Interpol

kansainvälinen rikospoliisijärjestö
Tämä artikkeli käsittelee kansainvälistä rikospoliisijärjestöä. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

International Criminal Police Organization eli Interpol on kansainvälinen rikospoliisijärjestö. Interpolin keskuspaikka sijaitsee Lyonissa, Ranskassa. Se toimii jäsenvaltioidensa rikospoliisien yhteistyön kehittämiseksi. Rikollisten valvontaa varten järjestöllä on muun muassa kansainvälisistä rikollisista keskusrekisteri. Interpolissa on yhteensä 195 jäsenvaltiota.

ICPO–INTERPOL
Interpolin jäsenvaltiot (tummansinisellä) ja sen ulkopuolella olevat valtiot (punaisella).
Interpolin jäsenvaltiot (tummansinisellä) ja sen ulkopuolella olevat valtiot (punaisella).
Perustettu 7. syyskuuta 1923
Päämaja Lyon, Ranska
Jäsenet 195 jäsenvaltiota
Viralliset kielet englanti, arabia, ranska, espanja
Pääsihteeri Jürgen Stock
Puheenjohtaja Ahmed Naser Al-Raisi
Aiheesta muualla
Sivusto

Organisaation virallinen nimi on ICPO–Interpol. ICPO lyhenne tarkoittaa kansainvälistä rikospoliisiorganisaatiota (engl. International Criminal Police Organization). Sana Interpol tulee sanoista kansainvälinen poliisi. Suomi on kuulunut Interpoliin vuodesta 1928.

Historia Muokkaa

Ajatus Interpolista syntyi vuonna 1914 Monacossa kansainvälisessä rikospoliisien kongressissa. 24 maan viranomaisia kokoontui Monacoon keskustelemaan pidätysprosesseista, tunnistustekniikoista ja keskitetyn rikollisrekisterin ylläpidosta. Virallisesti organisaatio luotiin vuonna 1923, jolloin nimi oli Kansainvälinen rikospoliisikomissio. Pääpaikaksi valittiin myöhemmin Wien, ja ensimmäiset listat eniten etsintäkuuluteituista julkaistiin. Nimi vaihtui vuonna 1956 Interpoliksi.

1930- ja 1940-luku Muokkaa

Järjestön tärkeimpiä asioita 1930-luvun alussa olivat rahaväärennökset, rikosrekisteri ja passiväärennökset. Vuonna 1935 avattiin ensimmäinen yksisuuntainen radioverkkoyhteys viestintään, joka oli itsenäinen järjestelmä vain kansallisten rikospoliisien käyttöön. Vuonna 1938 natsit saivat organisaation johtoon itävaltalaisen poliitikon ja poliisin Michael Skublin, jolloin useat maat lopettivat osallistumisen organisaation toimintaan.

Organisaatio oli täysin natsihallinnon kontrollissa 1940-luvun alusta, ja päämaja siirrettiin Berliiniin.

Sodan jälkeen Belgia ehdotti päämajan siirtämistä Pariisiin, ja nimeä Interpol käytettiin ensimmäisen kerran. Johtoryhmä ja puheenjohtaja valittiin myös demokraattisesti. Sodan jälkeen Interpol julkaisi värikoodatut tiedoksiannot etsintäkuulutetuista.

Kansainvälinen tiedoksiantojärjestelmä Muokkaa

Heti toisen maailmansodan jälkeen puhuttiin punaisesta listasta, mikä tarkoittaa, että tietoa rikollisista ja etsittävistä henkilöistä jaetaan jäsenvaltioiden kesken ja tieto luokitellaan värikoodeilla. Värikoodeja käyttää myös YK:n turvallisuusneuvosto ja kansainvälinen rikostuomioistuin. Vuonna 2016 oli lähes 20 000 tiedoksiantoa.

Väri ja tyyppi Tieto Määrä 2016
Punainen Etsitään luovutettavaksi oikeuteen tai kansainväliseen tuomioistuimeen.

Pidätysmääräys olemassa.

