Avaa päävalikko

Urheiluvuosi 1950

vuoden 1950 urheilutapahtumat

Urheiluvuosi 1950 käsittelee vuoden 1950 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

Urheiluvuodet
1940194119421943194419451946 •   
194719481949 1950 195119521953
   1954195519561957195819591960
Vuodet
1947194819491950195119521953

AlppihiihtoMuokkaa

AutourheiluMuokkaa

GolfMuokkaa

JääkiekkoMuokkaa

NyrkkeilyMuokkaa

  • Joey Maxim voitti ammattinyrkkeilyn raskaan keskisarjan maailmanmestaruuden tyrmäämällä britti Freddie Millsin 10. erässä 24.1. Lontoossa.[7]
  • Britti Terry Allen voitti ammattinyrkkeilyn kärpässarjan maailmanmestaruuden ottamalla ranskalaisesta Honore Pratesista pistevoiton 5.4. Lontoossa mutta menetti tittelin häviämällä yhdysvaltalaiselle Dado Marinolle 1.8. Honolulussa.[8]
  • Eteläafrikkalainen Vic Toweel voitti ammattinyrkkeilyn kääpiösarjan maailmanmestaruuden ottamalla Manuel Ortizista pistevoiton 31.5. Johannesburgissa.[9]
  • Sandy Saddler voitti ammattinyrkkeilyn höyhensarjan maailmanmestaruuden voittamalla Willie Pepin teknillisellä tyrmäyksellä 7. erässä 8.9. New Yorkissa.[10]
  • NBA-liiton tunnustama raskaan sarjan maailmanmestari Ezzard Charles voitti 27.9. New Yorkissa paluuta yrittäneen Joe Louisin pisteillä, minkä jälkeen hänet tunnustettiin kiistattomaksi maailmanmestariksi.[11]

PikaluisteluMuokkaa

Pohjoismaiset hiihtolajitMuokkaa

PyöräilyMuokkaa

TaitoluisteluMuokkaa

TennisMuokkaa

YleisurheiluMuokkaa

  • Euroopan-mestaruuskilpailut 23.–27.8. Brysselissä, Belgiassa. Mitalitilaston kärkimaat olivat kahdeksan kultaa voittanut Iso-Britannia ja kuusi kultaa voittanut Neuvostoliitto, jotka molemmat keräsivät 17 mitalia. Kaikkiaan mitaleille pääsi 15 maata. Alankomaalainen pikajuoksija Fanny Blankers-Koen voitti kolme henkilökohtaista kultamitalia sekä viestissä hopeaa. Ison-Britannian 43-vuotias Jack Holden voitti kultaa maratonilla. Nuorin kultamitalisti oli 4 × 100 metrin viestijuoksussa Ison-Britannian joukkueen ankkurina juossut June Foulds, joka kaksi päivää ennen viestiä ennätti pronssille 100 metrin juoksussa 16 vuoden, kahden kuukauden ja 12 päivän ikäisenä.[23]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Pihlaja, s. 21–24
  2. Pihlaja, s. 123
  3. a b c Pihlaja, s. 151
  4. Pihlaja, s. 152
  5. Raevuori, Antero: Pitkä kiekko, s. 33–35. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21875-8.
  6. Pihlaja, s. 262
  7. Lounasheimo, s. 700
  8. Lounasheimo, s. 712
  9. Lounasheimo, s. 711
  10. Lounasheimo, s. 709
  11. Lounasheimo, s. 229, 284, 697
  12. Pihlaja, s. 549
  13. Pihlaja, s. 551
  14. Pihlaja, s. 160–161, 439, 868
  15. Pihlaja, s. 605
  16. Pihlaja, s. 604
  17. Pihlaja, s. 707–708
  18. Pihlaja, s. 739
  19. Pihlaja, s. 738–739
  20. Pihlaja, s. 736–737
  21. Pihlaja, s. 737–738
  22. Pihlaja, s. 740
  23. Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 45–47. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.
Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.