Pietari (kaupunki)
| Pietarin vaakuna | Pietarin kartta |
|---|---|
_(1730).gif) |
|
| Perustiedot | |
| Sijainti: | 59° 56' N. 30° 20' E. |
| Pinta-ala: | 606 km² |
| Väestö: | 4 661 219 (vuonna 2002) |
| Asukastiheys: | 7 691 henkilöä/km² |
| Korkeus: | 3 m merenpinnasta |
| Postinumero: | 190000-199406 |
| Suuntanumero: | +7 812 |
| Rekisterikilven numerot: | 78, 98 |
Pietari ( venäjäksi Санкт-Петербург, Sankt-Peterburg, lempinimeltään Питер, Piter) on noin 4,6 miljoonan asukkaan suurkaupunki. Se on Venäjän toiseksi suurin ja Euroopan neljänneksi suurin kaupunki, ja tärkein Venäjän Itämeren satamakaupunki. Lisäksi Pietari on maailman pohjoisin yli miljoonan asukkaan kaupunki. Se sijaitsee Suomenlahden pohjukassa, Nevan suistossa.
Pietari Suuren vuonna 1703 perustama kaupunki toimi Venäjän pääkaupunkina aina vuoteen 1918 asti. Pietari on suoraan Venäjän federaation alainen, ja sitä ympäröi Leningradin alue eli oblast. Vuonna 1914 kaupungin uudeksi nimeksi tuli Petrograd (Петроград). Vuonna 1924 uudeksi nimeksi tuli Leninin mukaan Leningrad (Ленинград). Alkuperäinen nimi otettiin uudelleen käyttöön Neuvostoliitton hajoamisen jälkeen vuonna 1991.
Maantiede
Pietari on rakennettu Neva-joen varrelle, lähelle paikkaa jossa joki laskee Suomenlahteen. Kaupungin alueella on 42 saarta, joita yhdistää yli 340 siltaa. Pietaria ympäröivät alueet ovat varsin tasaisia ja koko kaupungin historiallinen keskusta on alle 4 m korkeudella merenpinnasta, osat siitä ovat jopa merenpinnan alapuolella.
Pietarin ilmastoon vaikuttaa meren läheisyys ja ilmasto onkin lauhempi kuin monissa muissa samoilla leveysasteilla olevissa paikoissa. Tammikuun keskilämpötila on -8 °C. Kevät on viileä, ja joskus Laatokka-järven jäiden irtoaminen ja ajautuminen Nevaa pitkin kaupungin alueelle saa lämpötilan laskemaan pakkaselle vielä huhtikuussakin. Heinäkuu on lämpimin kuukausi jolloin keskilämpötila on noin 20 °C.
Ympäristö
Kaupungin leveät kadut ja meren läheisyydestä johtuva tuulisuus takaavat kaupungin ilman kohtalaisen laadun, vaikka liikenne ja kaupungin teollisuus ovatkin merkittäviä ilmansaastuttajia.
Neva on suuri joki, jonka keskimääräinen virtaus on 2 500 m³ sekunnissa ja jonka valuma-alue on kooltaan 300 000 km² ja siksi kaupungin jätevesien osuus joen kokonaisvirtaamasta jää kohtalaisen pieneksi, nykyisin noin 2%:iin. Pietarin jätevesien vaikutus kaupungin lähivesiin ja koko Suomenlahden tilaankin on kuitenkin huomattava. Neva laskee järvimäiseen Nevan estuaariin, johon tulee vain harvoin suolaista vettä muualta Itämerestä. Näin alueen vedenlaatu onkin hyvin riippuvainen Laatokan ja Neva-joen tilasta ja Pietarista alueelle lasketuista jätevesistä. Vaikutusta on entisestään lisännyt tulvapato, jonka rakentaminen aloitettiin vuonna 1979 mutta joka on vielä osin keskeneräinen. Tulvapadon tarkoituksena on estää Itämeren veden nouseminen kaupungin alueelle.
Pietarin kaupunki on Itämeren suurin yksittäinen saastuttaja erityisesti rehevöitymistä aiheuttavien fosfaattien ja typen osalta, koska edelleen noin 1/3 kaupungin jätevesistä ohjataan käsittelemättömänä mereen. Monien ylikansallisten projektien avulla Pietarin jätevesikysymykseen on pyritty vaikuttamaan ja onkin todennäköistä, että tilanne tulee lähivuosina paranemaan. Jo kaupungin olemassa olevilla vedenpuhdistamoilla käyttöön otettu tehostettu fosfaatinpoisto parantaisi koko itäisen Suomenlahden tilaa. Koska talvella Suomenlahdella ei jääpeitteen takia plankton kuluta mereen päätyneitä ravinteita, näkyy Pietarin vaikutus eniten jäiden lähdön jälkeisessä levien ja planktonin kevätkukinnassa Kaakkois-Suomen rannikolla. Kesällä ravinteiden vaikutus rajoittuu pääsääntöisesti Nevan estuaariin, jossa havaitaankin voimakasta leväkukintaa koko avovesikauden. Pietarin vaikutusta Itämeren rehevöitymiseen arvioitaessa tulee kuitenkin muistaa, että Itämeren koko typpikuormituksesta vain 14% tulee asutusjätevesistä ja jopa 41% maanviljelystä.
Historia
Aleksanteri Nevski (eli Aleksanteri Nevalainen) kukisti ruotsalaiset lähellä Neva-joen suuta vuonna 1240. 1600-luvulla ruotsalaiset saivat alueen hallintaansa.
Pietari Suuri
Suuren Pohjan sodan (1700–1721) alussa venäläiset joukot valloittivat alueen ja Pietari Suuri perusti vuonna 1703 Pietarin ruotsalaisen linnoituskaupungin, Nevanlinnan, paikalle. Kaupungin nimeksi tuli Sankt Pieter Burkh hollantilaisittain. Alkujaan kaupunki oli tarkoitettu ainoastaan linnoitukseksi ruotsalaisten uusia hyökkäyksiä vastaan ja sen ensimmäinen rakennus olikin Pietari-Paavalin linnoitus.
Kaupungin rakennustöihin tuotiin valtavat määrät ruotsalaisia sotavankeja ja venäläisiä maaorjia ja tuhannet heistä kuolivat sairauksiin, uupumukseen ja nälkään. Kaupungin rakentamisen rahoittamiseksi Pietari Suuri verotti rajusti kaikkea mahdollista, mm. partoja, arkkuja ja jopa itse kuolemaa kuuluisalla sieluverolla, joka oli käytännössä alempien sosiaaliluokkien miehille kohdistettu kuolinvero. Vuonna 1712 Pietari julisti kaupungin pääkaupungikseen ja pakotti vastahakoiset virkamiehet, aateliset ja kauppiaat muuttamaan Moskovasta uuteen pääkaupunkiin ja rakentamaan sinne uudet kotinsa.
Pietari Suuren kuollessa vuonna 1725 Pietarista oli kasvanut 40 000 asukkaan kaupunki (noin 8% Venäjän sen ajan kaupunkilaisväestöstä) ja 90% Venäjän ulkomaankaupasta kulki sen kautta. Kaupungin keskustaksi oli muodostunut Nevan etelärannan Amiraliteetin ympäristö.
Katariina Suuri
Katariina Suuri nousi valtaan vuonna 1762 kaappaamalla valtaistuimen aviomieheltään Pietari III:lta. Katariina ylläpiti hyvin mahtipontista hovielämää ja oli vasta valmistuneen talvipalatsin ensimmäinen asukas. Katariina myös aloitti keisarillisen taidekokoelman keräämisen, joka myöhemmin muodosti nykyisen Eremitaašin taidemuseon kokoelma perustan. Taidekokoelman kasvun takia jouduttiin rakentamaan myös uusia rakennuksia talvipalatsin kylkeen. Nämä rakennukset tunnetaan nykyisin nimellä Pieni ja Vanha Eremitaaši. Lisäksi palatsikompleksin yhteyteen rakennettiin teatteri, joka on edelleen toiminnassa.
Katariina oli suuri tieteiden ja taiteiden tukija. Hänen hallintoaikanaan valmistuivat Pietariin tiedeakatemian ja taideakatemian rakennukset, Venäjän ensimmäinen julkinen kirjasto (josta muotoutui nykyinen Venäjän kansalliskirjasto) sekä edelleen käytössä oleva Gostiny Dvorin kauppahalli Nevski prospektin varrelle. Katariinan aikana venäläinen musiikkielämä sai paljon länsimaisia vaikutteita ja Katariina palkkasi useita muun muassa italialaisia kuoronjohtajia ja säveltäjiä hovinsa palvelukseen.
