Minnesota Wild
Minnesota Wild on yhdysvaltalainen jääkiekkojoukkue, jonka kotikaupunki on Saint Paul Minnesotan osavaltiossa. Joukkue pelaa NHL-liigan Läntisen konferenssin Keskisessä divisioonassa. Se liittyi NHL:ään kaudella 2000–2001.
| Minnesota Wild | |
|---|---|
 |
|
| Historia |
Minnesota Wild 2000- |
| Perustettu | 2000 |
| Kaupunki |
 Saint Paul, Minnesota |
| Kotiareena | Xcel Energy Center |
| Sarja | NHL |
| Konferenssi | Läntinen |
| Divisioona | Keskinen |
| Värit | |
| Toimitusjohtaja |
Bill Guerin |
| Päävalmentaja |
 Dean Evason |
| Kapteeni |
 Mikko Koivu |
| Yhteistyöseurat |
Iowa Wild (AHL) Allen Americans (ECHL) |
| Divisioonan mestaruudet | 1 (2008) |
Wild pelaa kotiottelunsa 18 064 katsojan Xcel Energy Centerissä, joka valmistui Wildin ensimmäiseksi kaudeksi vuonna 2000. Hallin omistaa Saint Paulin kaupunki ja sen toimintoja pyörittää Minnesota Sports & Entertainment -yhtiö, joka omistaa myös Wildin sekä muun muassa samassa hallissa pelaavan haavipallojoukkue Minnesota Swarmin[1].
HistoriaMuokkaa
Jääkiekko MinnesotassaMuokkaa
Jääkiekolla on Minnesotassa, kuten muissakin Yhdysvaltain pohjoisissa ja koillisissa osavaltioissa, pitkät perinteet. Minnesota North Stars pelasi NHL:ssä kaudesta 1967–1968 kauteen 1992–1993 ennen kuin taloudelliset ongelmat saivat sen muuttamaan Dallasiin, Texasiin.
North Stars muutti pois, mutta jääkiekon kysyntä ei kadonnut Minnesotasta. Aukkoa täyttämään perustettiin IHL-liigaan Minnesota Moose, joka kuitenkin viihtyi St. Paulissa vain kaksi kautta, 1994–1996, ennen kuin siirtyi Kanadan Winnipegiin, missä se vuorostaan korvasi Yhdysvaltain puolelle Arizonan Phoenixiin muuttaneen Winnipeg Jetsin.
Minnesotan paluu NHL-kartalleMuokkaa
Lopulta NHL myönsi kesäkuussa 1997 sarjapaikan Minnesota Hockey Ventures Group -yhteenliittymälle. Ehdolla joukkueen nimeksi olivat Wildin lisäksi Blue Ox, Freeze, Northern Lights, Voyageurs ja White Bears, mutta lopulta päädyttiin nimeen Minnesota Wild[2].
Kului kuitenkin vielä lähes kolme vuotta ennen kuin Minnesota Wildista tuli virallisesti NHL:n jäsen toukokuussa 2000. Ensimmäisen pelaajasopimuksen Wildin kanssa allekirjoitti Steve Aronson ja päävalmentajaksi nimitettiin Jacques Lemaire. Lemaire valmensi joukkuetta kahdeksan kautta, vuoteen 2009 asti. Ensimmäisen NHL-ottelunsa Wild pelasi Anaheimissa 6. lokakuuta 2000. Kotijoukkue Mighty Ducks voitti kyseisen ottelun 3-1. Wildin historian ensimmäisen maalin teki seuran kaikkien aikojen ykkösvaraus Marián Gáborik.
2000-2002Muokkaa
Wildin ensimmäiset kaksi kautta eivät sujuneet kovinkaan kummoisesti. Pääosin muiden joukkueiden jämäpelaajista laajennusvarauksen kautta kasattu joukkue keräsi ensimmäisellä kaudellaan vain 25 voittoa. Kesällä Wild teki sopimuksen Andrew Brunetten kanssa. Brunettesta tulisi myöhemmin yksi Wildin vielä lyhyen seurahistorian tärkeimmistä pelaajista, mutta hänen 69 pistettään kaudella 2001-02 eivät vielä nostaneet Wildia sarjataulukon pohjilta. Joukkue pärjäsi tälläkin kaudella heikosti ja keräsi vain 26 voittoa. Wild sijoittui läntisessä konferenssissa vasta toiseksi viimeiseksi.
Menestyskausi 2002-2003Muokkaa
Kausi 2002-03 sujui Wildin aikaisempiin kausiin verrattuna erinomaisesti. Wild keräsi runkosarjassa 95 pistettä ja oli konferenssinsa kuudes. Pudotuspeleissä Wild eteni sensaatiomaisesti aina konferenssifinaaleihin asti. Playoffien kahdella ensimmäisellä kierroksella se voitti Colorado Avalanchen ja Vancouver Canucksin oltuaan molemmissa sarjoissa 3-1 tappioasemassa. Konferenssifinaaleissa Wild kuitenkin hävisi Mighty Ducks of Anaheimille suoraan 4-0. Lemaire voitti NHL:n parhaan valmentajan palkinnon, ja fanien suuressa suosiossa ollut Wes Walz oli kauden päätteeksi ehdolla Frank J. Selke Trophyn voittajaksi[3]. Nuori Marián Gáborík teki runkosarjassa 30 maalia ja oli joukkueen paras pistemies. Playoffeissa tehot 9+8 tehnyt Gáborík oli playoffien kokonaispistepörssissä peräti kolmas.
2003-2009Muokkaa
Kausi 2003-04 oli edellistä kautta heikompi. Wild sijoittui läntisen konferenssin kymmenenneksi eikä siis selviytynyt pudotuspeleihin. Kesällä 2004 Wild teki sopimuksen vapaana pelaajana olleen Brian Rolstonin kanssa[4]. Työsulun jälkeen kaudella 05-06 Wild jäi jälleen playoffien ulkopuolelle Rolstonin ja Gáboríkin hurjista pistemääristä huolimatta. Rolston voitti joukkueen sisäisen pistepörssin 79 pisteellä, kun loukkaantumisista kärsinyt Gáborík taas teki 65 pelaamassaan ottelussa peräti 38 maalia. Kausi oli myös Mikko Koivun ensimmäinen Minnesotan paidassa.
Kaudella 2006-07 Wild saavutti runkosarjassa 104 pistettä, mikä on seuran historian paras lukema. Wild jäi vain pisteen päähän luoteisen divisioonan voitosta ja oli konferenssin seitsemäs. Wild hävisi kuitenkin playoffien ensimmäisellä kierroksella tulevalle Stanley Cup -voittaja Anaheim Ducksille otteluvoitoin 4-1. Gáborík kärsi jälleen loukkaantumisista ja pelasi vain 48 ottelua, mutta teki niissä peräti 57 pistettä. Joukkueen sisäisen pistepörssin kärkisijan jakoivat kovasta laukauksestaan tunnettu Rolston ja kesällä pelaajavaihdossa Los Angelesista hankittu[5] Pavol Demitra. Kauden päätteeksi Niklas Bäckström ja Manny Fernandez pokkasivat vähiten maaleja päästäneen joukkueen maalivahdeille jaettavan William M. Jennings Trophyn. Lisäksi Bäckström nappasi Roger Crozier Saving Grace Awardin[6]. Lisäksi Bäckström oli ehdokkaana Vezina Trophyn voittajaksi[7].
Myös seuraavan kauden runkosarja sujui mainiosti. Wild voitti ensimmäistä kertaa historiassaan oman divisioonansa. Gáborík pelasi vihdoin ilman suurempia loukkaantumisia ja teki ensimmäisenä Wild-pelaajana yli 40 maalia yhdessä kaudessa. Gáboríkn 42 maalia on yhä voimassa oleva seuraennätys. Yksi Minnesotan kauden puhutuimmista aiheista oli Gáboríkin viiden maalin peli New York Rangersia vastaan joulukuussa 2007[8]. Myös Brian Rolston jatkoi hyviä otteitaan tehden kolmantena kautena peräkkäin yli 30 maalia. Hyvän runkosarjan jälkeen Wild joutui kuitenkin pettymään playoffeissa häviten Colorado Avalanchelle otteluvoitoin 4-2. Kausi oli myös seuraikoni Wes Walzin viimeinen. Walz jäi kesken kauden pois kokoonpanosta henkilökohtaisten syiden vuoksi ja ilmoitti uransa loppumisesta joulukuussa 2007[9]. Lopetettuaan uransa Walz oli eniten pelejä Minnesotan paidassa pelannut pelaaja.
