Interpol
International Criminal Police Organization eli Interpol on kansainvälinen rikospoliisijärjestö. Interpolin keskuspaikka sijaitsee Lyonissa, Ranskassa. Se toimii jäsenvaltioidensa rikospoliisien yhteistyön kehittämiseksi. Rikollisten valvontaa varten järjestöllä on muun muassa kansainvälisistä rikollisista keskusrekisteri. Interpolissa on yhteensä 195 jäsenvaltiota.
| ICPO–INTERPOL | |
|---|---|
 |
|
 Interpolin jäsenvaltiot (tummansinisellä) ja sen ulkopuolella olevat valtiot (punaisella). |
|
| Perustettu | 7. syyskuuta 1923 |
| Päämaja | Lyon, Ranska |
| Jäsenet | 195 jäsenvaltiota |
| Viralliset kielet | englanti, arabia, ranska, espanja |
| Pääsihteeri | Jürgen Stock |
| Puheenjohtaja | Ahmed Naser Al-Raisi |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Organisaation virallinen nimi on ICPO–Interpol. ICPO lyhenne tarkoittaa kansainvälistä rikospoliisiorganisaatiota (engl. International Criminal Police Organization). Sana Interpol tulee sanoista kansainvälinen poliisi. Suomi on kuulunut Interpoliin vuodesta 1928.
Historia Muokkaa
Ajatus Interpolista syntyi vuonna 1914 Monacossa kansainvälisessä rikospoliisien kongressissa. 24 maan viranomaisia kokoontui Monacoon keskustelemaan pidätysprosesseista, tunnistustekniikoista ja keskitetyn rikollisrekisterin ylläpidosta. Virallisesti organisaatio luotiin vuonna 1923, jolloin nimi oli Kansainvälinen rikospoliisikomissio. Pääpaikaksi valittiin myöhemmin Wien, ja ensimmäiset listat eniten etsintäkuuluteituista julkaistiin. Nimi vaihtui vuonna 1956 Interpoliksi.
1930- ja 1940-luku Muokkaa
Järjestön tärkeimpiä asioita 1930-luvun alussa olivat rahaväärennökset, rikosrekisteri ja passiväärennökset. Vuonna 1935 avattiin ensimmäinen yksisuuntainen radioverkkoyhteys viestintään, joka oli itsenäinen järjestelmä vain kansallisten rikospoliisien käyttöön. Vuonna 1938 natsit saivat organisaation johtoon itävaltalaisen poliitikon ja poliisin Michael Skublin, jolloin useat maat lopettivat osallistumisen organisaation toimintaan.
Organisaatio oli täysin natsihallinnon kontrollissa 1940-luvun alusta, ja päämaja siirrettiin Berliiniin.
Sodan jälkeen Belgia ehdotti päämajan siirtämistä Pariisiin, ja nimeä Interpol käytettiin ensimmäisen kerran. Johtoryhmä ja puheenjohtaja valittiin myös demokraattisesti. Sodan jälkeen Interpol julkaisi värikoodatut tiedoksiannot etsintäkuulutetuista.
Kansainvälinen tiedoksiantojärjestelmä Muokkaa
Heti toisen maailmansodan jälkeen puhuttiin punaisesta listasta, mikä tarkoittaa, että tietoa rikollisista ja etsittävistä henkilöistä jaetaan jäsenvaltioiden kesken ja tieto luokitellaan värikoodeilla. Värikoodeja käyttää myös YK:n turvallisuusneuvosto ja kansainvälinen rikostuomioistuin. Vuonna 2016 oli lähes 20 000 tiedoksiantoa.
| Väri ja tyyppi | Tieto | Määrä 2016 |
|---|---|---|
| Punainen | Etsitään luovutettavaksi oikeuteen tai kansainväliseen tuomioistuimeen.
