Avaa päävalikko

Mustion rautatieasema (ruots. Svartå järnvägsstation, lyh. Mso) sijaitsee Mustiolla Karjaan ja Hyvinkään välisellä rataosuudella, jolla ei ole ollut henkilöliikennettä vuoden 1983 jälkeen. Asemarakennuksen on suunnitellut Knut Nylander, ja se valmistui 1873 kaksikerroksisena.[1] Rakennusta laajennettiin Bruno Granholmin suunnitelmien mukaan vuonna 1907. Mustion asemarakennus on yksi kolmesta nykypäiviin säilyneestä Hyvinkää–Hanko-radan alkuperäisestä asemarakennuksesta; muut ovat Hyvinkään ja Tammisaaren asemat. Mustion asemarakennuksen ulkonäköä on vuosien aikana muutettu niin, että se ei enää vastaa Knut Nylanderin alkuperäisiä suunnitelmia. Rakennuksesta on muun muassa purettu siinä alkujaan ollut kaksikerroksinen poikkipääty.[2]

Mustio
Svartå
Mustion asema alkuperäisasussaan 1800-luvulla.
Mustion asema alkuperäisasussaan 1800-luvulla.
Perustiedot
Lyhenne Mso
Rataosa Hyvinkää–Karjaa
Kunta Raasepori (vuoteen 1968 Karjaan mlk, vuosina 1969–2008 Karjaa)
Etäisyydet Karjaa 14,8 km
Hyvinkää 84,3 km
Hanko 64,1 km
Avattu 1873
Lakkautettu
 • henkilöliikenne  24.9.1983
Liikenne
Liikennöitsijä(t) VR-Yhtymä
Asemarakennus
Suunnittelija Knut Nylander
Ratapiha
Raiteisto 2 raidetta
Mustion rautatieasema 2014.

Rata rakennettiin yksityisenä hankkeena, ja Mustion kartanon omistaja Fridolf Linder lahjoitti asemalle maa-alueen. Asemalta kulki tehtaalle kapearaiteinen rata. Aseman lähimmistä rakennuksista ovat jäljellä kestikievari ja maakauppa.[1] Mustion asemalla oli myös kaksipaikkainen veturitalli sen sijaitessa lähellä Hyvinkään ja Hangon puoliväliä. Mustio oli rautatien alkuaikoina sen vilkkaimpia asemia, mutta Karjaan muodostuttua rantaradan risteysasemaksi Mustion merkitys jäi lähinnä paikalliseksi. Mustion asema muutettiin miehittämättömäksi vuonna 1969 ja henkilöliikenne Hyvinkään ja Karjaan välisellä rataosalla lopetettiin kokonaan vuonna 1983. Asemarakennus siirtyi Senaatti-kiinteistöille ja edelleen myyntiin vuonna 2007.[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b Elina Laiho: Mustion asema on nähnyt villin lännen veturit ja idän suurruhtinaat Länsi-Uusimaa. 10.03.2009. Viitattu 2.5.2009.
  2. a b Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 93. Helsinki: Karttakeskus, 2010. ISBN 978-952-593-214-3.
Tämä rautateihin tai rautatieliikenteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.