Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1978

Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1978 pelattiin Prahassa.[1] B-sarja pelattiin Belgradissa ja C-sarja Las Palmasissa. A-sarjassa pelattiin edelleen siten, että yksinkertaisen sarjan lisäksi neljä parasta jatkoivat mitalisarjassa muiden jatkaessa kamppailua sarjassa säilymisestä. Alkusarjan sarjapisteet säilyivät mukana loppusarjaan.

Vuoden 1978 jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut
Joukkueet 8 (24)
Isäntämaa  Tšekkoslovakia
Kaupungit Praha
Ajankohta 26. huhtikuuta –
14. toukokuuta 1978
Mitalistit
Kultaa Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Hopeaa Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia
Pronssia Kanada
Ottelut 40
Yleisö 248 920 (6 223 ottelua kohti)
← 1977 1979 →

Kanada nousi pronssille, ja Ruotsi jäi ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen ilman mitalia. Maailmanmestaruus jäi viimeisen kamppailun varaan. Neuvostoliitto tarvitsi Tšekkoslovakiasta kahden maalin voiton, ja peli päättyikin lopulta Neuvostoliiton 3–1-voittoon.

Fair-play joukkueena palkittiin Suomi.

Suomi turnauksessa

muokkaa

Suomi onnistui voittamaan turnauksessa toista kertaa Kanadan arvokisoissa, hieman yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Suomi oli tappiolla ensimmäisen erän jälkeen maalein 4–1, mutta voitti lopulta lukemin 4–6. Seuraavassa ottelussa Suomi johti peliä Tšekkoslovakiaa vastaan jo lukemin 4–1, mutta hävisi lopulta maalein 4–6. Neuvostoliittoa vastaan Leijonat pääsi myös johtoasemaan maalein 2–0, mikä sai yleisön kannustamaan Suomea äänekkäästi. Suomi kuitenkin hävisi Neuvostoliitolle lukemin 3–6. Ruotsille Suomi hävisi selvästi 1–6 ja vielä selvästi heikommalleen Itä-Saksallekin. Tasaväkisempää Länsi-Saksaakin vastaan Suomi koki tappion. Joukkue kuitenkin ryhdistäyi ja pelasi Yhdysvaltain kanssa 3–3-tasapelin, jossa merkittävään rooliin astui Antero Kivelä. Tämän jälkeen Leijonat ylsi vielä 4–4-tasapeliin Länsi-Saksaa vastaan, mutta hävisi vielä tiukasti Yhdysvalloille maalein 3–4. Osittain ailahtelevan menestyksen syynä voidaan nähdä loukkaantumiset, sillä muun muassa Matti Hagman ja Antero Kivelä kärsivät loukkaantumisista.[2]

Suomi sijoittui lopulta seitsemänneksi säilyttäen vaivoin sarjapaikkansa.

A-sarja

muokkaa
Joukkue O V T H Maalit Pts URS TCH CAN SWE FRG USA FIN DDR Pts As
  Neuvostoliitto 10 9 0 1 61–26 18 3–1 5–1 7–1 7–4 9–5 6–3 10–2 12
  Tšekkoslovakia 10 9 0 1 54–21 18 6–4 3–2 6–1 8–2 8–3 6–4 8–0 14
  Kanada 10 5 0 5 38–36 10 2–4 0–5 3–2 6–2 7–2 4–6 6–2 8
  Ruotsi 10 4 0 6 39–37 8 1–6 2–3 5–7 6–2 5–1 6–1 10–1 8
  Länsi-Saksa 10 3 3 4 35–43 9 8–4 4–4 0–0 5
  Yhdysvallat 10 2 2 6 38–58 6 4–7 4–3 5–5 3
  Suomi 10 2 2 6 37–44 6 3–5 3–3 7–2 3
  Itä-Saksa 10 1 3 6 20–57 5 1–1 3–7 4–3 3

Loppusarjan ottelut on kursivoitu. Viimeisessä sarakkeessa ovat alkusarjan pisteet. Itä-Saksa putosi B-sarjaan.

Euroopan-mestaruus

muokkaa
Joukkue O V T H Maalit Pts URS TCH SWE FRG DDR FIN
  Neuvostoliitto 7 6 0 1 43–18 12 3–1 7–1 7–4 10–2 6–3
  Tšekkoslovakia 7 6 0 1 38–16 12 6–4 6–1 8–2 8–0 6–4
  Ruotsi 7 3 0 4 27–26 6 1–6 2–3 6–2 10–1 6–1
  Länsi-Saksa 7 1 3 3 18–29 5 0–0 4–4
  Itä-Saksa 7 1 2 4 10–39 4 1–1 2–7
  Suomi 7 1 1 5 25–33 3 3–5 3–4

B-sarja

muokkaa
Joukkue O V T H Maalit Pts POL JPN SUI ROM HUN NOR ITA YUG
  Puola 7 6 1 0 51–19 13 2–2 8–1 8–6 7–2 9–4 12–2 5–2
  Japani 7 5 1 1 26–17 11 1–6 5–2 2–1 5–1 5–4 6–1
  Sveitsi 7 4 1 2 42–32 9 7–3 12–5 6–6 7–4 3–5
  Romania 7 3 1 3 41–29 7 8–0 6–4 5–5 11–0
  Unkari 7 3 0 4 21–36 6 4–3 5–2 4–2
  Norja 7 2 1 4 29–34 5 4–3 7–1
  Italia 7 1 1 5 32–41 3 12–3
  Jugoslavia 7 1 0 6 14–48 2

Puola nousi A-sarjaan. Italia ja Jugoslavia putosivat C-sarjaan.

C-sarja

muokkaa
Joukkue O V T H Maalit Pts NED AUT DEN CHN BUL FRA ESP BEL
  Alankomaat 7 6 1 0 74–17 13 8–4 3–3 6–4 8–0 12–3 19–0 18–3
  Itävalta 7 5 1 1 65–31 11 7–4 9–4 3–3 9–7 14–4 19–1
  Tanska 7 4 1 2 59–25 9 2–3 8–3 7–6 13–2 22–1
  Kiina 7 4 0 3 47–30 8 2–4 8–4 14–4 12–1
  Bulgaria 7 3 1 3 27–30 7 0–4 7–2 10–3
  Ranska 7 3 0 4 46–39 6 13–3 9–0
  Espanja 7 1 0 6 26–84 2 11–4
  Belgia 7 0 0 7 13–101 0

Alankomaat, Itävalta, Tanska ja Kiina nousivat B-sarjaan.

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. MM-jääkiekon historia mtvuutiset.fi. 11.3.2011. Viitattu 30.10.2022.
  2. Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 114–115. US-Mediat Oy, 1989.