Joe Sakic

kanadalainen jääkiekkoilija

Joseph Steven ”Joe” Sakic (s. 7. heinäkuuta 1969 Burnaby, Kanada) on uransa päättänyt kanadalainen jääkiekkoilija. Keskushyökkääjänä pelannut Sakic voitti 20-vuotisen uransa aikana kaksi Stanley Cup -mestaruutta, yhden olympiakullan, yhden MM-kullan sekä kertaalleen maailmancupin ja alle 20-vuotiaiden MM-kullan.[2] Sakic valittiin NHL:n tähdistöotteluun 13 kertaa,[3] ja hän on voittanut myös lukuisia pelaajapalkintoja NHL:ssä. Hän edusti koko NHL-uransa aikana vain Quebec Nordiquesia ja tätä seurannutta Colorado Avalanchea, ja toimi kaudesta 1992–1993 joukkueensa kapteenina.[4] Sakicia pidetään yleisesti yhtenä kaikkien aikojen parhaista pelaajista ja NHL:n historian parhaista kapteeneista ja johtajapersoonista, sillä hän pystyi motivoimaan joukkueensa pelaamaan voittavalla tavalla.

Joe Sakic
Joe Sakic vuonna 1997.
Joe Sakic vuonna 1997.
Henkilötiedot
Syntynyt7. heinäkuuta 1969 (ikä 54)
Burnaby, Brittiläinen Kolumbia, Kanada
Kansalaisuus  Kanada
Jääkiekkoilija
Lempinimi Burnaby Joe, Super Joe[1]
Pelipaikka keskushyökkääjä
Maila vasen
Pelaajaura
Pääsarjaura 19882009
Seurat Quebec Nordiques (NHL)
Colorado Avalanche (NHL)
NHL-varaus 15. varaus, 1987
Quebec Nordiques
Hockey Hall of Fame

2012

Sakic oli aikansa tehokkaimpia pelaajia. Hän teki kahdella runkosarjakaudella 50 maalia ja teki vähintään 100 tehopistettä kuudella kaudella. Hänen rannelaukaustaan pidetään edelleen yhtenä kaikkien aikojen parhaista.[5][6] NHL:n kaikkien aikojen pistetilastossa Sakic on kahdeksantena 1641 tehopisteellään ja maalitilastossa neljäntenätoista 625 maalillaan.[7] Salt Lake Cityn talviolympialaisissa vuonna 2002 Sakic auttoi Kanadan joukkueen voittamaan ensimmäisen olympiakullan 50 vuoteen, ja hänet palkittiin turnauksen arvokkaimpana pelaajana.[4] Hän edusti Kanadaa myös Naganon ja Torinon talviolympialaisissa sekä MM-kilpailuissa vuosina 1991 ja 1994. Jääkiekon maailmancupin turnauksessa Sakic pelasi vuosina 1996 ja 2004. Sakic päätti uransa kesällä 2009, ja Colorado Avalanche jäädytti hänen pelinumeronsa 19 kunnianosoituksena pitkäaikaiselle kapteenilleen 1. lokakuuta 2009.[8]

Nuoruus muokkaa

Sakic syntyi Burnabyssa Marijan ja Slavica Sakicille (alun perin Šakić). Hänen vanhempansa olivat Jugoslaviasta (nyk. Kroatia) Kanadaan muuttaneita siirtolaisia[9][10]. Sakicin äidinkieli on kroatia, ja hän oppi puhumaan englantia vasta esikouluiässä.[10] Ensimmäisen NHL-ottelunsa Sakic näki neljävuotiaana. Pelin jälkeen Sakic päätti, että hänestä tulisi jääkiekkoilija. Muita hieman pienikokoisempana pelaajana hän hyödynsi kokonsa sijasta taitojaan pärjätäkseen kaukalossa ja otti näin mallia idolistaan Wayne Gretzkystä.[11] Lupaava ja nuori Sakic liittyi 1980-luvun puolivaiheilla Western Hockey Leaguessa pelaavan Lethbridge Broncosin joukkueeseen.[12]

Lethbridge Broncos muutti kaudelle 1986–1987 Swift Currentin pikkukaupunkiin, ja vaihtoi nimensä Swift Current Broncosiksi. Sakic pelasi Broncosissa uransa ensimmäisen täysimittaisen kauden, ja tehopisteet 60+73=133 tehnyt huippulupaus Sakic palkittiin kauden parhaana tulokkaana.[13] Jäällä menestynyttä joukkuetta kohtasi kuitenkin tragedia, kun joukkue joutui auto-onnettomuuteen 30. joulukuuta 1986. Joukkue oli matkalla vierasotteluun Regina Patsia vastaan, kun kuljettaja menetti linja-auton hallinnan hankalien sääolosuhteiden ja mustan jään takia. Sakic selvisi turmasta vammoitta, mutta hänen joukkuetoverinsa Trent Kresse, Scott Kruger, Chris Mantyka ja Brent Ruff kuolivat onnettomuudessa, joka jätti pysyvät ja kivuliaat muistot nuoren Sakicin mieleen.[11] Uransa aikana Sakic ei kertaakaan suostunut vastaamaan kysymyksiin turmasta.[14]

Kaudella 1987–1988 Sakic palkittiin WHL:n arvokkaimpana pelaajana ja Kanadan parhaana junioripelaajana, kun hän teki tehopisteet 78+82=166.[12]

NHL-ura muokkaa

Stanley Cup
  Colorado Avalanche 1996
  Colorado Avalanche 2001

Quebec Nordiques muokkaa

NHL-seura Quebec Nordiques varasi Sakicin vuonna 1987 NHL:n varaustilaisuuden 15. pelaajana.[15] Hänelle tarjottiin pelipaikkaa joukkueesta jo seuraavalle kaudelle, mutta Sakic päätti jäädä Swift Currentin joukkueeseen kehittyäkseen vielä vuoden.[12] Ensimmäisen ottelunsa NHL:ssä Sakic pelasi 6. lokakuuta 1988 Hartford Whalersia vastaan. Hän antoi ottelussa yhden maaliin johtaneen syötön. Kaksi päivää myöhemmin Sakic teki uransa ensimmäisen NHL-maalin New Jersey Devilsiä vastaan.[16] Tulokaskaudellaan Sakic käytti pelinumeroa 88, sillä hänelle tavanomainen numeronsa 19 oli Alain Côtén käytössä. NHL:n parhaalle tulokkaalle annettavan Calder Memorial Trophy -palkinnon suhteen Sakicia pidettiin varmana voittajana nopean pistetahtinsa johdosta, mutta nilkkavamma epäsi Sakicin mahdollisuudet voittaa palkinto. Tulokaskaudellaan 70 ottelua pelannut Sakic teki runkosarjassa 62 tehopistettä.

Toisella NHL-kaudellaan Sakic sai käyttöönsä pelinumeron 19, sillä Côté päätti uransa kesällä. Sakic oli NHL:n pistepörssissä yhdeksäs 102 tehopisteellä. Kaudelle 1990–1991 Sakic nimettiin joukkueensa kapteeniksi Steven Finnin kanssa.[17][18] Sakic oli pistepössin kuudes 109 tehopisteellään. Seuraavalla kaudella hän joutui jättämään väliin 11 ottelua eikä ylittänyt sadan tehopisteen rajaa.[15]

Kaudelle 1992–1993 Sakic valittiin Quebecin kapteeniksi. Sakicin johdolla Quebec pääsi pudotuspeleihin ensimmäisen kerran kuuteen vuoteen, ja Sakic saavutti 100 tehopisteen rajan kolmannen kerran urallaan.

Colorado Avalanche muokkaa

Toukokuussa 1995 Nordiques tiedotti, että seura oli myyty ja se aiottiin siirtää pois Quebecista. Seura muutti ennen kauden 1995–1996 alkua Denveriin ja vaihtoi nimensä Colorado Avalancheksi. Seura menestyi uudessa kotikaupungissaan, ja joukkueensa kapteenina toiminut Sakic johdatti joukkueensa Stanley Cup -mestaruuteen kesällä 1996. Sakic teki runkosarjan 82 ottelussa 120 tehopistettä ja pudotuspelien 22 ottelussa 34 tehopistettä. Hänet palkittiin pudotuspelien parhaalle pelaajalle annettavalla Conn Smythe Trophylla.

Kaudella 1996–1997 Sakic pelasi loukkaantumisten takia vain 65 ottelua, joissa teki 74 pistettä. Hän johdatti joukkueensa pudotuspeleissä aina konferenssin finaaleihin, jossa se kuitenkin hävisi Detroit Red Wingsille. Kesällä 1997 Sakic solmi vapaana agenttina kolmivuotisen, 21 miljoonan Yhdysvaltain dollarin arvoisen pelaajasopimuksen New York Rangersin kanssa. Coloradolla oli viikko aikaa tehdä samanarvoinen tai suurempi tarjous Sakicille tai luopua tästä. Colorado tarjosi Sakicille samanarvoista sopimusta, ja Sakic jäi Coloradoon.[12]

Loukkaantumiset vaivasivat jälleen Sakicia kaudella 1997–1998. Olympiaturnauksessa Naganossa hän loukkasi polvensa ja joutui siksi jättämään väliin 18 ottelua NHL:ssä. Kanada selviytyi turnauksessa pronssiotteluun, jonka Suomi voitti kuitenkin lukemin 3–2. Kaudella 1998–1999 Colorado oli voiton päässä Stanley Cupin finaaleista, mutta hävisi ottelusarjan lopulta mestaruuteen edenneelle Dallas Starsille.

Kaudella 1999–2000 Sakic saavutti lukuisia rajapyykkejä. Loukkaantumisten vuoksi hän pelasi vain 60 runkosarjaottelua, mutta hän oli silti joukkueensa paras pistemies 81 tehopisteellään. St. Louis Bluesia vastaan pelatussa ottelussa 27. joulukuuta 1999 Sakic sai syöttöpisteen, ja hänestä tuli NHL:n historian 56. pelaaja, joka ylsi tuhanteen tehopisteeseen.[4] Sakic teki 23. maaliskuuta 2000 kypärätempun Phoenix Coyotesia vastaan, ja hänestä tuli 59. pelaaja, joka on tehnyt NHL:ssä 400 maalia. Lisäksi hän nousi seuran historian parhaaksi pistemieheksi ohi Peter Šťastnýn.[16] Kaudella 2000–2001 Sakic teki 118 pistettä ja johdatti Coloradon sen toiseen Stanley Cup -mestaruuteen. Lisäksi hänet palkittiin Hart Memorial Trophylla, Lady Byng Memorial Trophylla ja Lester B. Pearson Awardilla. Seuraavalla kaudella Sakic oli jälleen joukkueensa paras pistemies ja 9. maaliskuuta 2002 Sakic pelasi uransa tuhannen runkosarjaottelun NHL:ssä. Colorado eteni pudotuspeleissä konferenssifinaaleihin, jossa se hävisi Detroit Red Wingsille.

 
Sakic lämmittelee ennen ottelun alkua Calgaryssa vuonna 2007.

NHL:n työsulkukauden jälkeen Colorado luopui monista avainpelaajistaan, kuten Peter Forsbergista ja Adam Footesta, pysyäkseen palkkakaton alapuolella.[19] Pudotuspeleissä Colorado pelasi konferenssin välierissä, jotka Anaheim Ducks voitti. Kesäkuussa 2006 Sakic solmi Coloradon kanssa yksivuotisen, 5,75 Yhdysvaltain dollarin arvoisen sopimuksen.

Sakic pelasi jälleen kaudella 2006–2007 vahvasti. Hänestä tuli 17. pelaaja, joka on tehnyt 600. maalia NHL:ssä 15. helmikuuta 2007 Calgary Flamesia vastaan. Samanaikaisesti Sakicista tuli 37-vuotiaana toiseksi vanhin NHL-pelaaja, joka teki 100 pistettä yhdellä kaudella.[20] Sakic ja Colorado jäivät kuitenkin pudotuspelien ulkopuolelle ensimmäistä kertaa 11 vuoteen.

Huhtikuussa 2007 Sakic solmi yksivuotisen sopimuksen Coloradon kanssa ja aloitti 19. NHL-kautensa.[21] Hyvin sujuneen kauden johdosta Sakic oli ehdolla jälleen Lady Byng Trophy -palkinnon voittajaksi[22], jonka voitti kuitenkin Detroit Red Wingsin Pavel Datsjuk. Sakic ohitti Phil Espositon NHL:n kaikkien aikojen pistetilastossa 7. lokakuuta 2007 ottelussa San Jose Sharksia vastaan.[23] 19 päivää myöhemmin Sakic saavutti uransa 1600. tehopisteen NHL:ssä.[24] 27. joulukuuta 2007 tiedotettiin Sakicin joutuvan tyräleikkaukseen, josta toipuminen katkaisi hänen 232 peräkkäisten pelattujen otteluiden putkensa. Sakic saavutti 22. maaliskuuta 2008 NHL-historian 11. pelaajana tuhannen syöttöpisteen rajan ottelussa Edmonton Oilersia vastaan.[25] Seuraavan kauden Sakic jätti kesken jo 15 pelatun ottelun jälkeen selkävaivan vuoksi. Loukkaantumisesta toipuessaan Sakic mursi kotonaan kolme sormea käyttäessään lumilinkoa.[26] Vaikean kauden jälkeen ikääntyvä Sakic tiedotti lopettavansa uransa.[1] Kauden 2009–2010 alussa Colorado Avalanche jäädytti Sakicin pelinumeron 19.[27] Colorado jäädytti hänen pelinumeronsa 1. lokakuuta 2009, ja lisäksi kattoon nostetussa viirissä oli kapteenin merkki “C”.

Tähdistöottelut muokkaa

Sakic valittiin NHL:n tähdistöotteluun 13 kertaa, ja hän oli mukana niistä kahdessatoista. Lisäksi hän toimi oman joukkueensa kapteenina kahdessa ottelussa.[3] Loukkaantumisen vuoksi hän jätti väliin vuoden 1997 tähdistöottelun. Hän on NHL:n tähdistöotteluiden historiassa eniten syöttöpisteitä tehnyt pelaaja 16 syöttöpisteellään,[28] ja on kolmannella sijalla otteluiden pistetilastossa 22 tehopisteellään, edellään vain Mario Lemieux (22 pistettä) ja Wayne Gretzky (25 pistettä).

Maajoukkueessa muokkaa

Mitalit
 
Joe Sakic (91) Torinon talviolympialaisissa vuonna 2006.
Maa:   Kanada
Miesten jääkiekko
  Olympialaiset
  Kultaa Salt Lake City 2002 jääkiekko
MM-kilpailut
  Kultaa Italia 1994 jääkiekko
  Hopeaa Suomi 1991 jääkiekko
Alle 20-v. MM-kilpailut
  Kultaa Neuvostoliitto 1988 jääkiekko
World Cup
  Kultaa 2004 jääkiekko
  Hopeaa 1996 jääkiekko

Sakicin kansainvälinen ura oli pitkä. Hän pelasi Kanadan alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa, joka voitti kultaa vuonna 1988.[12] Seuraavan kerran hän edusti Kanadaa vuoden 1991 MM-kilpailuissa, joissa Kanada sijoittui hopealle ja Sakic teki 11 tehopistettä. Lisäksi hän pyrki Kanada-cup-turnaukseen osallistuneeseen Kanadan joukkueeseen, mutta hänet jätettiin ulkopuolelle vedoten hänen heikkoihin jalkavoimiinsa.[12] Sakicille ulkopuolelle jääminen oli katkera kokemus, ja hän kutsuikin turnausta käytännössä vain ajanhukaksi.

Sakic saavutti ensimmäisen kultamitalinsa aikuisten tasolla vuoden 1994 MM-kilpailuista, joissa hän teki seitsemän tehopistettä kahdeksassa ottelussa. Vuoden 1996 maailmancupin aikana hänen roolinsa maajoukkueessa oli pienempi, ja hän teki tehopisteet 1+2=3. Kanada hävisi turnauksen loppuottelun.

Sakic osallistui ensimmäisen kerran olympialaisiin Naganossa vuonna 1998. Hän kärsi turnauksessa polvivaivasta, ja Kanada sijoittui turnauksessa neljänneksi. Salt Lake Cityn talviolympialaisissa 2002 Kanada pelasi loppuottelussa, jossa Sakic teki neljä tehopistettä ja Kanada saavutti ensimmäisen olympiakullan 50 vuoteen. Hänet valittiin turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi ja liittyi niin sanottuun Kolmen kullan klubiin olympia-, MM- ja Stanley Cup -voittajana.[29]

Vaikka NHL-uran viimeinen kausi oli osoittautunut Sakicille vaikeaksi, hänet nimettiin silti Kanadan jääkiekkomaajoukkueen Vancouverin talviolympialaisiin valmistautuvaan olympiajoukkueeseen vuonna 2009.[30] Sakic päätti kuitenkin ripustaa luistimensa naulaan ja jättää olympiaturnauksen nuoremmille, ja Kanadan joukkue etenikin lopulta olympiakultaan.

Yksityiselämä muokkaa

Sakicilla ja hänen vaimollaan Debbiellä on kolme lasta: poika Mitchell (s. 1996)[31] sekä kaksoslapset, poika Chase ja tytär Kamryn (s. 2000).[32] Sakic tutustui Debbieen lukiossa pelatessaan Swift Currentin joukkueessa. Sakic on innokas golfin harrastaja, ja hän myös isännöi jokakesäistä omaa hyväntekeväisyysturnaustaan. Hänet on myös palkittu hyväntekeväisyystyöstään.

Joe Sakicin nuorempi veli Brian pelasi myös jääkiekkoa ja oli Washington Capitalsin 5. kierroksen varaus vuodelta 1990. Hänen uransa ei koskaan yltänyt NHL-tasolle.

Lokakuussa 2022 Sakic kutsuttiin Kroatian-Amerikkalaisten kunniagallerian jäseneksi.[33]

Kotikaupungissaan Burnabyssa Sakicin mukaan on nimetty katu, Joe Sakic Way.

Merkitys muokkaa

Uran virstanpylväät muokkaa

Sakic saavutti uransa 1000. tehopisteen 27. joulukuuta 1999 St. Louis Bluesia vastaan pelatussa ottelussa.[4] 25. lokakuuta 2006 hänestä tuli NHL:n historian yhdestoista pelaaja, joka on saavuttanut 1500 tehopistettä, kun hän antoi maaliin johtaneen syötön Washington Capitalsia vastaan pelatussa ottelussa. Samassa hänestä tuli kuudes pelaaja, joka on saavuttanut 1500 tehopistettä yhdessä organisaatiossa.[34][11] 22. maaliskuuta 2008 Sakic antoi uransa 1000. maaliin johtaneen syötön Edmonton Oilersia vastaan pelatussa ottelussa.[25]

 
Sakic (19) kuvassa Paul Stastnyn kanssa. Sakic pelasi NHL:ssä yhdessä Paulin isän, Peter Šťastnýn kanssa ja sai oppinsa häneltä. Vastaavasti Sakic ohjasi omat oppinsa seuraavalle sukupolvelle.

Sakic pelasi tuhannennen NHL-ottelunsa 9. maaliskuuta 2002 Los Angeles Kingsiä vastaan. 500 maalinsa hän viimeisteli Vancouver Canucksia vastaan 11. joulukuuta 2002[35], ja Calgary Flamesia vastaan pelatussa ottelussa 15. helmikuuta 2007 hän teki uransa 600 maalin. 900 syöttöpisteensä hän saavutti historian kuudentenatoista pelaajana Calgaryä vastaan 12. maaliskuuta 2006.

Viimeisessä ottelussaan kaudella 2006–2007 Sakic teki kautensa sadannen tehopisteen. Tämän johdosta hänestä tuli 37-vuotiaana Gordie Howen jälkeen NHL-historian toiseksi vanhin pelaaja, joka on tehnyt sata tehopistettä runkosarjassa. Hänestä tuli kaikkien aikojen pitkäkestoisimmin joukkuettaan palvellut kapteeni liigan historiassa kauden 2005–2006 lopussa. 22. maaliskuuta 2008 Sakic teki uransa 1000. syöttöpisteen Edmonton Oilersia vastaan historian 11. pelaajana. Hänen ottelussa käyttämänsä hanskat lähetettiin ottelun jälkeen Hockey Hall of Fame -museoon.

Bobby Clarken, Wayne Gretzkyn ja Mark Messierin ohella Sakic on yksi neljästä pelaajasta, joka on voittanut Stanley Cup -mestaruuden ja Hart Memorial Trophyn samana vuonna joukkueensa kapteenina. Sakic kuuluu myös Kolmen kullan klubiin, johon kuuluvilla on olympia- ja MM-kulta sekä Stanley Cup – eli kolme jääkiekon arvostetuinta mestaruuspalkintoa.[29]

26. kesäkuuta 2012 Sakic valittiin Torontossa sijaitsevan Hockey Hall of Famen kunniagalleriaan yhdessä Adam Oatesin, Mats Sundinin ja Pavel Buren kanssa.[36]

21. toukokuuta 2017 Sakic valittiin Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n Hall of Fameen yhdessä Teemu Selänteen ja Saku Koivun kanssa.[37]

Ennätykset muokkaa

Sakic rikkoi 20-vuotisen uransa aikana Quebecissa ja Coloradossa monia seuraennätyksiä, joista valtaosaa hän pitää hallussaan edelleen. Hänen seuraennätyksiään ovat esimerkiksi maali- (625), syöttö- (1016) ja piste-ennätys (1641). Lisäksi hän on pelannut eniten otteluita (1363). Hän on myös listattu lukuisille NHL:n tilastolistoille:

  • 8. sija – eniten pisteitä runkosarjassa (1641)
  • 11. sija – eniten syöttöpisteitä runkosarjassa (1016)
  • 14. sija – eniten maaleja runkosarjassa (625)
  • 35. sija – eniten pelattuja otteluita runkosarjassa (1363)
  • 1. sija – eniten syöttöpisteitä tähdistöotteluissa (16)
  • 3. sija – eniten pisteitä tähdistöotteluissa (22)

  • 1. sija – eniten jatkoaikamaaleja pudotuspeleissä (8)
  • 2. sija – eniten maaleja yksissä pudotuspeleissä (18)
  • 7. sija – eniten pisteitä pudotuspeleissä (188)
  • 7. sija – eniten maaleja pudotuspeleissä (84)
  • 3. sija – eniten pisteitä tähdistöotteluissa (22)

Saavutukset ja palkinnot muokkaa

NHL muokkaa

Maajoukkue muokkaa

  • Olympiakultaa (2002)
  • MM-kultaa (1994)
  • MM-hopeaa (1991)
  • Maailmancup-kultaa (2004)
  • Maailmancup-hopeaa (1996)
  • Alle 20-vuotiaiden MM-kultaa (1988)
  • Olympiakisojen arvokkain pelaaja (2002)
  • Olympiakisojen tähdistökentällisessä (2002)

WHL ja CHL muokkaa

Tilastot muokkaa

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1985–86 Lethbridge Broncos WHL 3 0 0 0 0
1986–87 Swift Current Broncos WHL 72 60 73 133 31 4 0 1 1 0  
1987–88 Swift Current Broncos WHL 64 78 82 160 64 10 11 13 24 12   JMM 7 3 1 4 2
1988–89 Québec Nordiques NHL 70 23 39 62 24
1989–90 Québec Nordiques NHL 80 39 63 102 27
1990–91 Québec Nordiques NHL 80 48 61 109 24 MM 10 6 5 11 0
1991–92 Québec Nordiques NHL 69 29 65 94 20
1992–93 Québec Nordiques NHL 78 48 57 105 40 6 3 3 6 2
1993–94 Québec Nordiques NHL 84 28 64 92 18 MM 8 4 3 7 0
1994–95 Québec Nordiques NHL 47 19 43 62 30 6 4 1 5 0
1995–96 Colorado Avalanche NHL 82 51 69 120 44 22 18 16 34 14    
1996–97 Colorado Avalanche NHL 65 22 52 74 34 17 8 17 25 14 MC 8 2 2 4 6
1997–98 Colorado Avalanche NHL 64 27 36 63 50 6 2 3 5 6 OK 4 1 2 3 4
1998–99 Colorado Avalanche NHL 73 41 55 96 29 19 6 13 19 8
1999–00 Colorado Avalanche NHL 60 28 53 81 28 17 2 7 9 8
2000–01 Colorado Avalanche NHL 82 54 64 118 30 21 13 13 26 6         
2001–02 Colorado Avalanche NHL 82 26 53 79 18 21 9 10 19 4   OK 6 4 3 7 0
2002–03 Colorado Avalanche NHL 58 26 32 58 24 7 6 3 9 2
2003–04 Colorado Avalanche NHL 81 33 54 87 42 11 7 5 12 8  
2004–05 Ei pelannut työsulun vuoksi MC 6 4 2 6 2
2005–06 Colorado Avalanche NHL 82 32 55 87 60 9 4 5 9 6 OK 6 1 2 3 0
2006–07 Colorado Avalanche NHL 82 36 64 100 46
2007–08 Colorado Avalanche NHL 44 13 27 40 20 10 2 8 10 0
2008–09 Colorado Avalanche NHL 15 2 10 12 6
NHL yhteensä 1378 625 1016 1641 608 172 84 104 188 78

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b Joe Sakic hangs up his skates CBC Sports. 9.7.2009. Viitattu 16.8.2011. (englanniksi)
  2. Joe Sakic Sports-Reference.com. Viitattu 16.8.2011. (englanniksi)
  3. a b Sakic Named To 13th NHL All-Star Game (Tallenne sivusta Internet Archivessa) avalanche.nhl.com. 9.1.2007. Viitattu 16.8.2011. (englanniksi)
  4. a b c d Frei, Terry: Our top 10 Joe Sakic moments ESPN.com. 9.7.2009. Viitattu 16.8.2011. (englanniksi)
  5. Top Shelf: It's in the wrist – not mouth – for Sakic 8.7.2009. The Hockey News. Viitattu 19.9.2011. (englanniksi)
  6. Beck, Jason: Joe Sakic bcsportshalloffame.com. Viitattu 16.8.2011. (englanniksi)
  7. NHL 500-Goal Scorers NHL.com. Viitattu 19.9.2011. (englanniksi)
  8. Avalanche Retires Sakic's #19 Colorado Avalanchen verkkosivusto. Viitattu 19.9.2011. (englanniksi)
  9. Famous People with Croatian Heritage – Part 2 Croatia Week. Viitattu 21.8.2019. (englanniksi)
  10. a b Powers far beyond mortal men NHL.com. Viitattu 18.9.2011. (englanniksi)
  11. a b c No average Joe – Sakic quietly moving among NHL all-time greats NHL.com. Viitattu 18.9.2011. (englanniksi)
  12. a b c d e f Legends of Hockey
  13. Rookie Of The Year – Jim Piggot Memorial Trophy WHL:n verkkosivusto. Viitattu 18.9.2011. (englanniksi)
  14. Denial of Death ESPN. Viitattu 18.9.2011. (englanniksi)
  15. a b HockeyDB
  16. a b NHLPA
  17. Sakic toimi Quebecin kapteenina kotiotteluissa, Finn vierasotteluissa.
  18. NHL Entry Draft 1984 – Steven Finn Hockeydraft Central. Viitattu 18.9.2011. (englanniksi)
  19. Sakic, Blake to stay; Forsberg, Foote up in air NHL.com. Viitattu 18.9.2011. (englanniksi)
  20. Vanhin 100 pistettä tehnyt on Gordie Howe
  21. Sakic signs one-year deal with Avalanche TSN. Viitattu 18.9.2011. (englanniksi)
  22. Sakic one of three Lady Byng finalists denverpost.com. Viitattu 18.9.2011. (englanniksi)
  23. Stastny lifts Avs to 6–2 win over San Jose with goal and 4 assists Yahoo!. Viitattu 18.9.2011. (englanniksi)
  24. Smyth scores OT goal to give Avalanche 3–2 victory over Flames Yahoo!. Viitattu 18.9.2011. (englanniksi)
  25. a b Sakic hits major milestone with assist No. 1,000 Denver Post. Viitattu 18.9.2011. (englanniksi)
  26. Sakic injures hand in snow blower accident NHL.com. Viitattu 18.9.2011. (englanniksi)
  27. Dater, Adrian: Avalanche say hello to season by saying goodbye to Joe Sakic denverpost.com. 1.10.2009. Viitattu 16.8.2011. (englanniksi)
  28. Hawkins, Stephen: Veteran Sakic leads West to NHL All-Star victory USATODAY.com. 25.1.2007. Viitattu 16.8.2011. (englanniksi)
  29. a b Triple Gold Club IIHF. Viitattu 18.9.2011. (englanniksi)
  30. Kiekkolegenda eläkkeelle Iltalehti. Viitattu 22.9.2012.
  31. Joe Sakic Answers Your Questions Colorado Avalanchen verkkosivusto. Viitattu 18.9.2011. (englanniksi)
  32. Joe Sakic Colorado Avalanche Colorado Avalanchen verkkosivusto. Viitattu 18.9.2011. (englanniksi)
  33. Inaugural Croatian-American Sports Hall of Fame induction held Croatia Week. 18.10.2022. Viitattu 26.2.2024. (englanniksi)
  34. Gordie Howe, Wayne Gretzky, Mario Lemieux, Raymond Bourque, Steve Yzerman ja Sakic ovat tehneet 1500 tehopistettä yhdessä organisaatiossa.
  35. Canucks spoil Sakic's 500th goal CBCSports. Viitattu 18.9.2011. (englanniksi)
  36. NHL-legendan päivä: Valmennuspesti ja kutsu Hall of Fameen MTV3. Viitattu 27.6.2012.
  37. Selänteeltä hauska kiitospuhe – mafiakommentti sai kaikki nauramaan iltalehti.fi. Viitattu 22.5.2017.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joe Sakic.
  • Joe Sakic The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
Edeltäjä:
Claude Lemieux
Conn Smythe Trophyn voittaja
1996
Seuraaja:
Mike Vernon
Edeltäjä:
Chris Pronger
Hart Memorial Trophyn voittaja
2001
Seuraaja:
José Théodore
Edeltäjä:
Pavol Demitra
Lady Byng Memorial Trophyn voittaja
2001
Seuraaja:
Ron Francis
Edeltäjä:
Jaromir Jagr
Lester B. Pearson Awardin voittaja
2001
Seuraaja:
Jarome Iginla
Edeltäjä:
Chris Pronger
NHL Plus/Minus Awardin voittaja
2001
(yhdessä Patrik Eliášin kanssa)
Seuraaja:
Chris Chelios
Edeltäjä:
Marty Turco
NHL Foundation Player Awardin voittaja
2007
Seuraaja:
Vincent Lecavalier & Trevor Linden