Kesällä 2008 Wild teki kolmivuotisen sopimuksen kolme edellistä kautta Coloradossa pelanneen Andrew Brunetten kanssa[10]. Pavol Demitra ja Brian Rolston puolestaan eivät tehneet joukkueen kanssa uusia sopimuksia. Kaudella 08-09 Wild ei päässyt pudotuspeleihin jääden viimeisestä playoff-paikasta vain kahden pisteen päähän. Mikko Koivu oli 67 pisteellään joukkueen paras pistemies. Loukkaantumista kärsinyt Marián Gáborík pelasi vain 17 ottelua. Gáboríkin sopimus päättyi tähän kauteen, eikä Minnesota onnistunut tekemään miehen kanssa uutta sopimusta. Niinpä Gáborík oli kesällä vapaa pelaaja ja teki sopimuksen New York Rangersin kanssa[11]. Gáboríkin lähtemistä pidetään yhtenä Wildin historian suurimmista menetyksistä.
2009–2012Muokkaa
Toukokuussa 2009 Wildin manageri Doug Risebrough sai potkut, ja uudeksi manageriksi nimettiin entisen NHL-manageri Cliff Fletcherin poika Chuck Fletcher. Lemaire sai samalla luopua valmennustehtävistä ja uudeksi valmentajaksi valittiin Todd Richards[12] Heinäkuussa 2009 Wild yritti paikata Gáboríkin jättämää aukkoa tekemällä kuusivuotisen sopimuksen Martin Havlatin kanssa. Wild joutui kuitenkin pettymään seuraavalla kaudella jääden jälleen playoffien ulkopuolelle. Joukkueen valopilkku oli Montrealista hankittu Guillaume Latendresse, joka teki Wildissa pelaamassaan 55 ottelussa 25 maalia ja voitti joukkueen sisäisen maalipörssin. Joukkueen paras pistemies taas oli Wildin historian ensimmäinen vakituinen kapteeni Mikko Koivu. Kesän varaustilaisuudessa Minnesota varasi ensimmäisellä kierroksella Mikael Granlundin.
Harjoitusottelussa syyskuussa 2010 päättyi Minnesotan peräti 409 ottelua kestänyt perättäisten loppuunmyytyjen kotiotteluiden putki[13]. Kyseessä on NHL:n ennätys. Kauden ensimmäiset ottelunsa Minnesota pelasi Helsingissä Carolina Hurricanesia vastaan[14]. Wild jäi kolmantena vuotena peräkkäin playoffien ulkopuolelle ollen konferenssinsa kahdestoista. Koivu ja Havlat jakoivat joukkueen pistekuninkuuden. Brent Burns teki Wildin puolustajien yhden kauden piste-ennätyksen iskemällä 46 pistettä, joista peräti 17 oli maaleja.
Kesällä 2011 Wild vaihtoi taas valmentajaa, kun Todd Richardsin tilalle valittiin aiemmin Minneostan farmijoukkue Houston Aerosia valmentanut Mike Yeo[15]. Wild teki kesällä myös kaksi suurta pelaajakauppaa San Jose Sharksin kanssa. Joukkueesta lähtivät mm. Martin Havlat ja Brent Burns. Wildin riveihin puolestaan siirtyivät mm. Devin Setoguchi ja Dany Heatley.[16][17] Itse runkosarja alkoi Wildin osalta loistavasti. Joukkue oli vielä joulukuun alussa koko liigan kärkijoukkue[18], mutta loukkaantumisista kärsinyt joukkue putosi lopulta kauas pudotuspeleistä.
