Avaa päävalikko
Habarovskin vaakuna Habarovskin sijainti
Coat of Arms of Khabarovsk.svg

Habarovskin sijainti Venäjän kaukoidässä.
Perustiedot
Sijainti: 48°33′N, 135°06′E
Kartta: Yandex-karttapalvelu
Osoitekartta: Mirkart-karttapalvelu
Pinta-ala: 372 km²
Väestö: 606 100 (vuonna 2002)
Asukastiheys: 1629/km²(vuonna 2002)
Korkeus: n/a m merenpinnasta
Postinumero: [1] 680 000-
Suuntanumero: +7 4212
Aikavyöhyke: UTC +10 (MSK+7) [1][2]
OKATO-tilastotunnus: 08401
Rekisterikilven numerot: 27
Verkkosivut: http://khabarovsk.kht.ru
Pormestari: Aleksandr N. Sokolov
Habarovskin päärautatieasema Habarovsk-1.
Aluepiirin tieteellinen kirjasto.
Kristuksen kirkastumisen kirkko.
Amurin silta.

Habarovsk (ven. Хаба́ровск) on Venäjän kaukoidässä sijaitsevan Habarovskin aluepiirin pääkaupunki ja suurin kaupunki. Se sijaitsee sisämaassa Amurin ja Ussurin yhtymäkohdassa, noin 30 kilometriä Kiinan rajalta. Kaupungissa on noin 600 000 asukasta.[3]

Kaupunki on Moskovasta Vladivostokiin johtavan Siperian rautatien varrella, ja sitä palvelee Habarovskin lentoasema.

Sisällysluettelo

HistoriaMuokkaa

SotilastukikohtaMuokkaa

Habarovsk on saanut alkunsa siitä kun G. I. Nevelski ehdotti Habarovskin paikkaa kenraalikuvernööri Nikolai Muravjoville Venäjän Kaukoidän toimintojen keskuspaikaksi ja kirjelmöi hänelle 1854 siitä, että sinne pitää perustaa linnoitus sotilaalliseksi tukikohdaksi.

Habarovskiin perustettiin sotilastukikohta 1858 (juliaanisen kalenterin mukaan). Paikalle annettiin nimi Jerofei Habarovin mukaan, joka oli jo 200 vuotta aikaisemmin perustanut alueelle pysyvää venäläistä asutusta.

Maanmittaaja M. Ljubenski laati asemakaavaa 1864 syntyvälle kaupungille. Vuonna 1865 oli Habarovskissa melkein 200 taloa ja 1 294 asukasta. Kaupungin rakentaminen jatkui sotilaallisesta vaikutuksesta. Venäjän etua oli turvaamassa alueella 13. itäsiperialainen linjapataljoona kapteeni J. V. Djaženkon komennossa.

HallintokeskusMuokkaa

Alueen hallinnollinen keskus Habarovskista tuli 10. toukokuuta 1880. Tuolloin kaupungiksi muuttuneessa Habarovskissa oli 2 036 asukasta: 47,3 prosenttia tavallisia sotilaita, 23 prosenttia tavallisia kaupunkilaisia, 21,3 prosenttia ulkomaalaisia, pääasiassa kiinalaisia työläisiä, ja 7 prosenttia kauppiaita, pappeja, upseereja sekä teollisuuden harjoittajia.

Itä-Siperian kenraalikuvernementista erotettiin vuonna 1884 Amurin seudun kenraalikuvernementti omaksi kokonaisuudekseen. Hallinnon osia oli kuitenkin vielä Nikolajevskissa, Blagoveštšenskissa ja Vladivostokissa. Vuonna 1893 Amurin seudun kenraalikuvernementti nimettiin Habarovskin seudun kenraalikuvernementiksi päähallintopaikkansa mukaan. Hallinnon vakiintuminen ja kenraalikuvernementin pääkaupunkiasema saivat rakentamisen käyntiin. Puutalojen rinnalle rakennettiin kivitaloja.

TeollistuminenMuokkaa

Ussurijskin rautatiet on perustettu vuonna 1891. Habarovskista tuli Siperian radan päätepiste, ja 1897 sieltä aloitettiin rautatieliikenne Vladivostokiin. Venäjän-Japanin sodan jälkeen Amurin rautatietä kehitettiin edelleen, ja 1913-1916 rakennettiin Amurin silta, jota alettiin kutsua 20. vuosisadan ihmeeksi.

Venäjän maantieteellisen seuran Amurin osasto perustettiin 1894, ja sen toiminnan vuoksi alueelle tehtiin 60 erilaista tutkimusretkeä 20 vuoden aikana, ja alueesta julkaistiin 25 tieteellistä tutkimusta. Habarovskiin tuli 1900 puhelinkeskus, ja se sai pian 700 tilaajaa. Sähkölaitos aloitti 1907 toimintansa.

Sisällissota ja japanilaisten interventioMuokkaa

Habarovskiin julistettiin neuvostovalta 25. joulukuuta 1917. Japanilaiset osallistuivat ententén interventioon. Valtaa piti atamaani Kalmikov, joka rauhoitti tilannetta surmaamalla satoja kaupunkilaisia. Japanilaiset järjestivät puhdistuksen 5. huhtikuuta 1918. Neljän vuoden kuluttua helmikuussa 1922 Kaukoidän tasavallan vallankumouksellinen kansanarmeija valtasi Habarovskin, ja kaupunki palasi neuvostovallan piiriin.

70 000 japanilaissotilaan lisäksi interventioon Venäjän Kaukoidässä osallistui myös Yhdysvallat 8 000 sotilaalla pyrkien pitämään Siperian radan ympärysvalloille ystävällismielisten Venäjän valkoisten hallussa, turvaamaan Kaukoitään lastatut Venäjän väliaikaisen hallituksen tueksi tarkoitetut sotatarvikkeet bolševikeilta ja tukemaan tšekkilegioonan taistelua Siperiassa bolševikkeja vastaan.

NeuvostoaikaMuokkaa

Habarovskista tuli 1924 Kaukoidän seudunselvennä päähallintopaikka ja Kaukoidän tasavallan sekä Amurin keisarillisen kenraalikuvernementin seuraaja. Teollistaminen alkoi.

Ensimmäisinä viisivuotiskausina pyrittiin kehittämään raskasta teollisuutta. Perustettiin energia-alan koneita rakentava Zavod energitižeskovo mašinostroenija, zavod imeni S. M. Kirova, öljynjalostamo neftepererabatuvajužhij zavod imeni S. Ordžokidze, Avtoremles ja kevyen teollisuuden tuotantolaitoksia.

Teollistuvan alueen tarpeisiin perustettiin lääketieteelle, pedagogialle ja rautatieinsinööritieteille yliopistoja ja instituutteja. Toinen maailmansota keskeytti kehityksen, koska sodan rahoittaminen vei varat kiinteiltä investoinneilta.

UrheiluMuokkaa

Habarovskin jääkiekkoseura Amur Habarovsk pelaa KHL-liigaa, ja jääpalloseura SKA-Neftyanik pelaa Venäjän jääpallon superliigassa. Jalkapalloseura FC SKA Energiya Habarovsk pelaa Venäjän jalkapalloliigassa.lähde?

YstävyyskaupungitMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Jussi Nurminen: Venäjä siirtyy ikuiseen talviaikaan 1.7.2014. Yle uutiset. Viitattu 27.10.2014.
  2. Vladimir Putin signed the Federal Law On Amendments to the Federal Law "On the calculation of time" 22.7.2014. worldtimezone.com. Viitattu 27.10.2014. (englanniksi)
  3. Khabarovsk, population.mongabay.com (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa