Avaa päävalikko

Pertti Karppinen

suomalainen kilpasoutaja

Pertti Johannes Karppinen (s. 17. helmikuuta 1953 Vehmaa) on suomalainen kilpasoutaja ja kolminkertainen olympiavoittaja. Hän edusti Suomea yksikkösoudussa viisissä olympialaisissa vuosina 1976–1992.

Pertti Karppinen
Karppinen vuonna 1980.
Karppinen vuonna 1980.
Henkilötiedot
Syntynyt 17. helmikuuta 1953 (ikä 66)
Vehmaa
Kansalaisuus Suomi
Uran tiedot
Pituus 201 cm[1]
Paino 98–102 kg[1]
Laji soutu
Seura Nesteen Soutajat[1]
Saavutukset
Voitot olympiakulta 1976, 1980 ja 1984
maailmanmestaruus 1979 ja 1985[1]
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten soutu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Montréal 1976 yksikkö
Kultaa Kultaa Moskova 1980 yksikkö
Kultaa Kultaa Los Angeles 1984 yksikkö
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Bled 1979 yksikkö
Kultaa Kultaa Hazewinkel 1985 yksikkö
Hopeaa Hopeaa Amsterdam 1977 yksikkö
Hopeaa Hopeaa München 1981 pariairo-
kaksikko
Hopeaa Hopeaa Nottingham 1986 yksikkö
Pronssia Pronssia Kööpenhamina
1987
yksikkö

Varhainen elämäMuokkaa

Pertti Karppinen syntyi 17. helmikuuta 1953 Vehmaalla. Hänen ollessaan teini-ikäinen perhe muutti Raisioon.[2]

Karppinen aloitti soudun veljiensä innoittamana.[2] Myös Reima, Martti ja Erkka Karppinen voittivat soudussa Suomen mestaruuksia.

Karppinen menestyi juniorivuosinaan pariairokaksikossa. Aikuistuttuaan hän siirtyi yksikkösoutuun.[2]

KilpauraMuokkaa

OlympiakisatMuokkaa

Karppinen voitti ensimmäisen olympiakultamitalinsa Montrealin olympialaisissa 1976. Hän selviytyi loppukilpailuun keräilyerän kautta. Länsisaksalainen Peter-Michael Kolbe johti lähes koko matkan, kunnes Karppinen kiri lopussa hänen ohitseen.[2] Karppisen voitto oli Suomen ensimmäinen olympiakultamitali soudussa.[2]

Karppinen otti toisen olympiavoittonsa Moskovan olympialaisissa 1980, jolloin Kolbe ei boikotin vuoksi ollut mukana. Moskovan olympiasoudussa Karppinen johti alkumatkasta maaliin. Olympiavuoden aikana Karppinen löi myös ne kilpailijansa, jotka eivät boikotin vuoksi osallistuneet olympiakisoihin.[2]

Karppinen sai kolmannen olympiakultamitalinsa Los Angelesissa 1984. Kisa Kolbea vastaan ratkesi Karppisen eduksi vasta viimeisillä metreillä. Näin Karppinen nousi Neuvostoliiton Vjatšeslav Ivanovin rinnalle toisena kolme yksikkökultamitalia olympialaisissa voittaneena soutajana.[2]

Neljänsissä ja viidensissä olympialaisissaan vuosina 1988 ja 1992 Karppinen ei selviytynyt finaaleihin. Hän sijoittui Soulissa 1988 seitsemänneksi ja Barcelonassa 1992 kymmenenneksi.[1]

MaailmanmestaruuskisatMuokkaa

Karppinen voitti yksikkösoudussa kaksi maailmanmestaruutta, vuosina 1979 ja 1985.[2] MM-hopeaa hän voitti 1977 ja 1986 sekä MM-pronssia 1987.[3] Ensimmäisen kerran Karppinen selviytyi soudun maailmanmestaruuskilpailujen finaaliin vuonna 1974.[2]

Karppinen saavutti pariairokaksikossa veljensä Reima Karppisen kanssa maailmanmestaruushopeaa vuonna 1981 ja neljännen sijan vuonna 1983.[2][4]

Kansainvälisen kilpauran jälkeenMuokkaa

Karppinen vetäytyi kansainvälisiltä souturadoilta vuonna 1992 häviämättä yksikkökilpailussa uransa aikana kertaakaan toiselle suomalaiselle.

Karppinen souti vuonna 2009 Jämsänkoskella SM-pronssia kaksikoissa poikansa Juho Karppisen kanssa. Mitalin saavuttaessaan hän oli 56-vuotias.[5]

SaavutuksetMuokkaa

Karppinen piti hallussaan sisäsoudun ME-tulosta 7.22,0 miesten 30–39-vuotiaiden sarjassa 2 500 metrillä, joka oli virallinen kilpailumatka vuoteen 1996 asti.lähde?

TunnustuksetMuokkaa

Karppinen valittiin Suomen vuoden parhaaksi urheilijaksi vuosina 1979 ja 1980.[2] Hänet valittiin vuoden soutajaksi ennätykselliset 20 kertaa.

Karppiselle myönnettiin vuonna 2015 Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi.[7]

Kaikkien aikojen menestynein kilpasoutaja, Ison-Britannian viisi peräkkäistä olympiakultaa voittanut Steve Redgrave mainitsi useissa haastatteluissa Karppisen tärkeimmäksi esikuvakseen ja innoittajakseen.

YksityiselämäMuokkaa

Karppinen meni naimisiin vuonna 1983. Hänen lapsensa Juho ja Eeva syntyivät vuosina 1983 ja 1987.[2] Hekin ovat kilpailleet soudussa.

TyöuraMuokkaa

Urheilu-uransa aikana Karppinen työskenteli palomiehenä ja myöhemmin palomestarina. Sen jälkeen hän toimi ensin erään linja-autoyhtiön varatoimistusjohtajana, kouluttautui sitten urheiluhierojaksi ja ryhtyi alan yrittäjäksi.[2]

Karppinen valittiin vuonna 1984 vuoden palomieheksi.[8]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Pertti Karppinen sports-reference.com. Viitattu 25.8.2010. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m Timo Soukola: ”Pertti Karppinen”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 13–14. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. Teoksen verkkoversio.
  3. Rowing World Championships Men: Single Sculls sports123.com. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
  4. Rowing World Championships Men: Double Sculls sports123.com. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
  5. HS: Pertti Karppisen Juho-poika souti Suomen mestariksi
  6. Markku Siukonen; Helge Nygren: Suuri Olympiateos 3, Oy Scandia Kirjat Ab, 1981, s.310-317
  7. Tammilehto, Teemu & Vuolle, Jouko: Suomalainen olympialegenda pääsi ”ihan kovaan porukkaan” Yle.fi. 10.4.2015. Yle. Viitattu 10.4.2015.
  8. Vuoden palomies Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö. Viitattu 2.2.2011.

Aiheesta muuallaMuokkaa