Urheiluvuosi 1969
vuoden 1969 urheilutapahtumat
Urheiluvuosi 1969 käsittelee vuoden 1969 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1959 • 1960 • 1961 • 1962 • 1963 • 1964 • 1965 • 1966 • 1967 • 1968 – 1969 – 1970 • 1971 • 1972 • 1973 • 1974 • 1975 • 1976 • 1977 • 1978 • 1979 |
| Vuodet |
| 1966 • 1967 • 1968 – 1969 – 1970 • 1971 • 1972 |
Autourheilu muokkaa
- Formula 1 -sarjan maailmanmestaruuden voitti brittiläinen Jackie Stewart.[1]
Golf muokkaa
- Masters-turnauksen voitti yhdysvaltalainen George Archer.[2]
- Yhdysvaltain avoimen turnauksen voitti yhdysvaltalainen Orville Moody.[2]
- Britannian avoimen turnauksen voitti brittiläinen Tony Jacklin.[2]
- PGA-mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Raymond Floyd.[3]
- Ryder Cup Yhdysvaltain ja Ison-Britannian välillä päättyi ensi kertaa tasan.[3]
Jääkiekko muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailut Tukholmassa, Ruotsissa. Mukana oli kuusi joukkuetta, jotka pelasivat kaksinkertaisen sarjan. Mestaruuden voitti Neuvostoliitto, hopeaa sai Ruotsi ja pronssille sijoittui Neuvostoliiton kaksi kertaa voittanut Tšekkoslovakia, joka edellisenä vuonna oli joutunut Neuvostoliiton ja muiden Varsovan liiton maiden miehittämäksi.[4]
- Stanley Cupin voitti toisen peräkkäisen ja kaikkiaan 16. kerran Montreal Canadiens.[5]
Pikaluistelu muokkaa
- Yleisluistelun miesten maailmanmestaruuskilpailut. Mestaruuden voitti norjalainen Dag Fornæss.[6]
- Yleisluistelun naisten maailmanmestaruuskilpailut. Mestaruuden voitti neuvostoliittolainen Lasma Kauniste.[7]
Pohjoismaiset hiihtolajit muokkaa
- Keski-Euroopan mäkiviikon 1968–1969 voitti kolmannen peräkkäisen kerran norjalainen Bjørn Wirkola.[8]
Pyöräily muokkaa
- Italian ympäriajon voitti toisen kerran urallaan isäntämaan Felice Gimondi.[9]
- Ranskan ympäriajon voitti belgialainen Eddy Merckx.[9]
Taitoluistelu muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailuissa mestaruuden voittivat yhdysvaltalainen Timothy Wood, itäsaksalainen Gabriele Seyfert, pariluistelussa Neuvostoliiton Irina Rodnina / Aleksei Ulanov sekä jäätanssissa neljännen peräkkäisen kerran Ison-Britannian Diane Towler / Bernard Ford.[10]
Tennis muokkaa
- Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti järjestäjämaan Rod Laver ja naisten kahdeksannen kerran urallaan niinikään australialainen Margaret Court.[11]
- Ranskan avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti Rod Laver ja naisten Margaret Court.[12]
- Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti Rod Laver ja naisten järjestäjämaan Ann Jones.[13]
- Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti Rod Laver[14] ja naisten Margaret Court.[15] Laver voitti toisen kerran urallaan kaikki neljä tärkeintä turnausta yhden kalenterivuoden aikana eli saavutti Grand Slamin.[14]
- Davis Cupin voitti Yhdysvallat toisen peräkkäisen ja kaikkiaan 21. kerran.[16]
Yleisurheilu muokkaa
- Euroopan-mestaruuskilpailut 16.–21.9. Ateenassa, Kreikassa. Mitalitilaston kärkimaat olivat 11 kultaa ja yhteensä 25 mitalia voittanut Itä-Saksa sekä yhdeksän kultaa ja 24 mitalia voittanut Neuvostoliitto. Kaikkiaan mitaleille ylsi 21 maata. Länsi-Saksa vetäytyi kisoista lukuun ottamatta viestijuoksuja vastalauseena sille, että itänaapurista maahan loikannut juoksija Jürgen May ei saanut osallistumisoikeutta kisoihin. Itäsaksalainen pikajuoksija Petra Vogt voitti kolme kultamitalia. EM-kilpailut käytiin ensi kertaa tartan-keinopäällysteisellä radalla ja maailmanennätystä parannettiin viidessä lajissa: naisten 400 metrillä ranskalaiset Nicole Duclos ja Colette Besson juoksivat ajan 51,7, naisten 1 500 metrillä tšekkoslovakialainen Jaroslava Jehličková juoksi ajan 4.10,7, naisten 4 × 400 metrillä Länsi-Saksan joukkue pääsi ensin aikaan 3.33,9 ja loppukilpailussa Iso-Britannia ja Ranska paransivat ennätykseksi 3.30,8, naisten kuulantyönnössä neuvostoliittolainen Nadežda Tšižova teki ennätystuloksen 20,43 sivuttuaan jo aiempaa ennätystä 20,10, ja miesten moukarinheitossa neuvostoliittolainen Anatoli Bondartšuk heitti uudet ennätyslukemat 74,68.[17]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
Viitteet muokkaa
- ↑ Pihlaja, s. 123
- ↑ a b c Pihlaja, s. 151
- ↑ a b Pihlaja, s. 152
- ↑ Raevuori, Antero: Pitkä kiekko, s. 79–80. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21875-8.
- ↑ Pihlaja, s. 262
- ↑ Pihlaja, s. 550
- ↑ Pihlaja, s. 551
- ↑ Pihlaja, s. 444
- ↑ a b Pihlaja, s. 605
- ↑ Pihlaja, s. 707–708
- ↑ Pihlaja, s. 739–740
- ↑ Pihlaja, s. 739
- ↑ Pihlaja, s. 736–737
- ↑ a b Ilic, Jovica: September 8, 1969: Rod Laver completes second Calendar Grand Slam Tennis World USA. 9.9.2017. Viitattu 11.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Pihlaja, s. 738
- ↑ Pihlaja, s. 740
- ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 89, 92, 94–96. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 1969 Wikimedia Commonsissa
