
Pronssia Pronssia Yhdysvallat 1960

Neuvosto­liiton hajottua vuonna 1991 joukkue koottiin vielä kerran yhteen vuoden 1992 talvi­olympialaisia varten. Itsenäisten valtioiden yhteisö IVY voitti kilpailuissa kultaa.

HistoriaMuokkaa

Ensimmäisen pelinsä Neuvostoliitto pelasi Itä-Saksaa vastaan Berliinissä vuonna 1951 voittaen pelin maalein 23–2. Ensimmäisen kerran arvo­kisoihin joukkue osallistui Tukholmassa vuoden 1954 maailmanmestaruuskilpailuihin voittaen maailman­mestaruuden. Joukkue voitti kaikki muut ottelut, mutta se pelasi yhden tasa­pelin isäntämaa Ruotsin kanssa, joukkuetta valmensi turnauksessa Arkadi Tšernyšov. Ensimmäisen kerran Neuvosto­liitto järjesti maailman­mestaruuskilpailut vuonna 1957 Moskovassa. Kisa­isännät hävisivät ratkaisevan viimeisen pelin 60 000 katsojan edessä Ruotsille. Ensimmäistä kertaa olympialaisiin maa osallistui Cortina d'Ampezzossa vuonna 1956 voittaen olympia­kultaa.

Vuoden 1962 kisoja joukkue boikotoi, koska turnaus järjestettiin Yhdys­valloissa. Välivuoden jälkeen valmentaja­kaksikko Anatoli Tarasov ja Arkadi Tšernyšov johdatti joukkueen ennätyksellisesti yhdeksään peräkkäiseen maailman­mestaruuteen vuosina 1963–1971. Heidän valmentaja­kautenaan Neuvosto­liitto voitti myös kolme olympia­kultaa. Siitä huolimatta heidät erotettiin vuoden 1972 talvi­olympialaisten jälkeen. Heidän seuraajakseen valittiin Vsevolod Bobrov, joka valmensi Neuvosto­liittoa vuoden 1972 maailmanmestaruuskisoissa. Niissä joukkue jäi hopealle isäntämaa Tšekkoslovakian voittaessa kultaa. Bobrov valmensi joukkuetta myös syksyn Summit Seriesissä, jossa Neuvosto­liitto hävisi niukasti Kanadalle. Neuvosto­liitto palasi seuraavana keväänä kulta­mitali­kantaan voittaen heti kolme maailman­mestaruutta peräkkäin. Vuosien 1975 ja 1976 maailman­mestaruuskisoissa joukkuetta valmensi Boris Kulagin, jolloin joukkue saavutti kultaa ja hopeaa. Innsbruckin talvi­olympialaisissa vuonna 1976 hän valmensi Neuvosto­liiton olympia­kultaan, mutta saman vuoden Kanada-cupissa joukkue sijoittui kolmanneksi.

Tihonovin aikaMuokkaa

Viktor Tihonov nimitettiin joukkueen valmentajaksi kesällä 1977 sen jälkeen kun Neuvostoliitto oli jäänyt kolmanneksi vuoden 1977 maailmanmestaruuskisoissa Tšekkoslovakian ja Ruotsin jälkeen. Vuosina 1978–1983 Neuvostoliitto voitti viisi maailmanmestaruutta ja vuoden 1981 Kanada-cupin. Ainoat arvokisat, jotka tuottivat joukkueelle pettymyksen olivat Lake Placidin talviolympialaisten 1980 loppusarjan tunnettu Miracle on Ice -ottelu, jossa Yhdysvallat voitti hallitsevan olympiavoittajan maalein 4–3 ja Neuvostoliitto jäi hopealle. Sarajevon olympialaisissa vuonna 1984 Neuvostoliitto voitti olympiakultaa puhtaalla pelillä, voittaen kaikki pelinsä. Saman vuoden Kanada-cupissa joukkue voitti alkusarjan ja sai vastaansa välierässä kisaisäntä Kanadan, jolle Neuvostoliitto hävisi jatkoajalla lukemin 3–2, Neuvostoliitto oli turnauksessa lopulta kolmas. Vuoden 1985 maailmanmestaruuskisoissa Tšekkoslovakiassa joukkue voitti pronssia kisaisäntien viedessä maailmanmestaruuden, mutta EM-kultaa voitti kuitenkin Neuvostoliitto.

Vuoden 1986 maailmanmestaruuskilpailut olivat Moskovassa. Kisaisännät voittivat kultaa kahden vuoden tauon jälkeen. Vuonna 1987 Itävallan kisoissa Neuvostoliitto jäi kisoissa hopealle. Saman vuoden Kanada-cupissa Neuvostoliitto kohtasi kolmiosaisessa loppuottelusarjassa Kanadan. Neuvostoliitto hävisi ratkaisevan viimeisen ottelun lukemin 6–5.

Syntyneitä joukkueitaMuokkaa

Neuvostoliiton hajoamisesta seuranneita joukkueita:

Saavutukset arvokisoissaMuokkaa

OlympialaisetMuokkaa

MaailmanmestaruuskisatMuokkaa

* Ne vuosiluvut, joina Neuvostoliitto oli kisaisäntänä, on lihavoitu.

Kanada-cupMuokkaa

PelaajiaMuokkaa

 
Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkue pelasi Kanadassa vuonna 1967.

ValmentajiaMuokkaa

TilastotMuokkaa

Eniten tehopisteitä tehneet pelaajat, kun mukaan lasketaan ainoastaan olympialaiset, maailmanmestaruuskilpailut, Kanada-cupit ja vuoden 1972 Summit Series:

  1. Valeri Harlamov 199 tehopistettä
  2. Aleksandr Maltsev 198 tehopistettä
  3. Boris Mihailov 180 tehopistettä
  4. Vladimir Petrov 176 tehopistettä
  5. Sergei Makarov 172 tehopistettä

KokoonpanojaMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. IIHF Member National Association Russia IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 15.12.2021. (englanniksi)
  2. Korpi, Rauno. 2005. Yleisradion radio-ohjelmasarja Punainen heinäkuu

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkue.