Tve1

pienveturi
(Ohjattu sivulta Otso1)

Tve1 on Valtionrautateiden antama tyyppimerkintä pienveturille, joita insinööritoimisto Saalasti toimitti Valtionrautateille vuosina 1958–1963. Vetureita valmistettiin Turengin sokeritehtaan konepajalla kaikkiaan 30 kappaletta.[2] Ne olivat valmistajan mallia OTSO 1.[3]

Tve1
Tve1-pienveturi Haapamäen museovarikolla vuonna 2007.
Tve1-pienveturi Haapamäen museovarikolla vuonna 2007.
Perustiedot
Tyyppi pienveturi
Liikennöitsijä Valtionrautatiet
Valmistaja Saalasti
Lukumäärä 30
Valmistusvuodet 1958–1963
Numerointi 406–436
Lempinimi Veto-Jussi[1], Otso
Tekniset tiedot
Huippunopeus 30 km/h
Paino 18,4 t
Pituus 7 030 mm
Leveys 3 080 mm
Korkeus 3 440 mm
Pyörästö B
Pyörästön pituus 3 000 mm
Suurin akselipaino 9,2 t
Pyörän halkaisija 960 mm
Vaihteisto Voith L 33 U
Moottori Deutz F8L-614
Koneteho 115 hv

Historia

muokkaa

Uusien pienvetureiden hankinta tuli ajankohtaiseksi 1950-luvulla, koska tavaraliikenteen kustannuksia pyrittiin pienentämään. Tämän vuoksi järjestelyjunia vähennettiin, jolloin tarvittiin vaihtovetureita sellaisille liikennepaikoille, joilla esiintyy säännöllistä vaihtotyötarvetta. Suuri osa vetureista oli sijoitettuna tällaisille liikennepaikoille. Vetureiden toiminta-alue oli lähinnä Etelä- ja Länsi-Suomi.[3]

Tekniikka

muokkaa

Veturi on tyypillisen pienveturin näköinen. Ohjaamo on takana ja sen edessä on konesuoja. Nämä lepäävät teräslevyistä ja tukipalkeista hitsaamalla tehdyn jäykän rungon päällä. Moottorina on ilmajäähdytteinen Deutz F8L-614. Voimansiirto on hydraulinen. Voima välittyy suunnanvaihtolaitteesta akseleille ketjujen välityksellä. Tve1-veturit on varustettu Otso-vaihtotyökytkimin. Aiemmissa pienvetureissa käytössä ollut vipujarru oli saanut väistyä veturiin vaikuttavan paineilmajarrun ja vaunuihin vaikuttavan venttiilin tieltä.[3]

Käyttö

muokkaa
 
Tve1-veturi Pasilan ratapihalla vuonna 2021.

Vetureita käytettiin pääasiassa vaihtotöissä keskisuurilla liikennepaikoilla. Niiden käyttö yleisessä liikenteessä päättyi käytännössä 1990-luvun puolivälissä. Suuri osa vetureista myytiin tai hylättiin tarpeettomina 1980- ja 1990-luvuilla. Sen jälkeen niitä on käytetty konepajojen sisäisessä liikenteessä.[3] Veturi 417 siirtyi Easmar Logisticsille vuonna 2013.[4] Veturi 416 myytiin Teräspyörälle vuonna 2017.[5]

Veturi 408 on Höyryveturimatkat 1009:llä[6], veturi 418 Porvoon museorautatie ry:llä[7] ja veturi 436 Keitele-museolla[8].

Lähteet

muokkaa
  1. Tve1, Veto-Jussi pienveturi rautatiemuseo.finna.fi. Viitattu 17.5.2025.
  2. Pölhö, Eljas & Pykälä-Aho, Mia: Suomen juna- ja raitiovaunukuvasto 1.1.1996, s. 36. Frank Stenvalls Förlag, 1996. ISBN 91-7266-133-X
  3. a b c d Eonsuu, Tapio & Honkanen, Pekka & Pölhö, Eljas: Suomen veturit osa 2; Moottorikalusto, s. 44–45. Helsinki: Elokuvan maailma, 1995. ISBN 952-5060-02-0
  4. Tasoristeys 3/2013 Resiina-lehti. Viitattu 17.5.2025.
  5. Tasoristeys 4/2018 Resiina-lehti. Viitattu 17.5.2025.
  6. Tasoristeys 1/2017 Resiina-lehti. Viitattu 17.5.2025.
  7. Tasoristeys 2/2021 Resiina-lehti. Viitattu 17.5.2025.
  8. Tasoristeys 1/2011 Resiina-lehti. Viitattu 17.5.2025.

Aiheesta muualla

muokkaa