Florida Panthers
Florida Panthers on yhdysvaltalainen ammattilaistason jääkiekkoseura, jonka kotikaupunki on Miamin metropolialueella sijaitseva Sunrise. Seura kuuluu NHL:n Itäisen konferenssin Atlantin divisioonaan.
Florida Panthers | |
---|---|
![]() |
|
Historia |
Florida Panthers 1993– |
Perustettu | 1993 |
Kaupunki |
![]() |
Kotiareena | Amerant Bank Arena |
– kapasiteetti | 19 250 |
Sarja | NHL |
Konferenssi | Itäinen |
Divisioona | Atlantin |
Värit | |
![]() |
|
Toimitusjohtaja |
![]() |
Päävalmentaja |
![]() |
Kapteeni |
![]() |
Omistaja |
![]() |
Yhteistyöseurat |
![]() ![]() |
Stanley Cupit | 1 (2024) |
Konferenssin mestaruudet | 3 (1996, 2023, 2024) |
Divisioonan mestaruudet | 4 (2012, 2016, 2022, 2024) |
Florida Panthers liittyi NHL:ään vuonna 1993 yhdessä Mighty Ducks of Anaheimin kanssa ja sai nimensä uhanalaiselta floridanpuumalta (engl. Florida panther).[1] Seuran paras saavutus on kaudelta 2023–2024, kun se voitti seurahistoriansa ensimmäisen Stanley Cupin.[2] Vuonna 1996 joukkue eteni loppuotteluun, jossa se hävisi Colorado Avalanchelle otteluvoitoin 0–4.[3] Vuonna 2023 joukkue hävisi jälleen loppuottelusarjan, tällä kertaa Vegas Golden Knightsille otteluvoitoin 1–4.[4]
Panthersin farmiseura AHL-liigassa on Charlotte Checkers.[5]
Historia
muokkaa1990-luvulla
muokkaaVuonna 1992 Blockbuster-elokuvavuokraamon liikemies Wayne Huizengalle annettiin oikeudet perustaa NHL-seura Miamiin. Ensimmäisen kautensa joukkue pelasi Miami Arenalla. Florida olikin yksi parhaista laajennusjoukkueista ensimmäisellä kaudellaan. Panthers jäi vain niukasti pudotuspelien ulkopuolelle ja voitti lähes puolet otteluistaan.lähde?
Pudotuspelien jäätyä niukasti haaveeksi myös kauden 1994–1995 jälkeen valmentaja Roger Neilson erotettiin ja hänen tilalleen palkattiin Doug MacLean. Kausi 1995–1996 oli Floridan historian paras. Se oli Itäisessä konferenssissa neljäs 92 pisteellä ja voitti pudotuspeleissä Boston Bruinsin, Philadelphia Flyersin ja konferenssin loppuottelussa Pittsburgh Penguinsin. Stanley Cupin loppuotteluissa Colorado voitti Floridan puhtaasti otteluvoitoin 4–0.lähde? Florida on myös kerran voittanut divisioonansa, kaudella 2011–2012[6]. New Jersey Devils kuitenkin tiputti Panthersin heti ensimmäisellä kierroksella voitoin 4–3[6].
Kausilla 1996–1997 ja 1999–2000 Florida putosi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Vuonna 1999 joukkueeseen liittynyt Pavel Bure oli Panthersin suurin tähti pudotuspelikaudella 1999–2000.lähde? Bure voitti kaksi kertaa perättäin Maurice ”Rocket” Richard Trophyn runkosarjan parhaana maalintekijänä[7].
2000-luvulla
muokkaaVuonna 2001 Panthers oli osallisena yhdessä NHL-historian kummallisimmista kaupoista. New York Islandersin manageri Mike Milbury tarjosi Panthersille maalivahti Roberto Luongoa ja hyökkääjä Olli Jokista vaihdossa Mark Parrishista ja Oleg Kvašasta. Panthers suostui ja Jokinen ja Luongo siirtyivät Floridaan. Jokisesta tuli Panthersin historian paras pistemies ja pitkäaikainen kapteeni, ja Luongo oli Panthersissa pelatessaan NHL:n parhaita maalivahteja.lähde?
Kaudella 2022–2023 Florida kohtasi pudotuspelien ensi kierroksella Boston Bruinsin.[8] Bruins oli rikkonut kauden aikana NHL:n yhden kauden voittoennätyksen saavuttaen 64 voittoa ja piste-ennätyksen saavuttaen 133 pistettä.[9] Lisäksi Bruins oli lyönyt NHL:n ennätyksen saavuttaen 50 runkosarjavoittoa vain 64 ottelussa.[10] Kuitenkin pudotuspelien ensi kierroksella vain vaivoin pudotuspeleihin selvinnyt Florida Panthers pudotti Bruinsin jatkosta seitsemännen ottelun jatkoajalla syntyneellä maalilla. Joukkueiden välinen piste-ero runkosarjassa oli 43 pistettä. Näin mitattuna kyse on NHL:n pudotuspelihistorian suurimmasta yllätyksestä, sillä monet pitivät Bostonia mestaruussuosikkina. Boston ei koko kaudella hävinnyt kolmea ottelua peräkkäin, mutta hävisi pudotuspeleissä Pantersille otteluvoitoin 3–4 johdettuaan ottelusarjaa jo voitoin 3–1.[8] Seuraavalla kierroksella otellessaan Toronto Maple Leafsia vastaan Florida ylsi seuraennätykseensä voitettuaan viisi pudotuspeliottelua perätysten.[11]
Seuran paras saavutus on kaudelta 2023–2024, kun se voitti seurahistoriansa ensimmäisen Stanley Cupin.[2]
Tunnukset
muokkaaSeuran tunnukset
muokkaa-
Vuosina 1993–1999
-
Vuosina 1999–2015
-
Vuodesta 2016 alkaen
Pelaajat
muokkaa- Pääartikkeli: Luettelo Florida Panthersin varaamista pelaajista
Joukkue kaudella 2024–2025
muokkaaFlorida Panthers kaudella 2024–2025 | ||||||
---|---|---|---|---|---|---|
Kokoonpano | Valmentajat | |||||
Maalivahdit Puolustajat
|
Hyökkääjät
|
Päävalmentaja
Lähde: Eliteprospects eliteprospects.com. |
Valmennus & Joukkueenjohto
muokkaa- Päävalmentaja: Paul Maurice
- Apuvalmentaja: Myles Fee
- Apuvalmentaja: Jamie Kompon
- Apuvalmentaja: Sylvain Lefebvre
- Apuvalmentaja: Tuomo Ruutu
- Maalivahtivalmentaja: Rob Tallas
- Videovalmentaja: John Congemi
- Fysiikkavalmentaja: Mike Joyce
- Kehitysvalmentaja (maalivahdit): Leo Luongo
- Kehitysvalmentaja (Euroopassa pelaavat): Tomi Mäki
- Kehitysvalmentaja: Michael Ryan
- Taitovalmentaja: Maksim Ivanov
- Huoltopäällikkö: Teddy Richards
- Puheenjohtaja: Matthew Caldwell
- Toimitusjohtaja: Bill Zito
- Apulaistoimitusjohtaja: Gregory Campbell
- Apulaistoimitusjohtaja & Analytiikanjohtaja: Sunny Mehta
- Apulaistoimitusjohtaja: Brett Petersen
- Toimitusjohtajan erityisavustaja: Roberto Luongo
- Jääkiekkotoiminnanjohtaja (pelaaja-arviointi): Tom Bark
- Jääkiekkotoiminnanjohtaja (palkkakatonhallinta): Braden Birch
- Pelaajakehitysjohtaja: Gregory Campbell
- Henkilöstöjohtaja: Bryan McCabe
- Amatöörien kykyjenetsinnän johtaja: Shane Churla
- Euroopan kykyjenetsinnän johtaja (amatöörit): Joakim Hedlund
- Euroopan kykyjenetsinnän johtaja (ammattilaiset): Oleg Jevenko
- Vanhempi neuvonantaja: Rick Dudley
- Vanhempi neuvonantaja: Paul Fenton
Jäädytetyt pelinumerot
muokkaa- 1 Roberto Luongo
- 99 Wayne Gretzky (Pelinumero on jäädytetty koko liigassa.)