Suuret hankinnat ja paluu pudotuspeleihin (2012–)Muokkaa
4. heinäkuuta 2012 Wild teki eittämättä seurahistoriansa suurimmat hankintansa vapaiden pelaajaen markkinoilla, kun se teki peräti 13-vuotiset sopimukset Ryan Suterin ja Zach Parisen kanssa[19]. Lisäksi Wild teki kesäkaudella odotetun sopimuksen Mikael Granlundin kanssa.[20] Wildin hienoa kesäkautta varjosti NHL:n työsulku, ja fanit pääsivät näkemään uudistuneen Wildin tositoimissa vasta tammikuussa 2013. Siirtojen takarajalla 4. huhtikuuta 2013 Wild hankki pelaajavaihdon kautta Jason Pominvillen Buffalo Sabresista[21]. Kaudella 2012-2013 Wild selvisi pudotuspeleihin ensimmäistä kertaa sitten kevään 2008. Vasta runkosarjan viimeisessä ottelussaan pudotuspelipaikkansa varmistanut Wild hävisi kuitenkin ensimmäisen kierroksen ottelusarjan Chicago Blackhawksille otteluvoitoin 4-1. Kauden päätteeksi Ryan Suter oli ehdokkaana Norris Trophyn voittajaksi[22]
Ennen kautta 2013–2014 Wild siirrettiin NHL:n divisioonajaon uudistuksen myötä lakkautetusta luoteisesta divisioonasta keskiseen divisioonaan.[23] Kauden aikana Mikko Koivu nousi seuran kaikkien aikojen parhaaksi pistemieheksi ohittaen Marian Gaborikin[24]. Kausi oli myös Mikael Granlundin läpimurtokausi. Granlund löysi oivan tutkaparin Jason Pominvillesta, josta tuli vasta seurahistorian kolmas 30 maalia yhdellä kaudella tehnyt pelaaja.[25][26] Wildilla oli koko kauden ajan ongelmia maalivahtiensa kanssa. Josh Harding aloitti kauden erinomaisesti, mutta ei pystynyt enää vuodenvaihteen jälkeen pelaamaan MS-tautinsa vuoksi. Niklas Bäckström puolestaan kärsi vammoista pitkin kautta, ja maaliskuussa hänen kautensa ilmoitettiin olevan ohi. Päävastuu jäi näin nuorelle Darcy Kuemperille, jonka partneriksi hankittiin Edmonton Oilersista Ilja Bryzgalov [27]. Wild selviytyi lopulta pudotuspeleihin ensimmäisellä villi kortti-paikalla. Ensimmäisellä playoff-kierroksella vastaan asettui Colorado Avalanche, jonka Wild voitti otteluvoitoin 4-3. Seitsemännessä ottelussa Jared Spurgeon tasoitti pelin lukemiin 4-4 vain 2 minuutta 27 sekuntia ennen kolmannen erän päättymistä. Jatkoaikamaalin teki kesällä New York Islandersista hankittu Nino Niederreiter.[28] Toisella kierroksella vastaan tuli edelliskauden mestari, ja Minnesotan pudottanut Chicago. Maalilla vastuun otti Bryzgalov, sillä Kuemper loukkaantui Colorado-sarjan viimeisessä ottelussa. Edellisvuoden tapaan Minnesota hävisi Chicagoa vastaan kaksi ensimmäistä ottelua vieraskaukalossa. Wild oli kuitenkin nyt valmis haastamaan Chicagon, ja voitti kaksi seuraava ottelua kotikentällään lukemin 4-0 ja 4-2. Chicago eteni kuitenkin jatkoon voitettuaan seuraavat kaksi ottelua. Ottelusarja päättyi onnekkaan pompun jälkeen Patrick Kanen jatkoaikamaalin kuudennessa ottelussa Minnesotassa.[29]
Kesällä 2014 Wild teki kolmivuotisen sopimuksen vapaana pelaajana olleen Thomas Vanekin kanssa.[30] Kauden 2014-15 alkupuolisko sujui Wildin osalta heikosti, ja kauden puolivälissä pudotuspelipaikka näytti olevan kiven takana. Tammikuussa Wild kuitenkin hankki pelaajavaihdon kautta maalivahti Devan Dubnykin Arizonasta. Siirron jälkeen Dubnyk aloitti Wildin maalilla 38 perättäisessä ottelussa, joista Wild voitti 27. Dubnykin saapuessa joukkueeseen Wild oli kahdeksan pisteen päässä playoff-paikasta, mutta selvisi lopulta pudotuspeleihin kuroen ulos jääneeseen Los Angelesiin viiden pisteen eron. Dubnyk on myös kauden päätteeksi ehdolla Vezina Trophyn voittajaksi. [31][32][33] Pudotuspeleissä Wild kohtasi ensimmäisellä kierroksella St. Louis Bluesin ja meni jatkoon otteluvoitoin 4-2. Toisella kierroksella Wild hävisi kolmatta vuotta peräkkäin Chicagolle; tällä kertaa suoraan otteluvoitoin 4-0.