12.878
Sininen Henkilöä etsitään tai tietoa tarvitaan. 4.129
Vihreä Varoitus henkilön rikollisesta toiminnasta, uhkaa yleistä turvallisuutta. 930
Keltainen Kadonnut henkilö tai häntä ei tavoiteta. 2.675
Musta Tuntematon vainaja tai lisätietoa tarvitaan. 123
Oranssi Varoitus tapahtumasta, henkilöstä tai kohteesta, joka uhkaa henkeä tai omaisuutta. 48
Purppura Tarvitaan tietoa rikollisten toimintatavoista, kohteista, laitteista tai piilopaikoista. 106
Interpol ja YK turvallisuusneuvosto YK sanktioita koskeva erikoistiedoksianto 33

Interpolin sivuilla on julkisesti nähtävissä punaiset ja keltaiset tiedoksiannot. Punainen lista on nähtävissä Interpolin hakukoneessa.[1]

Tietokannat Muokkaa

Interpol harjoittaa tietojen vaihtoa jäsenvaltioiden viranomaisten välillä. Tietokannat ovat edellytys tietojenvaihtoon. Useimmat tiedot Interpolin tietokannoista on saatavilla jatkuvasti, poikkeuksena ballistisen tiedon IBIN-tietokanta.

Henkilötieto Muokkaa

Tiedoksiannot Muokkaa

Tiedoksiannot otettiin käyttöön toisen maailmansodan jälkeen, ja ne ovat sen tunnetuin muoto. Rikollisten punainen lista on avoimesti luettavissa verkossa.

Interpolin järjestelmä koskee ilmoituksia, joissa henkilöt ovat paossa, heitä epäillään rikoksesta tai he liittyvät suoritettavaan rikostutkintaan. Rekisterissä ovat myös henkilöt, joihin sovelletaan YK:n turvallisuusneuvoston pakotteita. Luettelossa on myös kadonneita henkilöitä ja vainajia.

Lasten hyväksikäyttö ja uhrit Muokkaa

Interpolilla on tietokanta lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva kuvatietokanta. Sen pohjalta tehdään kuvavertailua ohjelmistoilla hyväksikäyttäjistä ja uhreista. Tavoitteena on etsiä, paikantaa ja pidättää syylliset sekä tunnistaa uhrit.

Jäsenvaltiot Muokkaa

Interpolin jäsenenä on yhteensä 195 jäsenvaltiota.[2]

Hallinto Muokkaa

Pääsihteerit[3] Muokkaa

Pääsihteeri Virka-aika Valtio
Oskar Dressler 1923–1946   Itävalta
Louis Ducloux 1946–1951   Ranska
Marcel Sicot 1951–1963   Ranska
Jean Népote 1963–1978   Ranska
André Bossard 1978–1985   Ranska
Raymond Kendall 1985–2000   Yhdistynyt kuningaskunta
Ronald Noble 2000–2014   Yhdysvallat
Jürgen Stock 2014–   Saksa

Puheenjohtajat[4] Muokkaa

Presidentti Virka-aika Valtio
Johann Schober 1923–1932   Itävalta
Franz Brandl 1932–1934   Itävalta
Eugen Seydel 1934–1935   Itävalta
Michael Skubl 1935–1938   Itävalta
Otto Steinhäusl 1938–1940   Saksa
Reinhard Heydrich 1940–1942   Saksa
Arthur Nebe 1942–1943   Saksa
Ernst Kaltenbrunner 1943–1945   Saksa
Florent Louwage 1945–1956   Belgia
Agostinho Lourenço 1956–1960   Portugali
Joe Jackson 1960–1963   Yhdistynyt kuningaskunta
Fjalar Jarva 1963–1964   Suomi
Firmin Franssen 1964–1968   Belgia
Paul Dickopf 1968–1972   Länsi-Saksa
William Leonard Higgitt 1972–1976   Kanada
Carl Persson 1976–1980   Ruotsi
Jolly Bugarin 1980–1984   Filippiinit
John Simpson 1984–1988   Yhdysvallat
Ivan Barbot 1988–1992   Ranska
Norman Inkster 1992–1994   Kanada
Björn Eriksson 1994–1996   Ruotsi
Toshinori Kanemoto 1996–2000   Japani
Jesús Espigares Mira 2000–2004   Espanja
Jackie Selebi 2004–2008   Etelä-Afrikka
Arturo Herrera Verdugo 2008 (vt.)   Chile
Khoo Boon Hui 2008–2012   Singapore
Mireille Ballestrazzi 2012–2016   Ranska
Meng Hongwei 2016–2018   Kiina
Kim Jong Yang 2018–2021   Etelä-Korea
Ahmed Naser Al-Raisi 2021–   Yhdistyneet arabiemiirikunnat

Lähteet Muokkaa

Viitteet Muokkaa

  1. Interpol: International Notices system. Interpol Fact sheet, 2007-02.
  2. INTERPOL member countries Interpol. Viitattu 7.9.2023. (englanniksi)
  3. Former Secretaries General Interpol. Viitattu 7.9.2023. (englanniksi)
  4. Former Presidents of INTERPOL Interpol. Viitattu 7.9.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla Muokkaa