Paul Kariya
Paul Tetsuhiko Kariya (s. 16. lokakuuta 1974 North Vancouver, Brittiläinen Kolumbia, Kanada) on kanadalainen uransa lopettanut jääkiekkoilija. Kariya oli pelipaikaltaan laitahyökkääjä, ja pelasi Pohjois-Amerikan NHL:ssä Mighty Ducks of Anaheimin, Colorado Avalanchen, Nashville Predatorsin ja St. Louis Bluesin joukkueissa yhteensä 15 kauden ajan. Hän pelasi kaiken kaikkiaan 989 NHL:n runkosarjaottelua tehopistein 402+587=989. Kariya pelasi urallaan seitsemän kertaa NHL:n tähdistöottelussa ja voitti liigan herrasmiespelaajalle jaettavan Lady Byng Memorial Trophyn kahdesti.
| Paul Kariya | |
|---|---|
 Kariya harjoittelemassa St. Louis Bluesin peliasussa vuonna 2008. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. lokakuuta 1974 North Vancouver, Brittiläinen Kolumbia, Kanada |
| Kansalaisuus |
 Kanada |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | The Mighty Mouse,[1] 9-iron[2] |
| Pelipaikka | laitahyökkääjä |
| Maila | vasen |
| Pituus | 178 cm |
| Paino | 82 kg |
| Pelinumero | 9 |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1994–2010 |
| Seurat | |
| NHL-varaus |
4. varaus, 1993 Mighty Ducks of Anaheim |
| Hockey Hall of Fame | |
|
2017 |
|
Kariya pelasi juniorina kaksi vuotta BCHL-sarjan Penticton Panthersissa, ja hänet valittiin Kanadan parhaaksi juniorijääkiekkoilijaksi vuonna 1992. Tämän jälkeen Kariya pelasi Mainen yliopiston joukkueessa, joka voitti NCAA-yliopistosarjan mestaruuden vuonna 1993. Mighty Ducks of Anaheim varasi Kariyan NHL:ään vuoden 1993 varaustilaisuuden neljäntenä pelaajana seuran historian ensimmäisenä pelaajavarauksena. Kariya debytoi NHL:ssä kaudella 1994–1995. Anaheimissa hän pelasi yhdeksän kauden ajan, ja muodosti tehokkaan kaksikon laitahyökkääjä Teemu Selänteen kanssa. Kariya toimi Anaheimin kapteenina seitsemän kautta, ja johdatti joukkueen seuran historian ensimmäiseen Stanley Cup -finaaliin vuonna 2003. Kauden 2003–2004 Kariya pelasi Colorado Avalanchessa, minkä jälkeen hän siirtyi kahdeksi vuodeksi Nashville Predatorsiin, jossa hän teki kaudella 2005–2006 joukkueen yhden kauden syöttö- ja piste-ennätyksen. Kariya päätti NHL-uransa kolmen St. Louis Bluesissa vietetyn kauden jälkeen.
Kansainvälisissä otteluissa Kariya edusti Kanadan jääkiekkomaajoukkuetta viidessä arvoturnauksessa: kahdesti olympialaisissa ja kolmesti MM-kilpailuissa. Nuorten maajoukkueessa Kariya pelasi kaksi MM-turnausta. Maajoukkueissa hän pelasi yhteensä 51 ottelua tehoin 20+29=49, ja oli voittamassa urallaan olympiakultaa ja olympiahopeaa, MM-kultaa ja MM-hopeaa sekä nuorten MM-kultaa.
Kariya valittiin Hockey Hall of Fameen vuonna 2017. Anaheim Ducks jäädytti hänen pelinumeronsa 9 vuonna 2018.
Ura muokkaa
Ennen ammattilaisuraa muokkaa
Kariya oli menestyvä pelaaja jo ennen ammattilaisuraansa. Vuosina 1990–1992 hän pelasi 94 ottelua Penticton Panthersissa BCHL-juniorisarjassa tehopistein 91+153=244. Vuonna 1992 hän aloitti opiskelun Mainen yliopistossa aloittaen jääkiekon yliopiston omassa joukkueessa, Maine Black Bearsissa. Vuonna 1993 hän voitti ensimmäisenä fuksina Hobey Baker Awardin, Yhdysvaltain yliopistokiekkoilun arvostetuimman yksilöpalkinnon. Hän teki Mainen joukkueessa kaudella 1992–1993 tehopisteet 25+75=100 39 ottelussa, johdattaen joukkueensa sekä NCAA:n että Hockey Eastin mestaruuteen. Hänen veljensä Steve Kariya toimi Mainen yliopiston joukkueen kapteenina sen voittaessa NCAA:n mestaruuden vuonna 1999. Myös Kariyan toinen veli, Martin Kariya, on pelannut jääkiekkoa Mainen yliopiston joukkueessa.
Mighty Ducks of Anaheim (1994–2003) muokkaa
Mighty Ducks of Anaheim varasi Kariyan NHL:ään varaustilaisuuden 1993 ensimmäisellä kierroksella neljäntenä pelaajana[3]. Hän edusti kalifornialaisseuraa yhdeksän kauden ajan, joista seitsemän kautta joukkueen kapteenina[4]. Hän pelasi työsulun lyhentämällä ensimmäisellä NHL-kaudellaan 1994–1995 47 runkosarjaottelua, joissa keräsi tehot 18+21=39. Hänet nimettiin kauden jälkeen NHL:n tulokkaiden tähdistökentälliseen. Kaudella 1995–1996 Kariya pelasi runkosarjassa täydet 82 ottelua tehoin 50+58=108. Kun NHL-seura Winnipeg Jets kauppasi suomalaislaituri Teemu Selänteen Anaheimiin Kariya, Selänne sekä keskushyökkääjä Steve Rucchin muodostivat yhdessä Anaheimin tehoketjun, ja Kariya ja Selänne olivat koko liigan pelätyin ja tehokkain kaksikko. Molemmat pelasivat myös NHL:n tähdistöottelussa vuonna 1996.
Kaudella 1996–1997 Kariya pelasi runkosarjassa 69 ottelua tehoin 44+55=99, ja pudotuspeleissä 11 ottelua tehoin 7+6=13. Hänet valittiin toistamiseen NHL:n tähdistöotteluun vuonna 1997, jälleen kerran Teemu Selänteen kanssa. Seuraava kausi, 1997–1998, oli Kariyan osalta loukkaantumisten vaivaama, ja hän pelasikin runkosarjassa vain 22 ottelua, joissa kertyivät tehopisteet 17+14=31. Pudotuspelipaikka jäi Anaheimilta saavuttamatta. Kariyan oma kausi päättyi jo helmikuussa 1998 hänen saatuaan aivotärähdyksen Chicago Blackhawksissa pelanneen Gary Suterin iskettyä häntä poikittaisella mailalla kasvoihin. Loukkaantuminen myös esti hänen osallistumisensa Naganon talviolympialaisiin. Kausi 1998–1999 sujui Kariyalta jälleen kokonaisuudessaan loistavasti: 82 ottelua pelannut Kariya nakutti runkosarjassa tehot 39+62=101 ja oli jälleen mukana tähdistöottelussa.
Kaudella 2002–2003 Anaheim pääsi ensimmäistä kertaa pelaamaan Stanley Cup -mestaruudesta. Kariya oli joukkueensa kolmanneksi paras pistemies pudotuspeleissä Petr Sýkoran ja Adam Oatesin jälkeen tehtyään 21 ottelussa tehot 6+6=12. Finaalisarjan kuudennessa ottelussa New Jersey Devilsin Scott Stevens antoi Kariyalle kovan taklauksen, jonka seurauksena tämä jäi makaamaan jään pintaan useiksi minuuteiksi. Kariya jätti ottelun kesken, mutta palasi 11 minuutin kuluttua takaisin ja teki ottelun 4–1-maalin[5]. Anaheim voitti ottelun 5–2, mutta finaalisarjan se hävisi seitsemännessä ottelussa. Mikäli Ducks olisi voittanut ottelun, Kariyasta olisi tullut Kolmen kullan klubin jäsen. Kariyan viimeinen Anaheimissa vietetty kausi päättyi näin ollen karvaaseen tappioon.
Colorado Avalanche, Nashville Predators ja St. Louis Blues (2003–2010) muokkaa
Kaudeksi 2003–2004 sekä Kariya että Selänne siirtyivät Colorado Avalanchen joukkueeseen[6]. Kaksi mestaruutta aiemmin voittanut Colorado asetti toiveet kaksikon suhteen korkealle, mutta kausi osoittautui tuoreiden pelaajahankintojen osalta pettymykseksi Kariyan kärsiessä loukkaantumisista ja Selänteen peliajan jäädessä vähäisemmäksi kuin aiemmin.
Kariya ei pelannut otteluakaan NHL:n työsulkukauden 2004–2005 aikana, ja hän vietti välivuoden kuntouttaen aiempia vaivojaan. Kariya arveli, että työsulku saattaisi kestää jopa kaksi vuotta, mutta lopulta pelaajien ja omistajien välillä syntyi uusi sopimus vuoden 2005 heinäkuussa. Kariyasta tuli rajoittamaton vapaa pelaaja vuoden 2005 elokuussa, ja hän kävi läpi sopimusneuvotteluja kymmenen eri seuran kanssa. Hän teki 5. elokuuta kahden vuoden ja arvoltaan yhdeksän miljoonan dollarin sopimuksen Nashville Predatorsin kanssa. Työsulun jälkeen voimaan tulleiden NHL:n sääntömuutosten oli tarkoitus edistää Kariyan kaltaisten nopeiden taitopelaajien asemaa, ja Kariyan päätöstä siirtyä Nashvilleen tuki joukkueen luisteluvoimaa ja nopeutta painottanut pelitapa. Kariyasta tuli sopimuksen Nashvillen seurahistorian parhaiten palkattu pelaaja, ja seuran general manager David Poile hehkutti Kariyan sopimuksen olevan ”kiistatta seuran historian suurin sopimus”.
Nashvillen syyskuun 2005 harjoitusleirin aikana Kariya loukkasi nilkkansa ja nivusensa, mikä rajoitti hänen harjoitteluaan kauden 2005–2006 alla. Kariya kuitenkin toipui ajoissa kauden ensimmäiseen otteluun, jossa onnistui myös maalinteossa: hän teki ottelun kolmannessa erässä 2-2 -tasoitusmaalin ohittaen San Jose Sharks -maalivahti Evgeni Nabokovin. Kauden seuraavassa ottelussaan Nashville kohtasi Kariyan aiemman seuran, Mighty Ducks of Anaheimin, ja Kariya teki ottelun voittomaalikilpailussa 3-2 -voittomaaliksi jääneen osuman. Nashville aloitti kauden vahvasti, ja joukkue voitti kahdeksan ensimmäistä otteluaan. 18. huhtikuuta 2006 Kariya teki runkosarjan viimeisessä ottelussa hattutempun Detroit Red Wingsiä vastaan. Nashville voitti ottelun maalein 6-3, ja varmisti voiton myötä läntisen konferenssin neljännen sijan. Kariya teki kaudella 82 ottelussa 31+54=85 tehopistettä ja asetti täten Nashvillen seurahistorian yhden kauden maali-, syöttö- ja piste-ennätyksen nimiinsä. Lisäksi Kariyan 14 ylivoimalla tekemää maalia nousivat jakamaan puolustaja Andy Delmoren kaudella 2002–2003 asettaman seuraennätyksen, ja hänen 245 laukaustaan kohti maalia jäivät vain hieman Cliff Ronningin asettamasta ennätyksestä (248). Nashville pelasi tilastollisesti historiansa parhaan kauden saavuttaen runkosarjassa 49 voittoa ja 106 pistettä, mutta pudotuspeleissä ilman ykkösmaalivahtiaan Tomáš Vokounia pelannut joukkue hävisi jo ensimmäisellä kierroksella San Jose Sharksille voitoin 4-1.
Tilastollisesti hyvän kauden jälkeen Nashville vahvisti kokoonpanoaan hankkimalla keskushyökkääjä Jason Arnottin ja laitahyökkääjä Jean-Pierre Dumontin. Kariya kommentoi Arnottin hankinnan olleen joukkueelle eduksi, sillä keskushyökkääjien pelaaminen ja koon puute olivat olleet Nashvillen keskeisimpiä heikkouksia edeltävällä kaudella ja etenkin pudotuspeleissä, jossa San Jose Sharks oli kova vastus kookkaiden keskushyökkääjiensä Joe Thorntonin ja Patrick Marleaun johdolla. Monien asiantuntijoiden keskuudessa Nashvillen uskottiin olevan vahva ehdokas Stanley Cup -voittajaksi. Ennen kauden 2006–2007 aloitusta Nashville ilmoitti puolustaja Kimmo Timosen olevan seuran uusi kapteeni, jonka varakapteeneiksi Kariya ja Steve Sullivan oli valittu. Kariya oli joukkueensa paras pistemies (82 ottelua tehopistein 24+52=76), ja Nashville pelasi runkosarjassa jälleen vahvasti. Seura hankki ennen NHL:n siirtotakarajan umpeutumista vahvuuteensa vielä keskushyökkääjä Peter Forsbergin, joka nousi Kariyan rinnalle joukkueen ykkösketjuun. Nashville uusi edellisen kauden historiallisen tilastonsa kerättyään runkosarjassa 51 voittoa ja 110 pistettä, ja se sijoittui läntisen konferenssin neljänneksi. San Jose Sharks osoittautui kuitenkin pudotuspeleissä toistamiseen vahvemmaksi joukkueeksi pudottaen Nashvillen jälleen voitoin 4-1.
Heinäkuussa 2007, sopimuksen Nashvillen kanssa päätyttyä, Kariya solmi kolmivuotisen, yhteisarvoltaan 18 miljoonan Yhdysvaltain dollarin sopimuksen St. Louis Bluesin kanssa[7]. Ensimmäisellä kaudellaan St. Louisissa hän pelasi joukkueensa jokaisessa ottelussa keräten tehopisteet 16+49=65. Blues ei kuitenkaan päässyt pudotuspeleihin. Toinen St. Louisissa vietetty kausi oli hänen uransa lyhyin: loukkaantumisista kärsinyt Kariya pelasi runkosarjassa vain 11 ottelua, joissa hän merkkautti tehopisteet 2+13=15. Kaudella 2009–2010 Kariya oli mukana 75 ottelussa tehoin 18+25=43.
Uran päättyminen ja yhteenveto muokkaa
Kariya jätti väliin koko kauden 2010–2011 aivotärähdyksen jälkeisen oireyhtymän vuoksi. Hän oli ollut edellisellä kaudella sivussa kuusi ottelua saatuaan aivotärähdyksen Patrick Kaletan kyynärpäätaklauksesta joulukuussa 2009. Toistuvat aivotärähdykset, joista ensimmäisen hän sai jo vuonna 1996, saivat hänet lopulta lopettamaan pelaajauransa. Hän ilmoitti uransa päättymisestä kesäkuussa 2011.[8][9]
Kariya ylitti 15 kautta kestäneellä NHL-urallaan sadan runkosarjapisteen rajan kaksi kertaa: kausilla 1995–1996 ja 1998–1999. 80 runkosarjapisteen rajan hän ylitti näiden kausien lisäksi neljä kertaa: kausilla 1996–1997, 1999–2000, 2003–2003 ja 2005–2006. Hän on Anaheim Ducksin seurahistorian pitkäaikaisin kapteeni, toimittuaan joukkueen kapteenina vuosina 1996–2003. Nashville Predatorsissa hän on seurahistorian eniten syöttö- ja tehopisteitä yhden kauden aikana saavuttanut pelaaja.
Kariya valittiin NHL:n ensimmäiseen tähdistökentälliseen kolme kertaa, vuosina 1996, 1997 ja 1999, ja toiseen tähdistökentälliseen kaksi kertaa, vuosina 2000 ja 2003. NHL:n tähdistöottelussa hän pelasi seitsemänä vuonna. Lisäksi hänet palkittiin NHL-urallaan kahdesti, vuosina 1996 ja 1997, herrasmiespelaajan palkinnolla Lady Byng Memorial Trophylla.
Maajoukkue muokkaa
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Kanada
| |||
| Miesten jääkiekko | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Salt Lake City 2002 | jääkiekko | |
 Hopeaa |
Lillehammer 1994 | jääkiekko | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Milano 1994 | jääkiekko | |
| Hopeaa |
Wien 1996 | jääkiekko | |
| Nuorten MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Gävle 1993 | jääkiekko | |
Ensimmäisen arvoturnauksensa aikuisten tasolla Kariya pelasi vuonna 1993, kun hänet valittiin Kanadan joukkueeseen Saksan MM-kilpailuihin. Hän pelasi turnauksessa kahdeksan ottelua tehoin 2+7=9. Kariya valittiin Kanadan olympiajoukkueeseen Lillehammeriin 1994. Tuolloin hän pelasi kahdeksan ottelua tehopistein 3+4=7. Kanada jäi hopealle Kariyan epäonnistuttua finaalissa rangaistuslaukauskilpailun kuudennella kierroksella Peter Forsbergin tekemän maalin jälkeen.
Lillehammerin olympialaisten jälkeen Kariya edusti Kanadaa kahdesti MM-kilpailuissa ja kerran olympialaisissa. MM-kilpailuissa 1994 Kariya voitti kultaa ja vuoden 1996 MM-kilpailuissa hopeaa. Hänet nimettiin molempina vuosina MM-turnauksen tähdistökentälliseen ja vuonna 1994 myös parhaaksi hyökkääjäksi. Hän kuului vuonna 2002 Salt Lake Cityn talviolympialaisissa kultaa voittaneeseen Kanadan joukkueeseen. Neljä vuotta aiemmin hänet oli valittu Kanadan joukkueeseen Naganon talviolympialaisiin, mutta ennen olympialaisia tapahtunut aivotärähdys epäsi Kariyan pelimahdollisuudet.
Nuorten arvoturnauksissa Kariya pelasi kaksi kertaa, MM-kilpailuissa vuosina 1992 ja 1993, ja oli voittamassa kultaa 1993.
Muuta muokkaa
Paulilla on kaksi pikkuveljeä, Steve Kariya (s. 1977) ja Martin Kariya (s. 1981), jotka ovat kumpikin jääkiekkoilijoita. Lisäksi Kariyan pikkusisko, Noriko Kariya (s. 1979) on ammattilaisnyrkkeilijä. Heidän sukujuurensa ovat Japanista.
Anaheim Ducks jäädytti 22. lokakuuta 2018 Buffalo Sabresia vastaan pelatun kotiottelun yhteydessä Kariyan pelinumeron #9[10]
Saavutukset muokkaa
- Lady Byng Memorial Trophy 1996 ja 1997
- Hobey Baker Award 1993
- Pelasi NHL:n tähdistöottelussa seitsemän kertaa (1996, 1997, 1999, 2000, 2001, 2002 ja 2003)
- Olympiakultaa 2002
- Olympiahopeaa 1994
- MM-kultaa 1994
- MM-hopeaa 1996
- Alle 20-vuotiaiden MM-kultaa 1993
Tilastot muokkaa
| Runkosarja | Pudotuspelit | Arvokisat | |||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | |||
| 1990–1991 | Penticton Panthers | BCHL | 54 | 46 | 66 | 112 | 8 | — | — | — | — | — | |||||||||
| 1991–1992 | Penticton Panthers | BCHL | 41 | 45 | 87 | 132 | 16 | — | — | — | — | — | JMM | 6 | 1 | 1 | 2 | 2 | |||
| 1992–1993 | Maine Black Bears | NCAA | 39 | 25 | 75 | 100 | 12 | — | — | — | — | — | JMM | 7 | 2 | 6 | 8 | 2 | |||
| MM | 8 | 2 | 7 | 9 | 0 | ||||||||||||||||
| 1993–1994 | Maine Black Bears | NCAA | 12 | 8 | 16 | 24 | 4 | — | — | — | — | — | OK | 8 | 3 | 4 | 7 | 2 | |||
| MM | 8 | 5 | 7 | 12 | 2 | ||||||||||||||||
| 1994–1995 | Mighty Ducks of Anaheim | NHL | 47 | 18 | 21 | 39 | 4 | — | — | — | — | — | |||||||||
| 1995–1996 | Mighty Ducks of Anaheim | NHL | 82 | 50 | 58 | 108 | 20 | — | — | — | — | — | MM | 8 | 4 | 3 | 7 | 2 | |||
| 1996–1997 | Mighty Ducks of Anaheim | NHL | 69 | 44 | 55 | 99 | 6 | 11 | 7 | 6 | 13 | 4 | |||||||||
| 1997–1998 | Mighty Ducks of Anaheim | NHL | 22 | 17 | 14 | 31 | 23 | — | — | — | — | — | |||||||||
| 1998–1999 | Mighty Ducks of Anaheim | NHL | 82 | 39 | 62 | 101 | 40 | 3 | 1 | 3 | 4 | 0 | |||||||||
| 1999–2000 | Mighty Ducks of Anaheim | NHL | 74 | 42 | 44 | 86 | 24 | — | — | — | — | — | |||||||||
| 2000–2001 | Mighty Ducks of Anaheim | NHL | 66 | 33 | 34 | 67 | 20 | — | — | — | — | — | |||||||||
| 2001–2002 | Mighty Ducks of Anaheim | NHL | 82 | 32 | 25 | 57 | 28 | — | — | — | — | — | OK | 6 | 3 | 1 | 4 | 0 | |||
| 2002–2003 | Mighty Ducks of Anaheim | NHL | 82 | 25 | 56 | 81 | 48 | 21 | 6 | 6 | 12 | 6 | |||||||||
| 2003–2004 | Colorado Avalanche | NHL | 51 | 11 | 25 | 36 | 22 | 1 | 0 | 1 | 1 | 0 | |||||||||
| 2004–2005 | (NHL:n työsulku) | ||||||||||||||||||||
| 2005–2006 | Nashville Predators | NHL | 82 | 31 | 54 | 85 | 40 | 5 | 2 | 5 | 7 | 0 | |||||||||
| 2006–2007 | Nashville Predators | NHL | 82 | 24 | 52 | 76 | 36 | 5 | 0 | 2 | 2 | 2 | |||||||||
| 2007–2008 | St. Louis Blues | NHL | 82 | 16 | 49 | 65 | 50 | — | — | — | — | — | |||||||||
| 2008–2009 | St. Louis Blues | NHL | 11 | 2 | 13 | 15 | 2 | — | — | — | — | — | |||||||||
| 2009–2010 | St. Louis Blues | NHL | 75 | 18 | 25 | 43 | 36 | — | — | — | — | — | |||||||||
| 15 kautta | yhteensä | NHL | 989 | 402 | 587 | 989 | 399 | 46 | 16 | 23 | 39 | 12 | |||||||||
Lähteet muokkaa
- Paul Kariya Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
- Paul Kariya Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- Paul Kariya Jatkoaika.comissa (Internet Archive)
Viitteet muokkaa
- ↑ Paul Kariya – Biography imdb.com. Internet Movie Database. Viitattu 23.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Amber, David: Selanne teaches us a lesson espn.com. 25.10.2006. ESPN. Viitattu 23.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Paul Kariyan pelaajaprofiili St. Louis Bluesin verkkosivustolla St. Louis Bluesin verkkosivusto. Viitattu 9.6.2011.
- ↑ Paul Kariya: A Perfect Fit Nashville Predatorsin verkkosivusto. Viitattu 9.6.2011.
- ↑ Kariya shows character in Game 6 ESPN.com. Viitattu 9.6.2011.
- ↑ The Colorado Avalanche Get a Steal of a deal abouthockey.com. Arkistoitu 7.8.2011. Viitattu 9.6.2011.
- ↑ Rebuilding Blues add scoring punch, sign Kariya to 3-year deal ESPN.com. Viitattu 9.6.2011.
- ↑ Duhatschek, Eric: Paul Kariya announces retirement The Globe and Mail. 29.6.2011. Viitattu 30.6.2011.
- ↑ Burnside, Scott: Kariya's decision easy; the reason is not ESPN.com. 29.6.2011. Viitattu 30.6.2011.
- ↑ Ristolainen himmensi Anaheimin juhlia, Kariya pääsi Selänteen viereen www.satakunnankansa.fi. Arkistoitu 22.10.2018. Viitattu 22.10.2018.
Aiheesta muualla muokkaa
- Paul Kariya The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
| Edeltäjä: Ron Francis |
Lady Byng Memorial Trophyn voittaja 1996, 1997 |
Seuraaja: Ron Francis |