Wikipedia

Interpol

kansainvälinen rikospoliisijärjestö
Tämä artikkeli käsittelee kansainvälistä rikospoliisijärjestöä. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

International Criminal Police Organization eli Interpol on kansainvälinen rikospoliisijärjestö. Interpolin keskuspaikka sijaitsee Lyonissa, Ranskassa. Se toimii jäsenvaltioidensa rikospoliisien yhteistyön kehittämiseksi. Rikollisten valvontaa varten järjestöllä on muun muassa kansainvälisistä rikollisista keskusrekisteri. Interpolissa on yhteensä 196 jäsenvaltiota.

ICPO–INTERPOL
Interpolin jäsenvaltiot (tummansinisellä) ja sen ulkopuolella olevat valtiot (punaisella).
Interpolin jäsenvaltiot (tummansinisellä) ja sen ulkopuolella olevat valtiot (punaisella).
Perustettu 7. syyskuuta 1923
Päämaja Lyon, Ranska
Jäsenet 196 jäsenvaltiota[1]
Viralliset kielet englanti, arabia, ranska, espanja
Pääsihteeri Jürgen Stock
Puheenjohtaja Ahmed Naser Al-Raisi
Aiheesta muualla
Sivusto

Organisaation virallinen nimi on ICPO–Interpol. ICPO lyhenne tarkoittaa kansainvälistä rikospoliisiorganisaatiota (engl. International Criminal Police Organization). Sana Interpol tulee sanoista kansainvälinen poliisi. Suomi on kuulunut Interpoliin vuodesta 1928.

Tehtävät

muokkaa

Interpolin tehtävänä on tarjota laajaa tukea kansallisille rikospoliiseille kansainvälisen rikollisuuden torjumiseksi.[2] Interpolin tehtävät jakautuvat neljään kansainvälisen rikollisuuden alalajin ympärille. Järjestön maailmanlaajuisiin ohjelmiin kuuluvat terrorismin torjunta, tietotekniikkarikollisuus, järjestäytynyt rikollisuus sekä talousrikollisuus ja korruptiontorjunta.[1] Näiden sisällä Interpol tutkii terrorismia, ihmiskauppaa, laitonta siirtolaisuutta, moottoriajoneuvojen varkauksia, taidevarkauksia, rahanpesua, väärennöksiä ja huumekauppaa.[2]

Interpol tarjoaa toimialueidensa sisällä tukea ja palveluita jäsenvaltiolle, ja sillä on 19 poliisitietokanta, jossa on tietoja rikoksista ja rikollisista, kuten nimitietoja, sormenjälkiä ja dataa varastetuista passeista. Interpolin kautta saa myös tukea rikostekniikkaan, tietojen analysointiin ja karkulaisten etsimiseen.[1]

Organisaatio

muokkaa
 
Interpolin päämaja Lyonissa.

Interpolin päivittäisestä toiminnasta vastaa pääsihteeristö, jonka johdossa on pääsihteeri. Pääsihteerin toimikausi on viisi vuotta, ja hänet nimittää järjestön yleiskokous. Yleiskokous on Interpolin keskeisin päätöksentekoelin, ja siihen kuuluu delegaatti jokaisesta jäsenvaltiosta. Interpolin toimeenpanevassa komitea valvoo ja yleiskokouksen tekemien päätösten toimeenpanoa sekä pääsihteerin työtä. Komiteassa on 13 jäsentä, ja yleiskokous valitsee sen vuosittaisessa kokouksessaan.[2] Interpolin pääsihteerinä on vuodesta 2014 toiminut Jürgen Stock, joka valittiin toiselle toimikaudella 2019.[3] Yleiskokousta ja toimeenpanevaa komiteata puolestaan johtaa Ahmed Naser Al-Raisi, joka valittiin 2021 nelivuotiselle kaudelle.[4]

Jokaisessa jäsnevaltiossa on kansallinen Interpol-toimisto, jonka kautta kansalliset poliisivoimat ottaa yhteyttä järjestön pääsihteeristöön tai muiden maiden poliiseihin. Interpol luottaa toiminnassaan laajoihin viestintäverkostoihin ja joka vuosi viestintähenkilökunnan kautta kulkee miljoonia viestejä arabiaksi, englanniksi, ranskaksi ja espanjaksi, jotka ovat järjestön viralliset kielet. Interpol otti vuonna 1992 käyttöön hakumahdollisuuden, jolla kansalliset toimistot voivat etsiä tietokannoista tarvitsemiaan tietoja.[2]

Historia

muokkaa

Kansainvälinen rikospoliisikomissio

muokkaa

Ajatus Interpolista syntyi vuonna 1914 Monacossa kansainvälisessä rikospoliisien kongressissa.[2] 24 maan viranomaisia kokoontui Monacoon keskustelemaan pidätysprosesseista, tunnistustekniikoista ja keskitetyn rikollisrekisterin ylläpidosta.

