Mausteneilikka

puulaji
(Ohjattu sivulta Eugenia caryophyllus)

Mausteneilikka (Syzygium aromaticum, syn. Eugenia caryophyllus) on myrttikasvien (Myrtaceae) heimon jambolaanien (Syzygium) sukuun kuuluva puu. Samalla nimellä kutsutaan kasvin mausteeksi kuivattuja kukkanuppuja. Kasvi ei nimestään huolimatta ole sukua varsinaisille neilikoille. Mausteneilikan eteerisen öljyn eli neilikkaöljyn CAS-numero on 8000-34-8.

Mausteneilikka
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Myrtales
Heimo: Myrttikasvit Myrtaceae
Suku: Jambolaanit Syzygium
Laji: aromaticum
Kaksiosainen nimi

Syzygium aromaticum
(L.) Merr. & Perry[1]

Synonyymit
  • Caryophyllus aromaticus L. (1753), alkuperäinen nimi
  • Eugenia aromatica
  • Eugenia caryophyllata
  • Eugenia caryophyllus
Katso myös

  Mausteneilikka Wikispeciesissä
  Mausteneilikka Commonsissa

Mausteneilikka kasvaa villinä Indonesian Molukeilla eli Maustesaarilla, jossa sitä myös poimitaan myyntiin. Sitä kasvatetaan myös Madagaskarilla, Sansibarilla, Intiassa ja Sri Lankassa.[2]

Ulkonäkö ja koko

muokkaa
 
Mausteneilikkapuu Pohjois-Sulawesissä.

Mausteneilikka on pienehkö ainavihanta puu, joka kasvaa 8–30 metriä korkeaksi. Puu on muodoltaan pensasmainen, haarautuen usein läheltä tyveä. Lehdet ovat soikeat ja ehytlaitaiset. Lehtien alapinnalla on öljyrauhasia. Laji on yksikotinen, ja kukat ovat kaksineuvoisia. Pienet kukat sijaitsevat kukinnoissa versojen päädyissä. Hedelmä on pieni luumarja, jonka sisällä on yksi siemen.[3]

Levinneisyys ja elinympäristö

muokkaa

Mausteneilikka kasvaa luonnostaan ainoastaan eräillä Indonesian Molukkien saariryhmän saarilla. Nykyisin sitä kuitenkin viljellään laajalti trooppisen vyöhykkeen alueella.[3]

Mausteneilikka kasvaa trooppisissa sademetsissä. Se ei kestä liikaa auringonvaloa nuorena vaan tarvitsee metsän varjostusta. Sitä esiintyy merenpinnan tasosta noin tuhannen metrin korkeuteen asti. Se elinalueiden keskimääräinen vuoden keskilämpötila on 25 °C ja keskimääräinen vuosittainen sadanta 1 500–2 500 millimetriä.[3]

Käyttö

muokkaa

Mausteneilikkaa käytetään laajasti mausteena varsinkin Aasiassa mutta myös Euroopassa, Afrikassa ja Amerikan mantereilla. Monissa aasialaisissa keittiöissä mausteneilikkaa käytetään liharuoissa ja riisin maustamisessa. Skandinaavisessa keittiössä neilikkaa käytetään etenkin jouluruoissa: kinkussa ja glögissä. Muualla Euroopassa sitä käytetään yleisemmin liharuoissa ja säilykkeissä. Sitä käytetään myös maustekastikkeissa, kuten worcesterkastikkeessa.[2][3]

Indonesiassa ja Kreikan suunnalla mausteneilikkaa poltetaan tupakan seassa. Mausteneilikan pureskeleminen raikastaa hengityksen, mikä on tiedetty jo muinaisessa Kiinassa.

 
Kuivattuja mausteneilikankukkia.

Historia

muokkaa

Mausteneilikan historia hyötykasvina on tuhansien vuosien pituinen. Kuivattua maustetta on viety Molukkien saarilta nykyisen Indonesian alueelta Kiinaan jo noin 2 500 vuotta sitten. Kasvia istutettiin myös muille Indonesian saarille. Maustetta tuotiin myöhemmin myös muualle Aasiaan ja Eurooppaan. Se oli pitkään arvokas tuote, ja Euroopan valtiot taistelivat 1600–1800-luvuilla saarista, joilla puuta kasvoi. 1600-luvulla Alankomaat valloitti Molukkien alueen ja sai käytännössä monopoliaseman mausteneilikan kaupassa. 1800-luvulla kasvia alettiin levittää laajalti viljelykseen muille trooppisille alueille.[3]

Lähteet

muokkaa
  1. ITIS (englanniksi)
  2. a b Gernot Katzer’s Spice Pages
  3. a b c d e Syzygium aromaticum (.pdf) World Agroforestry Centre: AgroForestryTree Database. International Center for Research in AgroForestry. Viitattu 29.7.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa