Avaa päävalikko

KHL (ven. Континента́льная хоккейная ли́га (КХЛ), Kontinental’naja hokkeinaja liga (KHL), engl. Kontinental Hockey League, suom. ”Kontinentaalinen jääkiekkoliiga”) on monikansallinen jääkiekon ammattilaisliiga.

KHL
Meneillään oleva kausi
KHL-kausi 2019–2020
KHL logo 2016.svg.png
Laji Jääkiekko
Maa(t) Kazakstan Kazakstan
Kiina Kiina
Latvia Latvia
Suomi Suomi
Valko-Venäjä Valko-Venäjä
Venäjä Venäjä
Perustettu 2008
Edeltäjä Superliiga
Toimitusjohtaja Dmitri Tšernyšenko
Motto ven. Хоккей – наша игра,
Hokkei – naša igra

(Jääkiekko – meidän pelimme)[1]
Joukkueita 24
Hallitseva mestari TsSKA Moskova
Alemmat tasot VHL
RHL
TV Viasat, (Yle TV2)
Sivusto khl.ru (venäjäksi)
Vanha KHL-logo.
Kuva KHL:n tähdistöottelusta 2009 Punaiselta torilta
KHL:n tähdistöottelu 2009
Ak Bars Kazan juhlii historian ensimmäistä KHL-mestaruutta keväällä 2009
Jokerit – Slovan Bratislava marraskuussa 2014

KHL korvasi Venäjän superliigan kaudesta 2008–2009 alkaen. Sarjaan osallistuu venäläisten joukkueiden lisäksi yksi joukkue Kazakstanista, Kiinasta, Latviasta, Suomesta ja Valko-Venäjältä. Laajentumissuunnitelmia on myös muualle Eurooppaan. Sarjaa pidetään maailman toiseksi kovatasoisimpana jääkiekkosarjana NHL:n jälkeen.[2]

Kauden rakenneMuokkaa

Runkosarjan aikana kukin joukkue pelaa neljästi oman divisioonansa joukkueita vastaan ja kahdesti muiden divisioonan joukkueita vastaan, jolloin ottelumääräksi joukkuetta kohti tulee 62. Runkosarjan päätteeksi 8 joukkuetta molemmista konferensseista etenee pudotuspeleihin. Kaksi ensimmäistä paikkaa molemmista konferensseista menee divisioonien voittajille. Divisioonan voittajien paremmuusjärjestys selviää keskinäisten otteluiden perusteella. Sijat 2–8 määritetään myös keskinäisten otteluiden perusteella.

Tällä tavalla 16 joukkuetta saadaan runkosarjan pohjalta ns. paremmuusjärjestykseen. Konferenssin ensimmäinen kohtaa konferenssin kahdeksannen, ja toinen seitsemännen jne. Pudotuspelit pelataan paras seitsemästä -periaatteella. Loppuottelun voittaja palkitaan Gagarin-pokaalilla.[3]

Kaudella 2012–2013 otettiin käyttöön Nadežda Cup, joka on turnaus pudotuspeleistä ulosjääneille joukkueille. Voittajajoukkue saa varata ensimmäisenä KHL:n varaustilaisuudessa.[4]

Kaudelle 2013–2014 liiga muuttuu jonkun verran, kun kaikki sen neljä divisioonaa ovat seitsemän joukkueen kokoisia. Lohkoja on yhä kaksi (läntinen ja itäinen konferenssi), joissa molemmissa on 14 joukkuetta.[5] Jokainen joukkue pelaa 54 ottelua, vähintään kaksi jokaista muuta vastaan.

Kaudella 2015-2016 Konferenssi- ja divisioonajaot sekä ottelumäärä pysyvät ennallaan, mutta otteluohjelman muodostamiseen tulee yksi merkittävä muutos. Kaudella 2015-2016 kaikki joukkueet kohtaavat toisensa kertaalleen niin kotona kuin vieraissa. Pelkkä kaksinkertainen sarja tarkoittaisi 54 ottelua. Näiden lisäksi joukkueet pelaavat kuusi ylimääräistä peliä, joissa vastustajien perusteina ovat maantieteellisyys ja tietynlainen paikallispelien luonne. KHL käytti esimerkkinä TsSKA:n ja Spartakin kohtaamista. Myös pudotuspeleissä otteluohjelma kokee pienen muutoksen. Enää joukkueet eivät pelaa otteluita peräkkäisinä päivinä, kuten viime kaudella kahden ensimmäisen playoff-kierroksen alussa. Lisäksi läntinen ja itäinen konferenssi pelaavat playoffseja vuoropäivinä, jotta kannattajilla on mahdollisuus seurata molempia puolia kaaviosta.

KHL:n 10-vuotisjuhlakaudelle 2017-18 otettiin käyttöön voittolaukauskilpailussa 5 laukaisukierrosta.

Kaudeksi 2018-19 KHL:ään tuli uusi pisteytysjärjestelmä. Voitosta joukkue saa 2 sarjapistettä, riippumatta tuleeko voitto varsinaisella peliajalla tai jatkoajalla. Jatkoajan häviäjäjoukkue saa tappiosta yhden pisteen. Tällainen pisteenlasku on käytössä myös NHL:ssä.

HistoriaMuokkaa

Perustaminen (2008)Muokkaa

KHL perustettiin vuonna 2008. Kun liiga perustettiin, siinä oli 24 joukkuetta, joista 20 oli otettu Venäjän superliigasta. Lisäksi liigaan otettiin toisen sarjantason voittaja, sekä yksi joukkue Latviasta, Valko-Venäjältä ja Kazakstanista. Joukkueet jaettiin neljään divisioonaan, joiden joukkueet jaettiin edellisten kausien suoritusten perusteella. Ensimmäinen kausi päättyi huhtikuussa 2009. Ak Bars Kazanista tuli ensimmäinen Gagarin Cup -voittaja.

Moskovan joukkueiden yhdistäminen (2010)Muokkaa

Ennen kolmannen KHL-kauden alkamista HK MVD ja Dynamo Moskova yhdistettiin. Joukkueen nimeksi tuli OHK Dinamo Moskova.

Lokomotiv Jaroslavlin lento-onnettomuus (2011)Muokkaa

Neljännen KHL-kauden alkua varjosti Lokomitv Jaroslavlin joukkueen lento-onnettomuus. Lentokone tippui pian nousemisen jälkeen. Joukkue oli matkalla Minskiin pelaaman kauden avausottelua. Koko joukkue kuoli onnettomuudessa. Kun uutinen onnettomuudesta saapui, avausottelu oli jo käynnissä. Kautta lykättiin viidellä päivällä. Jaroslavl joutui vetäytymään kaudelta, mutta palasi seuraavalle kaudelle.

Laajentuminen Keski-Eurooppaan (2011)Muokkaa

Useiden kieltäytymisten jälkeen laajentuminen entisen Neuvostoliiton rajojen ulkopuolelle tapahtui viimein 2011, kun slovakialainen Lev Poprad liittyi KHL:ään. Lev ei kuitenkaan ollut liigassa kuin yhden kauden ajan, kunnes tšekkiläinen joukkue Lev Praha korvasi sen. Joukkue oli samankaltaisesta nimestään huolimatta täysin erillinen organisaatio. Samalla kaudella sarjaan liittyivät slovakialainen Slovan Bratislava ja ukrainalainen Donbass Donetsk.[6]

NHL:n työsulkupelaajat (2012–2013)Muokkaa

NHL:n työsulun myötä KHL:ään lisättiin 16. syyskuuta 2012 sääntö, jonka mukaan yksi KHL-joukkue saisi hankkia enintään kolme NHL-pelaajaa, joista vain yksi saisi olla ulkomaalainen.[7] KHL:ssä pelasi kauden aikana yli 40 NHL-pelaajaa, joista suurin osa oli venäläisiä.

Lev Praha Gagarin Cup -finaaleihin (2013–2014)Muokkaa

Tšekkiläinen Lev Praha teki KHL-historiaa yltämällä ensimmäisenä Venäjän ulkopuolisena joukkueena loppuotteluihin. Joukkue kuitenkin hävisi sarjan voitoin 4–3 venäläiselle Metallurg Magnitogorskille.

KHL levittäytyy Suomeen (2014–2015)Muokkaa

Helsingin Jokerit siirtyi KHL:ään kaudeksi 2014–2015. Jokereiden lopullinen sijoitus tulokaskaudellaan oli 6. ja mestariksi selviytyi SKA Pietari.

Spartak palaa sarjaan (2015–2016)Muokkaa

Spartak Moskova palasi KHL:ään yhden kauden tauon jälkeen.

Kiinalainen KHL-seura (2016–2017)Muokkaa

HC Red Star Kunlun liittyy monikansalliseen KHL:ään kaudeksi 2016–2017.

Medveščak ja Novokuznetsk jäävät pois (2017–2018)Muokkaa

Ennen kautta 2017–2018 Medveščak Zagreb palasi EBEL-liigaan ja Metallurg Novokuznetsk pudotettiin VHL:ään.[8]

Jugra Hanti-Mansijsk ja Lada Toljatti jäävät pois (2018–2019)Muokkaa

Seurat pudotettiin VHL:ään.[9]

Slovan Bratislava jää pois (2019–2020)Muokkaa

HC Slovan Bratislava luopui sarjapaikastaan ennen kauden alkua talousvaikeuksien vuoksi.[10]

Parhaat joukkueet kausittainMuokkaa

Kausi Kausi alkoi Kausi loppui Gagarin Cupin voittaja Toinen Gagarin Cup -finalisti Continental Cup -voittaja Paras pistemies
2008–09 2. syyskuuta 2008 12. huhtikuuta 2009   Ak Bars Kazan   Lokomotiv Jaroslavl   Salavat Julajev Ufa (129 p)   Sergei Mozjakin (34+42=76)
2009–10 10. syyskuuta 2009 27. huhtikuuta 2010   Ak Bars Kazan   HK MVD   Salavat Julajev Ufa (129 p)   Sergei Mozjakin (27+39=66)
2010–11 8. syyskuuta 2010 16. huhtikuuta 2011   Salavat Julajev Ufa   Atlant   Avangard Omsk (118 p)   Alexander Radulov (20+60=80)
2011–12 12. syyskuuta 2011 25. huhtikuuta 2012   Dinamo Moskova   Avangard Omsk   Traktor Tšeljabinsk (114 p)   Alexander Radulov (25+38=63)
2012–13 4. syyskuuta 2012 17. huhtikuuta 2013   Dinamo Moskova   Traktor Tšeljabinsk   SKA Pietari (115 p)   Sergei Mozjakin (35+41=76)
2013–14 4. syyskuuta 2013 30. huhtikuuta 2014   Metallurg Magnitogorsk   Lev Praha   Dinamo Moskova (115 p)   Sergei Mozjakin (34+39=73)
2014–15 3. syyskuuta 2014 19. huhtikuuta 2015   SKA Pietari   Ak Bars Kazan   TsSKA Moskova (139 p)   Alexander Radulov (24+47=71)
2015–16 24. elokuuta 2015 19. huhtikuuta 2016   Metallurg Magnitogorsk   TsSKA Moskova   TsSKA Moskova (127 p)   Sergei Mozjakin (32+35=67)
2016–17 22. elokuuta 2016 16. huhtikuuta 2017   SKA Pietari   Metallurg Magnitogorsk   TsSKA Moskova (137 p)   Sergei Mozjakin (48+37=85)
2017–18 22. elokuuta 2017 22. huhtikuuta 2018   Ak Bars Kazan   TsSKA Moskova   SKA Pietari (138 p)   Ilja Kovaltšuk (31+32=63)
2018–2019 1. syyskuuta 2018 19. huhtikuuta 2019   TsSKA Moskova   Avangard Omsk   TsSKA Moskova (106 p)   Nikita Gusev (17+65=82)

YleisömäärätMuokkaa

Kokonais- ja keskimääräinen läsnäolo kausi, mukaan lukien play-off.[11]

Kausi Yleisömäärä yhteensä Yleisömäärä per ottelu
2008–09 3,670,393 5,007
2009–10 4,211,836 5,661
2010–11 4,287,279 6,064
2011–12 4,313,455 6,127
2012–13 4,776,792 6,285
2013–14 5,195,762 6,192
2014–15 6,064,892 6,592
2015-16 5,914,666 6,429
2016-17 5,952,426 6,305

PalkinnotMuokkaa

Kauden päätteeksi KHL järjestää NHL:n tyyliin palkintojenjakotilaisuuden, jossa palkitaan kauden mittaan menestyneet pelaajat, joukkueet ja valmentajat.[12]

Joukkueiden palkinnotMuokkaa

  • Lokomotiv Cup, kauden avausottelun voittaja (ottelussa kohtaavat edellisen kauden kaksi parasta)
  • Gagarin Cup, mestari
  • Runkosarjan mestari
  • Vsevolod Bobrov -palkinto, eniten maaleja tehnyt joukkue

Henkilökohtaiset palkinnotMuokkaa

  • Pistepörssin voittaja
  • Paras puolustaja
  • Paras maalintekijä
  • "Alkuperäinen" -palkinto, jaetaan kauden nopeimman maalin tehneelle ja myöhäisimmän maalin tehneelle
  • Omistautuminen jääkiekolle, jaetaan veteraanipelaajalle, joka on eniten vaikuttanut omaan joukkueeseensa
  • Teräsmiespalkinto, jaetaan pelaajalle, joka on pelannut eniten otteluita viimeisen kolmen kauden aikana
  • Herrasmiespalkinto, jaetaan herrasmiesmäisestä pelaamisesta
  • Aleksei Tšerepanovin muistopalkinto, jaetaan kauden parhaalle tulokkaalle
  • Paras maalikolmikko, jaetaan eniten maaleja tehneelle ketjulle
  • Paras maalivahti
  • Kultainen maila, liigan arvokkain pelaaja
  • Pudotuspelien arvokkain pelaaja
  • Vuoden valmentaja
  • Valentin Syš -palkinto, paras toimitusjohtaja
  • Andrei Starovoitov -palkinto, paras tuomari
  • KHL:n tähdistökentällinen

PelaajatMuokkaa

Koska seurat ovat pääosin entisestä Venäjän Superliigasta, suurin osa sarjan pelaajista on Venäjältä, vuonna 2012 reilut 60% pelaajista. KHL:n venäläisjoukkueet saavat kuitenkin peluuttaa otteluissa vain 5 ulkomaalaispelaajaa. Sen sijaan ulkomaalaisjoukkueiden ainoa rajoitus on peluuttaa vähintään viittä oman maan pelaajaa jokaisen pelin kokoonpanossa. KHL:ssä otettiin varaustilaisuus käyttöön vuonna 2009, mutta sen vaikutus on huomattavasti NHL:n vastaavaa pienempi. Aleksandr Radulovin sopimuskiista KHL:n ja IIHF:n välillä toi esiin ongelmia yhtenäisten toimintasääntöjen tulkitsemisessa. Radulov oli tehnyt sopimuksen KHL:n kanssa 5. heinäkuuta ennen NHL:n ja muiden liigojen sopimusta 10. heinäkuuta 2008.

Suomalaiset pelaajatMuokkaa

Joukkueet kaudella 2019–20Muokkaa

Sarjaan osallistuu 24 joukkuetta, jotka jaetaan kahteen konferenssiin, jotka taas jaetaan neljään divisioonaan. Divisioonat on nimetty neuvostojääkiekkolegendojen mukaan Bobrov, Tarasov, Harlamov ja Tšernyšov. Konferenssijako tuli kaudelle 2009–2010, jolloin myös joukkueet jaettiin divisiooniin maantieteellisen sijainnin mukaan.

 
 
 
 
 
Moskova
Läntinen konferenssi (Divisioonat:  : Bobrov,  : Tarasov)
Moskovan alue (Divisioonat:  : Bobrov,  : Tarasov)
Itäinen konferenssi (Divisioonat:  : Harlamov,  : Tšernyšov)


Divisioona Joukkue Kaupunki Kotiareena Perustettu Liittynyt Päävalmentaja
Läntinen Konferenssi
Bobrov Dinamo Moskova   Moskova VTB Arena 1946 2008   Vladimir Krikunov
Dinamo Riika   Riika Riika-areena 2008   Ģirts Ankipāns
Jokerit Helsinki   Helsinki Hartwall Arena 1967 2014   Lauri Marjamäki
Severstal Tšerepovets   Tšerepovets Tšerepovetsin jääpalatsi 1956 2008   Andrei Razin
SKA Pietari   Pietari Pietarin jääpalatsi 1946 2008   Aleksei Kudašov
Spartak Moskova   Moskova VTB Ice Palace 1946 2015    Oļegs Znaroks
Tarasov Dinamo Minsk   Minsk Minsk-Arena 2004 2008   Craig Woodcroft
HK Sotši   Sotši Bolšoi-areena 2014   Sergei Zubov
HK Vitjaz   Podolsk Vitjazin jääpalatsi 1996 2008   Mikhail Kravets
Lokomotiv Jaroslavl   Jaroslavl Arena 2000 1949 2008   Aleksander Ardašev
Torpedo Nižni Novgorod   Nižni Novgorod Nogornyin viihdekeskus 1946 2008    David Nemirovsky
TsSKA Moskova   Moskova VTB Ice Palace 1946 2008    Igor Nikitin
Itäinen Konferenssi
Harlamov Ak Bars Kazan   Kazan TatNeft Arena 1956 2008   Dmitri Kvartalnov
Avtomobilist Jekaterinburg   Jekaterinburg KRK Uralets 2006 2009    Andrei Martemjanov
Metallurg Magnitogorsk   Magnitogorsk Arena Metallurg 1955 2008    Ilja Vorobiev
Neftehimik Nižnekamsk   Nižnekamsk Neftehimikin jääpalatsi 1968 2008   Vjatšeslav Butsajev
Sibir Novosibirsk   Novosibirsk Sibirin urheilukeskus 1948 2008   Nikolai Zavarukhin
Traktor Tšeljabinsk   Tšeljabinsk Traktor Arena 1947 2008   Pēteris Skudra
Tšernyšov Admiral Vladivostok   Vladivostok Fetisov Arena 2013    Sergei Svetlov
Amur Habarovsk   Habarovsk Platinum Arena 1966 2008   Aleksander Guljavtsev
Avangard Omsk   Omsk Balašiha Arena, Balašiha 1950 2008   Bob Hartley
Barys Nur-Sultan   Nur-Sultan Barys Arena 1999 2008   Andrei Skabelka
Kunlun Red Star   Peking Feiyangin luistelukeskus, Shanghai 2016    Curt Fraser
Salavat Julajev Ufa   Ufa Ufa Arena 1961 2008   Nikolai Tsuligin

* KHL-joukkueet Google Mapsissa

Katso myös: KHL:n laajeneminen

Entiset joukkueetMuokkaa

Himik Voskresensk, HK MVD, Jugra Hanty-Mansijsk, Lada Toljatti, Lev Poprad, Lev Praha, Donbass Donetsk, HK Atlant, Metallurg Novokuznetsk, KHL Medveščak Zagreb, HC Slovan Bratislava

 
Helsingin Hartwall Arena on KHL:n suurimpia halleja.

Areenat 2019–2020Muokkaa

Areenat on luokiteltu kapasiteetin mukaan.

  1.   Minsk-Arena (15 086 paikkaa) - Dinamo Minsk
  2.   Hartwall Arena (13 348 paikkaa) - Helsingin Jokerit
  3.   Pietarin jääpalatsi (12 300 paikkaa) - SKA Pietari
  4.   VTB Ice Palace (12 100 paikkaa) - OHK Dynamo Moskova
  5.   Bolšoi-areena (12 000 paikkaa) - HK Sotši
  6.   Barys Arena (12 000 paikkaa) - Barys Nur-Sultan
  7.   Riika-areena (10 300 paikkaa) - Dinamo Riika
  8.   Tatneft Arena (10 000 paikkaa) - Ak Bars Kazan
  9.   Arena 2000 (8 905 paikkaa) - Lokomotiv Jaroslavl
  10.   Ufa-Arena (8 400 paikkaa) - Salavat Julajev Ufa
  11.   Arena Metallurg (7 705 paikkaa) - Metallurg Magnitogorsk
  12.   Fetisov Arena (7 500 paikkaa) - Admiral Vladivostok
  13.   Traktor Arena (7 500 paikkaa) - Traktor Tšeljabinsk
  14.   Sibirin urheilukeskus (7 385 paikkaa) - Sibir Novosibirsk
  15.   Platinum Arena (7 200 paikkaa) - Amur Habarovsk
  16.   Tšerepovetsin jääpalatsi (6 065 paikkaa) - Severstal Tšerepovets
  17.   TsSKA-jääurheilupalatsi (5 600 paikkaa) - PHK TsSKA Moskova
  18.   Nogornyin viihdekeskus (5 600 paikkaa) - Torpedo Nižni Novgorod
  19.   Balašiha Arena (5 525 paikkaa) - Avangard Omsk
  20.   Sokolniki-urheilupalatsi (5 500 paikkaa) - Spartak Moskova
  21.   Neftehimikin jääpalatsi (5 500 paikkaa) - Neftehimik Nižnekamsk
  22.   Vitjazin jääurheilupalatsi (5 500 paikkaa) - HK Vitjaz
  23.   KRK Uralets (5 500 paikkaa) - Avtomobilist Jekaterinburg
  24.   Feiyangin luistelukeskus (4 800 paikkaa) - HC Red Star Kunlun

EnnätyksetMuokkaa

[13] [14]

Yksittäisillä kausillaMuokkaa

RunkosarjaMuokkaa

Ennätys Pelaaja Kausi
Pisteet 85   Sergei Mozjakin 2016–17
Maalit 48   Sergei Mozjakin 2016–17
Syötöt 65   Nikita Gusev 2018–19
Plus/miinus +48   Vladislav Gavrikov 2018–19
Jäähyminuutit 374   Darcy Verot 2009–10
Voitot 38   Jakub Kovář 2018–19
Nollapelit 13   Aleksei Murygin 2015–16

PlayoffMuokkaa

Ennätys Pelaaja Kausi
Pisteet 33   Sergei Mozjakin 2013–14
Maalit 15   Jevgeni Dadonov
  Danis Zaripov
2014–15
2016–17
Syötöt 20   Sergei Mozjakin 2013–14
Plus/miinus +16   Dominik Graňák
  Chris Lee
2012–13
2016–17
Jäähyminuutit 69   Maksim Gontšarov
  Grigori Panin
2015–16
2008–09
Nollapelit 6   Anders Nilsson 2014–15

Koko ajaltaMuokkaa

RunkosarjaMuokkaa

Ennätys Pelaaja
Pisteet 694   Sergei Mozjakin
Maalit 326   Sergei Mozjakin
Syötöt 368   Sergei Mozjakin
Ottelut 590   Sergei Mozjakin
Plus/miinus +194   Alexander Radulov
Jäähyminuutit 960   Jevgeni Artjuhin
Voitot 241   Vasili Košetškin
Nollapelit 63   Vasili Košetškin

PlayoffMuokkaa

Ennätys Pelaaja
Pisteet 157   Sergei Mozjakin
Maalit 62   Sergei Mozjakin
Syötöt 95   Sergei Mozjakin
Ottelut 149   Jevgeni Birjukov
Plus/miinus +52   Danis Zaripov
Jäähyminuutit 305   Grigori Panin
Voitot 67   Vasili Košetškin
Nollapelit 14   Aleksandr Jerjomenko
  Mikko Koskinen
  Ilja Sorokin

AntidopingMuokkaa

KHL:ään on perustettu yksi tehokkaimmista antidopingsäännöksistä koko Venäjän urheilussa. Ohjelma noudattaa täysin Kansainvälisen antidopingtoimikunnan ja Kansainvälisen jääkiekkoliiton sääntöjä. KHL:n tarkoituksena ei ole ainoastaan noudattaa tiukkaa ja tinkimätöntä valvontaa vaan myös suojella urheilijoiden terveyttä ja antaa urheilijoille perehdytystä antidopingsäännöksistä, jotta urheilijat ymmärtäisivät omia oikeuksia ja velvollisuuksia dopingvalvonnassa. Dopingvalvontaa suoritetaan säännöllisesti runkosarja- ja pudotuspelien yhteydessä KHL:n ja Venäjän antidopingtoimikunnan yhteistyönä.[15]

LähteetMuokkaa

  1. KHL.ru: Рекламные ролики Континентальной хоккейной лиги Viitattu 5.3.2009
  2. Bryan Berard in Russia: ‘I Like Everything Here’ Viitattu 1.2.2009
  3. New Kontinental Hockey League takes shape, sets rules Viitattu 6.5.2008
  4. Cupe of Hope KHL. (englanniksi)
  5. Kontinental Hockey League Championship - Russian ice hockey championship. Season 2013/2014 Calendar. (Kansilehdellä painovirhe "Season 2012/2013". Sivulla 2 kauteen 2013/2014 osallistuvat joukkueet, runkosarjan pelien aikataulu s. 3-22) 2013. KHL, khl.ru. Viitattu 9.7.2013. (englanniksi)
  6. Lev from Slovakia to Prague IIHF. (englanniksi)
  7. Doors open for NHL men 17.9.2012. KHL. (englanniksi)
  8. League confirms list of participant clubs for 2017-18 Championship : News : Kontinental Hockey League (KHL) en.khl.ru. Viitattu 2.3.2018. (englanniksi)
  9. Odotetut seurat potkittiin ulos KHL:stä Ilta-Sanomat. 28.3.2018. Viitattu 28.3.2018.
  10. Ice hockey club Slovan leaving KHL due to debt The Slovak Spectator. 29.5.2019. Viitattu 2.6.2019. (englanniksi)
  11. Хоккей. КХЛ. Регулярный чемпионат 2016/2017 - Факты
  12. Kontinental Hockey League Awarded Laureates Of 2008/2009 Season KHL. Viitattu 21.7.2009. (englanniksi)
  13. KHL:n yhden kauden ennätykset QuantHockey.com. Viitattu 28.4.2015.
  14. KHL:n kaikkien aikojen ennätykset QuantHockey.com. Viitattu 28.4.2015.
  15. Континентальной хоккейной лиге: Информация об Антидопинговой программе КХЛ Viitattu 4.3.2009