Israelin politiikka

Israelin parlamentin knessetin rakennus
Israelin korkein oikeus.

Israel on hallintomuodoltaan parlamentaarinen demokraattinen tasavalta, jossa on yhtäläinen äänioikeus. Israelissa on 120-jäseninen parlamentti knesset. Edustajapaikat jaetaan puolueiden kannatuksen mukaan suhteellista vaalitapaa noudattaen. Knesset valitaan kansanäänestyksellä neljän vuoden välein, mutta kansanedustajat voivat järjestää ennenaikaiset vaalit äänestämällä luottamuksesta. Israelin presidentti on lähinnä edustuksellinen virka. Presidentti valitsee enemmistöpuolueen tai liittouman johtajan pääministeriksi.

Israelin valtionpäämies on presidentti, mutta brittiläistyyppisestä enemmistöparlamentarismista seuraa, että pääministeri on käytännössä maan johtaja. Israelin nykyinen, järjestyksessä kymmenes presidentti on vuonna 2014 valittu Reuven Rivlin. Pääministerinä on Likud-puolueen Benjamin Netanjahu.[1] Pääministerien asemaa vaikeuttaa knessetin hajanaisuus. Hallitukset ovat usein olleet poliittisesti heikkoja "kansallisen yhtenäisyyden hallituksia". Ennenaikaiset vaalit ovat olleet tavallisia.

Israelin pääkaupunki on Jerusalem, ja siellä sijaitsevat knesset ja suurin osa hallinnosta.[2] Itä-Jerusalemin kiistanalaisen aseman vuoksi valtaosa suurlähetystöistä sijaitsee Tel Avivissa.

Hannu Juusolan mukaan Israelin suuret poliittiset kysymykset ovat asioita, jotka nuori valtio tavallisesti joutuu ratkaisemaan heti itsenäistyttyään. "Ulkoinen ikuisuuskonflikti" palestiinalaisten kanssa odottaa ratkaisemista ja maan rajat odottavat lopullista määrittelyä. Toinen ongelma on, että maalla ei ole perustuslakia. Kolmas "perimmäinen kysymys" koskee ulkoista asemaa: onko Israel osa Lähi-itää, eurooppalaisen kulttuurin tai jopa kolonialismin ikuinen linnake kolmannessa maailmassa vai peräti Yhdysvaltojen eräänlainen etäinen "osavaltio".[3]

SisäpolitiikkaMuokkaa

Israelin merkittävimmät valtapuolueet aivan viime aikoihin asti ovat olleet vasemmistolainen työväenpuolue Avoda ja 1973 syntynyt oikeistolainen Likud. Ariel Sharonista tuli maan ensimmäinen näiden puolueiden ulkopuolelta tullut pääministeri Likud-puolueen hajottua sisäisiin ristiriitoihin ja Sharonin erottua siitä. Sharonin syksyllä 2005 perustama uusi keskustaoikeistolainen Kadima-puolue nousi vuoden 2006 vaaleissa knessetin suurimmaksi puolueeksi, ja sen puheenjohtajasta Ehud Olmertista tuli maan pääministeri. Kadima on houkutellut nimipoliitikkoja niin oikealta kuin vasemmaltakin. Kannatuksensa menettänyt Kadima-puolue lopetettiin vuoden 2015 parlamenttivaalien jälkeen.[4]

Suhteellinen vaalitavan sekä 1990-luvulta lähtien yhteiskunnallisen pirstoutumisen vuoksi maassa on myös suuri joukko pienempiä puolueita, joilla on usein ollut merkittävä vaa'ankieliasema maan parlamentissa ja siten suhteellisesti kokoaan suurempi vaikutusvalta. Pieniin puolueisiin kuuluvat Meretz-Yachad ("sosiaalidemokraatit"), Ra'am ("yhdistynyt arabilista"), Ta'al ("arabiliike uudistumiselle"), Shas, Kansallinen uskontopuolue, Yisrael Beytenu, Israelin kommunistinen puolue, Balad ("kansallinen demokraattinen kokooma").

