Jääkiekko talviolympialaisissa 1964
Jääkiekko oli ohjelmassa vuoden 1964 talviolympialaisissa Innsbruckissa.[1] Ottelut pelattiin 27. tammikuuta – 9. helmikuuta 1964. Turnaus oli samalla jääkiekon 31. maailmanmestaruuskilpailut sekä Euroopan-mestaruuskilpailut.
Jääkiekko talviolympialaisissa vuonna 1964 | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Joukkueet | 8 (16) | ||||||
Isäntämaa |
![]() |
||||||
Kaupungit | Innsbruck | ||||||
Mitalistit | |||||||
– ![]() |
![]() |
||||||
– ![]() |
![]() |
||||||
– ![]() |
![]() |
||||||
Maalintekijä |
![]() |
||||||
|
Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut vuonna 1964 | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
|
Kisoihin osallistui 16 joukkuetta. Kaikki A-sarjassa vuonna 1963 pelanneet joukkueet otettiin mukaan. Lisäksi turnaukseen otti osaa 5 B-sarjan parasta joukkuetta, C-sarjan voittajajoukkue, yksi joukkue Itä-Aasiasta, olympialaisten isäntämaa Itävalta sekä Italia. Saksa osallistui turnaukseen yhdistetyllä joukkueella, joten se järjesti sisäisen karsinnan. Itä-Aasian joukkueet järjestivät myös oman karsintansa. Koska isäntämaa Itävalta oli voittanut C-sarjan edellisenä vuonna, toiseksi sijoittunut Unkari otettiin mukaan kisoihin.
Turnaus alkoi karsinnalla, jonka voittaneet joukkueet pelasivat yksinkertaisen sarjan sijoista 1.–8. ja hävinneet joukkueet sijoista 9.–16. Neuvostoliitto otti toisen olympiavoittonsa. Suurin yllätys oli aiempia kisoja hallinneet Yhdysvallat ja Kanada jäivät mitaleitta.
Ruotsi, Tšekkoslovakia ja Kanada päätyivät tasapistein toiseksi, kolmanneksi ja neljänneksi. Kansainvälinen olympiakomitea määritti uuden säännön, jonka mukaan mitalit jaettiin Tšekkoslovakialle[2]. Säännön mukaan joukkueiden maaliero ratkaisi sijoituksen, mutta ei vain niiden keskinäisten otteluiden maaliero, vaan kaikkien niiden pelaamien otteluiden[2]. Myöhemmin Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF antoi maailmanmestaruuskilpailujen pronssin kuitenkin Kanadalle, sillä se olisi sijoittunut kolmanneksi vanhojen sääntöjen mukaan. IIHF kuitenkin perui päätöksensä myöhemmin.[3] Tšekkoslovakia sai pitää olympia- ja maailmanmestaruuskilpailujen pronssimitalinsa.
Suomi turnauksessa muokkaa
Suomen parhaana onnistumisena turnauksessa voidaan pitää 2–3-voittoa Yhdysvalloista. Suomen joukkueen kanadansuomalainen valmentaja Joe Wirkkunen totesi myöhemmin liki liikuttuneessa tilassa, että voitto oli hänen päävalmentajauransa suurin saavutus. Hän on lisännyt, että voitto osoitti, että tuolloinen Suomen joukkue oli oikealla tiellä, eikä vastaavaa voittoa olisi voinut kuvitellakaan neljä vuotta aikaisemmin.[1] Suomen voiton tärkeimmiksi seikoiksi on nimetty maalivahti Juhani Lahtinen ja silloisen TK-V:n nelikko Heino Pulli ja Seppo Nikkilä sekä Matti Reunamäki ja Rauno Lehtiö.[4] Kaikki Suomen maalit Yhdysvallat-ottelussa olivat TK-V:n pelaajien tekemiä. Nelikkoa peluutettiin turnauksessa niin, että Pullin ja Nikkilän ympärille rakennettua hyökkäysketjua täydennettiin aina pelitilanteen mukaan joko Reunamäellä tai Lehtiöllä. Pulli teki turnauksessa tehopisteet 5 + 1, Nikkilä ja Reunamäki kumpainenkin 2 + 2. Toisin sanoen kolmikko teki puolet Suomen turnauksessa tekemistä 18 maalista.[5]
Karsinnat muokkaa
Saksan sisäinen karsinta muokkaa
16. joulukuuta 1963 | Saksan liittotasavalta | 4-4 | Saksan demokraattinen tasavalta |
18. joulukuuta 1963 | Saksan demokraattinen tasavalta | 3-4 | Saksan liittotasavalta |
Itä-Aasian karsinta muokkaa
23. marraskuuta 1963 | Japani | 17-1 (2-0,9-0,6-1) |
Australia |
26. marraskuuta 1963 | Japani | 17-6 (7-3,6-1,4-2) |
Australia |
Ottelut muokkaa
Alkukarsinta muokkaa
27. tammikuuta | Kanada | 14-1 (5-1,6-0,3-0) |
Jugoslavia |
27. tammikuuta | Sveitsi | 5-1 (2-0,1-0,2-1) |
Norja |
28. tammikuuta | Tšekkoslovakia | 17-2 (8-0,3-2,6-0) |
Japani |
28. tammikuuta | Neuvostoliitto | 19-1 (8-0,6-0,5-1) |
Unkari |
28. tammikuuta | Ruotsi | 12-2 (4-1,5-0,3-1) |
Italia |
28. tammikuuta | Yhdysvallat | 7-2 (1-0,3-1,3-1) |
Romania |
28. tammikuuta | Saksa | 2-1 (0-1,1-0,1-0) |
Puola |
28. tammikuuta | Itävalta | 2-8 (0-3,1-3,1-2) |
Suomi |
Lopputulokset muokkaa
Sija | Joukkue |
---|---|
Neuvostoliitto | |
Ruotsi | |
Tšekkoslovakia | |
4. | Kanada |
5. | Yhdysvallat |
6. | Suomi |
7. | Saksa |
8. | Sveitsi |
9. | Puola |
10. | Norja |
11. | Japani |
12. | Romania |
13. | Itävalta |
14. | Jugoslavia |
15. | Italia |
16. | Unkari |
Palkinnot muokkaa
IIHF: valitsemat turnauksen parhaat pelaajat muokkaa
- Maalivahti: Seth Martin
- Puolustaja: Frantisek Tikal
- Hyökkääjä: Eduard Ivanov
Turnauksen tähdistökentällinen muokkaa
- Maalivahti: Seth Martin
- Puolustajat: Alexander Ragulin, Rod Seiling
- Hyökkääjät: Roger Bourbonnais, Josef Černý, Aleksandr Jakušev
Turnauksen pistepörssi muokkaa
# | Nimi | O | M | S | P |
---|---|---|---|---|---|
1. | Sven Tumba | 7 | 8 | 3 | 11 |
2. | Ulf Sterner | 7 | 6 | 5 | 11 |
3. | Vjatšeslav Staršinov | 7 | 7 | 3 | 10 |
3. | Boris Maiorov | 7 | 7 | 3 | 10 |
3. | Viktor Jakušev | 7 | 7 | 3 | 10 |
3. | Jiří Dolana | 7 | 7 | 3 | 10 |
7. | Josef Černý | 7 | 5 | 5 | 10 |
8. | Anders Andersson | 7 | 7 | 2 | 9 |
9. | Konstantin Loktev | 7 | 4 | 5 | 9 |
10. | Gary Dineen | 7 | 3 | 6 | 9 |
Mitalistijoukkueiden pelaajat muokkaa
Kultaa: | Neuvostoliitto
Veniamin Aleksandrov, Aleksandr Almetov, Vitali Davydov, Anatoli Firsov, Eduard Ivanov, Viktor Jakušev, Viktor Konovalenko, Viktor Kuzkin, Konstantin Loktev, Boris Maiorov, Jevgeni Maiorov, Stanislav Petuhov, Aleksandr Ragulin, Boris Zaitsev, Vjatšeslav Staršinov, Leonid Volkov |
Hopeaa: | Ruotsi
Anders Andersson, Gert Blome, Lennart Häggroth, Lennart Johansson, Nils Johansson, Sven Johansson-Tumba, Lars-Eric Lundvall, Eilert Määttä, Hans Mild, Nils Erik Nilsson, Bert-Ola Nordlander, Ronald Pettersson, Ulf Sterner, Roland Stoltz, Kjell Svensson, Carl-Göran Öberg, Uno Öhrlund |
Pronssia: | Tšekkoslovakia
Vlastimil Bubník, Josef Černý, Jiří Dolana, Vladimír Dzurilla, Jozef Golonka, František Gregor, Jiří Holík, Jaroslav Jiřík, Jan Klapáč, Vladimír Nadrchal, Rudolf Potsch, Stanislav Pryl, Ladislav Šmíd, Stanislav Sventek, František Tikal, Miroslav Vlach, Jaroslav Walter |
Lähteet muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 96. US-Mediat Oy, 1989.
- ↑ a b Tom Hawthorn: It Was Almost a Miracle on Ice The Tyee. 20.2.2004. Viitattu 12.1.2022. (englanniksi)
- ↑ http://www.tsn.ca/olympics/feature/?fid=10273&hubname=
- ↑ Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 96–97. US-Mediat Oy, 1989.
- ↑ Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 97. US-Mediat Oy, 1989.
Aiheesta muualla muokkaa
Näytöslajit: Jääkolkka