Pohjankurun rautatieasema

rautatieliikennepaikka Raaseporissa

Pohjankurun rautatieasema (lyh. Pku, ruots. Skuru järnvägsstation) on rautatieasema Pohjankurussa Raaseporin kaupungissa rataosalla Helsinki–Turku. Rautatieasemaa ei enää käytetä henkilöliikenteessä, mutta Pohjankurun satamasta kulkee tavaraliikennettä.

Pohjankuru
Skuru
Pohjankurun rautatieasema vuonna 2019.
Pohjankurun rautatieasema vuonna 2019.
Perustiedot
Lyhenne Pku
Rataosa Helsinki–Turku
Ratakilometri 94+907
Sijainti 60°05′53″N, 023°33′08″E
Osoite Valter Bergmanin tie, 10420 Pohjankuru
Kunta Raasepori (vuoteen 2008 Pohja)
Etäisyydet Karjaa 7,9 km
Turku 104,7 km
Kuovila 11,6 km
Avattu 1. marraskuuta 1899[1]
Lakkautettu
 • henkilöliikenne  26. toukokuuta 1979[1]
Liikenne
Tavaraliikenne kyllä
Muut tiedot junakohtauspaikka
Asemarakennus
Tyyppi asemarakennus
Suunnittelija Bruno Granholm
Rakennettu 1899
Ratapiha
Raiteisto pääraide
2 sivuraidetta

Historia

muokkaa

Asema avattiin vuonna 1899. Ratapihan länsipään matala ylikulkusilta rajoitti rantaradan tavaraliikennettä, kunnes se purettiin vuonna 1990. Alueella oli jo ennen rantaradan rakentamista kapearaiteinen yksityisrata.[2]

Hangon rataa suunniteltiin 1860- ja 1870-luvuilla linjattavaksi Mustion, Antskogin ja Pohjankurun kautta ja edelleen Pohjanpitäjänlahden länsirantaa kohti Hankoa. Rata rakennettiin kuitenkin Karjaan ja Tammisaaren kautta. Ensimmäinen rautatie Pohjankuruun valmistui vuonna 1891, ja tätä kapearaiteista rataa pitkin hoidettiin raaka-aineiden ja valmiiden tuotteiden kuljetukset Fiskarsin ruukin ja Pohjankurun sataman välillä.[1]

Valtionrautateiden piiriin Pohjankuru pääsi vuonna 1899, kun Karjaan ja Turun välinen rataosa avattiin liikenteelle. Pohjankurun asemarakennus valmistui Bruno Granholmin piirustusten mukaan samana vuonna, mutta maaperän suuren painumisen vuoksi rakennus siirrettiin jo vuonna 1901 lännemmäksi paalutetuille perustuksille. Rakennusta laajennettiin alkuperäistä rakennustapaa noudattaen vuonna 1913. Samoin piirustuksin rakennettiin myös Perniön, Paimion ja Piikkiön asemarakennukset samalla rataosalla.[1]

Rautatieasema sijoittui Pohjankurun satamaan, joka oli tärkeä lastauspaikka ja höyrylaivalaituri Pohjanpitäjänlahden perukassa. Pohjan kirkonkylä jäi asemalta noin puolentoista kilometrin päähän, mutta vähitellen kirkonkylä ja Pohjankuru kasvoivat yhtenäiseksi taajamaksi. Rantaradan valmistumisen myötä liikenne Fiskarsin radalla vilkastui ja muuttui ympärivuotiseksi; aiemmin sillä oli liikennöity vain Pohjankurun sataman ollessa jäistä vapaa. Kapearaiteista rataa jatkettiin Fiskarsin omistamalle Åminneforsin terästehtaalle vuonna 1928. Liikenne Fiskarsiin jatkui vuoteen 1952 ja Åminneforsiin vuoteen 1958 saakka.[1]

Paikallisjunaliikenne Pohjankuruun lakkautettiin vuonna 1977 ja henkilöliikenne kokonaisuudessaan vuonna 1979. Liikennepaikka jäi tavaraliikenteen käyttöön ja junakohtauspaikaksi. Rataosan kauko-ohjauksen valmistuttua vuonna 1993 liikennepaikka muutettiin miehittämättömäksi. Asemarakennus pysyi Ratahallintokeskuksen omistuksessa, koska sinne oli sijoitettu asetinlaite. Vuonna 2021 asemarakennus kunnostettiin ulkoa, ja se oli yksityisomistuksessa[3]. Museovirasto on luokitellut Pohjankurun rautatieaseman ja sataman valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[1][4]

Tunnelit

muokkaa

Pohjankurussa on Suomen ensimmäinen rautatietunneli, joka on 156 metrin pituinen ja rakennettu vuosien 1896–1897 aikana. Se on teollisuusradan käytössä. Toinen tunneli on 1964 rakennettu 345 metriä pitkä tunneli, josta kiskot on nyttemmin purettu. Niiden välissä on 1990 valmistunut 200 metriä pitkä rantaradan nykyinen Högbackan tunneli.[5]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 35–36. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  2. Nummelin, Markku: Rantarata, s. 66. Julkaisija Laaksonen, 2008.
  3. Tasoristeys 2/2021 Resiina-lehti. Viitattu 24.8.2024.
  4. Pohjankurun rautatieasema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto. Viitattu 24.8.2024.
  5. Rautatietunnelit Suomessa Resiina-lehti. Viitattu 24.8.2024.

Aiheesta muualla

muokkaa