Otalammen rautatieasema

lakkautettu rautatieliikennepaikka Vihdissä

Otalammen rautatieasema (lyh. Otp) on lakkautettu rautatieliikennepaikka Hanko-Hyvinkää-radalla Vihdissä Otalammen taajamassa. Se avattiin laiturina 8. lokakuuta 1873, kun Hangon ja Hyvinkään välinen yksityisrata otettiin käyttöön. Otalampi kohotettiin laiturista asemaksi 1897. Asemarakennus rakennettiin vuosina 1898–1899 Bruno Granholmin suunnittelemana, ja sitä laajennettiin vuonna 1908. Rakennuksen ulkoasu on pysynyt laajennuksesta lähtien lähes muuttumattomana.[1][2] Asemarakennuksen lisäksi Otalammelle rakennettiin 1908 asemapäällikön talo ja 1910 kaksoisvahtitupa. Asema-alueella on vielä näiden lisäksi tavaramakasiini, yleisökäymälä, sauna-leivintupa, talousrakennuksia sekä vuonna 1934 valmistunut tavarasuoja.[3]

Otalampi
Otalammen rautatieasema vuonna 2014.
Otalammen rautatieasema vuonna 2014.
Perustiedot
Lyhenne Otp
Rataosa Hyvinkää–Karjaa
Ratakilometri 94+900
Sijainti 60°24.33′N, 24°29.60′E
Osoite Otalammentie 20, 03300 Otalampi
Kunta Vihti
Etäisyydet Hyvinkää 36,1 km
Karjaa 62,9 km
Avattu 8. lokakuuta 1873
Lakkautettu 13. joulukuuta 2009
 • henkilöliikenne  25. syyskuuta 1983
 • tavaraliikenne  1993
Asemarakennus
Suunnittelija Bruno Granholm
Materiaali puu
Rakennettu 1898–1899
Ratapiha
Raiteisto pääraide, ratapiha purettu

Otalammen merkitys alkoi vähentyä 1940-luvun jälkeen. Henkilöliikenne lakkautettiin 25. syyskuuta 1983 ja tavaraliikenne vuonna 1993. Ratapiha purettiin 1990-luvun puolivälissä.[2] Liikennepaikka lakkautettiin lopullisesti 13. joulukuuta 2009[4].

Museovirasto on luokitellut Otalammen asema-alueen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[3]

Lähteet muokkaa

  1. Valanto, Sirkka: Suomen rautatieasemat vuosina 1857–1920, s. 38. Museovirasto, 1982. ISBN 951-9074-68-6.
  2. a b Iltanen, Jussi: Radan varrella, s. 88. Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3.
  3. a b Otalammen rautatieasema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto. Viitattu 8.8.2020.
  4. Tasoristeys 1/2010 Resiina-lehti. Viitattu 8.8.2020.