Wild ilmoitti helmikuussa 2016 erottavansa Mike Yeon päävalmentajan tehtävästä joukkueen hävittyä sitä ennen 14 ottelussa 13 kertaa.[34]
Minnesota Wild kausi kaudeltaMuokkaa
| Kausi | O | V | H | T | JAH | Pist. | TM | PM | Runkosarja | Pudotuspelit | |
| 2000–01 | 82 | 25 | 39 | 13 | 5 | 68 | 168 | 210 | Konferenssin 14. | Ei pudotuspeleihin | |
| 2001–02 | 82 | 26 | 35 | 12 | 9 | 73 | 195 | 238 | Konferenssin 12. | Ei pudotuspeleihin | |
| 2002–03 | 82 | 42 | 29 | 10 | 1 | 95 | 198 | 178 | Konferenssin 6. | Hävisi konferenssin finaaleissa (Anaheim) | |
| 2003–04 | 82 | 30 | 29 | 20 | 3 | 83 | 188 | 183 | Konferenssin 10. | Ei pudotuspeleihin | |
| 2004–05 | Ei pelattu työsulun vuoksi | ||||||||||
| 2005–06 | 82 | 38 | 36 | — | 8 | 84 | 231 | 215 | Konferenssin 11. | Ei pudotuspelihin | |
| 2006–07 | 82 | 48 | 26 | — | 8 | 104 | 235 | 191 | Konferenssin 7. | Hävisi ensimmäisellä kierroksella (Anaheim) | |
| 2007–08 | 82 | 44 | 28 | — | 10 | 98 | 223 | 218 | Konferenssin 3. | Hävisi ensimmäisellä kierroksella (Colorado) | |
| 2008–09 | 82 | 40 | 33 | — | 9 | 89 | 219 | 200 | Konferenssin 9. | Ei pudotuspeleihin | |
| 2009–10 | 82 | 38 | 36 | — | 8 | 84 | 219 | 246 | Konferenssin 13. | Ei pudotuspeleihin | |
| 2010–11 | 82 | 39 | 35 | — | 8 | 86 | 206 | 223 | Konferenssin 12. | Ei pudotuspeleihin | |
| 2011–12 | 82 | 35 | 36 | — | 11 | 81 | 177 | 226 | Konferenssin 12. | Ei pudotuspeleihin | |
| 2012–13 | 48 | 26 | 19 | — | 3 | 55 | 122 | 127 | Konferenssin 8. | Hävisi ensimmäisellä kierroksella (Chicago) | |
| 2013–14 | 82 | 43 | 27 | — | 12 | 98 | 207 | 206 | Divisioonan 4. | Hävisi toisella kierroksella (Chicago) | |
| 2014–15 | 82 | 46 | 28 | — | 8 | 100 | 231 | 201 | Divisioonan 4. | Hävisi toisella kierroksella (Chicago) | |
| Yhteensä | 950 | 446 | 365 | 55 | 84 | 1207 | 2436 | 2413 | 6 kertaa pudotuspeleissä | ||
Joukkue kaudella 2019–2020Muokkaa
(Tilanne 11.2.2020)[35][36][37]
| Numero | Pelaaja | Hanskakäsi | Sopimus | Syntymäpaikka | ||
|---|---|---|---|---|---|---|
| 32 |
|
Alex Stalock | L | 2022 | Saint Paul, Minnesota, Yhdysvallat | |
| 40 |
|
Devan Dubnyk | L | 2021 | Regina, Saskatchewan, Kanada | |
| Puolustajat | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| Numero | Pelaaja | Kätisyys | Sopimus | Syntymäpaikka | ||
| 20 |
|
Ryan Suter (A) | L | 2025 | Madison, Wisconsin, Yhdysvallat | |
| 21 |
|
Carson Soucy | L | 2020 | Irma, Alberta, Kanada | |
| 24 |
|
Matt Dumba | R | 2023 | Regina, Saskatchewan, Kanada | |
| 25 | 
|
Jonas Brodin | L | 2021 | Karlstad, Ruotsi | |
| 29 |
|
Greg Pateryn | L | 2021 | Sterling Heights, Michigan, Yhdysvallat | |
| 46 |
|
Jared Spurgeon | R | 2027 | Edmonton, Alberta, Kanada | |
| 77 |
|
Brad Hunt | L | 2021 | Maple Ridge, Brittiläinen Kolumbia, Kanada | |
| Hyökkääjät | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| Numero | Pelaaja | Kätisyys | Pelipaikka | Sopimus | Syntymäpaikka | |
| 6 |
|
Ryan Donato | L | KH / VLH | 2021 | Scituate, Massachusetts, Yhdysvallat |
| 9 |
|
Mikko Koivu (C) | L | KH | 2020 | Turku, Suomi |
| 11 |
|
Zach Parise (A) | L | LH | 2025 | Minneapolis, Minnesota, Yhdysvallat |
| 12 |
|
Eric Staal (A) | L | KH | 2021 | Thunder Bay, Ontario, Kanada |
| 14 |
|
Joel Eriksson Ek | L | H | 2021 | Karlstad, Ruotsi |
| 17 |
|
Marcus Foligno | L | VLH | 2021 | Buffalo, New York, Yhdysvallat |
| 18 |
|
Jordan Greenway | L | LH | 2020 | Canton, New York, Yhdysvallat |
| 19 |
|
Luke Kunin | R | KH / OLH | 2020 | Chesterfield, Missouri, Yhdysvallat |
| 22 |  
|
Kevin Fiala | L | LH | 2021 | Sankt Gallen, Sveitsi |
| 27 | 
|
Alex Galchenyuk | L | KH / VLH | 2020 | Milwaukee, Wisconsin, Yhdysvallat |
| 36 | 
|
Mats Zuccarello | L | OLH | 2024 | Oslo, Norja |
| 38 |
|
Ryan Hartman | R | LH | 2021 | Hilton Head Island, Etelä-Carolina, Yhdysvallat |
| 49 |
|
Victor Rask | L | KH | 2022 | Leksand, Ruotsi |
JoukkueenjohtoMuokkaa
- Päävalmentaja: Dean Evason
- Apuvalmentaja: Darby Hendrickson
- Apuvalmentaja: Bob Woods
- Maalivahtivalmentaja: Bob Mason
- Fysiikkavalmentaja: Sean Skahan
- Videovalmentaja: Jonas Plumb
- Luistelu- & Taitovalmentaja: Andy Ness
- Huoltopäällikkö: Tony DaCosta
- Puheenjohtaja: Matt Majka
- Toimitusjohtaja: Bill Guerin
- Apulaistoimitusjohtaja: Tom Kurvers
- Jääkiekkotoiminnanjohtaja: Chris O'Hearn
- Pelaajakehitysjohtaja: Brad Bombardir
- Ammattilaisten kykyjenetsinnänjohtaja: Chris Kelleher
- Amatöörien kykyjenetsinnänjohtaja: P.J. Fenton
- Amatöörien kykyjenetsinnänjohtaja: Darren Yopyk
- Euroopan kykyjenetsinnänjohtaja: Ricard Persson
- Vanhempi neuvonantaja: Jack Ferreira
- Vanhempi neuvonantaja: Mike Modano
- Omistaja: Matthew Hulsizer
- Omistaja: Craig Leipold
KapteenistoMuokkaa
Minnesota Wildissa käytettiin kauteen 2008-2009 asti kiertävän kapteeniuden järjestelyä. Kapteeni ja varakapteenit valittiin aina kuukaudeksi kerrallaan, joskin toimikausia saattoi olla useampi perätysten. C-kirjainta on seuran historian aikana kantanut 22 pelaajaa.
Käytäntö vaihtui kaudella 2009-2010 kun seuran ensimmäiseksi vakituiseksi kapteeniksi valittiin Mikko Koivu.