Katariina Suuri uudisti myös Pietarin hallintoa. Vuonna 1766 perustettiin pormestarin (gorodskoi golova) virka ja vuonna 1774 muodostettiin kaupunginhallitus (Magistrat), joka jo 1786 muutettiin kaupungin duumaksi.
Aleksanteri I:stä II:een
Katariina Suuren kuoleman jälkeen, vuonna 1796, valtaan nousi hänen poikansa Paavali I. Hän toteutti ultra-konservatiivista politiikkaa, rajoitti Pietarin paikallista hallintoa ja otti useita askeleita muuttaakseen Venäjän byrokraattiseksi valtioksi. Tällainen politiikka teki Paavalista hyvin epäsuositun ja vaikka hän salamurhien pelosta rakennutti itselleen turvallisemman Mihailovskin palatsin, hänet salamurhattiin omaan vuoteeseensa 12. maaliskuuta 1801. Salamurhan takana oli Paavalin oma poika, josta tuli tsaari Aleksanteri I.
Aleksanteri I:n hallituskaudella Venäjän armeija torjui Napoleonin hyökkäyksen maahan ja voitetut ranskalaisten sotaviirit ovat edelleen nähtävissä Kazanin katedraalissa, johon myös venäläisten komentaja kenttämarsalkka Kutuzov on haudattu. Vuonna 1818 aloitettiin Iisakin kirkon rakennustyöt, jotka saatiin päätökseen vasta 40 vuotta myöhemmin.
.jpg)
Aleksanteri I yllättävä kuolema Taganrogin kaupungissa Siperiassa joulukuussa 1825, aikaansai poliittisen kaaoksen. Konstantin, Aleksanterin veli, joka oli perimysjärjestyksessä seuraavana, kieltäytyi kruunusta ja valtaan nousi sen sijaan Aleksanterin toinen veli Nikolai. Joukkko liberaaleja nuoria armeijan upseereita, jotka nimittivät itseään dekabristeiksi, eivät hyväksyneet Nikolaita tsaariksi, toivoen että Konstantin olisi allekirjoittanut Venäjälle perustuslain. Konstantinin kieltäydyttyä kruunusta kapina kukistettiin voimakeinoin ja kapinan johtajat teloitettiin tai lähetettiin Siperiaan.
Mahdollisesti dekabristikapinasta johtuen Nikolai I toteutti hyvin konservatiivistä hallintoa. Pietarista tuli sotilaallisen tarkasti hallittu ja jopa siviili-instituutioita hallittiin sotilasakatemioiden tavoin. Vaikka Nikolain politiika johti maan taloudelliseen taantumaan ja takapajuisuuteen, samalla Venäjällä otettiin teollisen yhteiskunnan ensiaskeleita. Vuonna 1837 valmistui maan ensimmäinen rautatie, joka yhdisti Pietarin Tsarskoje Selon (eli tsaarien kylä, nykyisin Puškin) kaupunkiin (jossa sijaitsi Romanovien kesäpalatsi Katariinanpalatsi). Pietarista tuli entistä mahtavampi suurkaupunki. Palatsin aukiolle pysytettiin Aleksanterin pylväs ja rakennettiin yleisesikunnan rakennukset talvipalatsia vastapäätä.
Kulttuuri kuitenkin kukoisti Nikolai I aikana. Pietarissa Feodor Dostojevski kirjoitti mestariteoksensa, Mihail Glinka loi perusteet venäläiselle musiikille säveltämällä maan ensimmäisen oopperan ja kamarimusiikkia ja Aleksandr Puškin kirjoitti runonsa.
Vuonna 1861 tapahtunut maaorjuuden lakkauttaminen ja kaupungin voimakas teollistuminen 1800-luvun jälkipuoliskolla toi Pietariin valtavat määrät köyhiä työläisiä. Tämä johti ylikansoitukseen, huonoon hygieniaan ja tautiepidemioihin. Nämä olosuhteet loivat pohjan kaupungin myöhempiin levottomuuksiin.
Vuoden 1905 vallankumous ja ensimmäinen maailmansota
.jpg)
Vuonna 1905 kaupungissa, Venäjän kannalta katastrofaalisesti päättyneen Japanin sodan jälkeen, sosiaalinen levottomuus puhkesi vallankumoukseksi verisunnuntain johdosta. Sotilaat avasivat 9. lokakuuta tulen kohti rauhanomaista mielenosoitusta, joka oli toimittamassa tsaarille vetoomusta. Mielenosoittajia ammuttiin tämän jälkeen eri puolilla kaupunkia ja kuolleiden määrä arvioidaan tuhansiksi. Tapahtumat vahvistivat vallankumouksellisia liikkeita ja saivat poliittisen opposition rivit yhtenäisiksi. Seuraavina kuukausina maanviljelijöiden ja sotilaiden kapinat (joista kuuluisin tapahtui panssarilaiva Potjomkinilla) ja muut mielenosoitukset levisivät koko valtakuntaan. Lev Trotskin johtama Petrogradin neuvosto julisti yleislakon, joka pysäytti koko maan. Tsaari Nikolai II oli pakotettu antamaan "lokakuun manifestin", jossa myönnettiin monia kansalaisoikeuksia ja luotiin Duuma, kansallinen parlamentti.
I maailmansodan sytyttyä vuonna 1914 maassa koettiin (lyhyt) kansallistunteen nousu ja liian saksalaisena pidetty kaupungin nimi muutettiin Petrogradksi (Петроград). Tuolloin kaupungissa asui noin 2,1 miljoonaa ihmistä.
Vuoden 1917 vallankumous ja sisällissota
Pietari oli jälleen vuonna 1917 vallankumouksen kehtona. Kaupungissa työläisten mielenosoitukset kääntyivät yleislakoksi ja sotilaat kapinoivat maaliskuussa. Petrogradin neuvosto toimi rinnakkain reformistisen väliaikaishallituksen kanssa. Huhtikuussa Lenin palasi kaupunkiin organisoimaan bolševikkipuoluetta. Lopullisesti vallankumous tapahtui 24. lokakuuta, kun bolševikit miehittivät keskeiset asemat kaupungista. Aurora-laiva, josta ammuttiin lokakuun vallankumouksen lähtölaukaus, on nykyisin museona Nevan rannalla. Uusi hallitus toimi kaupungissa maaliskuuhun 1918, jolloin se joutui saksalaisten hyökkäyksen pelossa siirtymään Moskovaan.
Leninin kuoltua 1924 nimettiin kaupunki jo samana vuonna hänen muistokseen Leningradiksi. Siitä tuli 1930-luvulla Stalinin teollistamisohjelman keskus ja vuoteen 1939 mennessä kaupungissa asui 3 miljoonaa ihmistä ja siellä sijaitsi Venäjän teollisesta tuotannosta noin 11%. Stalin kuitenkin pelkäsi kaupungista muodostuvan kilpaileva valtakeskittymä Kremlille, ja paikallisen kommunistijohtaja Sergei Kirovin murha vuonna 1934 aloitti Stalinin puhdistukset.
Toinen maailmansota
22. kesäkuuta 1941 Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Nopeasti saksalaiset valloittivat suuria alueita länsi-Neuvostoliitosta, ja Leningrad saarrettiin. Saksalaiset yrittivät valloittaa Leningradin ja pyysivät siihen apua suomalaisilta, mutta Suomen marsalkka Mannerheim ei siihen suostunut. Leningrad joutui kestämään piiritystä vuoteen 1944 asti.
Piirityksen aikana ruoka ja polttoaine oli kaupungissa hyvin vähissä. Talvella 1942 - 1943 kaupungissa ei ollut vettä, lämmitystä, julkista liikennettä ja hyvin vähän sähköä. Alimmillaan ruoka-annoksen koko oli vain 120 g leipää päivässä. Useita satoja tuhansia ihmisiä evakuoitiin kaupungista Laatokka-järven yli kuuluisaa elämän tietä (Doroga Zhizni) pitkin, joka oli ainoa piiritetyn kaupungin maailmaan yhdistävä reitti. Kesäisin ihmisiä kuljetettiin lautoilla ja talvisin rekat kulkivat aurattua jäätietä pitkin jatkuvan vihollistulituksen alla. Piirityksen aikana Dmitri Šostakovitš sävelsi 7. sinfoniaansa lisänimeltään Leningrad kaupungissa, vaikka teos viimeisteltiinkin Kuybishevissä, jonne säveltäjä perheineen evakuoitiin lokakuussa 1941. Valmistuttuaan teos esitettiin piiritetyssä kaupungissa.
