Avaa päävalikko

Dmitri Bortnjanski

ukrainalais-venäläinen säveltäjä

Dmitri Stepanovitš Bortnjanski (ven. Дмитрий Степанович Бортнянский; 1751 Gluhov, Venäjän keisarikunta10. lokakuuta (J: 28. syyskuuta) 1825 Pietari, Venäjän keisarikunta) oli venäläinen säveltäjä ja kuoronjohtaja.[1]

Dmitri Stepanovitš Bortnjanski
Дмитрий Степанович Бортнянский
DmytroBortniansky.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 1751
Gluhov, Venäjän keisarikunta
Kuollut 10. lokakuuta 1825
Pietari, Venäjän keisarikunta
Ammatti Säveltäjä, kuoronjohtaja
Muusikko
Tyylilajit Kirkkomusiikki
Soittimet piano ja cembaloView and modify data on Wikidata

Sisällysluettelo

ElämäkertaMuokkaa

Ukrainalaissyntyinen Bortnjanski lähetettiin Ukrainasta seitsemänvuotiaana laulajaksi Pietarin hovikapellaan, jossa hän opiskeli musiikkia Baldassare Galuppin oppilaana. Hän seurasi opettajaansa Venetsiaan vuonna 1768 jatkaakseen opintojaan. Pian paluunsa jälkeen vuonna 1779 hänet nimitettiin hovikapellan kapellimestariksi ja 1796 kuoronjohtajaksi, jota tehtävää hän hoiti kuolemaansa asti. Bortnjanski oli ensimmäinen hovikapellan kuoronjohtaja, joka sai oikeuden jakaa esityslupia kaikelle kirkkomusiikille Venäjällä, niinpä hänen vaikutuksensa Venäjän 1800-luvun kirkkomusiikkiin oli huomattava.[2][1]

TeoksetMuokkaa

Bortnjanski tunnetaan erityisesti laajasta ortodoksisen kirkkomusiikin tuotannostaan, ja häntä on nimitetty muun muassa "Venäjän Palestrinaksi".[3] Hänen tuotantoonsa kuuluu esimerkiksi 72 liturgista hymniä, joista 26 kaksoiskuorolle, 45 hengellistä kuorokonserttoa, kolmiääninen Johannes Krysostomoksen liturgia -palvelus ja kahdeksan hengellistä trioa. Bortnjanskin teokset on julkaistu kymmenosaisena teoksena, jonka toimitti Pjotr Tšaikovski.[1]

Bortnjanskin Pietarin hovikapellalle säveltämässä kirkkomusiikissa oli paljon vaikutteita ukrainalaisesta musiikkiperinteestä ja esimerkiksi Johannes Krysostomoksen liturgian kerubiveisun sävelmä on ilmeisesti lainattua kansanmusiikista.[2] Bortnjanskin musiikki sai myös paljon vaikutteita 1700-luvun ja 1800-luvun vaihteen italialaisesta tyylistä, millä oli suuri vaikutus ajan venäläiseen ortodoksiseen kirkkomusiikkiin.[4] 1800-luvun jälkipuoliskolla venäläisen kirkkolaulun uudistajat kuten Stepan Smolenski ja Aleksander Kastalski katsoivat, että tämä oli muuntanut venäläisen kirkkolauluperinteen sille outoon ja vieraaseen muotoon ja pyrkivät perehtymään uudelleen vanhoihin luostarikirjastoissa säilyneisiin neumi- ja nuottinotaatioihin.[5] Vaikka Bortnjanski tunnetaankin yleensä hengellisen musiikin säveltäjänä, 1900-luvulla syntyi laajempaa kiinnostusta myös hänen maallista musiikkiaan kohtaan.[2]

Bortnjanskin teoksia käytetään edelleen jumalanpalveluksissa laajasti muun muassa Suomen ja Venäjän ortodoksisissa kirkoissa.[5][6] Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjan virsi numero 579, ”Oi Herra, korkein valtiaamme”, on Dmitri Bortnjanskin sävellys.[7] Se tuli alun perin virsikirjaan vuonna 1886 valtiopäivävirtenä ja alkoi sanoilla ”O Herra, siunaa ruhtinaamme”. Virren sävelmällä alun perin esitetty ortodoksinen teksti alkaa sanoilla ”Ken kielin voisi kuvaella”.[8]

SävellyksetMuokkaa

OopperatMuokkaa

OrkesteriteoksetMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c The Voice of Russia: All about Dmitry Bortniansky kkovalev.ru. kkovalev.ru. Viitattu 3.12.2009. (englanniksi)
  2. a b c Marina Ritzarev: Eighteenth-century Russian music, s. 105–110, 313–348. Ashgate Publishing, 2006. ISBN 0754634663. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.12.2009). (englanniksi)
  3. Dimitri Stepanowitsch Bortnjanski klassik.com. eMusici.com GmbH. Viitattu 7.12.2009. (saksaksi)
  4. UK Spring Tour 2008 (Arkistoitu sivu) Hermitage.seenworks.com. 2008. Hermitage Association. Viitattu 24.2.2016. (englanniksi)
  5. a b Pentti Hakkarainen: Hengellisen musiikin puhuteltavana ort.fi. Kajaanin ortodoksinen seurakunta. Viitattu 7.12.2009. [vanhentunut linkki]
  6. Ruth-Esther Hillila,Barbara Blanchard Hong: Historical dictionary of the music and musicians of Finland, s. 287. Greenwood Publishing Group, 1997. ISBN 0313277281. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.12.2009).
  7. 579 Oi Herra, korkein valtiaamme Virsikirja, Hyväksytty kirkolliskokouksessa 13. helmikuuta 1986. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 7.12.2009.
  8. Tauno Väinölä: 579 Oi Herra, korkein valtiaamme – Taustatietoja Virsikirja. Kirkon keskusrahasto, Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 7.12.2009.
  9. a b c d e f Dmytro Bortniansky (Arkistoitu sivu) Bortniansky.com. 2001. Ukraine Millenium Foundation. Viitattu 24.2.2016. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa