Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1991

Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1991 pelattiin Suomessa 19. huhtikuuta – 4. toukokuuta 1991 Turussa, Helsingissä ja Tampereella. Turnauksen pääareena oli Turun Typhoon. Turnaus oli 55. maailmanmestaruuskilpailut, sekä 66. ja samalla viimeinen Euroopan-mestaruuskilpailut.

Vuoden 1991 jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut
Jääkiekon MM 1991 logo.gif
Joukkueet 8 (24)
Isäntämaa Suomi
Kaupungit Turku, Helsinki, Tampere[1]
Ajankohta 19. huhtikuuta –
4. toukokuuta 1991
Mitalistit
Gold medal blank.svg Kultaa Flag of Sweden.svg Ruotsi
Silver medal blank.svg Hopeaa Flag of Canada.svg Kanada
Bronze medal blank.svg Pronssia Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Ottelut 40
Yleisö 310 627 (7 765 per ottelu)
Maalintekijä Ruotsi Mats Sundin
← 1990 1992 →
Maailmanmestaruuskisojen pääareena, Typhoon eli nykyinen Gatorade Center.

Turnaukseen osallistui kahdeksan joukkuetta[2], jotka kohtasivat toisensa kerran. Neljä parasta joukkuetta kohtasivat toisensa vielä kertaalleen. Ruotsi voitti viidennen maailmanmestaruutensa ja Neuvostoliitto 27. Euroopan-mestaruutensa. Euroopan-mestaruuskisoissa huomioon otettiin vain eurooppalaisten joukkueiden keskinäiset ottelut.

Maailmanmestaruuskilpailut olivat myös Neuvostoliiton viimeiset. Saksojen jälleenyhdistymisen myötä vuoden 1991 kisat olivat yhdistyneen Saksan ensimmäiset jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut. Suomi voitti Euroopan-mestaruuskisoissa pronssia, ja tämä olikin kotikisoihin 2022 asti Suomen aikuisten jääkiekkomaajoukkueen ainoa kotikisoista saavuttama mitali.

Turnaus tuotti Suomen jääkiekkoliitolle 20 miljoonaa markkaa voittoa.[3]

Suomi turnauksessaMuokkaa

Suomen joukkueeseen kuuluivat muun muassa Jari Kurri, Teppo Numminen ja vasta nousuaan kansainvälisten huippujääkiekkoilijoiden joukkoon tehnyt Teemu Selänne. Kurrin tilanne oli erikoinen: hän oli pelannut menneen kauden Milano Devilsissä, ainakin osittain siksi, että pääsisi osallistumaan Suomen kotikisoihin. Kurri oli tuolloin jo viisinkertainen Stanley Cup -voittaja Edmonton Oilersista.[4]

Suomessa kisoista muistetaan alkusarjassa pelattu Suomen ja Ruotsin välinen ottelu. Ruotsi teki ensimmäisen maalin, mutta toisen erän jälkeen Suomi johti numeroin 4–2. Suomen viides maalikin oli kolmannessa erässä lähellä. Viisi minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua selostamassa arveltiin, että piti tapahtua paljon, jotta Ruotsi yltäisi edes tasapeliin.[5]

52 sekuntia ennen varsinaisen peliajan loppua Ruotsin Mats Sundin teki niin sanotulla vanhanaikaisella 4–3-kavennusmaalin kiertämällä maalin taitse ja siirtämällä kiekon maalin takakulmalta maaliin. Hetkeä myöhemmin Sundin sieppasi Suomen Ville Siréniltä karkuun päässeen kiekon ja tasoitti pelin 37 sekuntia ennen kolmannen erän loppua. Näin Ruotsi uusi vuoden 1986 maailmanmestaruuskisoissa tekemänsä kirin. Tuolloin se pudotti Suomen mitaleilta Anders Carlssonin viimeisellä minuutilla tekemällä tasoitusmaalilla.[5]