Lähes 900:n päivän piirityksen (blokada) aikana kaupungissa kuoli ainakin 641 000 ihmistä (joidenkin arvioiden mukaan jopa yli 800 000). Noin puoli miljoonaa piirityksen uhria on haudattu Pietarin liepeillä olevalle Piskarevin hautausmaalle. Leningrad oli ensimmäinen kaupunki, jolle myönnettiin sankarikaupungin (город-герой) arvonimi vuonna 1945.
Toisesta maailmansodasta nykypäivään
Saksalaisten piiritys tuhosi Pietarista 2,2 miljoonaa neliömetriä asuintiloja ja 2,8 miljoonaa vaurioitui, joten aina 1960-luvulle asti suuri osa kaupunkilaisista joutui elämään kommuuniasunnoissa, koska asunnoista oli pulaa. Monista muista neuvostokaupungeista poiketen Pietari jälleenrakennettiin noudattaen paljon sen vanhaa ulkonäköä. Monet kulttuurikohteet, esimerkiksi Pietarhovi ja Puškinin palatsi rakennettiin käytännössä uudelleen.
Neuvostoliiton hajottua syyskuussa 1991 kaupungin vanha nimi otettiin jälleen käyttöön kansanäänestyksen jälkeen.
Väestö
Viimeisimmän väestönlaskennan mukaan, joka valmistui 9. lokakuuta 2002, Pietarissa oli 4 159 635 asukasta, joka on noin 3% koko Venäjän väkiluvusta. Keskipalkka vuonna 2003 oli 2179 ruplaa (n. 176€). Pietariin saa muuttaa vain, jos voi esittää itselleen asunnon ja työpaikan tai menee pietarilaisen kanssa naimisiin. On todennäköistä , että monilla ihmisillä ei ole tätä pakollista rekisteröintiä ja he asuvat kaupungissa laittomasti (ja eivät siten ole väestönlaskennassa mukana). ILOn arvion mukaan Pietarissa on noin 16 000 katulasta (vuonna 2000).
Virallisten tilastojen mukaan kaupungin asukkaista 89,1 % on venäläisiä, 2,1% juutalaisia, 1,9% ukrainalaisia ja n. 1 % valkovenäläisiä. Näiden lisäksi huomattavia vähemmistöryhmiä kaupungissa ovat tataarit, kaukaasialaiset, usbekit, vepsälaiset, suomalaiset ja azerbaidzanilaiset. Enemmistö kaupungin asukkaista on ortodokseja, mutta kaupungissa on myös toimivia yhteisöjä buddhalaisia, muslimeja, juutalaisia ja luterilaisia.
Asukasmäärän kehitys
Vuoteen 1944 asti luvut ovat arvioita, vuodesta 1959 vuoteen 2002 tiedot perustuvat väestönlaskentoihin ja vuoden 2005 tieto on arvio.
|
|
Hallinto
| Vuonna 2005 olemassa olevat hallintoalueet: | |
| Hallinnollisia alueita (административные районы) |
20 |
| Kaupunkeja (муниципальные образования—города) |
9 |
| Asuinaluieita (муниципальные образования—посёлки) |
21 |
| kuntia (муниципальные образования—муниципальные округа) |
83 |
Pietari on suoraan Venäjän federaation alainen kaupunki, kuten Moskovakin. Pietari on Leningradin alueen eli oblastin ja Venäjän federaation pohjoisen alueen (Се́веро-За́падный федера́льный о́круг) hallintokeskus.
Pietarin korkein päättävä viranomainen on [[pormestari]. Pietarin kaupunginhallituksen puheenjohtaja on Vladimir Jakovlev. Venäjän federaation presidentti Vladimir Putin toimi vuosina 1994–1998 kaupungin apulaispormestarina.
Kaupungissa toimeenpanovalta kuuluu pormestarille, hänen johtamalleen kaupunginhallitukselle, pormestarin kanslialle ja alueellisille hallintoyksiköille, jotka ovat pormestarin alaisuudessa. Kaupungin lainsäädäntövalta kuuluu kokonaan kaupunginvaltuustolle. Kaupunginvaltuusto koostuu 50 valtuutetusta, jotka valitaan yhden edustajan vaalipiireistä. Valtuusto laatii kaupungin järjestyssäännön, kaupungin lait ja asetukset. Se myös vahvistaa kaupungin budjetin, hallinnon rakenteen, kaupungin kehittämisprojektit, hallinnoi kaupungin omaisuutta ja ratifioi kaupungin tekemät sopimukset.
Luettelo Pietarin hallintoalueista
- Admiralteysky (Адмиралте́йский)
- Frunzensky (Фру́нзенский)
- Kalininsky (Кали́нинский)
- Kirovsky (Ки́ровский)
- Kolpinsky (Колпинский)
- Krasnogvardeysky (Красногварде́йский)
- Krasnoselsky (Красносе́льский)
- Kronshtadsky (Кроншта́дский)
- Kurortny (Куро́ртный)
- Lomonosovsky (Ломоно́совский)
- Moskovsk (Моско́вский)
- Nevsky (Не́вский)
- Pavlovsky (Па́вловский)
- Petrodvortsovy (Петродворцо́вый)
- Petrogradsky (Петрогра́дский)
- Primorsky (Примо́рский)
- Pushkinsky (Пу́шкинский)
- Tsentralny (Центра́льный)
- Vasileostrovsky (Василео́стровский)
- Vyborgsky (Вы́боргский)
Talous
Neuvostoliiton aikana suurin osa silloisen Leningradin teollisuudesta liittyi sotateollisuuteen ja Neuvostoliiton hajottua se joutui suuriin vaikeuksiin. Vuosien 1992 ja 1995 välissä teollinen tuotanto laski noin 75 %. Viimevuosina Pietariin on muodostunut paljon uutta modernia teollisuutta, jotka ovat muuntaneen monet keskustan ja kaupungin ympäristön teollisuusalueet uuteen käyttöön ja näin merkittävästi elvyttäneet alueen taloutta. Tätä talouden myönteistä kehitystä on tukenut kaupungin korkeasti koulutettu työvoima ja useat maailmanluokan yliopistot ja tutkimuslaitokset.
Tärkeimmiksi teollisuudenaloiksi ovat nousseet konepajateollisuus, laivanrakennus, elintarviketeollisuus ja paperiteollisuus. Pietari on Venäjän suurin tavarasatama ja toimii merkittävänä liikennekeskuksena. Viimevuosina myös turismista on tullut tärkeä taloudellinen tekijä, ja Pietariin saapuukin enemmän turisteja kuin mihinkään muuhun Venäjän kaupunkiin.
Pietarin työvoiman arvioidaan olevan 2,6 miljoonaa, noin puolet asukasluvusta ja työttömyyden noin 3% työvoimasta, vaikka viralliset työttömyystilastot ovat hyvin epätarkkoja johtuen Venäjän laajasta harmaasta taloudesta.
Liikenne
Pietari on koko kaupungin historian ajan ollut yksi Venäjän tärkeimmistä liikenteen solmukohdista ja satamista, Venäjän ikkuna länteen. Kaupungissa on merisatama (Suomenlahdelle), jokisatamia Nevan deltassa ja se on kanavajärjestelmän, joka yhdistää Itämeren Mustaanmereen, päätepiste. Kaupungista on säännöllistä raideliikennettä Suomeen Sibelius-, Repin- ja Tostoi-junilla. Kaupungin kansainvälinen lentokenttä on nimeltään Pulkovo.
Kaupungin metro aloitti toimintansa vuonna 1955 ja sisältää nykyisin neljä linjaa. Pietarin metro kulkee syvimmällä maailman metroista; sen asemat ovat keskimäärin 60 m syvyydessä. Metrolinjaa on yhteensä 94,4 km ja asemia 56. Metroon on suunnitteilla kaksi uutta linjaa, jotka kaksinkertaistaisivat sen pituuden. Metron lisäksi kaupungissa on julkista bussi- ja raitiovaunuliikennettä sekä yksityistä minibussiliikennettä.
Kaupunkikuva ja nähtävyydet
Pietarin alkuperäinen rakennussuunnitelma 1700-luvun alusta edustaa kaupunkisuunnittelussaan ainutlaatuista saavutusta suunnitelman vaativuuden ja järjestelmällisyyden suhteen. Muun muassa arkkitehtien Rastrellin, Vallin de la Mothen, Cameronin, Rinaldin, Zakharovin, Voronikhinen, Rossin ja Montferrandin suunnitelmat vaikuttivat voimakkaasti venäläiseen ja suomalaiseen 1700- ja 1800-lukujen arkkitehtuuriin. Kaupungin vanhan keskustan rakennuksissa yhdistyvät barokkin ja uusklassismin arkkitehtuurityylit.
Pietari tunnetaan kulttuurikaupunkina, jonka vetonauloja ovat monet nähtävyydet sekä yli sata museota, mm. maailman merkittävimpiin taidemuseoihin kuuluva Eremitaaši (Эрмитаж). Kaupungissa on kymmeniä korkeakouluja ja kolme yliopistoa.
Pietarin historiallinen keskusta on UNESCO:n maailmanperintökohteiden luettelossa.
Keskeisiä nähtävyyksiä
- Kirkot
- pyhien Pietarin ja Paavalin kirkko (useat tsaarit on haudattu tänne)
- Iisakin kirkko (oikeammin katedraali)
- Pyhän Nikolain katedraali
- Kirkko veren päällä
- Kazanin jumalanäidin kirkko
- Aleksanteri Nevskin lavran kirkko
- Linnakkeet ja palatsit
- Talvipalatsi
- Pietari-Paavalin linnoitus
- Jusupovin palatsi
- Pietarhovi (Pietarin ulkopuolella)
- Menshikovin palatsi
- Museot
- Eremitaasi
- Venäläisen taiteen museo
- Dostojevskin kotimuseo
- Muut
- Piskarevin hautausmaa
- Marinski teatteri
- Marskenttä
- Amiraliteetti
- Aurora-laiva
- Vaskiratsastaja
Kulttuuri
Pietari on ollut venäläisen kulttuurin keskus erityisesti 200-vuotisen pääkaupunkiaikansa ajan, jolle sijoittui venäläisen kulttuurin kulta-aika.
Kirjallisuus
Pietarissa ovat eläneet ja vaikuttaneet lähes kaikki 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuoliskon venäläiset kirjailijat. Venäjän luetuin ja rakastetuin runoilija, Aleksandr Puškin, syntyi kaupungissa vuonna 1799. Vuonna 1820 Puškin karkoitettiin tilapäisesti Pietarista Etelä-Venäjälle vuonna 1820 ja sai palata takaisin vasta Nikolai I astuttua valtaan. 27. tammikuuta 1837 Puškin haastoi ranskalaisen paroni Georges D'Anthésin kaksintaisteluun tämän vieteltyä avoimesti runoilijan vaimoa. Puškiniin osui pistooleilla järjestetyssä kaksintaistelussa ja hän kuoli kaksi päivää myöhemmin. Monet runoilijan kuuluisimmista runoista sijoittuvat tai kertovat Pietarista.
Fjodor Dostojevski 1821–1881 oli tarkka Pietarin köyhälistön ja kaupungin vaarallisen puolen kuvaaja. Pietarissa järjestetään nykyisin kaupunkikierroksia, joissa voi tutustua sekä kirjailijaan, että Rikos ja rangaistus -romaaniin liittyviin rakennuksiin.
Nikolai Gogol 1809–1852 vaikutti suuren osan urastaan Pietarissa. Hän ei pitänyt kaupungista, mikä käy ilmi myös kokoelmasta Pietarilaisnovelleja, jossa kaupunki esitetään pienen ihmisen kannalta painostavana ja järjettömänä.
Anna Ahmatova (1889–1966) eli lähes koko elämänsä Pietarissa. Hän joutui kommunistisen puolueen epäsuosioon ja näki vuosien saatossa perheensä vangitsemisen ja kuoleman sekä monien ystäviensä karkoituksen stalinismin aikana. Työssään Ahmatova kuvaa kaupunkia Venäjän historian ja omien kokemustensa kautta realistisesti ja monumentaalisesti.
Musiikki
Katariina Suuri perusti hovinsa yhteyteen hovikappelin, jonka tehtävänä oli laulaa hovin jumalanpalveluksissa. Hän toi myös säveltäjiä ja kuoronjohtajia Pietariin ulkomailta, erityisesti Italiasta, tuomaan länsimaisia vaikutteita venäläiseen musiikkielämään. Vuosien saatossa hovikappelin kuoronjohtajina toimivat mm. Giuseppe Sarti ja Baldassare Galuppi, joista jälkimmäinen toimi myös hovikappelin pitkäaikaisen kuoronjohtajan ja säveltäjän Dmitri Bortnjanskin opettajana.
Anton Rubinsteinin johtamasta Venäjän musiikkiseurasta muodostettiin Pietarin konservatorio vuonna 1861, ensimmäinen Venäjällä. Konservatoriosta tuli koko Venäjän taidemusiikin keskus ja siellä opiskeli ja opetti vuosien saatossa mm. Nikolai Rimski-Korsakov, Pjotr Tšaikovski, Sergei Rahmaninov, Nikolai Prokofjev ja Dmitri Šostakovitš.
Kommunismin aikana Rock-musiikkia pidettiin länsimaisena porvarillisena keksintönä ja sen esittämistä ja julkaisua ei tuettu, mutta siitä huolimatta 1960-luvulla Beatlesin myötä se rantautui myös Venäjälle. Aluksi rock-yhteet matkivat läntisiä esikuviaan, mutta vähitellen alkoi syntyä myös paikallista musiikkia. 1980-luvulla useita merkittäviä yhtyeitä syntyi Leningradissa. Yhteiden kuten Mitki, Akvarium ja DDT musiikkia levitettiin laittomilla nauhoilla (magisdat). Tänä päivänä Pietarissa on useita aktiivisia rock-klubeja ja kaupallisen MTV tarjonnan lisäksi aktiivinen underground musikkielämä. Tunnettuja pietarilaisia yhtyeitä ovat mm. ska punk bändi Leningrad, Mumii Troll (jonka nimi tulee Muumi-peikosta) ja Alicia.
Tärkeimmät teatterit ja konserttisalit
- Bolšoi Sal (suuri sali) on Pietarin kuuluisan filharmonisen sinfoniaorkesterin kotipaikka. Filharmoninen orkesteri perustettiin vuonna 1882. Orkesteri on kantaesittänyt useita suurten venäläisten säveltäjien teoksia, mukaanlukien Pjotr Tšaikovskin kuudennen sinfonian, jonka säveltäjä itse johti vain yhdeksän päivää ennen kuolemaansa. Tällä hetkellä orkesterin ylikapellimestarina toimii Juri Temirkanov.
- Marinski-teatteri on sekä Kirovin oopperan, että Kirovin baletin (tunnetaan myös nimillä Marinskin baletti ja ooppera) kotinäyttämö. Kirovin baletissa ovat sen historian aikana tanssineet muun muassa Rudolf Nurejev, Vaslav Nijinsky ja Anna Pavlova, joka on erityisesti tunnettu kuolevan joutsenen tulkinnastaan. Sekä baletin että oopperan ylikapellimestarina toimii nykyisin Valeri Gergijev, joka on nostanut esitysten tason maailman huippuluokkaan.
- Eremitaašin teatteri on Katariina Suuren palatsinsa yhteyteen rakentama teatteri, jossa järjestetään silloin tällöin konsertteja ja oopperaesityksiä.
Urheilu
Pietari-Paavalin linnoitus toimii pietarilaisten uimapaikkana ympäri vuoden. Talvisin Nevan jäähän sahataan 10 m pitkä avanto uimista varten. Paikan tunnistaa helposti linnakkeen muuriin maalatusta mursusta (mursu on venäjänkielessä lempinimi avantouimareille).
Pietarin suurin jalkapalloseura Zenit (vuoteen 1940 Stalinetit) perustettiin jo vuonna 1925 ja on yksi maan kuuluisimpia seuroja. Zenit ei saavuttanut suurta menestystä 1990-luvun puolessavälissä, mutta uuden valmentajan Anatoli Davidovin johdolla se voitti maan mestaruuden vuonna 1998. Erityisesti ottelut Moskovan Spartakia vastaan herättävät suuria tunteita kaupungissa.
Pietarin kaupunki isännöi vuonna 1994 hyvän tahdon urheilukilpailuja.
Tunnettuja urheiluseuroja
- Zenit (jalkapallo)
- SKA (jääkiekko)