NHL-palkinnotMuokkaa
EnnätyksetMuokkaa
- Eniten maaleja kaudessa:
Marián Gáborík, 42 (2007–2008) - Eniten syöttöjä kaudessa: Pierre-Marc Bouchard, 50 (2007–2008)
- Eniten pisteitä kaudessa: Marián Gáborík, 83 (2007–2008)
- Eniten kausia: Nick Schultz, 10
- Eniten nollapelejä kaudessa:
Niklas Bäckström, 8 (2008–2009) - Eniten voittoja kaudessa: Niklas Bäckström, 37 (2008–2009)
- Eniten pisteitä kaudessa tulokkaana: Marián Gáborík, 36 (2000–2001)
- Eniten pisteitä kaudessa puolustajana: Brent Burns, 46 (2010–2011)
VaraushistoriaMuokkaa
Minnesota Wildin ensimmäisellä kierroksella varaamat pelaajatMuokkaa
| Vuosi | Vuoro | Pelaaja | Pelipaikka |
|---|---|---|---|
| 2000 | 3 |  Marián Gáborík
|
VL |
| 2001 | 6 | Mikko Koivu
|
KH |
| 2002 | 8 | Pierre-Marc Bouchard
|
KH |
| 2003 | 20 | Brent Burns
|
P |
| 2004 | 12 | A. J. Thelen
|
P |
| 2005 | 4 | Benoit Pouliot
|
VL |
| 2006 | 9 | James Sheppard
|
KH |
| 2007 | 16 | Colton Gillies
|
VL |
| 2008 | 23 | Tyler Cuma
|
P |
| 2009 | 16 | Nick Leddy
|
P |
| 2010 | 9 | Mikael Granlund
|
KH |
| 2011 | 10 | Jonas Brodin
|
P |
| 28 | Zack Phillips
|
KH | |
| 2012 | 7 | Mathew Dumba
|
P |
| 2014 | 18 | Alex Tuch
|
OL |
Jäädytetyt pelinumerotMuokkaa
- 1 Omistettu faneille
- 99 Wayne Gretzky
Nuorena NHL-organisaationa Wild ei ole ehtinyt jäädyttää yhdenkään entisen tähtipelaajansa numeroa. Kuitenkin numero 1 on omistettu minnesotalaisille kiekkofaneille, eikä sitä käytetä[38]. Wayne Gretzkyn numero 99 on jäädytetty koko NHL:ssä.
Katso myösMuokkaa
LähteetMuokkaa
- ↑ About Us Minnesota Wild Hockey Club. Viitattu 3.12.2007. (englanniksi)
- ↑ Timeline Vanessa Green. Viitattu 3.12.2007. (englanniksi)
- ↑ Lehtisestä NHL:n paras puolustava hyökkääjä 13.6.2003. jatkoaika.com.
- ↑ Wild signs former Bruins forward Rolston 8.7.2004. nbcsports.com. (englanniksi)/
- ↑ Wild acquire Demitra from Kings for O'Sullivan, pick 24.4.2006. ESPN. (englanniksi)
- ↑ < Niklas Bäckström otti vastaan NHL-palkintoja 3.6.2007. mtv3.fi.
- ↑ Backstrom, Mason, Thomas vie for Vezina 27.4.2009. nhl.com. (englanniksi)
- ↑ Marian Gaborik teki viisi maalia 21.12.2007. hs.fi.
- ↑ Minnesota Wild center Wes Walz announces retirement from NHL 1.12.2007. usatoday.com. (englanniksi)
- ↑ Wild signs LW Andrew Brunette 1.7.2008. wild.nhl.com. (englanniksi)
- ↑ Gaborik signs with Rangers 1.7.2009. nhl.com. (englanniksi)
- ↑ Wild hire Minnesota native Todd Richards as coach 16.6.2009. nhl.com. (englanniksi)
- ↑ Wild's 409-game sellout streak ends in 5-1 exhibition loss to Blues 22.9.2010. thehockeynews.com. (englanniksi)
- ↑ Suomalaistähtien NHL-seurat tulossa Suomeen 27.1.2010. iltasanomat.fi.
- ↑ Wild hire Mike Yeo 17.6.2011. startribune.com. (englanniksi)
- ↑ San Jose Sharks trade Dany Heatley to Minnesota Wild for Martin Havlat 4.7.2011. nhl.com. (englanniksi)
- ↑ Sharks deal Setoguchi to Wild for Burns, picks 25.6.2011. nhl.com. (englanniksi)
- ↑ Sinnikäs Wild nousi NHL:n kärkeen 1.12.2011. yle.fi.
- ↑ Minnesota kaappasi markkinoiden kuumimmat kalat yle.fi. 4.7.2012. YLE. Viitattu 29.8.2014.