Pidätysmääräys olemassa. |
12.878 |
| Sininen | Henkilöä etsitään tai tietoa tarvitaan. | 4.129 |
| Vihreä | Varoitus henkilön rikollisesta toiminnasta, uhkaa yleistä turvallisuutta. | 930 |
| Keltainen | Kadonnut henkilö tai häntä ei tavoiteta. | 2.675 |
| Musta | Tuntematon vainaja tai lisätietoa tarvitaan. | 123 |
| Oranssi | Varoitus tapahtumasta, henkilöstä tai kohteesta, joka uhkaa henkeä tai omaisuutta. | 48 |
| Purppura | Tarvitaan tietoa rikollisten toimintatavoista, kohteista, laitteista tai piilopaikoista. | 106 |
| Interpol ja YK turvallisuusneuvosto | YK sanktioita koskeva erikoistiedoksianto | 33 |
Interpolin sivuilla on julkisesti nähtävissä punaiset ja keltaiset tiedoksiannot. Punainen lista on nähtävissä Interpolin hakukoneessa.[1]
Tietokannat Muokkaa
Interpol harjoittaa tietojen vaihtoa jäsenvaltioiden viranomaisten välillä. Tietokannat ovat edellytys tietojenvaihtoon. Useimmat tiedot Interpolin tietokannoista on saatavilla jatkuvasti, poikkeuksena ballistisen tiedon IBIN-tietokanta.
Henkilötieto Muokkaa
Tiedoksiannot Muokkaa
Tiedoksiannot otettiin käyttöön toisen maailmansodan jälkeen, ja ne ovat sen tunnetuin muoto. Rikollisten punainen lista on avoimesti luettavissa verkossa.
Interpolin järjestelmä koskee ilmoituksia, joissa henkilöt ovat paossa, heitä epäillään rikoksesta tai he liittyvät suoritettavaan rikostutkintaan. Rekisterissä ovat myös henkilöt, joihin sovelletaan YK:n turvallisuusneuvoston pakotteita. Luettelossa on myös kadonneita henkilöitä ja vainajia.
Lasten hyväksikäyttö ja uhrit Muokkaa
Interpolilla on tietokanta lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva kuvatietokanta. Sen pohjalta tehdään kuvavertailua ohjelmistoilla hyväksikäyttäjistä ja uhreista. Tavoitteena on etsiä, paikantaa ja pidättää syylliset sekä tunnistaa uhrit.
Jäsenvaltiot Muokkaa
Interpolin jäsenenä on yhteensä 195 jäsenvaltiota.[2]
Hallinto Muokkaa
Pääsihteerit[3] Muokkaa
| Pääsihteeri | Virka-aika | Valtio |
|---|---|---|
| Oskar Dressler | 1923–1946 |  Itävalta
|
| Louis Ducloux | 1946–1951 |  Ranska
|
| Marcel Sicot | 1951–1963 | Ranska
|
| Jean Népote | 1963–1978 | Ranska
|
| André Bossard | 1978–1985 | Ranska
|
| Raymond Kendall | 1985–2000 |  Yhdistynyt kuningaskunta
|
| Ronald Noble | 2000–2014 |  Yhdysvallat
|
| Jürgen Stock | 2014– |  Saksa
|
Puheenjohtajat[4] Muokkaa
Lähteet Muokkaa
- List of Member States (Interpolin jäsenvaltiot) interpol.int. Arkistoitu 2.8.2012. Viitattu 26.10.2008. (englanniksi)
- Dates of membership of Interpol member countries (pdf) (Interpolin jäsenvaltioiden liittymisajankohdat) Interpol. Arkistoitu 24.7.2011. Viitattu 26.10.2008. (englanniksi)
Viitteet Muokkaa
- ↑ Interpol: International Notices system. Interpol Fact sheet, 2007-02.
- ↑ INTERPOL member countries Interpol. Viitattu 7.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Former Secretaries General Interpol. Viitattu 7.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Former Presidents of INTERPOL Interpol. Viitattu 7.9.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla Muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Interpol Wikimedia Commonsissa
- Interpolin kotisivut (englanniksi)