Avaa päävalikko

Pohjankurun rautatietunnelit

Kolme rautatietunnelia Raaseporissa

Pohjankurun rautatietunnelit ovat Raaseporin Pohjankurussa entisen Pohjan kunnan alueella rataosuudella KarjaaTurku sijaisevat kolme rautatietunnelia, jotka kaikki läpäisevät saman Pohjanpitäjänlahden Högbacka-nimisen rantakallion. Välittömästi tunneleiden länsipuolella sijaitsevat Pohjankurun rautatieasema ja Pohjankurun satama. Tunnelit kuuluvat osana valtakunnallisesti merkittävään Pohjankurun aseman ja sataman kulttuuriympäristöön.[1]

Ensimmäinen tunneliMuokkaa

Pohjankurun vanhin rautatietunneli valmistui maamme ensimmäisenä rautatietunnelina rataosan Turku—Karjaa rakennustöiden yhteydessä vuonna 1898 [1] ja oli Suomen ainoa pääradalla sijaitseva rautatietunneli Pönttövuoren tunnelin valmistumiseen vuoteen 1917 asti.[2] Joidenkin lähteiden mukaan ensimmäinen tunneli on Helsingin satamaradalla sijainnut katettu kallioleikkaus, joka valmistui muutamaa vuotta Pohjankurua aiemmin. Joka tapauksessa Pohjankurun tunneli on ensimmäinen kallion läpi louhittu rautatietunneli Suomessa.

Tunneli kulkee lähimpänä rantaa kolmesta tunnelista ja on lyhyin pituudeltaan, 156 metriä. Sen molempiin päihin tehtiin rakennustöiden yhteydessä harmaakiviset holvit vesivuotojen takia.[3]

Tunneli sijaitsee siten, että rata teki voimakkaan kaarteen Pohjankurun ja Åminneforsin välillä. Tällä ei ollut suurta merkitystä alun perin, sillä Helsingin—Turun rautatie rakennettiin edullisilla kustannuksilla tiukoille kaarresäteille ja matalille nopeuksille paikallisia liikennetarpeita palvelemaan.

Toinen tunneliMuokkaa

 
Pohjankurun järjestyksessään toinen, vuonna 1964 valmistunut tunneli.

Haitat rantaradan tiukoista kaarresäteistä pahenivat liikenteen painottuessa vuosikymmenten saatossa yhä enemmän Helsinki—Turku-kaukoliikenteeseen ja nopeuksien kasvaessa. Pohjankurun I tunneli korvattiin ratalinjan suhteen suoremmalla, 345 metriä pitkällä tunnelilla vuonna 1964.[2] Uuden tunnelin valmistuttua vanha jäi rautatiekäyttöön palvelemaan alueen teollisuutta ja satamaa.[4]

II tunneli on Pohjankurun tunneleista pisin ja kulkee kauimpana rannasta. Tunnelin sijainnista aseman välittömässä läheisyydessä johtuen Pohjankurun ratapihan itäisimmät vaihteet sijaitsivat tunnelissa, mikä oli Suomen oloissa harvinainen järjestely.[5]

Kolmas (Högbackan) tunneliMuokkaa

Helsingin ja Turun välinen rataosuus päätettiin sähköistää 1980-luvun lopussa. Sähköistystä ennakoidessa ja rataosan liikenteen muuntuessa täysin Helsinki—Turku-kaukoliikenteeksi, tehtiin rataosalla lukuisia oikaisuja. Koko rataosuus Karjaa—Pohjankuru rakennettiin uudelleen ja täten ratalinja tuli Pohjankurun kalliolle eri suunnasta kuin aiemmin. I ja II tunnelin väliin rakennettiin uusin 200 metriä pitkä Högbackan tunneli, joka valmistui vuonna 1990.[2] Tämän tunnelin valmistuttua II tunneli jäi käyttämättömäksi.

Rata tulee idästä tunnelille siltaa pitkin, jonka alittaa I tunnelista tuleva teollisuusraide. Tunnelissa on voimassa nopeusrajoitus 200 km/h kallistuvakoriselle kalustolle, 140 km/h kaksikerrosvaunuille ja 160 km/h muulle kalustolle.[6]

LähteetMuokkaa

  1. a b RKY  ι  Museovirasto www.rky.fi. Viitattu 27.4.2017.
  2. a b c Resiina - Rautatietunnelit Suomessa www.resiinalehti.fi. Viitattu 27.4.2017.
  3. Nummelin, Markku: Rantarata, s. 133. Kustantaja Laaksonen, 2008. ISBN 978-952-99685-8-9.
  4. Iltanen, Jussi: Radan varrella. Suomen rautatieliikennepaikat, s. 36. Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3.
  5. Resiina: Vaunut.org - Kuva vaunut.org. Viitattu 27.4.2017.
  6. Rautateiden verkkoselostus 2017, s. 154. Liikennevirasto, 2015. Verkkojulkaisu (PDF) (viitattu 27.4.2017).