Kapteenit
muokkaa- Brian Skrudland, 1993–1997
- Scott Mellanby, 1997–2001
- Pavel Bure & Paul Laus, 2001–2002
- Ei kapteenia, 2002–2003
- Olli Jokinen, 2003–2008
- Bryan McCabe, 2009–2010
- Ed Jovanovski, 2013–2014
- Willie Mitchell, 2014–2016
- Derek MacKenzie, 2016–2018
- Aleksander Barkov 2018–
Hockey Hall of Famen jäsenet
muokkaa- Roger Neilson, päävalmentaja, 1993–1995, valittu vuonna 2002
- Bill Torrey, toimitusjohtaja, 1993–2001, valittu vuonna 1995
Ennätykset
muokkaa- Eniten maaleja kaudessa: Pavel Bure, 59 (2000–2001)
- Eniten syöttöpisteitä kaudessa: Jonathan Huberdeau, 85 (2021-2022)
- Eniten tehopisteitä kaudessa: Jonathan Huberdeau, 115 (2021-2022)
- Eniten pelattuja kausia: Paul Laus, Aleksander Barkov, 9
- Eniten jäähyminuutteja kaudessa: Peter Worrell, 354 (2001–2002)
- Eniten nollapelejä kaudessa: Roberto Luongo, 7 (2003–2004) & Tomáš Vokoun, 7 (2009–2010)
- Eniten pisteitä kaudessa tulokkaana: Jesse Belanger, 50 (1993–1994)
- Eniten pisteitä kaudessa puolustajana: Brandon Montour, 73 (2022–2023)
- Pisin voittoputki: 13 ottelua (2021–2022)
Lähteet
muokkaa- ↑ http://www.sportsnet.ca/hockey/nhl/nhl-team-names/
- ↑ a b Florida voitti Stanley Cupin! iltalehti.fi. Viitattu 25.6.2024.
- ↑ Floridan huikea matka playoff-viivan alta Stanley Cup -finaaleihin | NHL.com/fi www.nhl.com. 25.5.2023. Viitattu 25.6.2024.
- ↑ Vegas Golden Knights - Florida Panthers | Stanley Cup Final, 2023 Stanley Cup -pudotuspelit www.nhl.com. Viitattu 25.6.2024.
- ↑ 2023-24 NHL Affiliations theahl.com. Viitattu 5.6.2024. (englanniksi)
- ↑ a b 2012 NHL Eastern Conference Quarter-Finals: FLA vs. NJD Hockey-Reference.com. Viitattu 26.6.2024. (englanniksi)
- ↑ NHL Maurice Richard Trophy Winners | NHL.com www.nhl.com. 15.4.2023. Viitattu 26.6.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Aleksander Barkov ei voinut käsittää, mitä juuri tapahtui: ”Eikä tarvitse ymmärtää” – Mikko Rantanen koki elämänsä oudoimman kauden Yle Urheilu. 1.5.2023. Viitattu 5.5.2023.
- ↑ Saako Leijonat todellisen huippunimen MM-kisoihin? Nämä joukkueet ratkaisevat viimeisen pudotuspelipaikan kohtalon Yle Urheilu. 12.4.2023. Viitattu 5.5.2023.
- ↑ Bruins Make NHL History As Fastest Team to Reach 50 Wins si.com. Viitattu 5.5.2023.
- ↑ Floridan uskomaton pudotuspelikevät jatkuu! Panthers nousi Barkovin ja Lundellin johdolla kahden maalin takaa voittoon ja seuraennätykseen Yle Urheilu. 5.5.2023. Viitattu 5.5.2023.
Aiheesta muualla
muokkaa.