Suomen Jari Kurri totesi ottelun jälkeen, että 4–4-tasapeli tuntui samalta kuin tappio. Ruotsi eteni lopulta maailmanmestaruuteen asti. Suomi sen sijaan jäi pisteen päähän neljän joukkueen mitalisarjasta.[5]

A-sarjaMuokkaa

AlkusarjaMuokkaa

Joukkue O V T H Maalit Pts URS SWE CAN USA FIN TCH SUI GER
  Neuvostoliitto 7 6 1 0 41-16 13 5-5 5-3 12-2 3-0 6-2 3-1 7-3
  Ruotsi 7 3 4 0 30-21 10 3-3 4-4 4-4 2-1 4-3 8-1
  Kanada 7 4 1 2 24-20 9 4-3 5-3 3-4 3-0 3-2
  Yhdysvallat 7 3 2 2 23-28 8 2-1 4-1 4-2 4-4
  Suomi 7 3 1 3 22-15 7 2-0 6-1 6-0
  Tšekkoslovakia 7 3 0 4 19-19 6 4-1 7-1
  Sveitsi 7 1 0 6 13-26 2 5-2
  Saksa 7 0 1 6 13-40 1

MitalisarjaMuokkaa

Mitalisarjassa Kanada pelasi tasapelit sekä Ruotsin että Neuvostoliiton kanssa. Kanada voitti Yhdysvallat lukemin 9–4 tehtyään viimeisellä minuutilla kaksi alivoimamaalia Yhdysvaltain yrittäessä kavennusta kuudella kenttäpelaajalla, eli ilman maalivahtia.lähde?

Kun päätösottelu Ruotsin ja Neuvostoliiton välillä alkoi, kisojen tilanne oli, että ottelun voittaja saisi maailmanmestaruuden. Jos ottelu päätyisi tasan mestaruuden voittaisikin Kanada. Ottelun ratkaisijaksi nousi pelin nuorin pelaaja, Mats Sundin, joka kymmenen minuuttia ennen ottelun varsinaisen peliajan päättymistä laukoi Ruotsin 2–1-voittomaalin ohi Andrei Trefilovin. Neuvostoliitolle mestaruus olisi vaatinut kaksi maalia, joten Neuvostoliitto ei turvautunut lopussa edes maalivahdin korvaamiseen kenttäpelaajalla, koska maa ei halunnut pelata maailmanmestaruutta ainakaan Kanadalle.[6] Tämä tappiollinen ottelu jäi Neuvostoliiton viimeiseksi maailmanmestaruuskisojen otteluksi.

joukkue Ot. V T H Maalit Pst SWE CAN URS USA
  Ruotsi 3 2 1 0 13-8 5 3-3 2-1 8-4
  Kanada 3 1 2 0 15-10 4 3-3 9-4
  Neuvostoliitto 3 1 1 1 10-9 3 6-4
  Yhdysvallat 3 0 0 3 12-23 0

Alempi loppusarjaMuokkaa

joukkue Ot. V T H Maalit Pst FIN TCH SUI GER
  Suomi 10 6 1 3 35-21 13 3-2 6-2 4-2
  Tšekkoslovakia 10 4 0 6 28-27 8 3-4 4-1
  Sveitsi 10 2 1 7 22-38 5 3-3
  Saksa 10 0 2 8 19-51 2

Alkusarjan pisteleet säilyivät alempaan loppusarjaan. Yksikään joukkue ei tippunut B-sarjaan, sillä joukkuemäärää nostettiin neljällä seuraavan vuoden kisoihin.lähde?

PistepörssiMuokkaa

Paikka Nimi Maa Maali Syöttö Pisteet
1. Mats Sundin   Ruotsi 7 5 12
2. Jari Kurri   Suomi 6 6 12
3. Valeri Kamenski   Neuvostoliitto 6 5 11
Teemu Selänne   Suomi 6 5 11
Joe Sakic   Kanada 6 5 11
6. Mika Nieminen   Suomi 5 6 11
Jeremy Roenick   Yhdysvallat 5 6 11
8. Pavel Bure   Neuvostoliitto 3 8 11
9. Christian Ruuttu   Suomi 7 3 10
10. Thomas Rundqvist   Ruotsi 6 4 10
Danton Cole   Yhdysvallat 6 4 10

[7]

PalkinnotMuokkaa

IIHF:n valitsemat parhaat pelaajatMuokkaa

TähdistökentällinenMuokkaa

Euroopan-mestaruusMuokkaa

Joukkue O V T H Maalit Pts URS SWE FIN TCH SUI GER
  Neuvostoliitto 5 4 1 0 24-11 9 5-5 3-0 6-2 3-1 7-3
  Ruotsi 5 3 2 0 23-14 8 4-4 2-1 4-3 8-1
  Suomi 5 3 1 1 18-8 7 2-0 6-1 6-0
  Tšekkoslovakia 5 2 0 3 14-12 4 4-1 7-1
  Sveitsi 5 1 0 4 11-19 2 5-2
  Saksa 5 0 0 5 7-33 0

SijoituksetMuokkaa

 
MM-kisat[2]
EM-kisat
  Kultaa:    Ruotsi   Neuvostoliitto
  Hopeaa:    Kanada   Ruotsi
  Pronssia:    Neuvostoliitto   Suomi
  4.    Yhdysvallat   Tšekkoslovakia
  5.    Suomi   Sveitsi
  6.    Tšekkoslovakia   Saksa
  7.    Sveitsi  
  8.    Saksa  



















B-sarjaMuokkaa

B-sarjaa isännöivät Ljubljana, Bled ja Jenice.

Joukkue O V T H Maalit Pts ITA NOR FRA POL AUT YUG NED JPN
  Italia 7 7 0 0 49-10 14 4-3 5-1 2-1 5-1 13-3 13-0 7-1
  Norja 7 5 0 2 26-13 10 3-2 4-2 1-3 5-1 4-0 6-1
  Ranska 7 5 0 2 28-18 10 4-2 3-2 4-2 9-1 5-3
  Puola 7 4 0 3 25-15 8 2-1 6-3 4-1 8-0
  Itävalta 7 3 1 3 21-18 7 6-1 6-4 2-2
  Jugoslavia 7 2 0 5 18-36 4 3-1 5-1
  Alankomaat 7 1 0 6 9-40 2 2-1
  Japani 7 0 1 6 9-35 1

Neljä parasta joukkuetta nousi A-sarjaan vuodeksi 1992 ja kaksi parasta joukkuetta suoraan karsintojen ohi vuoden 1992 olympiaturnaukseen.lähde?

C-sarjaMuokkaa

C-sarja pelattiin Kööpenhaminassa.

Joukkue O V T H Maalit Pts DEN CHN ROM BUL GBR HUN PRK KOR BEL
  Tanska 8 7 1 0 71-13 15 2-2 8-2 7-3 3-2 8-1 11-1 15-1 17-1
  Kiina 8 6 1 1 44-24 13 1-3 4-3 6-5 4-3 3-2 9-1 15-5
  Romania 8 6 0 2 51-22 12 3-1 5-6 6-1 7-2 11-3 14-0
  Bulgaria 8 4 1 3 35-26 9 5-4 4-3 1-1 4-2 14-2
  Iso-Britannia 8 4 1 3 45-25 9 3-3 7-2 7-1 11-0
  Unkari 8 3 1 4 37-32 7 6-2 9-4 11-1
  Pohjois-Korea 8 2 1 5 29-35 5 7-0 12-0
  Etelä-Korea 8 1 0 7 19-64 2 7-2
  Belgia 8 0 0 8 11-101 0

Neljä parasta joukkuetta nousi B-sarjaan kaudeksi 1992.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa