Avaa päävalikko

Anaheim Ducks

yhdysvaltalainen NHL-seura

Anaheim Ducks on vuonna 1993 perustettu jääkiekkoseura, joka on kotoisin Kalifornian osavaltiossa sijaitsevasta Anaheimin kaupungista. Seura pelaa Pohjois-Amerikan NHL-liigassa, ja se kuuluu NHL:n läntisen konferenssiin ja Tyynenmeren divisioonaan. Alun perin seuran nimi oli Mighty Ducks of Anaheim, ja se debytoi NHL:ssä kaudella 1993–1994. Anaheim Ducks on perustamisestaan alkaen pelannut kotiottelunsa yleisökapasiteetiltaan 17 174 katsojan kokoisella Honda Center -areenalla, joka on tunnettu myös lempinimestään The Pond.[1].

Anaheim Ducks
Anaheim Ducks logo.svg
Historia Mighty Ducks of Anaheim
19932006
Anaheim Ducks
2006
Perustettu 1993
Kaupunki Yhdysvallat Anaheim, Kalifornia
Kotiareena Honda Center
Sarja NHL
Konferenssi Läntinen
Divisioona Tyynenmeren
Värit                         
Toimitusjohtaja Kanada Bob Murray
Päävalmentaja Kanada Randy Carlyle
Kapteeni Kanada Ryan Getzlaf
Yhteistyöseurat San Diego Gulls (AHL)
Utah Grizzlies (ECHL)
Stanley Cupit 1 (2007)
Konferenssin mestaruudet 2 (2003, 2007)
Divisioonan mestaruudet 6 (2007, 2013, 2014, 2015, 2016, 2017)
Anaheim pelaa kotiottelunsa vuonna 1993 valmistuneessa Honda Centerissä.

Mighty Ducks of Anaheimin perusti The Walt Disney Company, joka nimesi seuran elokuvansa Mestarit (The Mighty Ducks, 1992) mukaan. Vuonna 2005 seuran omistus myytiin Henry ja Susan Samuelille, ja omistajanvaihdoksen myötä seuran nimi lyheni nykyiseen muotoonsa ennen kautta 2006–2007.[2]

Historiansa aikana seura on voittanut kaksi konferenssimestaruutta, kuusi divisioonamestaruutta ja kerran koko liigan mestaruuden.

AHL-liigassa pelaava Anaheimin farmijoukkue on San Diego Gulls.

Sisällysluettelo

HistoriaMuokkaa

Mighty Ducks of Anaheim (1993–2006)Muokkaa

Seuran perustaminen ja ensimmäinen NHL-kausiMuokkaa

The Walt Disney Company perusti Mighty Ducks of Anaheimin vuonna 1993, ja NHL myönsi seuralle peliluvan jo kaudeksi 1993–1994.[3] Liittyminen NHL:ään maksoi The Walt Disney Companylle yhteensä 50 miljoonaa dollaria: yhtiö maksoi 25 miljoonaa dollaria liigalle ja toisen 25 miljoonaa dollaria kilpailijaseura Los Angeles Kingsille saman markkina-alueen vuoksi. Seuran kotiareena Anaheim Arena avautui vuoden 1993 kesäkuussa, ja se sai myöhemmin nimekseen Arrowhead Pond of Anaheim.[3] Nimensä Mighty Ducks of Anaheim sai Walt Disney Picturesin vuoden 1992 elokuvan Mestarit (engl. The Mighty Ducks) mukaan.[4] Alkuperäinen Mestarit sai kaksi jatko-osaa, ja vuonna 1996 Disney tuotti myös fiktiivisestä Mighty Ducksin jääkiekkojoukkueesta kertovan animaatiosarjan Mighty Ducks.

Seuran puheenjohtajaksi valittiin Tony Tavares ja toimitusjohtajaksi Jack Ferreira,[3] joka oli aiemmin toiminut Minnesota North Starsin ja San Jose Sharksin toimitusjohtajana. Seuran historian ensimmäiseksi päävalmentajaksi palkattiin Ron Wilson.[5] Vuoden 1993 NHL:n laajennusvaraustilaisuudessa Anaheim ja toisena uutena seurana NHL:ään liittynyt Florida Panthers täydensivät joukkueitaan uusin pelaajin. Anaheim valitsi joukkueeseensa maalivahtikaksikko Guy Hebertin ja Glenn Healyn, puolustaja Aleksei Kasatonovin ja laitahyökkääjä Steven Kingin. Vuoden 1993 varaustilaisuudessa seuran ensimmäinen valinta oli numerolla neljä varattu laitahyökkääjä Paul Kariya,[6] joka pelasi joukkueessa ensi kertaa kaudella 1994–1995. Suomalaisista jääkiekkoilijoista Anaheimin seurahistorian ensimmäinen varaus oli Antti Aalto, joka varattiin vuoden 1993 varaustilaisuudessa numerolla 134.[6]

Anaheimin pelaajabudjetti oli kaudella 1993–1994 NHL:n pienin, 7 9 miljoonaa dollaria. Seura jäi odotetusti pudotuspelien ulkopuolelle. Anaheimin seurahistorian ensimmäiseksi kapteeniksi oli valittu laitahyökkääjä Troy Loney,[5] joka oli voittanut Pittsburgh Penguinsissa kaksi Stanley Cup -mestaruutta. Seura pelasi ensimmäisen ottelunsa 8. lokakuuta 1993 Detroit Red Wingsiä vastaan kotiareenallaan, ja hävisi maalein 7–2. Anaheim saavutti ensimmäisen voittonsa NHL:ssä kaksi ottelua myöhemmin, kun se voitti 13. lokakuuta pelatussa ottelussa Edmonton Oilersin 4–3. Päävalmentaja Ron Wilsonin johdolla Anaheim voitti ensimmäisestä 38 runkosarjan ottelustaan 14. 15. joulukuuta Anaheim voitti ensimmäisen kerran historiassaan vastustajansa nollapelillä Toronto Maple Leafsia vastaan pelatun ottelun päätyttyä Anaheimin 1-0 -voittoon.[7] Anaheimin maalivahtina ottelussa pelasi Guy Hebert.[7] Helmikuussa 1994 Mighty Ducks oli NHL:n läntisen konferenssin kahdeksas, mutta joukkueen pudotuspelipaikan tavoittelu päättyi lopullisesti huhtikuussa San Jose Sharksille kärsityn tappion johdosta. Sekä Anaheim että Florida Panthers voittivat kauden aikana 33 ottelua varsinaisella peliajalla,[8] mikä oli NHL:n yhden kauden ennätys laajennusjoukkueen voittojen määrässä. Anaheim voitti vierasotteluistaan 19,[8] joka on myös laajennusjoukkueiden ennätys. 82 runkosarjan ottelusta joukkue keräsi yhteensä 71 pistettä.[8]

Vaikka urheilullinen menestys oli vielä ensimmäisellä kaudella seuran ulottumattomissa, Disney toi markkinoille paljon Mighty Ducks -fanituotteita, mikä nosti Anaheimin fanituotemyynnin NHL-seurojen parhaimmaksi.[4] Anaheim herätti kiinnostusta eteläisessä Kaliforniassa, jossa jääkiekko oli vielä suhteellisen vieras laji Los Angeles Kingsin ja San Jose Sharksin mukanaoloa lukuun ottamatta. Kauden 1993–1994 Anaheimin 41 kotiottelusta 27 myytiin loppuun. Vuonna 1994 NHL:n täydennysvaraustilaisuudessa Anaheim varasi keskushyökkääjä Steve Rucchinin, joka liittyi seuraan kaudeksi 1994–1995.

Paul Kariyan ja Teemu Selänteen aikakausiMuokkaa

 
Laitahyökkääjä Paul Kariya edusti Anaheimia yhdeksän kauden ajan, joista seitsemän kautta hän pelasi seuran kapteenina.

NHL-kautta 1994–1995 viivästytti työsulku, minkä vuoksi Anaheimissa pelattiin seuraava NHL-ottelu vasta vuoden 1995 tammikuussa. Työsulkukausi oli Anaheimin vuoden 1993 ykköskierroksen varaus Paul Kariyan ensimmäinen vuosi NHL:ssä, ja hän teki 47 runkosarjan ottelussa tehopisteet 18+21=39. Työsulkukaudella Anaheim paransi edellisestä kaudestaan ja voitti 48 ottelustaan 16 keräten runkosarjassa 37 pistettä.[8] Seura jäi kuitenkin toistamiseen pudotuspelien ulkopuolelle. Anaheimin kapteenina toimi puolustaja Randy Ladouceur,[5] sillä Troy Loney pelasi Anaheimissa vietetyn kauden 1993–1994 jälkeen uransa lopun New York Rangersissa.

Kaudella 1995–1996 Paul Kariya nousi Anaheimin tähtipelaajaksi, ja hänet valittiin NHL:n tähdistöotteluun ainoana Mighty Ducksin pelaajana. Joukkueen maalinteko nojasi lähes yksinomaan Kariyaan, joka oli vuoden 1996 tammikuussa tehnyt runkosarjassa 51 tehopistettä ja oli koko NHL:n pistepörssin 14. sijalla. Helmikuussa 1996 Anaheim teki yhden seurahistoriansa merkittävimmistä kaupoista, kun se kauppasi Winnipeg Jetsiin puolustaja Oleg Tverdovskin, laitahyökkääjä Chad Kilgerin ja oikeuden kolmannen kierroksen varausvuoroon vuoden 1996 varaustilaisuuteen.[9] Winnipegistä Anaheimiin sen sijaan siirtyivät yksi neljännen kierroksen varausvuoro, keskushyökkääjä Marc Chouinard ja laitahyökkääjä Teemu Selänne.[9]

Kaudella 1996–1997 Anaheimin hyökkäyspeli oli saanut piristyksen Selänteen myötä. Selänne, Paul Kariya ja keskushyökkääjä Steve Rucchin muodostivat Anaheimin tehokkaimman hyökkäyskolmikon. Selänne oli NHL:n pistepörssissä kauden päätyttyä toinen tehopistein 51+58=109 ja Paul Kariya kolmas pistein 44+55=99. Kolmikon täydentänyt Rucchin teki kauden aikana uransa yhden kauden piste- ja syöttöennätyksen merkkauttaessaan runkosarjassa tehopisteet 19+48=67. Paul Kariya voitti jo toisen kerran peräkkäin NHL:n Lady Byng Trophyn ja pelasi Selänteen kanssa NHL:n tähdistöottelussa. Anaheim oli runkosarjassa oman divisioonansa toinen ja pääsi ensimmäisen kerran historiansa aikana pudotuspeleihin, jossa kuitenkin hävisi konferenssin semifinaaleissa Detroit Red Wingsille. Kausi oli päävalmentaja Ron Wilsonin viimeinen Anaheimissa, sillä Mighty Ducks ei halunnut jatkaa Wilsonin sopimusta.[3] Hän valmensi seuraavalla kaudella Washington Capitalsin aina Stanley Cupin finaalisarjaan asti.

Uuden päävalmentajansa Pierre Pagén kanssa Anaheimin pelillinen menestys laski edellisestä kaudesta, eikä seura yltänyt kaudella 1997–1998 pudotuspeleihin. Paul Kariya oli lähes koko kauden sivussa, ja joukkueen maalinteosta lähes yksin vastannut Teemu Selänne pelasi kauden Anaheimin kapteenina Kariyan loukkaannuttua. Selänne oli 52 maalillaan koko NHL:n paras maalintekijä ja sijoittui 86 tehopisteellään NHL:n pistepörssin kahdeksanneksi.

Välivuoden jälkeen Anaheim pelasi jälleen pudotuspeleissä kaudella 1998–1999. Craig Hartsburg korvasi ennen kauden alkua Pierre Pagén seuran päävalmentajana.[5] Anaheimin pudotuspelitaival katkesi jo ensimmäisellä kierroksella, kun se hävisi Detroit Red Wingsille otteluvoitoin 4–0. Runkosarjassa Teemu Selänne oli jälleen NHL:n paras maalintekijä 47 maalillaan, ja hän voitti kaikkien aikojen ensimmäisenä jääkiekkoilijana Maurice ”Rocket” Richard Trophyn, joka annetaan NHL:n runkosarjan parhaalle maalintekijälle kauden päätteeksi. Hän oli NHL:n pistepörssin toinen (47+60=107) ja Kariya kolmas (39+62=101).

Kolme seuraavaa vuotta olivat Anaheimille urheilullisesti haastavia, eikä seura yltänyt pudotuspeleihin kolmeen vuoteen. Kesken kauden 2000–2001 Anaheim kauppasi Selänteen San Jose Sharksiin vaihdossa laitahyökkääjä Jeff Frieseniin, maalivahti Steve Shieldsiin ja toisen kierroksen varausvuoroon,[9] ja erotti päävalmentajansa Craig Hartsburgin kesken kauden.[3] Anaheimia valmensi kauden loppuun Guy Charron, joka oli aiemmin toiminut seuran apuvalmentajana.[5] Anaheim oli konferenssinsa viimeinen, ja Paul Kariyan maalinteko kärsi Selänteen siirryttyä San Jose Sharksiin.

Menestyskausi 2002–2003, omistajien vaihto ja seuran uudelleenrakentaminenMuokkaa

 
Maalivahti Jean-Sébastien Giguère oli Anaheimin tärkeimpiä pelaajia, kun seura pelasi Stanley Cupista kaudella 2002–2003.

Mike Babcock palkattiin Anaheimin päävalmentajaksi kehnosti sujuneen kauden 2001–2002 päätyttyä.[5] Kausi oli Babcockin ensimmäinen NHL-seuran päävalmentajana, mutta hän johdatti Anaheimin jo ensimmäisellä kaudellaan oman konferenssinsa mestariksi ja Stanley Cupin finaaliin. Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Anaheim kohtasi jälleen Detroit Red Wingsin, mutta teki jo ensimmäisellä kierroksella yllätyksen voittaen Detroitin otteluin 4–0. Anaheimin ratkaisevan maalin laukoi Steve Rucchin neljännen ottelun jatkoajalla. Finaalissa Anaheim kohtasi New Jersey Devilsin, joka kuitenkin voitti mestaruuden seitsemännessä ottelussa. Pudotuspeleissä Anaheimin ehdoton tukiranka oli maalivahti Jean-Sébastien Giguère. Kautta seuranneena kesänä Paul Kariya jätti Anaheimin siirtyäkseen Colorado Avalancheen, jossa hän sai mahdollisuuden pelata jälleen Teemu Selänteen kanssa.

NHL-kauden 2004–2005 peruutti työsulku, jonka aikana Disney pyrki aktiivisesti kauppaamaan Mighty Ducksin uuteen omistukseen. Yhtiö vastaanotti vain noin 40 miljoonan dollarin tarjouksia, mikä oli vähemmän kuin seuran alkuperäinen hinta. Kesäkuussa 2005 Broadcomin perustaja Henry Samueli ja hänen vaimonsa Susan ilmoittivat ostaneensa seuran Disneyltä 75 miljoonalla dollarilla.[3] Samuelit lupasivat oston yhteydessä pitää seuran Anaheimissa. Brian Burke, entinen Vancouver Canucksin toimitusjohtaja, nimitettiin Anaheimin uudeksi toimitusjohtajaksi oston jälkeen 20. kesäkuuta 2005. Aiemmin IHL-seura Manitoba Moosea valmentanut, James Norris Memorial Trophylla NHL-uransa aikana palkittu entinen puolustaja Randy Carlyle palkattiin Mighty Ducksin uudeksi päävalmentajaksi vuoden 2005 elokuussa.[3] Carlyle korvasi tehtävässä Detroit Red Wingsiin siirtyneen Mike Babcockin, ja hänestä tuli näin Mighty Ducksin historian seitsemäs valmentaja.

Elokuussa Mighty Ducks hankki kokoonpanoonsa kolminkertaisen Stanley Cup -voittajan ja kaudella 2003–2004 James Norris Memorial Trophyllä palkitun puolustaja Scott Niedermayerin, jonka veli Rob pelasi jo entuudestaan Anaheimissa keskushyökkääjänä. Anaheim sai hankittua takaisin myös Colorado Avalanchessa kaudella 2003–2004 pelanneen Teemu Selänteen, joka teki Anaheimin kanssa taloudellisesti hyvin pienen sopimuksen seuran vähäisen budjetin vuoksi. Kaudella 2005–2006 Selänne oli tehopistein 40+50=90 Anaheimin tehokkain pelaaja, ja hän ylitti kauden aikana tuhannen tehopisteen rajan NHL:n runkosarjassa. Kauden aikana Anaheimissa pelasivat ensi kertaa seuran tulevien vuosien tähtipelaajat, keskushyökkääjä Ryan Getzlaf ja laitahyökkääjä Corey Perry. Laitahyökkääjä Chris Kunitz, jonka Atlanta Thrashers oli asettanut waivers-listalle, teki myös sopimuksen Anaheimiin. Marraskuussa 2005 seura kauppasi keskushyökkääjä Sergei Fjodorovin ja viidennen kierroksen varausvuoron Columbus Blue Jacketsiin vaihdossa puolustajakaksikko Tyler Wrightiin ja François Beaucheminiin.

Vuoden 2006 tammikuussa Henry Samueli ilmoitti seuran pelaavan seuraavasta kaudesta lähtien yksinkertaistetulla nimellä Anaheim Ducks. Lopullinen muutos tapahtui 22. kesäkuuta 2006, jolloin seura sai myös uuden tunnuksen ja uudet värit.[3]

Anaheim pelasi kauden 2005–2006 aikana tiensä jälleen pudotuspeleihin, jossa se ylsi aina oman konferenssinsa finaaliin asti. Konferenssifinaalissa se kuitenkin hävisi Edmonton Oilersille otteluvoitoin 4–1. Teemu Selänteen ohella seuran tärkeimpiä pelaajia oli Ilja Bryzgalov, joka pelasi joukkueen aloittavana maalivahtina konferenssifinaaleissa.

Anaheim Ducks (2006–)Muokkaa

Stanley Cupin voittaminenMuokkaa

 
Laitahyökkääjänä pelannut Teemu Selänne on muun muassa Anaheimin seurahistorian maali-, syöttö- ja pistetilaston kärkipelaaja runkosarjan otteluissa.

Kautta 2006–2007 edeltäneenä kesänä Anaheim teki puolustuspään kannalta tärkeän hankinnan. Anaheim kauppasi puolustaja Ladislav Šmídin, laitahyökkääjä Joffrey Lupulin ja kolme varausvuoroa Edmonton Oilersille saaden vaihdossa puolustaja Chris Prongerin. Jo ennen kauden alkua vahvan joukkueen koonnutta Anaheimia pidettiin ennakkosuosikkina tulevan kauden mestariksi. Marraskuussa Anaheim voitti Vancouver Canucksin vierasottelussa ja asetti samalla nykymuotoisen NHL:n pisimmän voittoputken ennätyksen runkosarjassa, sillä voitto oli Anaheimille jo 16. perättäinen eikä joukkue ollut hävinnyt otteluakaan. Edellisen kerran vastaavaan suoritukseen oli yltänyt vain Edmonton Oilers kaudella 1983–1984, ja myöhemmin 24 voittoa ilman tappioita pelannut Chicago Blackhawks kaudella 2012–2013. Tammikuussa 2007 Anaheim pelasi seurahistoriansa tuhannennen ottelun, ja maaliskuussa seura saavutti koko historiansa tuhannennen pisteen NHL:n runkosarjassa voitettuaan Vancouver Canucksin. Ducks voitti toista kertaa historiassaan oman konferenssinsa, ja ensimmäistä kertaa myös oman divisioonansa.

Pudotuspelien aikana Anaheim voitti sekä Minnesota Wildin että Vancouver Canucksin otteluvoitoin 4–1, ja konferenssinsa finaalissa se pelasi jälleen Detroit Red Wingsiä vastaan. Chris Pronger taklasi seurojen kolmannessa keskinäisessä ottelussa Tomas Holmströmiä kyynärpäätaklauksella, ja sai yhden ottelun pelikiellon. Ottelusarja ratkesi lopulta kuudennessa ottelussa ja näin ollen Anaheim eteni toista kertaa seurahistoriansa aikana Stanley Cupin finaaliin, jossa se kohtasi Ottawa Senatorsin. Ottelusarja ratkesi viidennessä ottelussa Anaheimin kotiareenalla Honda Centerissä, kun Anaheim voitti Ottawan 6-2 ja saavutti historiansa ensimmäisen Stanley Cup-mestaruuden. Ottelun voittomaalin laukoi laitahyökkääjä Travis Moen, ja kapteeni Scott Niedermayerista tuli kaikkien aikojen toinen Anaheimin pelaaja, joka on voittanut Conn Smythe Trophyn pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana. Anaheimista tuli kaikkien aikojen ensimmäinen kalifornialainen Stanley Cupin voittanut NHL-seura, ja ensimmäinen mestaruuden voittanut länsirannikon NHL-seura sitten vuoden 1925, jolloin Victoria Cougars voitti mestaruuden.

Mestaruuden jälkeiset muutoksetMuokkaa

Mestaruuden jälkeisen kauden 2007–2008 puolustava mestari Ducks aloitti ilman puolustaja Scott Niedermayeria ja laitahyökkääjä Teemu Selännettä, jotka kumpikin pohtivat yhä oman NHL-uransa jatkoa. Chris Pronger korvasi Niedermayerin joukkueen kapteenina, ja Anaheim hankki puolustaja Mathieu Schneiderin ja hyökkääjä Todd Bertuzzin täyttämään Niedermayerin ja Selänteen jättämiä aukkoja. Kauden aikana seura asetti maalivahti Ilja Bryzgalovin waivers-listalle, ja hän siirtyi lopulta kesken kauden Phoenix Coyotesiin. Anaheim solmi vapaana pelaajana olleen maalivahti Jonas Hillerin kanssa sopimuksen, mutta seuran aloittavana maalivahtina jatkoi yhä Jean-Sébastien Giguère. Kauden edetessä sekä Scott Niedermayer että Teemu Selänne päättivät palata Anaheimiin. Pudotuspeleissä mestaruutta puolustaneelle Anaheimille kauden jatkuminen jäi lyhyeksi, kun Dallas Stars voitti Anaheimin jo ensimmäisellä kierroksella. Koska Niedermayer ja Selänne olivat kumpikin palanneet Anaheimiin, kauden jälkeen seura osti ulos sopimuksensa Todd Bertuzzin kanssa ja kauppasi Mathieu Schneiderin Atlanta Thrashersiin.

Toimitusjohtaja Brian Burke erosi tehtävästään marraskuussa 2008 Anaheimin aloitettua kauden 2008–2009 vaihtelevalla menestyksellä. Burke siirtyi toimitusjohtajaksi Toronto Maple Leafsiin, ja Anaheimissa hänen tehtäväänsä jatkoi Bob Murray. Vaikea runkosarja oli lähellä viedä Anaheimin pudotuspelimahdollisuudet, mutta lopulta Ducksin kausi jatkui aina konferenssin välieriin asti, jossa se kuitenkin hävisi Detroit Red Wingsille. Kesken kauden seura teki muutoksia kokoonpanoonsa ja kauppasi pois monia entisen mestarijoukkueensa pelaajia. Seura kauppasi muun muassa laitahyökkääjä Chris Kunitzin Pittsburgh Penguinsiin saaden vaihdossa puolustaja Ryan Whitneyn, keskushyökkääjä Samuel Påhlssonin Chicago Blackhawksiin vaihdossa puolustaja James Wisniewskiin ja Stanley Cupin ratkaisumaalin tehneen Travis Moenin San Jose Sharksiin, josta Anaheimiin saapuivat keskushyökkääjä Nick Bonino ja maalivahti Timo Pielmeier. Muutosten myötä joukkueen peli piristyi, ja joukkue pelasi jälleen konferenssin välierissä, jossa se hävisi kuitenkin Detroit Red Wingsille. Jonas Hiller nousi seuran aloittavan maalivahdin asemaan runkosarjan lopulla.

Ennen kautta 2009–2010 Ducks kauppasi Stanley Cupin seurassa voittaneen puolustaja Chris Prongerin Philadelphia Flyersiin vaihdossa puolustaja Luca Sbisaan ja kahteen ensimmäisen kierroksen varausvuoroon. Puolustaja François Beauchemin teki sopimuksen Toronto Maple Leafsiin ja keskushyökkääjä Rob Niedermayer New Jersey Devilsiin, ja Anaheim puolestaan kiinnitti joukkueeseensa vapaana pelaajana sopimuksen seuran kanssa tehneen keskushyökkääjä Saku Koivun. Kesän 2009 varaustilaisuudessa Anaheim varasi muun muassa puolustaja Sami Vatasen. Kauden alkaessa Anaheim aloitti jälleen vaisusti, ja ennen NHL:n siirtorajan umpeutumista seura kauppasi pitkäaikaisen luottomaalivahtinsa Jean-Sébastien Giguèren Toronto Maple Leafsiin vaihdossa laitahyökkääjä Jason Blakeen ja maalivahti Vesa Toskalaan. Lisäksi Anaheim jatkoi aloittavan maalivahdin paikan ottaneen Jonas Hillerin sopimusta. Ennen siirtorajan umpeutumista Anaheim kauppasi myös puolustaja Ryan Whitneyn Edmonton Oilersiin vaihdossa puolustaja Ľubomír Višňovskýyn, ja hankki Carolina Hurricanesista puolustaja Aaron Wardin ja Calgary Flamesista maalivahti Curtis McElhinneyn. Anaheim jäi kauden päättyessä ensi kertaa pudotuspelien ulkopuolelle sitten kauden 2003–2004.

Vuonna 2010 Anaheimissa Stanley Cupin voittanut puolustaja ja seuran kapteeni Scott Niedermayer ilmoitti jäävänsä eläkkeelle. Ducks jatkoi keskushyökkääjä Saku Koivun sopimusta kahdella vuodella, ja puolustaja Toni Lydman teki kesällä seuran kanssa vapaana pelaajana kolmen vuoden sopimuksen. Kesän 2010 varaustilaisuudessa Ducks teki tärkeän hankinnan varatessaan puolustaja Cam Fowlerin, ja seura teki myös puolustaja Andy Suttonin kanssa kaksivuotisen ja laitahyökkääjä Bobby Ryanin kanssa viisivuotisen sopimuksen.

Ryan Getzlafin ja Corey Perryn aikakausiMuokkaa

NHL-kausi 2010–2011 alkoi Anaheimille jälleen heikoissa merkeissä joukkueen hävitessä kolme ottelua perättäin, mutta joukkue selvisi lopulta vaikeuksitta pudotuspeleihin. Laitahyökkääjä Corey Perry pelasi vahvan kauden viimeistelemällä 50 maalia ja 98 tehopistettä, ja hänet palkittiin kauden päätteeksi Hart Memorial Trophylla ja Maurice ”Rocket” Richard Trophylla. Perrystä tuli kaikkien aikojen ensimmäinen Hart Memorial Trophyn voittanut Anaheimin pelaaja ja Teemu Selänteen jälkeen toinen Anaheimin pelaaja, joka on voittanut Maurice ”Rocket” Richard Trophyn liigan parhaana maalintekijänä. Hän pelasi myös NHL:n tähdistöottelussa maalivahti Jonas Hillerin kanssa, mutta Hiller loukkaantui ottelussa ja joutui jättämään kauden kesken. Perryn, Hillerin, Selänteen, Višňovskýn ja kapteeni Ryan Getzlafin johdolla vahvan kauden pelannut Anaheim eteni pudotuspeleihin, jossa se kuitenkin hävisi jo ensimmäisellä kierroksella Nashville Predatorsille.

 
Vuosina 2011–2016 seuran päävalmentajana toiminut Bruce Boudreau ja Anaheimin pelaajat Saku Koivu, Andrew Cogliano ja Teemu Selänne.

Ducks aloitti kauden 2011–2012 Suomessa ottelulla Buffalo Sabresia vastaan. Seura kunnioitti myös entistä puolustajaansa Ruslan Saleita, joka oli saanut surmansa Lokomotiv Jaroslavlin lento-onnettomuudessa. Heikon alun kaudelleen saanut Anaheim valahti konferenssinsa pohjalle ja irtisanoi päävalmentajansa Randy Carlylen marraskuussa 2011, minkä jälkeen seuran uudeksi päävalmentajaksi palkattiin Bruce Boudreau.[10] Anaheim paransi asemiaan keväällä, mutta ei enää päässyt pudotuspeleihin.

Työsulku lyhensi NHL-kauden 2012–2013 48 runkosarjaottelun mittaiseksi. Anaheim voitti varsinaisella peliajalla otteluistaan 30 ja voitti oman divisioonansa mestaruuden toisen kerran historiansa aikana, mutta pudotuspeleissä se hävisi jälleen Detroit Red Wingsille konferenssinsa välierissä.

NHL-kausi 2013–2014 oli runkosarjassa Anaheimille suuri menestys, ja seura esittikin runkosarjassa joukkueena parhaita otteitaan sitten mestaruuteen päättyneen kauden 2006–2007. Pudotuspeleissä seura voitti ensimmäisellä kierroksella Dallas Starsin, mutta hävisi konferenssin välierässä Los Angeles Kingsille. Kausi oli Anaheimin seurahistorian tehokkaimman pelaajan, Teemu Selänteen uran viimeinen kausi.

Toukokuussa 2014 Anaheim tiedotti jatkaneensa toimitusjohtaja Bob Murrayn sopimusta neljällä vuodella.

LogotMuokkaa

Seuran logotMuokkaa

Vaihtoehtoiset logotMuokkaa

PelaajatMuokkaa

Nykyinen joukkueMuokkaa

(Tilanne 12. heinäkuuta 2019)[11]

Maalivahdit
Numero Pelaaja Hanskakäsi Sopimus Syntymäpaikka
1   Chad Johnson L 2019 Calgary, Alberta, Kanada
30   Ryan Miller L 2020 East Lansing, Michigan, Yhdysvallat
36   John Gibson L 2027 Pittsburgh, Pennsylvania, Yhdysvallat
Puolustajat
Numero Pelaaja Kätisyys Sopimus Syntymäpaikka
2   Brendan Guhle L 2019 Sherwood Park, Alberta, Kanada
4    Cam Fowler L 2026 Windsor, Ontario, Kanada
5   Korbinian Holzer R 2020 München, Saksa
32   Jacob Larsson L 2020 Ljungby, Ruotsi
42   Josh Manson R 2022 Prince Albert, Saskatchewan, Kanada
47   Hampus Lindholm L 2022 Helsingborg, Ruotsi
   Michael Del Zotto L 2020 Stouffville, Ontario, Kanada
58   Jani Hakanpää R 2020 Kirkkonummi, Suomi
Hyökkääjät
Numero Pelaaja Kätisyys Pelipaikka Sopimus Syntymäpaikka
11    Daniel Sprong R OLH 2020 Amsterdam, Alankomaat
14   Adam Henrique L KH 2024 Brantford, Ontario, Kanada
15   Ryan Getzlaf (C) R KH 2021 Regina, Saskatchewan, Kanada
17   Ryan Kesler (A) R KH 2022 Livonia, Michigan, Yhdysvallat
24   Carter Rowney R OLH / KH 2021 Grande Prairie, Alberta, Kanada
25   Ondřej Kaše R LH 2021 Kadan, Tšekki
29   Devin Shore L H 2020 Ajax, Ontario, Kanada
33   Jakob Silfverberg R OLH 2024 Gävle, Ruotsi
34   Sam Steel L KH 2021 Edmonton, Alberta, Kanada
37   Nick Ritchie L VLH 2021 Orangeville, Ontario, Kanada
38   Derek Grant L KH / VLH 2020 Abbotsford, Brittiläinen Kolumbia, Kanada
46   Ben Street L KH 2019 Coquitlam, Brittiläinen Kolumbia, Kanada
49   Max Jones L VLH 2021 Rochester, Michigan, Yhdysvallat
61   Troy Terry R OLH / KH 2021 Denver, Colorado, Yhdysvallat
64   Kiefer Sherwood R VLH 2020 New Albany, Ohio, Yhdysvallat
67   Rickard Rakell R VLH 2022 Sundbyberg, Ruotsi
  Nicolas Deslauriers L LH 2020 St-Anicet, Québec, Kanada

KapteenitMuokkaa

[12][13]

Jäädytetyt numerotMuokkaa

EnnätyksetMuokkaa

[12]

  • Eniten maaleja kaudessa:   Teemu Selänne, 52 (1997–1998)
  • Eniten syöttöjä kaudessa:   Ryan Getzlaf, 66 (2008–2009)
  • Eniten pisteitä kaudessa:   Teemu Selänne, 109 (1996–1997)
  • Eniten kausia:   Teemu Selänne, 15
  • Eniten jäähyjä kaudessa:   Todd Ewen, 285 (1995–1996)
  • Paras +/- kaudessa:   Paul Kariya, 36 (1996–1997)
  • Eniten ylivoimamaaleja kaudessa:   Teemu Selänne, 25 (1999–1999 ja 2006–2007)
  • Eniten alivoimamaaleja kaudessa:   Corey Perry, 4 (2010–2011)
  • Eniten voittomaaleja kaudessa:   Corey Perry, 11 (2010–2011)
  • Eniten nollapelejä kaudessa:   Jean-Sébastien Giguère, 8 (2002–2003)
  • Eniten pisteitä kaudessa tulokkaana:   Bobby Ryan, 57 (2008–2009)
  • Eniten pisteitä kaudessa puolustajana:   Scott Niedermayer, 69 (2006–2007)

JoukkueenjohtoMuokkaa

Anaheim Ducks kausi kaudeltaMuokkaa

Kausi O V H T JAH Pist. TM PM RM Valmentaja Runkosarja Pudotuspelit
1993–1994 84 33 46 5 0 71 229 251 1 507    Ron Wilson Divisioonan 4. Ei pudotuspeleihin
1994–1995 48 16 27 5 0 37 125 164 731    Ron Wilson Divisioonan 6. Ei pudotuspeleihin
1995–1996 82 35 39 8 0 78 234 247 1 707    Ron Wilson Divisioonan 4. Ei pudotuspeleihin
1996–1997 82 36 33 13 0 85 245 233 1 710    Ron Wilson Divisioonan 2. Hävisi konferenssin semifinaalissa (Detroit)
1997–1998 82 26 43 13 0 65 205 261 1 843   Pierre Pagé Divisioonan 6. Ei pudotuspeleihin
1998–1999 82 35 34 13 0 83 215 206 1 323   Craig Hartsburg Divisioonan 3. Hävisi konferenssin neljännesfinaalissa (Detroit)
1999–2000 82 34 33 12 3 83 217 227 926   Craig Hartsburg Divisioonan 5. Ei pudotuspeleihin
2000–2001 82 25 41 11 5 66 188 245 1 136   Craig Hartsburg
  Guy Charron
Divisioonan 5. Ei pudotuspeleihin
2001–2002 82 29 42 8 3 69 175 198 1 254   Bryan Murray Divisioonan 5. Ei pudotuspeleihin
2002–2003 82 40 27 9 6 95 203 193 954   Mike Babcock Divisioonan 2. Hävisi Stanley Cup -finaalissa (New Jersey)
2003–2004 82 29 35 10 8 76 184 213 1 131   Mike Babcock Divisioonan 4. Ei pudotuspeleihin
2004–2005 Ei pelattu työsulun vuoksi
2005–2006 82 43 27 - 12 98 254 229 1 462   Randy Carlyle Divisioonan 3. Hävisi konferenssin finaalissa (Edmonton)
2006–2007 82 48 20 - 14 110 258 208 1 263   Randy Carlyle Divisioonan 1. Stanley Cup -mestaruus (Ottawa)
2007–2008 82 47 27 - 8 102 205 191 1 465   Randy Carlyle Divisioonan 2. Hävisi konferenssin neljännesfinaalissa (Dallas)
2008–2009 82 42 33 - 7 91 238 235 1 535   Randy Carlyle Divisioonan 2. Hävisi konferenssin semifinaalissa (Detroit)
2009–2010 82 39 32 - 11 89 238 251 1 317   Randy Carlyle Divisioonan 4. Ei pudotuspeleihin
2010–2011 82 47 30 - 5 99 239 235 1 178   Randy Carlyle Divisioonan 2. Hävisi konferenssin neljännesfinaalissa (Nashville)
2011–2012 82 34 36 - 12 80 204 231 962   Randy Carlyle
  Bruce Boudreau
Divisioonan 5. Ei pudotuspeleihin
2012–2013 48 30 12 - 6 66 140 118 523   Bruce Boudreau Divisioonan 1. Hävisi konferenssin neljännesfinaalissa (Detroit)
2013–2014 82 54 20 - 8 116 266 209 882   Bruce Boudreau Divisioonan 1. Hävisi konferenssin välierissä (Los Angeles)
2014–2015 82 51 24 - 7 109 236 226 ?   Bruce Boudreau Divisioonan 1. Hävisi konferenssin finaaleissa Blackhawkseille
2015–2016 82 46 25 - 11 103 218 192 ?   Bruce Boudreau Divisioonan 1. Hävisi konferenssin ensimmäisellä kierroksella Predatorsille
2016–2017 82 46 23 - 13 105 223 200 ?   Randy Carlyle Divisioonan 1. Hävisi konferenssin finaaleissa Predatorsille
2017–2018 82 44 25 - 13 101 225 206 ?   Randy Carlyle Divisioonan 2. Hävisi konferenssin ensimmäisellä kierroksella Sharksille
2018-2019 82 35 37 - 10 80 199 251 ?   Randy Carlyle
  Bob Murray
Divisioonan 6. Ei pudotuspeleihin

LähteetMuokkaa

  1. Ballparks.com Honda Center. Viitattu 9.8.2011.
  2. Anaheim's Ducks decide to drop 'Mighty' from name 27.1.2006. ESPN. Viitattu 2.1.2016. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h Anaheim Ducks History - Major Announcements Anaheim Ducksin verkkosivusto. Viitattu 27.5.2014. (englanniksi)
  4. a b Anaheim Ducks History - The Ducks Look Anaheim Ducksin verkkosivusto. Viitattu 27.5.2014. (englanniksi)
  5. a b c d e f Anaheim Ducks History - Captains and Coaches Anaheim Ducksin verkkosivusto. Viitattu 27.5.2014. (englanniksi)
  6. a b Anaheim Ducks History - All Draft Choices Anaheim Ducksin verkkosivusto. Viitattu 27.5.2014. (englanniksi)
  7. a b Anaheim Ducks History - Hat Tricks and Shutouts Anaheim Ducksin verkkosivusto. Viitattu 27.5.2014. (englanniksi)
  8. a b c d Anaheim Ducks History - Year by Year Record Anaheim Ducksin verkkosivusto. Viitattu 27.5.2014. (englanniksi)
  9. a b c Anaheim Ducks History - All-Time Trades in Ducks History Anaheim Ducksin verkkosivusto. Viitattu 27.5.2014. (englanniksi)
  10. Ducks hire Bruce Boudreau as coach 1.12.2011. ESPN. Viitattu 2.11.2012. (englanniksi)
  11. Ducks Roster Anaheim Ducks. Viitattu 29.10.2013. (englanniksi)
  12. a b Kausiopas 2008. Pro Hockey, syyskuu 2008, nro 7, s. 60. Egmont.
  13. Captains and Coaches Anaheim Ducks. Viitattu 2.11.2012. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa