Minnesota Wild

yhdysvaltalainen NHL-seura

Minnesota Wild on yhdysvaltalainen ammattilaistason jääkiekkojoukkue, jonka kotikaupunki on Saint Paul Minnesotan osavaltiossa. Joukkue kuuluu NHL-liigan Läntisen konferenssin Keskiseen divisioonaan. Kaudella 2020–2021 Wild pelaa tilapäisesti Läntisessä divisioonassa.

Minnesota Wild
Minnesota Wild logo.svg
Historia Minnesota Wild
2000–
Perustettu 2000
Kaupunki Yhdysvallat Saint Paul, Minnesota
Kotiareena Xcel Energy Center
– kapasiteetti 17 954
Sarja NHL
Konferenssi Läntinen
Divisioona Keskinen
(kaudella 2021 Läntinen)
Värit metsänvihreä, raudanpunainen, kulta, viljankeltainen
                   
Toimitusjohtaja Yhdysvallat Bill Guerin
Päävalmentaja Kanada Dean Evason
Kapteeni Kanada Jared Spurgeon
Omistaja Yhdysvallat Craig Leipold
Yhteistyöseurat Iowa Wild (AHL)
Allen Americans (ECHL)
Stanley Cupit 0
Konferenssin mestaruudet 0
Divisioonan mestaruudet 1 (2008)

Joukkue liittyi NHL:ään kaudella 2000–2001.

Wild pelaa kotiottelunsa 17 954 katsojan Xcel Energy Centerissä, joka valmistui Wildin ensimmäiseksi kaudeksi vuonna 2000. Hallin omistaa Saint Paulin kaupunki ja sen toimintoja pyörittää Minnesota Sports & Entertainment -yhtiö, joka omistaa myös Wildin sekä muun muassa samassa hallissa pelaavan haavipallojoukkue Minnesota Swarmin[1].

HistoriaMuokkaa

Jääkiekko MinnesotassaMuokkaa

 
Xcel Energy Center

Jääkiekolla on Minnesotassa, kuten muissakin Yhdysvaltain pohjoisissa ja koillisissa osavaltioissa, pitkät perinteet. Minnesota North Stars pelasi NHL:ssä kaudesta 1967–1968 kauteen 1992–1993 ennen kuin taloudelliset ongelmat saivat sen muuttamaan Dallasiin, Texasiin.

North Stars muutti pois, mutta jääkiekon kysyntä ei kadonnut Minnesotasta. Aukkoa täyttämään perustettiin IHL-liigaan Minnesota Moose, joka kuitenkin viihtyi St. Paulissa vain kaksi kautta, 1994–1996, ennen kuin siirtyi Kanadan Winnipegiin, missä se vuorostaan korvasi Yhdysvaltain puolelle Arizonan Phoenixiin muuttaneen Winnipeg Jetsin.

Minnesotan paluu NHL-kartalleMuokkaa

Lopulta NHL myönsi kesäkuussa 1997 sarjapaikan Minnesota Hockey Ventures Group -yhteenliittymälle. Ehdolla joukkueen nimeksi olivat Wildin lisäksi Blue Ox, Freeze, Northern Lights, Voyageurs ja White Bears, mutta lopulta päädyttiin nimeen Minnesota Wild[2].

Kului kuitenkin vielä lähes kolme vuotta ennen kuin Minnesota Wildista tuli virallisesti NHL:n jäsen toukokuussa 2000. Ensimmäisen pelaajasopimuksen Wildin kanssa allekirjoitti Steve Aronson ja päävalmentajaksi nimitettiin Jacques Lemaire. Lemaire valmensi joukkuetta kahdeksan kautta, vuoteen 2009 asti. Ensimmäisen NHL-ottelunsa Wild pelasi Anaheimissa 6. lokakuuta 2000. Kotijoukkue Mighty Ducks voitti kyseisen ottelun 3-1. Wildin historian ensimmäisen maalin teki seuran kaikkien aikojen ykkösvaraus Marián Gáborik.

2000-2002Muokkaa

Wildin ensimmäiset kaksi kautta eivät sujuneet kovinkaan kummoisesti. Pääosin muiden joukkueiden jämäpelaajista laajennusvarauksen kautta kasattu joukkue keräsi ensimmäisellä kaudellaan vain 25 voittoa. Kesällä Wild teki sopimuksen Andrew Brunetten kanssa. Brunettesta tulisi myöhemmin yksi Wildin vielä lyhyen seurahistorian tärkeimmistä pelaajista, mutta hänen 69 pistettään kaudella 2001-02 eivät vielä nostaneet Wildia sarjataulukon pohjilta. Joukkue pärjäsi tälläkin kaudella heikosti ja keräsi vain 26 voittoa. Wild sijoittui läntisessä konferenssissa vasta toiseksi viimeiseksi.

Menestyskausi 2002-2003Muokkaa

 
Puolustavasta pelityylistään tunnettu Jacques Lemaire oli Wildin päävalmentajana yhdeksän kauden ajan.

Kausi 2002-03 sujui Wildin aikaisempiin kausiin verrattuna erinomaisesti. Wild keräsi runkosarjassa 95 pistettä ja oli konferenssinsa kuudes. Pudotuspeleissä Wild eteni sensaatiomaisesti aina konferenssifinaaleihin asti. Playoffien kahdella ensimmäisellä kierroksella se voitti Colorado Avalanchen ja Vancouver Canucksin oltuaan molemmissa sarjoissa 3-1 tappioasemassa. Konferenssifinaaleissa Wild kuitenkin hävisi Mighty Ducks of Anaheimille suoraan 4-0. Lemaire voitti NHL:n parhaan valmentajan palkinnon, ja fanien suuressa suosiossa ollut Wes Walz oli kauden päätteeksi ehdolla Frank J. Selke Trophyn voittajaksi[3]. Nuori Marián Gáborík teki runkosarjassa 30 maalia ja oli joukkueen paras pistemies. Playoffeissa tehot 9+8 tehnyt Gáborík oli playoffien kokonaispistepörssissä peräti kolmas.

2003-2009Muokkaa

Kausi 2003-04 oli edellistä kautta heikompi. Wild sijoittui läntisen konferenssin kymmenenneksi eikä siis selviytynyt pudotuspeleihin. Kesällä 2004 Wild teki sopimuksen vapaana pelaajana olleen Brian Rolstonin kanssa[4]. Työsulun jälkeen kaudella 05-06 Wild jäi jälleen playoffien ulkopuolelle Rolstonin ja Gáboríkin hurjista pistemääristä huolimatta. Rolston voitti joukkueen sisäisen pistepörssin 79 pisteellä, kun loukkaantumisista kärsinyt Gáborík taas teki 65 pelaamassaan ottelussa peräti 38 maalia. Kausi oli myös Mikko Koivun ensimmäinen Minnesotan paidassa.

Kaudella 2006-07 Wild saavutti runkosarjassa 104 pistettä, mikä on seuran historian paras lukema. Wild jäi vain pisteen päähän luoteisen divisioonan voitosta ja oli konferenssin seitsemäs. Wild hävisi kuitenkin playoffien ensimmäisellä kierroksella tulevalle Stanley Cup -voittaja Anaheim Ducksille otteluvoitoin 4-1. Gáborík kärsi jälleen loukkaantumisista ja pelasi vain 48 ottelua, mutta teki niissä peräti 57 pistettä. Joukkueen sisäisen pistepörssin kärkisijan jakoivat kovasta laukauksestaan tunnettu Rolston ja kesällä pelaajavaihdossa Los Angelesista hankittu[5] Pavol Demitra. Kauden päätteeksi Niklas Bäckström ja Manny Fernandez pokkasivat vähiten maaleja päästäneen joukkueen maalivahdeille jaettavan William M. Jennings Trophyn. Lisäksi Bäckström nappasi Roger Crozier Saving Grace Awardin[6]. Lisäksi Bäckström oli ehdokkaana Vezina Trophyn voittajaksi[7].

 
Marián Gáborík teki 20. joulukuuta 2007 viisi maalia New York Rangersin verkkoon

Myös seuraavan kauden runkosarja sujui mainiosti. Wild voitti ensimmäistä kertaa historiassaan oman divisioonansa. Gáborík pelasi vihdoin ilman suurempia loukkaantumisia ja teki ensimmäisenä Wild-pelaajana yli 40 maalia yhdessä kaudessa. Gáboríkn 42 maalia on yhä voimassa oleva seuraennätys. Yksi Minnesotan kauden puhutuimmista aiheista oli Gáboríkin viiden maalin peli New York Rangersia vastaan joulukuussa 2007[8]. Myös Brian Rolston jatkoi hyviä otteitaan tehden kolmantena kautena peräkkäin yli 30 maalia. Hyvän runkosarjan jälkeen Wild joutui kuitenkin pettymään playoffeissa häviten Colorado Avalanchelle otteluvoitoin 4-2. Kausi oli myös seuraikoni Wes Walzin viimeinen. Walz jäi kesken kauden pois kokoonpanosta henkilökohtaisten syiden vuoksi ja ilmoitti uransa loppumisesta joulukuussa 2007[9]. Lopetettuaan uransa Walz oli eniten pelejä Minnesotan paidassa pelannut pelaaja.

Kesällä 2008 Wild teki kolmivuotisen sopimuksen kolme edellistä kautta Coloradossa pelanneen Andrew Brunetten kanssa[10]. Pavol Demitra ja Brian Rolston puolestaan eivät tehneet joukkueen kanssa uusia sopimuksia. Kaudella 08-09 Wild ei päässyt pudotuspeleihin jääden viimeisestä playoff-paikasta vain kahden pisteen päähän. Mikko Koivu oli 67 pisteellään joukkueen paras pistemies. Loukkaantumista kärsinyt Marián Gáborík pelasi vain 17 ottelua. Gáboríkin sopimus päättyi tähän kauteen, eikä Minnesota onnistunut tekemään miehen kanssa uutta sopimusta. Niinpä Gáborík oli kesällä vapaa pelaaja ja teki sopimuksen New York Rangersin kanssa[11]. Gáboríkin lähtemistä pidetään yhtenä Wildin historian suurimmista menetyksistä.

2009–2012Muokkaa

 
Wild-kapteeni Mikko Koivu aloituksessa kauden 2010-11 avausottelussa Helsingissä

Toukokuussa 2009 Wildin manageri Doug Risebrough sai potkut, ja uudeksi manageriksi nimettiin entisen NHL-manageri Cliff Fletcherin poika Chuck Fletcher. Lemaire sai samalla luopua valmennustehtävistä ja uudeksi valmentajaksi valittiin Todd Richards[12] Heinäkuussa 2009 Wild yritti paikata Gáboríkin jättämää aukkoa tekemällä kuusivuotisen sopimuksen Martin Havlatin kanssa. Wild joutui kuitenkin pettymään seuraavalla kaudella jääden jälleen playoffien ulkopuolelle. Joukkueen valopilkku oli Montrealista hankittu Guillaume Latendresse, joka teki Wildissa pelaamassaan 55 ottelussa 25 maalia ja voitti joukkueen sisäisen maalipörssin. Joukkueen paras pistemies taas oli Wildin historian ensimmäinen vakituinen kapteeni Mikko Koivu. Kesän varaustilaisuudessa Minnesota varasi ensimmäisellä kierroksella Mikael Granlundin.

Harjoitusottelussa syyskuussa 2010 päättyi Minnesotan peräti 409 ottelua kestänyt perättäisten loppuunmyytyjen kotiotteluiden putki[13]. Kyseessä on NHL:n ennätys. Kauden ensimmäiset ottelunsa Minnesota pelasi Helsingissä Carolina Hurricanesia vastaan[14]. Wild jäi kolmantena vuotena peräkkäin playoffien ulkopuolelle ollen konferenssinsa kahdestoista. Koivu ja Havlat jakoivat joukkueen pistekuninkuuden. Brent Burns teki Wildin puolustajien yhden kauden piste-ennätyksen iskemällä 46 pistettä, joista peräti 17 oli maaleja.

Kesällä 2011 Wild vaihtoi taas valmentajaa, kun Todd Richardsin tilalle valittiin aiemmin Minneostan farmijoukkue Houston Aerosia valmentanut Mike Yeo[15]. Wild teki kesällä myös kaksi suurta pelaajakauppaa San Jose Sharksin kanssa. Joukkueesta lähtivät mm. Martin Havlat ja Brent Burns. Wildin riveihin puolestaan siirtyivät mm. Devin Setoguchi ja Dany Heatley.[16][17] Itse runkosarja alkoi Wildin osalta loistavasti. Joukkue oli vielä joulukuun alussa koko liigan kärkijoukkue[18], mutta loukkaantumisista kärsinyt joukkue putosi lopulta kauas pudotuspeleistä.

Suuret hankinnat ja paluu pudotuspeleihin (2012–)Muokkaa

4. heinäkuuta 2012 Wild teki eittämättä seurahistoriansa suurimmat hankintansa vapaiden pelaajaen markkinoilla, kun se teki peräti 13-vuotiset sopimukset Ryan Suterin ja Zach Parisen kanssa[19]. Lisäksi Wild teki kesäkaudella odotetun sopimuksen Mikael Granlundin kanssa.[20] Wildin hienoa kesäkautta varjosti NHL:n työsulku, ja fanit pääsivät näkemään uudistuneen Wildin tositoimissa vasta tammikuussa 2013. Siirtojen takarajalla 4. huhtikuuta 2013 Wild hankki pelaajavaihdon kautta Jason Pominvillen Buffalo Sabresista[21]. Kaudella 2012-2013 Wild selvisi pudotuspeleihin ensimmäistä kertaa sitten kevään 2008. Vasta runkosarjan viimeisessä ottelussaan pudotuspelipaikkansa varmistanut Wild hävisi kuitenkin ensimmäisen kierroksen ottelusarjan Chicago Blackhawksille otteluvoitoin 4-1. Kauden päätteeksi Ryan Suter oli ehdokkaana Norris Trophyn voittajaksi[22]

 
Ryan Suter ensimmäisellä kaudellaan Wildissa

Ennen kautta 2013–2014 Wild siirrettiin NHL:n divisioonajaon uudistuksen myötä lakkautetusta luoteisesta divisioonasta keskiseen divisioonaan.[23] Kauden aikana Mikko Koivu nousi seuran kaikkien aikojen parhaaksi pistemieheksi ohittaen Marian Gaborikin[24]. Kausi oli myös Mikael Granlundin läpimurtokausi. Granlund löysi oivan tutkaparin Jason Pominvillesta, josta tuli vasta seurahistorian kolmas 30 maalia yhdellä kaudella tehnyt pelaaja.[25][26] Wildilla oli koko kauden ajan ongelmia maalivahtiensa kanssa. Josh Harding aloitti kauden erinomaisesti, mutta ei pystynyt enää vuodenvaihteen jälkeen pelaamaan MS-tautinsa vuoksi. Niklas Bäckström puolestaan kärsi vammoista pitkin kautta, ja maaliskuussa hänen kautensa ilmoitettiin olevan ohi. Päävastuu jäi näin nuorelle Darcy Kuemperille, jonka partneriksi hankittiin Edmonton Oilersista Ilja Bryzgalov [27]. Wild selviytyi lopulta pudotuspeleihin ensimmäisellä villi kortti-paikalla. Ensimmäisellä playoff-kierroksella vastaan asettui Colorado Avalanche, jonka Wild voitti otteluvoitoin 4-3. Seitsemännessä ottelussa Jared Spurgeon tasoitti pelin lukemiin 4-4 vain 2 minuutta 27 sekuntia ennen kolmannen erän päättymistä. Jatkoaikamaalin teki kesällä New York Islandersista hankittu Nino Niederreiter.[28] Toisella kierroksella vastaan tuli edelliskauden mestari, ja Minnesotan pudottanut Chicago. Maalilla vastuun otti Bryzgalov, sillä Kuemper loukkaantui Colorado-sarjan viimeisessä ottelussa. Edellisvuoden tapaan Minnesota hävisi Chicagoa vastaan kaksi ensimmäistä ottelua vieraskaukalossa. Wild oli kuitenkin nyt valmis haastamaan Chicagon, ja voitti kaksi seuraava ottelua kotikentällään lukemin 4-0 ja 4-2. Chicago eteni kuitenkin jatkoon voitettuaan seuraavat kaksi ottelua. Ottelusarja päättyi onnekkaan pompun jälkeen Patrick Kanen jatkoaikamaalin kuudennessa ottelussa Minnesotassa.[29]

Kesällä 2014 Wild teki kolmivuotisen sopimuksen vapaana pelaajana olleen Thomas Vanekin kanssa.[30] Kauden 2014-15 alkupuolisko sujui Wildin osalta heikosti, ja kauden puolivälissä pudotuspelipaikka näytti olevan kiven takana. Tammikuussa Wild kuitenkin hankki pelaajavaihdon kautta maalivahti Devan Dubnykin Arizonasta. Siirron jälkeen Dubnyk aloitti Wildin maalilla 38 perättäisessä ottelussa, joista Wild voitti 27. Dubnykin saapuessa joukkueeseen Wild oli kahdeksan pisteen päässä playoff-paikasta, mutta selvisi lopulta pudotuspeleihin kuroen ulos jääneeseen Los Angelesiin viiden pisteen eron. Dubnyk on myös kauden päätteeksi ehdolla Vezina Trophyn voittajaksi. [31][32][33] Pudotuspeleissä Wild kohtasi ensimmäisellä kierroksella St. Louis Bluesin ja meni jatkoon otteluvoitoin 4-2. Toisella kierroksella Wild hävisi kolmatta vuotta peräkkäin Chicagolle; tällä kertaa suoraan otteluvoitoin 4-0.

Wild ilmoitti helmikuussa 2016 erottavansa Mike Yeon päävalmentajan tehtävästä joukkueen hävittyä sitä ennen 14 ottelussa 13 kertaa.[34]

Minnesota Wild kausi kaudeltaMuokkaa

Kausi O V H T JAH Pist. TM PM Runkosarja Pudotuspelit
2000–01 82 25 39 13 5 68 168 210 Konferenssin 14. Ei pudotuspeleihin
2001–02 82 26 35 12 9 73 195 238 Konferenssin 12. Ei pudotuspeleihin
2002–03 82 42 29 10 1 95 198 178 Konferenssin 6. Hävisi konferenssin finaaleissa (Anaheim)
2003–04 82 30 29 20 3 83 188 183 Konferenssin 10. Ei pudotuspeleihin
2004–05 Ei pelattu työsulun vuoksi
2005–06 82 38 36 — 8 84 231 215 Konferenssin 11. Ei pudotuspelihin
2006–07 82 48 26 — 8 104 235 191 Konferenssin 7. Hävisi ensimmäisellä kierroksella (Anaheim)
2007–08 82 44 28 — 10 98 223 218 Konferenssin 3. Hävisi ensimmäisellä kierroksella (Colorado)
2008–09 82 40 33 — 9 89 219 200 Konferenssin 9. Ei pudotuspeleihin
2009–10 82 38 36 — 8 84 219 246 Konferenssin 13. Ei pudotuspeleihin
2010–11 82 39 35 — 8 86 206 223 Konferenssin 12. Ei pudotuspeleihin
2011–12 82 35 36 — 11 81 177 226 Konferenssin 12. Ei pudotuspeleihin
2012–13 48 26 19 — 3 55 122 127 Konferenssin 8. Hävisi ensimmäisellä kierroksella (Chicago)
2013–14 82 43 27 — 12 98 207 206 Divisioonan 4. Hävisi toisella kierroksella (Chicago)
2014–15 82 46 28 — 8 100 231 201 Divisioonan 4. Hävisi toisella kierroksella (Chicago)
Yhteensä 950 446 365 55 84 1207 2436 2413 6 kertaa pudotuspeleissä

Joukkue kaudella 2020–2021Muokkaa

Minnesota Wild kaudella 2020–2021
Kokoonpano Valmentajat

Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

Päävalmentaja

Selitykset
  • (C) Kapteeni
  • (A) Varakapteeni

Lähde: Eliteprospects eliteprospects.com.
Päivitetty: 25. huhtikuuta 2021

JoukkueenjohtoMuokkaa

KapteenistoMuokkaa

Minnesota Wildissa käytettiin kauteen 2008-2009 asti kiertävän kapteeniuden järjestelyä. Kapteeni ja varakapteenit valittiin aina kuukaudeksi kerrallaan, joskin toimikausia saattoi olla useampi perätysten. C-kirjainta on seuran historian aikana kantanut 22 pelaajaa.

Käytäntö vaihtui kaudella 2009-2010 kun seuran ensimmäiseksi vakituiseksi kapteeniksi valittiin Mikko Koivu.

NHL-palkinnotMuokkaa

Jack Adams Award

Roger Crozier Saving Grace Award

William M. Jennings Trophy

EnnätyksetMuokkaa

VaraushistoriaMuokkaa

Minnesota Wildin ensimmäisellä kierroksella varaamat pelaajatMuokkaa

Vuosi Vuoro Pelaaja Pelipaikka
2000 3   Marián Gáborík VL
2001 6   Mikko Koivu KH
2002 8   Pierre-Marc Bouchard KH
2003 20   Brent Burns P
2004 12   A. J. Thelen P
2005 4   Benoit Pouliot VL
2006 9   James Sheppard KH
2007 16   Colton Gillies VL
2008 23   Tyler Cuma P
2009 16   Nick Leddy P
2010 9   Mikael Granlund KH
2011 10   Jonas Brodin P
28   Zack Phillips KH
2012 7   Mathew Dumba P
2014 18   Alex Tuch OL

Jäädytetyt pelinumerotMuokkaa

Nuorena NHL-organisaationa Wild ei ole ehtinyt jäädyttää yhdenkään entisen tähtipelaajansa numeroa, paitsi Mikko Koivua, joka on Wildin pitkäaikaisin kapteeni (C). Kuitenkin numero 1 on omistettu minnesotalaisille kiekkofaneille, eikä sitä käytetä[35]. Wayne Gretzkyn numero 99 on jäädytetty koko NHL:ssä.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. ↑ About Us Minnesota Wild Hockey Club. Viitattu 3.12.2007. (englanniksi)
  2. ↑ Timeline Vanessa Green. Viitattu 3.12.2007. (englanniksi)
  3. ↑ Lehtisestä NHL:n paras puolustava hyökkääjä 13.6.2003. jatkoaika.com.
  4. ↑ Wild signs former Bruins forward Rolston 8.7.2004. nbcsports.com. (englanniksi)/
  5. ↑ Wild acquire Demitra from Kings for O'Sullivan, pick 24.4.2006. ESPN. (englanniksi)
  6. ↑ < Niklas Bäckström otti vastaan NHL-palkintoja 3.6.2007. mtv3.fi.
  7. ↑ Backstrom, Mason, Thomas vie for Vezina 27.4.2009. nhl.com. (englanniksi)
  8. ↑ Marian Gaborik teki viisi maalia 21.12.2007. hs.fi.
  9. ↑ Minnesota Wild center Wes Walz announces retirement from NHL 1.12.2007. usatoday.com. (englanniksi)
  10. ↑ Wild signs LW Andrew Brunette 1.7.2008. wild.nhl.com. (englanniksi)
  11. ↑ Gaborik signs with Rangers 1.7.2009. nhl.com. (englanniksi)
  12. ↑ Wild hire Minnesota native Todd Richards as coach 16.6.2009. nhl.com. (englanniksi)
  13. ↑ Wild's 409-game sellout streak ends in 5-1 exhibition loss to Blues 22.9.2010. thehockeynews.com. (englanniksi)
  14. ↑ Suomalaistähtien NHL-seurat tulossa Suomeen 27.1.2010. iltasanomat.fi.
  15. ↑ Wild hire Mike Yeo 17.6.2011. startribune.com. (englanniksi)
  16. ↑ San Jose Sharks trade Dany Heatley to Minnesota Wild for Martin Havlat 4.7.2011. nhl.com. (englanniksi)
  17. ↑ Sharks deal Setoguchi to Wild for Burns, picks 25.6.2011. nhl.com. (englanniksi)
  18. ↑ Sinnikäs Wild nousi NHL:n kärkeen 1.12.2011. yle.fi.
  19. ↑ Minnesota kaappasi markkinoiden kuumimmat kalat yle.fi. 4.7.2012. YLE. Viitattu 29.8.2014.
  20. ↑ YLE: Granlund solmi kolmen vuoden NHL-sopimuksen 23.5.2012. yle.fi. Viitattu 29.8.2014.
  21. ↑ Jatkoaika.com: Sabres-kapteeni Pominville Minnesotaan 4.4.2013. jatkoaika.com. Viitattu 29.8.2014.
  22. ↑ P. K. Subban, Ryan Suter, Kris Letang named Norris Trophy finalists 7.5.2013. cbc.com. Viitattu 29.8.2014.
  23. ↑ Rosen, Dan: NHL introduces new division names with schedule NHL.com. 19.7.2013. National Hockey League. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)
  24. ↑ twincities.com: Mikko Koivu becomes franchise scoring leader 18.3.2014. twincities.com. Viitattu 29.8.2014.
  25. ↑ "Granlund ja Pominville sopivat todella hyvin yhteen" 26.1.2014. sportti.com. Viitattu 29.8.2014.
  26. ↑ Jason Pominville just third Wild player to score 30 14.4.2014. twincities.com. Viitattu 29.8.2014.
  27. ↑ Wild goalie Backstrom likely out for season 4.3.2014. nhl.com. Viitattu 29.4.2014.
  28. ↑ Minnesota taisteli jatkoon, vastaan tulee mestari-Chicago 1.5.2014. Aamulehti. Viitattu 29.8.2014.
  29. ↑ Granlundin, Koivun ja Haulan kaudelle karu päätös 14.5.2014. yle.fi. Viitattu 29.8.2014.
  30. ↑ Wild Signs Vanek To Three-Year Deal 1.7.2014. wild.nhl.com. Viitattu 29.8.2014.
  31. ↑ Minnesota heräsi tammikuussa: 17 peliä ja 13 voittoa 24.2.2015. mtv.fi. Viitattu 21.6.2015.
  32. ↑ Wildin juna puksuttaa kohti pudotuspelejä – seuraennätys uusiksi 24.3.2015. yle.fi. Viitattu 21.6.2015.
  33. ↑ Vezina Trophy: Price, Rinne, Dubnyk named finalists 24.4.2015. cbc.ca. Viitattu 21.6.2015.
  34. ↑ Granlundin ja Koivun valmentajalle potkut – "Ei voi hävitä jokaista peliä" 14.2.2016. Yle Urheilu. Viitattu 14.2.2016.
  35. ↑ Everything2.com retired numbers everything2.com. Viitattu 3.12.2007. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Minnesota_Wild&oldid=19732028”