Bulgarian miesten lentopallomaajoukkue

Bulgarian miesten lentopallomaajoukkue edustaa Bulgariaa lentopallon kansainvälisissä otteluissa. Sen sijoitus maailmanrankingissa on neljästoista heinäkuussa 2017.[1] Joukkue on saavuttanut olympiahopeaa Moskovassa 1980, viisi MM-mitalia (yksi hopea ja neljä pronssia) sekä viisi EM-mitalia (yksi hopea ja neljä pronssia). Maailmancupissa joukkue saavutti pronssia vuonna 2007 ja maailmanliigassa se on sijoittunut useasti neljänneksi.[2]

Historia

muokkaa
 

Vuonna 2021 tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun lentopallo tuli Bulgariaan. Lyhyen ajan sisällä lentopallosta tuli suuri, suosittu laji ja harrastetuimpia urheilulajeja Bulgariassa. Bulgaria osallistui heti ensimmäisiin maailmanmestaruuskisoihin vuonna 1949.

Bulgarian miesten maajoukkue on esiintynyt onnistuneesti MM- ja EM-kisoissa jo yli 50 vuoden ajan. Miesten maajoukkue voitti ensimmäisen mitalinsa, pronssia, Prahan MM-kisoissa 1949. Joukkue voitti pronssia myös Moskovan MM-kisoissa 1952 ja Pariisissa 1986. MM-kisoissa Sofiassa 1970 se sai hopeaa ja sen viimeisin MM-mitali on pronssi Japanista vuodelta 2006[2].

Euroopan-mestaruuskisoissa joukkue on esiintynyt 28 kertaa ja voittanut viisi mitalia: hopeaa Pariisissa 1951 sekä pronssia Bukarestissa 1955, Varnassa 1981 ja Itä-Berliinissä 1983 ja Turkin kisoissa 2009[3].

Vuonna 1994 Bulgaria osallistui ensimmäisen kerran maailmanliigaan, jossa sijoitus oli neljäs.[2] Joukkue sijoittui neljänneksi myös muun muassa vuosina 2004 ja 2006[4]. Vuoden 2007 maailmancupissa Bulgaria oli kolmas[2], minkä ansiosta se pääsi vuoden 2008 kesäolympialaisiin Pekingiin. EM-kisoissa kahdeksanneksi sijoittunut Bulgaria sai paikan maailmancupiin villillä kortilla, jota myös EM-kisoissa neljänneksi sijoittunut Suomi haki.

Olympialaisissa Bulgarian mieslentopalloilijat ovat esiintyneet kahdeksan kertaa, viimeksi vuosina 2008 ja 2012. Moskovassa 1980 maa saavutti hopeaa[2].

Arvokisasijoitukset

muokkaa

Olympialaiset

muokkaa

MM-kilpailut

muokkaa

EM-kilpailut

muokkaa
  • Sofia 1950 – 4. sija
  • Pariisi 1951 – hopeaa
  • Bukarest 1955 – pronssia
  • Praha 1958 – 4. sija
  • Bukarest 1963 – 4. sija
  • Istanbul 1967 - 9. sija
  • Milano 1971 - 7. sija
  • Belgrad 1975 - 5. sija
  • Helsinki 1977 - 5. sija
  • Pariisi 1979 - 10. sija
  • Varna 1981 – pronssia
  • Berliini 1983 – pronssia
  • Amsterdam 1985 - 5. sija
  • Gent 1987 - 11. sija
  • Tukholma 1989 - 6. sija
  • Berliini 1991 - 5. sija
  • Turku 1993 - 5. sija
  • Ateena 1995 – 4. sija
  • Eindhoven 1997 - 9. sija
  • Wien 1999 - 7. sija
  • Ostrava 2001 - 6. sija
  • Berliini 2003 - 9. sija
  • Venäjä 2007 - 8. sija
  • Turkki 2009pronssia
  • Itävalta 2011 - 6. sija
  • Tanska 2013 - 4. sija
  • Bulgaria ja Italia 2015 - 4. sija
  • Puola 2017 - 6. sija

Olympiahopeajoukkue 1980

muokkaa

Lähde: [5]

Nimi Syntymäaika
Stojan Guntšev 11.02.1958
Hristo Stojanov 05.07.1953
Dimitar Slatanov 09.11.1948
Dimitar Dimitrov 12.01.1952
Tsano Tsanov 25.03.1949
Stefan Dimitrov 15.05.1956
Petko Petkov 17.05.1958
Mitko Todorov 16.06.1956
Kaspar Simeonov 17.05.1955
Emil Valtšev 23.02.1950
Hristo Ilijev 07.11.1951
Jordan Angelov 28.08.1953

MM-pronssijoukkue 2006

muokkaa
Numero Nimi Syntymäaika Seura
1 Evgeni Ivanov 03.06.1974   BOT Skra Bełchatów
2 Hristo Cvetanov 29.03.1978   Stade Poitevin VB Poitiers
3 Andrej Zekov 12.03.1980   Levski Siconco Sofia
4 Bojan Jordanov 12.03.1983   Levski Siconco Sofia
5 Ivan Zarev 25.06.1986   Slavia Sofia
6 Matei Kazijski 29.09.1984   VK Dynamo Moskova
11 Vladimir Nikolov 03.10.1977   Tours VB
13 Teodor Salparov 16.08.1982   Gazowik Orenburg
15 Krasimir Gajdarski 23.02.1984   Levski Siconco Sofia
16 Todor Aleksiev 21.04.1983   Levski Siconco Sofia
17 Plamen Konstantinov 14.06.1973   Gazprom Surgut
19 Daniel Pejev 11.05.1970   Lukoil Neftochimik

Lähteet

muokkaa
  1. http://www.fivb.org/en/volleyball/VB_Ranking_M_2017-07.asp
  2. a b c d e Team Profile FIVB. Viitattu 24.8.2018. (englanniksi)
  3. European Volleyball Championship Answers.com
  4. Volleyball World League Answers.com
  5. Kamper, Erich: Lexikon der 14 000 Olympioniken, s. 615. Leykam-Verlag, 1983. ISBN 3-7011-7144-0