Urheiluvuosi 1960
vuoden 1960 urheilutapahtumat
Urheiluvuosi 1960 käsittelee vuoden 1960 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1950 • 1951 • 1952 • 1953 • 1954 • 1955 • 1956 • 1957 • 1958 • 1959 – 1960 – 1961 • 1962 • 1963 • 1964 • 1965 • 1966 • 1967 • 1968 • 1969 • 1970 |
| Vuodet |
| 1957 • 1958 • 1959 – 1960 – 1961 • 1962 • 1963 |
Yleiskilpailut
muokkaa- Talviolympialaiset 1960 Squaw Valleyssa
- Kesäolympialaiset 1960 Roomassa
- Suomi osallistui ensimmäisiin paralympialaisiin
Alppihiihto
muokkaa- Squaw Valleyn olympialaisissa kultaa voittivat syöksylaskussa ranskalainen Jean Vuarnet ja saksalainen Heidi Biebl, suurpujottelussa sveitsiläiset Roger Staub ja Yvonne Rüegg sekä pujottelussa itävaltalainen Ernst Hinterseer ja kanadalainen Anne Heggtveit.[1]
Ampumahiihto
muokkaa- Squaw Valleyn olympialaisissa ampumahiihto oli ensimmäistä kertaa mukana olympialaisten ohjelmassa. Kultaa 20 kilometrin kilpailussa voitti ruotsalainen Klas Lestander ja muut mitalisijat menivät suomalaiselle Antti Tyrväiselle ja neuvostoliittolaiselle Aleksandr Privaloville.[2]
Autourheilu
muokkaa- Formula 1 -sarjan maailmanmestaruuden voitti toisena peräkkäisenä vuonna australialainen Jack Brabham.[3]
Golf
muokkaa- Masters-turnauksen voitti toisen kerran urallaan yhdysvaltalainen Arnold Palmer.[4]
- Yhdysvaltain avoimen turnauksen voitti Arnold Palmer.[4]
- Britannian avoimen turnauksen voitti australialainen Kel Nagle.[4]
- PGA-mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Jay Hebert.[5]
Jääkiekko
muokkaa- Squaw Valleyn olympialaisissa kultaa voitti isäntämaa Yhdysvallat, hopeaa sai Kanada ja pronssille sijoittui Neuvostoliitto.[6]
- Stanley Cupin voitti viidennen peräkkäisen kerran Montreal Canadiens.[7]
Nyrkkeily
muokkaa- Paul Pender voitti ammattinyrkkeilyn keskisarjan maailmanmestaruuden pistevoitolla Sugar Ray Robinsonista 22.1. Bostonissa.[8]
- Filippiiniläinen Gabriel "Flash" Elorde voitti ammattinyrkkeilyn alemman kevytsarjan maailmanmestaruuden yhdysvaltalaiselta Harold Gomesilta teknillisellä tyrmäyksellä seitsemännessä erässä 16.3. Manilassa.[9]
- Thaimaalainen Pone Kingpetch voitti ammattinyrkkeilyn kärpässarjan maailmanmestaruuden ottamalla pistevoiton sarjaa kuudetta vuotta hallinneesta argentiinalaisesta Pascual Pérezistä 16.4. Bangkokissa.[10]
- Kuubalainen Benny "Kid" Paret voitti ammattinyrkkeilyn välisarjan maailmanmestaruuden pistevoitolla Don Jordanista 27.5. Los Angelesissa.[11]
- Floyd Patterson voitti ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestaruuden takaisin itselleen tyrmäämällä ruotsalaisen Ingemar Johanssonin viidennessä erässä 20.6. New Yorkissa.[12]
- Italialainen Duilio Loi voitti ammattinyrkkeilyn kevyen välisarjan maailmanmestaruuden pistevoitolla puertoricolaisesta Carlos Ortizista 1.9. Milanossa.[11]
- Ammattinyrkkeilyn kääpiösarjassa ranskalainen Alphonse Halimi valtasi uudelleen maailmanmestaruuden pistevoitolla irlantilaisesta Freddie Gilroysta 25.10. Lontoossa. NBA-liitto järjesti oman mestaruusottelunsa, jossa brasilialainen Éder Jofre tyrmäsi meksikolaisen Eloy Sanchezin kuudennessa erässä 18.11. Los Angelesissa.[13]
Pikaluistelu
muokkaa- Yleisluistelun miesten maailmanmestaruuskilpailut. Mestaruuden voitti neuvostoliittolainen Boris Stenin.[14]
- Yleisluistelun naisten maailmanmestaruuskilpailut. Mestaruuden voitti neuvostoliittolainen Valentina Stenina.[15]
Pohjoismaiset hiihtolajit
muokkaa- Squaw Valleyn olympialaisissa Suomi ja Ruotsi saavuttivat maastohiihdossa kaksi kultamitalia sekä Norja ja Neuvostoliitto yhden. Mäkihypyn ja yhdistetyn kultamitalit menivät Saksojen yhteiselle joukkueelle.[16]
- Keski-Euroopan mäkiviikon 1959–1960 voitti länsisaksalainen Max Bolkart.[17]
Pyöräily
muokkaa- Italian ympäriajon voitti ranskalainen Jacques Anquetil.[18]
- Ranskan ympäriajon voitti italialainen Gastone Nencini.[19]
Taitoluistelu
muokkaa- Squaw Valleyn olympialaisissa kultaa voittivat miesten yksinluistelussa Yhdysvaltain David Jenkins, naisten yksinluistelussa Yhdysvaltain Carol Heiss sekä pariluistelussa Kanadan Barbara Wagner / Robert Paul.[20]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa mestaruuden voittivat ranskalainen Alain Giletti, viidennen peräkkäisen kerran Carol Heiss, pariluistelussa neljännen peräkkäisen kerran Barbara Wagner / Robert Paul sekä jäätanssissa Ison-Britannian Doreen Denny / Courtney Jones, joista Jonesille mestaruus oli neljäs ja Dennylle toinen.[21]
Tennis
muokkaa- Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti järjestäjämaan Rod Laver ja naisten saman maan Margaret Smith.[22]
- Ranskan avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran italialainen Nicola Pietrangeli ja naisten yhdysvaltalainen Darlene Hard.[23]
- Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti australialainen Neale Fraser ja naisten toisen peräkkäisen kerran brasilialainen Maria Bueno.[24]
- Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Neale Fraser ja naisten Darlene Hard.[25]
- Davis Cupin voitti toisena peräkkäisenä vuonna Australia.[26]
Yleisurheilu
muokkaa- Rooman olympialaisissa yhdysvaltalainen pikajuoksija Wilma Rudolph voitti kolme kultamitalia, joista kaksi henkilökohtaisilla matkoilla. Yhdysvallat voitti kaikkiaan 12 kultamitalia ja Neuvostoliitto 11. Uusia maailmanennätyksiä tekivät 400 metrin juoksussa yhdysvaltalainen Otis Davis ja hopealle jäänyt saksalainen Carl Kaufmann (44,9), 1 500 metrin juoksussa australialainen Herb Elliott (3.35,6) sekä Yhdysvaltain miesten viestijoukkue 4 × 400 metrillä (3.02,2).[27]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
Viitteet
muokkaa- ↑ Arponen, s. 427
- ↑ Arponen, s. 425, 428
- ↑ Pihlaja, s. 123
- ↑ a b c Pihlaja, s. 151
- ↑ Pihlaja, s. 152
- ↑ Raevuori, Antero: Pitkä kiekko, s. 51–53. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21875-8.
- ↑ Pihlaja, s. 262
- ↑ Lounasheimo, s. 277, 702
- ↑ Lounasheimo, s. 707
- ↑ Lounasheimo, s. 712
- ↑ a b Lounasheimo, s. 704
- ↑ Lounasheimo, s. 327, 340, 697
- ↑ Lounasheimo, s. 711
- ↑ Pihlaja, s. 550
- ↑ Pihlaja, s. 551
- ↑ Arponen, s. 425–427
- ↑ Pihlaja, s. 444
- ↑ Pihlaja, s. 605
- ↑ Pihlaja, s. 604
- ↑ Arponen, s. 429
- ↑ Pihlaja, s. 707–708
- ↑ Pihlaja, s. 739
- ↑ Pihlaja, s. 738–739
- ↑ Pihlaja, s. 736–737
- ↑ Pihlaja, s. 737–738
- ↑ Pihlaja, s. 740
- ↑ Arponen, s. 186–190
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 1960 Wikimedia Commonsissa
