Igor Larionov

Igor Nikolajevitš Larionov (ven. Игорь Николаевич Ларионов, s. 3. joulukuuta 1960 Voskresensk, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) on venäläinen entinen jääkiekkoilija, olympiavoittaja ja maailmanmestari. Hän oli Neuvostoliiton maajoukkueessa kuuluisan Krutov–Larionov–Makarov-ketjun ("KLM-ketju") keskushyökkääjä. Yhdessä pitkäaikaisten puolustajiensa (Fetisov ja Kasatonov) kanssa ketju muodosti Neuvostoliiton maajoukkueeseen niin sanotun superviisikon (Punakoneen), joka hallitsi jääkiekon arvoturnauksia 1980-luvulla.

Igor Larionov
Henkilötiedot
Syntynyt	3. joulukuuta 1960 Voskresensk, Neuvostoliitto
Kansalaisuus	Venäjä
Jääkiekkoilija
Lempinimi	The Professor
Pelipaikka	keskushyökkääjä
Maila	vasen
Pituus	175 cm
Paino	77 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura	1978–2004
Seurat	Himik Voskresensk TsSKA Vancouver Canucks HC Lugano San Jose Sharks Detroit Red Wings Florida Panthers New Jersey Devils Brunflo IF
NHL-varaus	214. varaus, 1985 Vancouver Canucks
Hockey Hall of Fame
2008
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Mitalit
Maa:  Neuvostoliitto
Miesten jääkiekko
Olympialaiset
Kultaa	Sarajevo 1984	Jääkiekko
Kultaa	Calgary 1988	Jääkiekko
Kanada-cup
Kultaa	Kanada-cup 1981	jääkiekko
Maa:  Venäjä
Olympialaiset
Pronssia	Salt Lake City 2002	Jääkiekko

Saavutukset

Larionov edusti Himik Voskresenskia vuosina 1977–1981, jonka jälkeen siirtyi pelaamaan Moskovan TsSKA:aan. Hän on voittanut kaksi nuorten maailmanmestaruutta, vuosina 1979 ja 1980. Olympialaisissa Larionov on saavuttanut kaksi kultaa (1984, 1988) ja yhden pronssimitalin (2002). Hän on voittanut jääkiekon maailmanmestaruuden neljä kertaa: vuosina 1982, 1983, 1986 ja 1989 sekä Kanada Cupin vuonna 1981. Lisäksi hän on voittanut Stanley Cupin kolmesti Detroitissa (1997, 1998 ja 2002). Larionov kuuluukin niihin harvoihin kiekkoilijoihin, jotka ovat voittaneet sekä maailmanmestaruuden, olympiakullan että Stanley Cupin. Lisäksi hän on voittanut myös Kanada Cupin (nykyisin maailmancup).

Ammattilaisura NHL:ssä

Larionov pelasi kaikkiaan 921 NHL-ottelua seuroinaan Vancouver Canucks (1989–1992), San Jose Sharks (1993–1995), Detroit Red Wings (1995–2000, 2000–2003), Florida Panthers (2000) ja New Jersey Devils (2003–2004). Hänen NHL-uransa kohokohta oli Stanley Cupin kolmas loppuottelu vuonna 2002, jolloin hän teki kaksi Detroitin kolmesta maalista Carolina Hurricanesia vastaan. Maaleista jälkimmäinen ratkaisi maraton-ottelun kolmannessa jatkoerässä. Samalla Larionovista tuli vanhin Stanley Cupin finaaleissa maalin tehnyt pelaaja.

Pelaajana

Larionov oli taitava syöttelijä ja pelinrakentaja. Hänen lempinimensä olikin "Professori", ja häntä kutsuttiin kuuluisan kanadalaisen kollegansa mukaan myös "Euroopan Gretzkyksi". Larionov pelasi yleensä numerolla 8, mutta Neuvostoliiton maajoukkueessa hänen pelinumeronsa oli 11.

Muuta

Larionovin NHL-uraa edelsi julkinen riita maajoukkueen valmentajan Viktor Tihonovin kanssa. Tihonov ei halunnut päästää pelaajiaan NHL:ään ja rajoitti muutenkin heidän henkilökohtaista vapauttaan. Riidan aikana Larionov joutui Länsimaihin loikkaamisen uhan vuoksi sivuun maajoukkueesta. Riita oli kuitenkin osaltaan avaamassa neuvostokiekkoilijoiden tietä ammattilaisliigoihin.

Loikkauksen ajankohtaan liittyvä mielenkiintoinen kuriositeetti on, että HIFK:n silloisella toimitusjohtajalla Frank Mobergilla oli kassakaapissaan sopimus Igor Larionovin kanssa. Esteitä hänen uralleen ei kuitenkaan tahdottu laittaa oikeusteitse.^lähde?

Pelaajauran jälkeen Larionov on tehnyt uraa viinikauppiaana. Näihin liiketoimiin liittyen hän teki kahden ottelun mittaisen paluun jääkiekon pariin Ruotsin kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavan Brunflo IF:n joukkueessa kaudella 2005–2006.

Larionovin poika Igor Larionov Jr. pelaa KHL-liigaa Kunlun Red Starin joukkueessa.

Lähteet

• Igor Larionov Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Igor Larionov Wikimedia Commonsissa