Nikolai Rimski-Korsakov
Nikolai Andrejevitš Rimski-Korsakov (ven. Никола́й Андре́евич Ри́мский-Ко́рсаков) ; (18. maaliskuuta (J: 6. maaliskuuta) 1844 Tihvinä, Novgorodin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 21. kesäkuuta (J: 8. kesäkuuta) 1908 Ljubensk[1], Pietarin kuvernementti) oli venäläinen taidemusiikin säveltäjä, joka muistetaan muun muassa mestarillisena soitintajana. [1]
Hänen tunnetuimpiin sävellyksiinsä kuuluvat Kimalaisen lento, Šeherazade ja Espanjalainen kapriisi.[1]
Suku ja koulutus
muokkaaNikolai Rimski-Korsakov syntyi aatelisperheeseen Novgorodin kuvernementin Tihvinässä ja osoitti musiikillista lahjakkuutta jo hyvin nuorena. [2] Hän soitti pianoa kuusivuotiaasta lähtien ja osoitti kiinnostusta säveltämiseen jo 8-vuotiaana.[3]
Hänen isänsä Andrei Petrovitš Rimski-Korsakov (1778–1862) oli liberaalimielinen valtion virkamies, joka toimi myös Novgorodin varakuvernöörinä ja äitinsä Sofia Vasiljevna Skarjatin (1802–1888) oli hyvinkoulutettu varakkaan aatelisen maanomistajan ja maaorja-naisen avioton lapsi, joka osasi soittaa pianoa. Hänen setänsä oli amiraali Venäjän keisarikunnan laivastossa ja hänen vanhempi veljensä Voin Andrejevitš Rimski-Korsakov (1822–1871) oli meriupseeri, maantieteilijä, tutkimusmatkailija, navigaattori sekä laivastokoulutuksen uudelleenorganisoija joka myöhemmin ylennettiin myös amiraaliksi.[3][1] Heiltä Nikolai sai kiinnostuksensa musiikkiin ja pysyvän rakkautensa mereen. Isänsä kuoleman jälkeen kun Nikolai oli 12-vuotias, perhe muutti Pietariin, missä hän pääsi oppilaaksi Keisarilliseen laivastoakatemiaan. Hän aloitti 15-vuotiaana pianonsoiton oppitunnit Fjodor A. Canillen johdolla ja oppi säveltämisen alkeet. Vuonna 1861 hän tapasi säveltäjä Mili Balakirevin, merkittävän musiikkielämän edustajan, ja tämän ohjauksessa hän alkoi säveltää sinfoniaa.[1][3]
Vuonna 1862 hän valmistui Pietarin laivastoakatemiasta. Pian tämän jälkeen hän osallistui klipperi Almazilla kolme vuotta kestäneelle maailmanympäryspurjehdukselle.[1][2] Alus suuntasi ensin New Yorkiin, Baltimoreen, Marylandiin ja Washington D.C.:hen Yhdyvaltain sisällissodan ollessa käynnissä. Koska Venäjän keisarikunta oli poliittisesti myötämielinen pohjoisvaltiota kohtaan, merimiehet toivotettiin siellä lämpimästi tervetulleiksi. Seuraavat satamat olivat Brasiliassa, jossa hänet ylennettiin merikadetin arvoon, Espanjassa, Italiassa, Ranskassa, Englannissa ja Norjassa. Alus palasi kotisatamaansa Kronstadtiin toukokuussa 1865. Matka vahvisti nuoren Rimski-Korsakovin kiinnostusta mereen.[1]
Hänen oopperoissaan ja sinfonisissa teoksissaan on runsaasti veteen liittyviä kohtauksia: valtameri Šeherazadessa (1888), Sadkossa (1898) ja Taru tsaari Saltanista (1900); järvi Legenda Kitežin näkymättömästä kaupungista ja Fevronia-neidosta (1907).[1]
Musiikkiura
muokkaa
Säveltäjä Mili Balakirev kehotti häntä kokeilemaan sinfonian säveltämistä, ja Rimski-Korsakov kirjoittikin sellaisen vuonna 1865 laivastossa ollessaan.[1] Teoksesta tuli ensimmäinen venäläisen säveltäjän tekemä sinfonia[3] ja se otettiin vastaan hyvin.[1]
Rimski-Korsakov kutsuttiin vuonna 1871 Pietarin konservatorion sävellyksen ja orkestroinnin professoriksi vain 27-vuotiaana.[3] Hän erosi laivastosta vuonna 1873 ja paneutui itsekin vielä puutteellisen musiikkitietämyksensä laajentamiseen keskittyen lähinnä kontrapunktiin ja fuugaan. Hän päätti opintonsa vuonna 1875 lähettämällä 10 fuugaa Pjotr Tšaikovskille, joka julisti ne moitteettomiksi.[1]
Rimski-Korsakov kuului venäläisten säveltäjien muodostamaan kansallismieliseen Viiden ryhmään ja otti vaikutteita venäläisistä saduista ja kansanlauluista.[1] Hänen teoksensa, Taru tsaari Saltanista, johon Kimalaisen lento kuuluu, perustuu Aleksandr Puškinin satuun.[4]