Samoin kuin moniin eurooppalaisiin maihin, myös Israeliin on syntynyt ulkomaisten, ei-juutalaisen siirtotyöläisten ryhmä. Vuosituhannen vaihteessa laillisten ja laittomien siirtolaisten osuus työvoimasta oli kohonnut 7–14 prosenttiin. Juutalaiseen identiteettiin nojaavalla Israelilla ei ole ollut aatteellisia työkaluja integroida maahanmuuttajia osaksi yhteiskuntaa. Maan liberaali talouspolitiikka korostaa vapaita markkinoita, mikä on omiaan heikentämään valtiota sekä korostamaan yksilöllisyyden merkitystä. Toisaalta israelilaisesta yhteiskunnasta entistä vieraantuneempi palestiinalainen vähemmistö korostaa islamilaista uskoaan ja palestiinalaista identiteettiään.[5]

Israelin politiikassa 2020-luvulle tultaessa merkittävimmät puolueet ovat Benjamin Netanjahun johtama Likud, joka vastustaa Palestiinan valtiota, kannattaa siirtokuntia ja tukee talouselämässä yksityistämistä. Likud on voimakkaasti henkilöitynyt pitkäaikaiseen pääministeriin Netanjahuun. Tärkeimmäksi vastavoimaksi Likudille on noussut Sininen ja valkoinen -koalitio (Blue and White). Tätä keskustalaista koalitiota johtaa entinen armeijan komentaja Benny Gantz. Koalitio luotiin vastavoimaksi Netanjahulle. Entinen sosialidemokraattinen valtapuolue Työväenpuolue (Labor) on hiipunut ja menettänyt huomattavasti merkitystään. Sekä Likudilla että Benny Gantzin johtamalla koalitiolla on liittolaisinaan useita pienempiä ryhmiä, jotka yrittävät saavuttaa etuja omille viiteryhmilleen.[6]

UlkopolitiikkaMuokkaa

 
Israelin pääministeri Ehud Olmert käymässä Brasiliassa.

Israelin tärkein liittolainen on Yhdysvallat, jonka tärkein liittolainen Lähi-Idässä on Israel. Yhdysvallat on ensimmäinen valtio, joka tunnusti Israelin valtion vuonna 1948 ja myös ensimmäinen valtio, joka tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi vuonna 2017.[7]

Israelilla on entuudestaan tiiviit suhteet teollisuusmaihin. Kiinan ja Intian kanssa suhteet solmittiin vuonna 1992. Tämän jälkeen Israelin yhteistyö Kiinan kanssa on lisääntynyt huomattavasti. Keskinäiset suhteet ovat hyvät ja vuonna 2019 Kiina oli jo Israelin toiseksi suurin kauppakumppani ja suurin kauppakumppani Aasiassa.[8] Intian pääministeri Narendra Modi tunnetaan Israel-myönteisenä ja Modin toimiessa ennen pääministeriyttään Gujaratin osavaltion hallituksen johossa 14 vuotta rakensi Gujarat tiiviin yhteistyösuhteen Israelin kanssa. Yhteistyö Israelin kanssa on ollut vilkasta hänen tultuaan Intian pääministeriksi. [9]Heinäkuussa 2017 Modi vieraili Israelissa ensimmäisenä Intian pääministerinä.[10]

Ulkopoliittisesti Israelilla on rauhansopimus Egyptin kanssa vuoden 1973 jom kippurin sodasta, Jordanian kanssa vuoden 1967 kuuden päivän sodasta. Syyrian kanssa kiista sen kuuden päivän sodan aikana Israelin miehittämistä Golanin kukkuloista on edelleen auki, eikä Syyrialla ja Israelilla ole vielä rauhansopimusta.[11]

Israelin valtiota eivät ole tunnustaneet 32 pääosin Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän muslimienemmistöistä maata. Jotkut ortodoksijuutalaiset eivät tunnusta maallista Israelin valtiota. Arabimaat ovat esittäneet suunnitelman suhteiden normalisoimista Israelin kanssa edellyttäen, että Israel vetäytyy vuoden 1967 rajoille, että Länsirannalle ja Gazaan perustetaan itsenäinen palestiinalaisvaltio, jonka pääkaupunki on Jerusalem, ja että palestiinalaispakolaiset saavat palata Israelin alueelle.[12]

Vuonna 2015 maailmassa oli 21 valtiota, jotka eivät koskaan olleet tunnustaneet Israelin valtiota ja 15 valtiota, joilla joskus aiemmin oli suhteet Israeliin, mutta sittemmin suhteet on katkaistu. Pohjois-Koreaa lukuunottamatta kaikki maat, joilla ei ole koskaan ollut suhteita Israeliin, olivat muslimienemmistöisiä valtioita. Myös niistä maista, joilla joskus on ollut suhteet Israeliin, mutta suhteet myöhemmin on katkaistu, kaikki olivat muslimienemmistöisiä maita lukuun ottamatta neljää vasemmistohallitusten johtamaa Latinalaisen Amerikan maata (Bolivia, Kuuba, Nicaragua ja Venezuela).[13] Bolivia solmi hallituksensa vaihduttua kuitenkin marraskuussa 2019 uudelleen 10 vuotta aiemmin katkaistut diplomaattiset suhteet Israelin kanssa.[14]

Israel on viime vuosina painottanut yhteistyön kehittämistä Afrikan maiden kanssa. Pääministeri Netanjahu on vieraillut useasti Afrikassa. Israelilla on Afrikassa 11 suurlähetystöä, joista viimeisin avattiin vuonna 2019 Ruandassa. Afrikan muslimienemmistöisistä maista ilmoitti Guinea vuonna 2016 ja Tsad vuonna 2019 palauttavansa diplomaattiset suhteensa Israelin kanssa.[15]Etiopialla on hyvät suhteet Israelin kanssa. Vuoden 1967 Israelin ja arabimaiden sodan jälkeen katkennet diplomaattisuhteet solmittiin uudelleen vuonna 1989 ja sen jälkeen yhteistyö on ollut vilkasta. Etiopia on Israelille tärkeä strategisesti ja poliittisesti. Israel on tärkeä Etiopialle taloudellisen ja sotilaallisen yhteistyön sekä sen tarjoaman teknologisen osaamisen takia.[16][17]

Israelin suhteet Brasiliaan ovat olleet erittäin hyvät Israel-myönteisen oikeistolaisen presidentin Jair Bolsonaron tultua valtaan vuonna 2019. Brasilia on sanonut suunnittelevansa suurlähetystönsä muuttamista Tel Avivista Jerusalemiin. Brasilia perusti Jerusalemiin kaupallisen edustuston eikä ole ainakaan toistaiseksi siirtänyt suurlähetystöään Jerusalemiin ilmeisesti peläten tämän vaikeuttavan maan kauppasuhteita arabimaihin. Toistaiseksi suurlähetystönsä Jerusalemiin on siirtänyt Yhdysvaltain lisäksi vain Guatemala. Parguay siirsi suurlähetystönsä Jerusalemiin toukokuussa 2018, mutta muutamien kuukausien kuluttua se siirsi suurlähetystön kuitenkin takaisin Tel Aviviin.[18]

Israelin suhteet Venäjään ovat hyvät siitä huolimatta, että Israel on Yhdysvaltojen pääliittolainen Lähi-idässä ja Venäjä on läheisissä väleissä Israelin arkkivihollisten Iranin ja Syyrian kanssa. Israelissa asuu erittäin paljon venäläistaustaisia ihmisiä ja Israel on entisen Neuvostoliiton maiden ulkopuolella ainoita maita, joissa 9.5. eli puna-armeijan voiton päivä on virallinen juhlapäivä[19][20]

Yleiskokouksen neljäs komitea käyttää kolmanneksen istuntojen ajasta Israelin ja Lähi-idän konfliktin käsittelemiseen, ihmisoikeusneuvoston maakohtaisista päätöksistä kolmannes koskee Israelia, ja muslimimaiden läpiajaman uudistuksen myötä jokaisen istunnon ainoaksi pakolliseksi rakenteeksi on määrätty niin sanottu "Israel-tiedote".[21] Ison-Britannian YK-liitto havaitsi tutkimuksessaan YK:n tulkitsevan Israelin toimia huomattavasti kielteisemmin ilmaisuin kuin palestiinalaisia tai arabimaita. Tutkijoiden näkemyksen mukaan kyseessä ei kuitenkaan välttämättä ole Israelin vastainen puolueellisuus, vaan Israelin YK:n päätöslauselmien ja kansainvälisen oikeuden rikkomuksien huomiotta jättäminen heikentäisi järjestön uskottavuutta. Tutkijat eivät ottaneet kantaa päätösten taustalla olevien seikkojen todenperäisyyteen.[22] Israelin ja YK:n välit ovat viime vuosina parantuneet, ja Ariel Sharon totesi syyskuussa 2005 suhteiden olevan "paremmat kuin ne ovat olleet koskaan aikaisemmin".[23] YK:n pääsihteeri Annan on myöntänyt, että "YK:n historia juutalaisvastaisuudessa ei ole vastanut ihanteitamme". Israelin läsnäolo kielletään kaikissa muissa YK:n toimipisteissä paitsi New Yorkissa, koska arabimaat eivät tunnusta Israelin valtiota.[23] Israelin merkittävin tukija Yhdysvallat on turvallisuusneuvoston pysyvä jäsenmaa, ja se on usein käyttänyt veto-oikeutta mielestään Israelin-vastaisiin päätöslauselmaesityksiin.[24]

Yhdysvaltain ja Israelin suhteet ovat vahvistuneet Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin valtakaudella. Israelissa on kuitenkin herännyt huoli siitä, mikä maan asema on Trumpin jälkeisenä aikana, sillä maan asema voi heikentyä, jos demokraatit voittavat seuraavat vaalit Yhdysvalloissa.[25] Toukokuussa 2018 Yhdysvallat siirsi suurlähetystönsä Tel Avivista Jerusalemiin.[26]

The Jewish People Policy Institute JPPI on todennut, että Yhdysvaltain juutalaisyhteisö on pitkällä tähtäimellä yksi Israelin tärkeimmistä strategisista voimavaroista. Yhdysvaltoja on pidetty yli 50 vuotta Israelin merkittävimpänä tukijana.[25]

Israelin pääministeriä Benjamin Netanjahua on arvosteltu ulkopolitiikassaan siitä, että vieraannuttaa itseään liberaalidemokraattisesta maailmasta ja on entistä muukalaisvihamielisempi.[25]

Naapurimaa Jordania allekirjoitti lokakussa 1994 rauhansopimuksen Israelin kanssa toisena arabimaana Egyptin jälkeen. Israelilla ja Jordanialla on suurlähetystöt toistensa pääkaupungeissa Ammanissa ja Tel Avivissa. Jordanian kuningas vieraili Israelissa kahdesti 90-luvulla. Israelin ja Jordanian välit ovat viime aikoina huomattavasti viilentyneet, joten maiden rauhansopimuksen 25- vuotispäivää ei juuri huomioitu, vaikka sopimus edelleen on voimassa.[27]

Palestiinalaisalueet ja Golanin kukkulatMuokkaa

 
Israelilaisia sotilaita Länsirannalla vuonna 2004.

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 242 vuodelta 1967 ja 338 vuodelta 1973 vaativat Israelin asevoimien vetämistä ainakin osalta vuonna 1967 vallatuista alueista [28]. Miehitetyillä alueilla asuu noin kolme miljoonaa palestiinalaista sekä 200 000 juutalaista siirtokuntalaista. Israelilla on yhteensä 242 siirtokuntaa tai muuta siviilikohdetta Länsirannalla, 42 Golanin kukkuloilla ja 29 Itä-Jerusalemissa.[29] Turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 446, 452, 465 ja 471 pitävät näiden siirtokuntien perustamista ja laajentamista Geneven sopimuksen vastaisina ja niiden olevan "ilman laillista pohjaa". Myös ihmisoikeusjärjestöt Amnesty International ja Human Rights Watch katsovat siirtokuntien olevan kansainvälisen oikeuden vastaisia.[30],[31] Israelin mukaan siirtokunnat ovat kansainvälisen oikeuden mukaisia, vaikka se myöntää, että jotkut pienemmistä siirtokunnista on rakennettu Israelin lakien vastaisesti.[32] Israel käyttääkin alueista termiä "kiistellyt alueet".

Palestiinalaisalueilla Länsirannalla ja Gazassa asuvat palestiinalaiset ovat olleet ihmisoikeusrikkomusten kohteena. Amnesty Internationalin raporttien mukaan israelilaisissa vankiloissa on arviolta 8 000 poliittista vankia, joista suurin osa on väkivallattomia mielipidevankeja ja hyvin harvat ovat saaneet kansainväliset vaatimukset täyttävän oikeuskäsittelyn. Myös lähes 20 000 palestiinalaista on menettänyt kotinsa ja lukuisat muut elinkeinonsa Israelin armeijan tuhottua yli 4 000 kotia ja laajoja alueita viljelysmaata. Israelin rakentama turva-aita ja tiesulut vaikeuttavat palestiinalaisten liikkumista ja ovat lähes tuhonneet alueen talouden. Alueen työttömyysaste on noin 30 % ja yli kaksi kolmannesta palestiinalaisväestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Muita alueen ihmisoikeusongelmia ovat palestiinalaisaluiden kunniamurhat, aseistettujen palestiinalaisryhmien suorittamat epäiltyjen yhteistoimintahenkilöiden summittaiset murhat ja palestiinalaishallinnon langettamat kuolemanrangaistukset.[33]

Human Rights Watch on syyttänyt palestiinalaisterroristijärjestöjä ihmisoikeusrikoksista ja on kritisoinut palestiinalaishallintoa siitä, ettei se ole pyrkinyt kaikin keinoin estämään iskuja eikä saamaan syyllisiä oikeuteen. Toisaalta useat palestiinalaistahot ja järjestöt kehottavat ihmisiä väkivaltaan Israelia sekä juutalaisia kohtaan. Amnesty International on esittänyt Hamasille vaatimuksen kunnioittaa kaikkien palestiinalaisten ihmisoikeuksia, noudattaa kansainvälisen oikeuden normeja ja lopettaa israelilaisiin siviileihin kohdistuva väkivalta.[34][35]

 
Israeliin ammuttu Kassam-raketti.

Palestiinalaisalueilta on ammuttu Kassam-raketteja Israeliin. Toukokuussa 2006 ammuttiin jopa yli kolme rakettia päivässä.[36] Israel on pyrkinyt torjumaan Kassam-hyökkäyksiä tykistötulella. Gazasta vetäytymisen jälkeen Israel on ampunut 7 000-9 000 raskasta tykinammusta Gazaan. Kassam-raketteja on ammuttu samana aikana Israeliin noin tuhat. Viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana raketit ovat surmanneet yhteensä kahdeksan israelilaista.[37] Vuonna 2006 suurimpia Israelin politiikan ongelmia on ollut, miten estää palestiinalaistaistelijoiden toistuvat rakettihyökkäykset.

 
Palestiinalaishallinnon presidentti Mahmud Abbas.

