Avaa päävalikko

Mustio

pääosin Raaseporin kaupunkiin kuuluva taajama
Hakusana ”Mustion asema” ohjaa tänne. Mustion rautatieasemasta on oma artikkeli.
Mustion ruukin sijainti Mustionjoen varrella.

Mustio (ruots. Svartå) on pääosin Raaseporin kaupunkiin kuuluva taajama aiemmalla Karjaan ja sitä ennen Karjaan maalaiskunnan alueella, eteläosaltaan Inkoossa. Mustio tunnetaan erityisesti lähistöllä sijaitsevasta Mustion linnasta, joka on yksi Suomen arvokkaimmista kartanoista.[1][2]

Sijainti ja palvelutMuokkaa

Mustio sijaitsee Lohjalta valtatietä 25 noin 20 kilometriä etelään. Inkooseen on matkaa seututietä 186 noin 10 kilometriä, Hankoon valtatietä 25 noin 65 kilometriä ja Saloon seututietä 186 noin 56 kilometriä. Mustiolla on noin 800 asukasta.

Mustion aseman taajaman läpi kulkee Hyvinkää-Karjaa-rata. Rautatieasema on yksityiskäytössä.

Taajamassa on päivittäistavarakauppa, ruotsin- ja suomenkieliset ala-asteet, päiväkoti, sivukirjasto, baari(suljettu), kioski, vapaaehtoinen palokunta, LVI-liike ja ravintola. Mustion aseman ohella on toinen, pienempi Mustion ruukki -niminen taajama.

HistoriaMuokkaa

Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa perusti 1500-luvun puolivälissä Suomen toisen rautaruukin Mustiolle. Suurin piirtein noilla samoilla paikoilla nykyään sijaitsee SBA-Interior Oy Ab, Karjaan kaupungin suurin yksityinen työnantaja. Ensimmäinen auto tiettävästi tuotiin Mustion kartanon kamariherra Hjalmar Linderille 1900-luvun alussa. Mustiolla on ollut käytössä myös kapearaiteinen rautatie ruukilta asemalle[3].

Mustio oli myös linnan ja Mustion ruukin ympäristön kattanut laiton kunta, joka perustettiin Mustion ruukinseurakunnasta 1860-luvulla ja liitettiin 1920-luvun lopussa Karjaan maalaiskuntaan. Kunnan perusti Mustion ruukin tehtaanomistaja Fridolf Linder, ja ensimmäinen maininta siitä on 2. helmikuuta 1868.[4] Tilastollisen päätoimiston julkaiseman Suomen tilastollisen vuosikirjan kunnittaisissa väestötilastoissa Mustion kunta tilastoitiin omana maalaiskuntanaan vuosina 1893–1917 ja 1923–1930 (vuoteen 1917 saakka Mustion ruukinseurakunta/tehdasseurakunta, vuodesta 1923 Mustio).[5] Samoin eduskuntavaalien 1907–1929 viralliset kunnittaiset tulokset julkaistiin vaalitilastoissa erikseen myös Mustion kunnalle.[6]

Vuonna 1920 tehtaan uusi omistaja Constantin Linder anoi Mustion kuntaa liitettäväksi Karjaan kuntaan. Kunnan asema oli kuitenkin epäselvä, kun esimerkiksi henkikirjoituksen suhteen viranomaiset eivät tienneet siitä mitään.[4] Tämä ilmeni esimerkiksi väestötilastoissa siten, että Mustion kunnan kohdalla henkikirjoitettu väestö tilastoitiin yhdessä Karjaan kunnan kanssa, vaikka kirkonkirjoihin merkitty väestö ilmoitettiinkin Mustion kunnalle erikseen.[5] 19. tammikuuta 1928 saatiin Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu, jonka mukaan Mustion tehtaan seurakunta ei ollut erillinen kunta vaan osa Karjaan kuntaa. Liitos Karjaaseen toteutui lopullisesti 1. tammikuuta 1929.[4]

Vuonna 1926 tehtaanseurakunnan pinta-ala oli 6 km², väkiluku 529 ja väestötiheys 88,17 asukasta / km²[7]

LuontoMuokkaa

Noin 65 km pitkän Mustionjoen yläjuoksu alkaa Bällbyn virrasta Lohjanjärvestä, ja joki laskee lopulta Pohjanpitäjänlahteen. Mustionjoki on valjastettu ja siinä on useita voimalaitoksia, muun muassa Mustion­kosken, Peltokosken ja Åminneforsin voimalaitokset. Valjastamisen takia jokihelmisimpukka eli raakku ei enää pysty lisääntymään Mustionjoessa, koska raakun alkuajan isäntäkala taimen ei pääse normaalisti nousemaan yläjuoksulle kutemaan. Vanhaa kantaa löytyy silti joiltakin alueilta.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Museo Mustion linna. Viitattu 12.7.2009.
  2. Kustavilaista arkea tarinoineen Helsingin sanomat. 2007. Viitattu 12.7.2009.
  3. Kyläsuunnitelma 2006 (pdf) Mustion kyläyhdistys. Viitattu 9.5.2009.
  4. a b c [Gardberg, John]: Karjaa ennen ja nyt, s. 141-143. Karjaa: Karjaan kotiseutulautakunta, 1970.
  5. a b Suomen tilastollinen vuosikirja 1878–1931. Tilastokeskus
  6. Eduskuntavaalit 1907–1929. Tilastokeskus
  7. Pieni tietosanakirja. Kolmas osa. Masku - Sanomalehti, s. 257. Helsinki: Otava, 1927. Teoksen verkkoversio Projekt Runebergissä (viitattu 12.7.2009).

KirjallisuuttaMuokkaa

  • W. E. Nordström. Svartå bruks historia. Ekenäs 1962.

Aiheesta muuallaMuokkaa