- ↑ YLE: Granlund solmi kolmen vuoden NHL-sopimuksen 23.5.2012. yle.fi. Viitattu 29.8.2014.
- ↑ Jatkoaika.com: Sabres-kapteeni Pominville Minnesotaan 4.4.2013. jatkoaika.com. Viitattu 29.8.2014.
- ↑ P. K. Subban, Ryan Suter, Kris Letang named Norris Trophy finalists 7.5.2013. cbc.com. Viitattu 29.8.2014.
- ↑ Rosen, Dan: NHL introduces new division names with schedule NHL.com. 19.7.2013. National Hockey League. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)
- ↑ twincities.com: Mikko Koivu becomes franchise scoring leader 18.3.2014. twincities.com. Viitattu 29.8.2014.
- ↑ "Granlund ja Pominville sopivat todella hyvin yhteen" 26.1.2014. sportti.com. Viitattu 29.8.2014.
- ↑ Jason Pominville just third Wild player to score 30 14.4.2014. twincities.com. Viitattu 29.8.2014.
- ↑ Wild goalie Backstrom likely out for season 4.3.2014. nhl.com. Viitattu 29.4.2014.
- ↑ Minnesota taisteli jatkoon, vastaan tulee mestari-Chicago 1.5.2014. Aamulehti. Viitattu 29.8.2014.
- ↑ Granlundin, Koivun ja Haulan kaudelle karu päätös 14.5.2014. yle.fi. Viitattu 29.8.2014.
- ↑ Wild Signs Vanek To Three-Year Deal 1.7.2014. wild.nhl.com. Viitattu 29.8.2014.
- ↑ Minnesota heräsi tammikuussa: 17 peliä ja 13 voittoa 24.2.2015. mtv.fi. Viitattu 21.6.2015.
- ↑ Wildin juna puksuttaa kohti pudotuspelejä – seuraennätys uusiksi 24.3.2015. yle.fi. Viitattu 21.6.2015.
- ↑ Vezina Trophy: Price, Rinne, Dubnyk named finalists 24.4.2015. cbc.ca. Viitattu 21.6.2015.
- ↑ Granlundin ja Koivun valmentajalle potkut – "Ei voi hävitä jokaista peliä" 14.2.2016. Yle Urheilu. Viitattu 14.2.2016.
- ↑ Wild Roster Minnesota Wild. Viitattu 26.10.2013. (englanniksi)
- ↑ Minnesota Depth Chart thehockeynews.com. Viitattu 19.10.2011. (englanniksi)
- ↑ NHL tsn.ca. Viitattu 19.10.2011. (englanniksi)
- ↑ Everything2.com retired numbers everything2.com. Viitattu 3.12.2007. (englanniksi)
Aiheesta muuallaMuokkaa
| Läntinen konferenssi | Itäinen konferenssi | ||
|---|---|---|---|
| Tyynenmeren divisioona | Keskinen divisioona | Atlantin divisioona | Metropolien divisioona |
| Anaheim Ducks | Chicago Blackhawks | Boston Bruins | Carolina Hurricanes |
| Arizona Coyotes | Colorado Avalanche | Buffalo Sabres | Columbus Blue Jackets |
| Calgary Flames | Dallas Stars | Detroit Red Wings | New Jersey Devils |
| Edmonton Oilers | Minnesota Wild | Florida Panthers | New York Islanders |
| Los Angeles Kings | Nashville Predators | Montreal Canadiens | New York Rangers |
| San Jose Sharks | St. Louis Blues | Ottawa Senators | Philadelphia Flyers |
| Vancouver Canucks | Winnipeg Jets | Tampa Bay Lightning | Pittsburgh Penguins |
| Vegas Golden Knights | Toronto Maple Leafs | Washington Capitals | |
Atlanta Flames | Atlanta Thrashers | California Golden Seals | Cleveland Barons | Colorado Rockies | Hamilton Tigers | Hartford Whalers | Kansas City Scouts | Minnesota North Stars | Montreal Maroons | Montreal Wanderers | New York Americans | Ottawa Senators | Philadelphia Quakers | Pittsburgh Pirates | Quebec Bulldogs | Quebec Nordiques | St. Louis Eagles | Winnipeg Jets