Interpolin edeltäjä Kansainvälinen rikospoliisikomissio ICPC perustettiin 1923. Aiemmin samana vuonna Wienissä 20 maan edustajat olivat kokoontuneet lisääntyneen kansainvälisen rikollisuuden takia. ICPC:n pääkonttori sijoitettiin Wieniin, ja sen johtajaksi valittiin Wienin poliisin johtaja Johann Schober.[2]

Järjestön tärkeimpiä asioita 1930-luvun alussa olivat rahaväärennökset, rikosrekisteri ja passiväärennökset. Vuonna 1935 avattiin ensimmäinen yksisuuntainen radioverkkoyhteys viestintään, joka oli itsenäinen järjestelmä vain kansallisten rikospoliisien käyttöön. Vuonna 1938 natsit saivat organisaation johtoon itävaltalaisen poliitikon ja poliisin Michael Skublin, jolloin useat maat lopettivat osallistumisen organisaation toimintaan. Organisaatio oli täysin natsihallinnon kontrollissa 1940-luvun alusta, ja päämaja siirrettiin Berliiniin. Toinen maailmansota lakkautti lopulta kokonaan järjestön toiminnan[2].

Sodan jälkeen Belgia ehdotti päämajan siirtämistä Pariisiin, ja nimeä Interpol käytettiin ensimmäisen kerran. Johtoryhmä ja puheenjohtaja valittiin myös demokraattisesti. Sodan jälkeen Interpol julkaisi värikoodatut tiedoksiannot etsintäkuulutetuista.lähde? ICPC:n toiminta joutui kuitenkin käynnistymään lähes tyhjiltä, sillä ennen sotaa kerätyt tallenteet olivat tuhoutuneet.[2]

Uusi perussääntö: Interpol

muokkaa

ICPC laajeni vuodesta 1946 vuoteen 1955. Sodan jälkeen sillä oli ollut 19 jäsenvaltiota, mutta vuonna 1955 niitä oli jo 55. Järjestö hyväksyi vuonna 1956 uuden perussäännön, jolloin sen nimi muutettiin Kansainväliseksi rikospoliisijärjestöksi (International Criminal Police Organization) eli Interpoliksi.[2]

ICPC oli ollut alkujaan varsin eurooppalainen organisaatio, ja esimerkiksi Yhdysvallat oli liittynyt siihen vasta 1938. Monet muutkin ei-europpalaiset valtiot pysyivät pitkään järlestön ulkopuolella.[2]

Interpolin tehokkuus alkoi kehittyä erityisesti ranskalaisen Jean Népoten pääsihteerikaudella 1963–1978.[2] 1970-luvulla sitä alettiin pitää kansainvälisenä järjestönä ja se alkoi tehdä myös sopimuksia muiden järjestöjen kanssa. Yhdistyneet kansakunnatkin otti saman kannan. YK oli vuodesta 1947 asti luonnehtinut Interpolin kansalaisjärjestöksi, jolla ei ole niin vahvaa asemaa kuin kansainvälisellä järjestöllä.[5] Interpolissa oli 1980-luvun puolivälissä jo 125 jäsenvaltiota.[2]

Interpolia uudistettiin syyskuun 11. päivän terrori-iskujen seurauksena. Tuolloin perustettiin poliisipalveluille oma toimeenpaneva johtaja, joka valvoo useita direktoraatteja.[2]

Kansainvälinen tiedoksiantojärjestelmä

muokkaa

Heti toisen maailmansodan jälkeen puhuttiin punaisesta listasta, mikä tarkoittaa, että tietoa rikollisista ja etsittävistä henkilöistä jaetaan jäsenvaltioiden kesken ja tieto luokitellaan värikoodeilla. Värikoodeja käyttää myös YK:n turvallisuusneuvosto ja kansainvälinen rikostuomioistuin. Vuonna 2016 oli lähes 20 000 tiedoksiantoa.

Väri ja tyyppi Tieto Määrä 2016
Punainen Etsitään luovutettavaksi oikeuteen tai kansainväliseen tuomioistuimeen.

Pidätysmääräys olemassa.

12 878
Sininen Henkilöä etsitään tai tietoa tarvitaan. 4 129
Vihreä Varoitus henkilön rikollisesta toiminnasta, uhkaa yleistä turvallisuutta. 930
Keltainen Kadonnut henkilö tai häntä ei tavoiteta. 2 675
Musta Tuntematon vainaja tai lisätietoa tarvitaan. 123
Oranssi Varoitus tapahtumasta, henkilöstä tai kohteesta, joka uhkaa henkeä tai omaisuutta. 48
Purppura Tarvitaan tietoa rikollisten toimintatavoista, kohteista, laitteista tai piilopaikoista. 106
Interpol ja YK turvallisuusneuvosto YK sanktioita koskeva erikoistiedoksianto 33

Interpolin sivuilla on julkisesti nähtävissä punaiset ja keltaiset tiedoksiannot. Punainen lista on nähtävissä Interpolin hakukoneessa.[6]

Tietokannat

muokkaa

Interpol harjoittaa tietojen vaihtoa jäsenvaltioiden viranomaisten välillä. Tietokannat ovat edellytys tietojenvaihtoon. Useimmat tiedot Interpolin tietokannoista on saatavilla jatkuvasti, poikkeuksena ballistisen tiedon IBIN-tietokanta.

Henkilötieto

muokkaa

Tiedoksiannot

muokkaa

Tiedoksiannot otettiin käyttöön toisen maailmansodan jälkeen, ja ne ovat sen tunnetuin muoto. Rikollisten punainen lista on avoimesti luettavissa verkossa.

Interpolin järjestelmä koskee ilmoituksia, joissa henkilöt ovat paossa, heitä epäillään rikoksesta tai he liittyvät suoritettavaan rikostutkintaan. Rekisterissä ovat myös henkilöt, joihin sovelletaan YK:n turvallisuusneuvoston pakotteita. Luettelossa on myös kadonneita henkilöitä ja vainajia.

Lasten hyväksikäyttö ja uhrit

muokkaa

Interpolilla on tietokanta lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva kuvatietokanta. Sen pohjalta tehdään kuvavertailua ohjelmistoilla hyväksikäyttäjistä ja uhreista. Tavoitteena on etsiä, paikantaa ja pidättää syylliset sekä tunnistaa uhrit.

Jäsenvaltiot

muokkaa

Interpolin jäsenenä on yhteensä 195 jäsenvaltiota.[7]

Johtajat

muokkaa

Pääsihteerit

muokkaa
Pääsihteeri Virka-aika Valtio[8]
Oskar Dressler 1923–1946   Itävalta
Louis Ducloux 1946–1951   Ranska
Marcel Sicot 1951–1963   Ranska
Jean Népote 1963–1978   Ranska
André Bossard 1978–1985   Ranska
Raymond Kendall 1985–2000   Yhdistynyt kuningaskunta
Ronald Noble 2000–2014   Yhdysvallat
Jürgen Stock 2014–   Saksa

Puheenjohtajat

muokkaa
Presidentti Virka-aika Valtio[9]
Johann Schober 1923–1932   Itävalta
Franz Brandl 1932–1934   Itävalta
Eugen Seydel 1934–1935   Itävalta
Michael Skubl 1935–1938   Itävalta
Otto Steinhäusl 1938–1940   Saksa
Reinhard Heydrich 1940–1942   Saksa
Arthur Nebe 1942–1943   Saksa
Ernst Kaltenbrunner 1943–1945   Saksa
Florent Louwage 1945–1956   Belgia
Agostinho Lourenço 1956–1960   Portugali
Joe Jackson 1960–1963   Yhdistynyt kuningaskunta
Fjalar Jarva 1963–1964   Suomi
Firmin Franssen 1964–1968   Belgia
Paul Dickopf 1968–1972   Länsi-Saksa
William Leonard Higgitt 1972–1976   Kanada
Carl Persson 1976–1980   Ruotsi
Jolly Bugarin 1980–1984   Filippiinit
John Simpson 1984–1988   Yhdysvallat
Ivan Barbot 1988–1992   Ranska
Norman Inkster 1992–1994   Kanada
Björn Eriksson 1994–1996   Ruotsi
Toshinori Kanemoto 1996–2000   Japani
Jesús Espigares Mira 2000–2004   Espanja
Jackie Selebi 2004–2008   Etelä-Afrikka
Arturo Herrera Verdugo 2008 (vt.)   Chile
Khoo Boon Hui 2008–2012   Singapore
Mireille Ballestrazzi 2012–2016   Ranska
Meng Hongwei 2016–2018   Kiina
Kim Jong Yang 2018–2021   Etelä-Korea
Ahmed Naser Al-Raisi 2021–   Yhdistyneet arabiemiraatit

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c What is INTERPOL? Interpol. Viitattu 16.2.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m Interpol Encyclopedia Britannica. 15.2.2024. Viitattu 16.2.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Secretary General Interpol. Viitattu 16.2.2024. (englanniksi)
  4. ↑ President Interpol. Viitattu 16.2.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Kansainvälisen poliisiyhteistyön pitkä historia Poliisi. Viitattu 16.2.2024.
  6. ↑ Interpol: International Notices system. Interpol Fact sheet, 2007-02.
  7. ↑ Member countries Interpol. Viitattu 16.2.2024. (englanniksi)
  8. ↑ Former Secretaries General Interpol. Viitattu 7.9.2023. (englanniksi)
  9. ↑ Former Presidents of INTERPOL Interpol. Viitattu 7.9.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Interpol&oldid=22686096”