Rimski-Korsakov kulutti huomattavan osan energiastaan kollegoidensa, kuten Modest Musorgskin ja Aleksandr Borodinin, töiden viimeistelyyn ja järjestämiseen. Musorgskin kuoleman jälkeen vuonna 1881 hän hioi säveltäjän sekavaan tilaan jäänyttä tuotantoa, etenkin oopperaa Boris Godunov, julkaisua ja esitystä varten.[1] Modernistit moittivat Rimski-Korsakovia teosten sävyn liiallisesta muuttamisesta, mutta todennäköisesti niistä ei koskaan olisi tullut tunnettuja ilman hänen työpanostaan.[1]
Helmikuun 1905 vallankumouksen jälkeen Rimski-Korsakov erotettiin väliaikaisesti konservatorion professuurista poliittisten kantojensa vuoksi.[1][4] Hänen vuoden 1907 oopperansa Zolotoi petušok (Kultainen kukko) hyökkäsi suoraan yksinvaltiutta vastaan, ja se kiellettiin ensi-iltansa jälkeen. Se esitettiin uudelleen vasta säveltäjän kuoleman jälkeen vuonna 1909.[4]
Nikolai Rimski-Korsakov kuoli 64-vuotiaana kesäkuussa 1908 angina pectoris -kohtaukseen maaseutuasunnollaan Lugassa lähellä Ljubenskia Pietarin kuvernementissa.[3]
Hänet haudattiin Pietariin Uspenskin eli Ylösnousemuksen Novodevitšin luostarin hautausmaalle.[5] 1930-luvulla hautaus siirrettiin Aleksanteri Nevski luostariin Tihvinän hautausmaalle Taiteen mestareiden nekropoliin.
Avioliitto ja lapset
muokkaaRimski-Korsakov meni naimisiin pianisti, säveltäjä ja musiikkitieteilijä Nadežda Purgoldin (1848–1919) kanssa 30. kesäkuuta 1872 Pargolovon kirkossa. Puolisosta tuli hänen uskottu avustajansa. [3]
Heille syntyivät lapset:
- Mihail (1873–1951)
- Sofia (1875–1943)
- Andrei (1878–1940)
- Vladimir (1882–1970)
- Nadežda (1884–1971)
- Maria (1888–1893)
- Svjatoslav (1889–1890)
Perintö
muokkaa
Rimski-Korsakov kirjoitti sointuopin, joka julkaistiin vuonna 1884 ja vuonna 1913 julkaistun laajan soitinnusopin[1] sekä useimpien oopperoidensa tekstit. Myöhempiä venäläisiä säveltäjiä hänen yli 200 oppilaastaan olivat muiden muassa Anatoli Ljadov, Anton Arenski, Aleksandr Glazunov, Mihail Ippolitov-Ivanov ja Igor Stravinsky.[6] Myös italialainen Ottorino Respighi kuului Rimski-Korsakovin oppilaisiin.[7]
Pietarissa Teatraljana aukiolla on hänen vuonna 1952 pystytetty patsaansa, jossa hänet on kuvattu istuvana, tutkimassa polvilleen levitettyä partituuria.
Sävellykset
muokkaa- Pääartikkeli: Luettelo Nikolai Rimski-Korsakovin sävellyksistä
Kirjallisuutta
muokkaa- Nelson, John: The Significance of Rimsky-Korsakov in the Development of a Russian National Identity. (Diss. Studia musicologica Universitatis Helsingiensis, 25) Helsinki: Helsingin yliopisto, 2013. ISSN 0787-4294 ISBN 978-952-10-9390-6 Tiivistelmä.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Nikolay Rimsky-Korsakov | Russian Composer & Orchestrator | Britannica www.britannica.com. 14.3.2025. Viitattu 18.4.2025. (englanniksi)
- ↑ a b Nikolai Rimsky-Korsakov (1844-1908) St. petersburg-guide. Arkistoitu 11.8.2016. Viitattu 24.6.2016.
- ↑ a b c d e f g РИМСКИЙ-КОРСАКОВ, НИКОЛАЙ АНДРЕЕВИЧ | Энциклопедия Кругосвет www.krugosvet.ru. Viitattu 18.4.2025. (venäjäksi)
- ↑ a b c Римский-Корсаков Николай Андреевич Большая российская энциклопедия. 1.6.2022. Viitattu 18.4.2025. (venäjäksi)
- ↑ Novodevitšin hautausmaan kartta // План Новодевичьего кладбища upload.wikimedia.org.
- ↑ Toivo Haapanen ym. (toim.): Musiikin tietokirja (2. painos), s. 407. Helsinki: Otava, 1957.
- ↑ Haapanen ym. (toim.), s. 403.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nikolai Rimski-Korsakov Wikimedia Commonsissa
- Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Nikolai Rimski-Korsakov (koko sävellystuotanto listattuna suomalaisia tiedonhakijoita ajatellen).
- Nikolai Rimski-Korsakov International Music Score Library Project (englanniksi)
- Vapaasti käytettävissä olevia Rimski-Korsakovin partituureja Mutopia Project