Pääosin Länsirannan puolella vuoden 1967 rajaa sijaitsevasta vesilähteestä kulutetaan vettä Israelin alueella noin 500 miljoonaa kuutiometriä ja palestiinalaishallinnon puolella noin 100 miljoonaa kuutiometriä. Juutalaissiirtokuntien väestö kuluttaa alueen vedestä 10 prosenttia. Melkein jokainen juutalainen käyttää keskimäärin neljä kertaa enemmän vettä kuin alueen palestiinalaisasukas. Kansainvälisen lain mukaan miehitettyjen alueiden luonnonvarojen käyttö omien kansalaisten hyväksi on laitonta.[38] Israel teki palestiinalaishallinnon kanssa bilateraalisen sopimuksen Palestiinan vesihallinnon luomiseksi. Vesihallinnon ehdotuksiin sisältyy alueen vedenkäytön tehostaminen.[39]

Ariel Sharonin perustama Kadima-puolue ja sen puheenjohtaja ja Israelin pääministeri Ehud Olmert esittivät Israelin ratkaisevan kiistan palestiinalaisvaltion rajoista yksipuolisesti, koska neuvotteluissa ei edistytty. Suunnitelmassa Israel vetäytyisi ainakin osasta vuonna 1967 miehittämistään alueista mutta säilyttäisi osan Länsirannan siirtokunnistaan. Gaza luovutettiin palestiinalaishallinnolle syyskuussa 2005 Israelin yksipuolisella päätöksellä. Länsirannalla ja Gazassa palestiinalaisia johtaa palestiinalaishallinto. Palestiinalaishallinto julistautui Palestiinalaisten kansallisneuvoston muodossa itsenäiseksi jo 1988.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump esitteli tammikuussa 2020 Lähi-idän rauhansuunnitelman, joka laillistaisi Israelin siirtokunnat, muodostaisi pirstaleisen palestiinalaisvaltion, liittäisi Israelin valloittamat alueet virallisesti osaksi juutalaisvaltiota ja työntäisi palestiinalaiset Jerusalemin itälaidalle. Trump julkisti pitkään valmistelemansa ”Rauhan kautta vaurauteen” (Peace to Prosperity) -nimisen suunnitelmansa, kun Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu vieraili Washingtonissa. Netanjahu ylisti suunnitelmaa ja myös hänen poliittinen kilpailijansa Benny Gantz on sanonut tukevansa sitä. Palestiinalaiset tuomitsivat Trumpin suunnitelman, jota palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas kutsui ”salaliittodiiliksi". Kriitikoiden mukaan Trumpin suunnitelma loukkaa kansainvälisesti hyväksyttyjä suuntalinjoja, kansainvälisen oikeuden perusperiaatteita ja YK:n julkilausumia mukaan lukien julkilausuma 2334. Kyseinen julkilausuma tuomitsee Israelin vuonna 1967 valloittamilleen alueille perustamat siirtokunnat laittomiksi. YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi julkilausuman vuonna 2016 äänin 14–0 Yhdysvaltain pidättäytyessä äänestämästä.[40]

Israelin pääministeritMuokkaa

Israelin presidentitMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. http://www.theguardian.com/world/2009/mar/31/israel-elections-binyamin-netanyahu
  2. http://www.knesset.gov.il/
  3. Ulkopolitiikka 1/2006, s. 11
  4. The rise and fall of Kadima: A cautionary tale The Jerusalem Post | JPost.com. Viitattu 27.1.2020.
  5. Ulkopolitiikka 1/2006, s. 14
  6. https://www.timesofisrael.com/a-beginners-guide-to-the-2019-israeli-elections/ timesofisrael.com.
  7. U.S. Relations With Israel United States Department of State. Viitattu 29.2.2020. (englanniksi)
  8. China-Israel relations enjoy sound momentum of growth: Chinese ambassador - Xinhua | English.news.cn www.xinhuanet.com. Viitattu 29.2.2020.
  9. How Israel made friends in India The Jerusalem Post | JPost.com. Viitattu 27.2.2020.
  10. Modi becomes first Indian PM to visit Israel BBC News. 4.7.2017. Viitattu 27.2.2020. (englanniksi)
  11. https://carnegieendowment.org/files/syrian_israeli_peace.pdf carnegieendowment.org.
  12. Background Note: Saudi Arabia
  13. These 36 Countries Don’t Recognize Israel Brilliant Maps. Viitattu 27.2.2020. (englanniksi)
  14. Noa Landau: Bolivia Renews Diplomatic Relations With Israel After Over Decade of Severed Ties Haaretz. 28.11.2019. Viitattu 27.2.2020. (englanniksi)
  15. Raphael Ahren: Boosting diplomatic drive to Africa, Israel opens embassy in Rwanda www.timesofisrael.com. Viitattu 27.2.2020. (englanniksi)
  16. Ethiopia and Israel’s Pivot to Africa International Policy Digest. 4.9.2019. Viitattu 1.3.2020. (englanniksi)
  17. Netanyahu calls for Israel-Ethiopia security coordination Middle East Monitor. 2.9.2019. Viitattu 1.3.2020. (englanniksi)
  18. Raphael Ahren: Brazil’s other Bolsonaro sees future embassy move as start of pro-Israel shift www.timesofisrael.com. Viitattu 27.2.2020. (englanniksi)
  19. Israel and Russia - using gestures to cement a critical relationship The Jerusalem Post | JPost.com. Viitattu 27.2.2020.
  20. Micky Aharonson: Russia-Israel Relations: Expectations and Reality The Moscow Times. 20.11.2019. Viitattu 27.2.2020. (englanniksi)
  21. "http://fr.jpost.com/servlet/Satellite?cid=1150885889961&pagename=JPost/JPArticle/ShowFull
  22. http://www.unwatch.org/atf/cf/%7B6DEB65DA-BE5B-4CAE-8056-8BF0BEDF4D17%7D/una-uk_report.pdf
  23. a b http://www.nytimes.com/2005/10/11/international/middleeast/11nations.html?ei=5088&en=dc598a89e2c12e58&ex=1286683200&partner=rssnyt&emc=rss&pagewanted=print
  24. US Often Uses Security Council Veto for Israel
  25. a b c "Uppoaako Israel Trumpin mukana?" – Israelissa huolestuttiin suhteiden heikentymisestä USA:n juutalaisiin ja demokraatteihin Yle Uutiset. Viitattu 18.9.2018.
  26. Israelissa juhlittiin USA:n Jerusalemin-lähetystön avajaisia – Gazan rajalla kymmenien mielenosoittajien kerrotaan kuolleen Israelin tulituksessa Yle Uutiset. Viitattu 27.2.2020.
  27. Raphael Ahren, Adam Rasgon: Colder than ever: 25 years on, Israel and Jordan ignore peace treaty anniversary www.timesofisrael.com. Viitattu 30.1.2020. (englanniksi)
  28. 1 2
  29. The World Factbook: Israel CIA. (englanniksi)
  30. HRW:Israel: Expanding Settlements in the Occupied Palestinian Territories
  31. Amnesty International:Israel/Occupied Territories – Removing unlawful Israeli settlements in the Occupied Territories: Time to act
  32. Diplomatic and Legal Aspects of the Settlement Issue, DISPUTED TERRITORIES: Forgotten Facts About the West Bank and Gaza Strip
  33. Israel/Occupied Terr. Human Rights Concerns
  34. http://www.pmw.org.il/tv-hamas.htm
  35. HRW:srael/PA: Suicide Bombers Commit Crimes Against Humanity, Amnesty International: Hamas must stop targeting of civilians
  36. Gaza's rocket threat to Israel
  37. AIPAC v. Norman Finkelstein: A Debate on Israel's Assault on Gaza
  38. Water in Palestine: West Bank Water Usage
  39. A problem that can't be wished or washed away
  40. Eurooppalaisten päättäjien avoin kirje tyrmää Trumpin Lähi-idän rauhansuunnitelman – Kymmenet entiset ulkoministerit tuomitsevat suunnitelman rotuerottelupolitiikaksi Helsingin Sanomat. 27.2.2020. Viitattu 27.2.2020.