Lakritsikasvi

Lakritsikasvi (Glycyrrhiza glabra) on monivuotinen herneen sukuinen palkokasvi, joka on kotoisin Lähi-idästä ja Kaakkois-Euroopasta. Se kasvaa noin metrin korkuiseksi.[2] Suvun tieteellinen nimi tulee kreikan sanoista glykeia ja rhiza, jotka tarkoittavat "makeaa juurta". Lakritsi taas tulee latinan sanasta liquere eli "virrata", viitaten lakritsin nestemäisten muotojen juoksevuuteen.[3]

Lakritsikasvi
Illustration Glycyrrhiza glabra0.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fabales
Heimo: Hernekasvit Fabaceae
Suku: Lakritsikasvit Glycyrrhiza
Laji: glabra
Kaksiosainen nimi

Glycyrrhiza glabra
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Lakritsikasvi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Lakritsikasvi Commonsissa

KuvausMuokkaa

Lakritsikasvi on vankka ja monivuotinen ruohovartinen kasvi, joka voi kasvaa jopa 1,5 metriä korkeaksi. Sillä on juurakko, ja sen juuret leviävät jopa seitsemän metriä joka suuntaan. Lakritsikasvin kukat ovat vaaleansinisestä violettiin, joskus harvoin valkoisia.[1]

Levinneisyys ja elinympäristöMuokkaa

Lakritsikasvin luonnollinen levinneisyysalue ulottuu Italiasta Siperian länsiosiin ja Mongoliaan. Etelässä kasvia tavataan Saudi-Arabiassa ja Pakistanissa. Lakritsikasvin levinneisyys Euroopassa on pääosin kaakkoinen. Sitä tavatan Ranskan eteläosista Italian kautta Balkanille, Ukrainalle ja Venäjälle. Luonnollisen levinneisyysalueen rajaaminen on hankalaa, sillä sitä kasvatetaan laajasti muun muassa Venäjällä, Espanjassa ja Lähi-idässä.[1]

Lakritsikasvia tavataan metsien ja pensaikkojen avoimilla alueilla sekä aroilla, puoliaavikoilla ja aavikkokeitailla. Sitä kasvaa myös ojien ja jokien varsilla sekä maatilojen reunoilla. Lakritsikasvi pärjää myös merenrantojen suolaisilla alueilla.[1]

KäyttöMuokkaa

Lakritsikasvien juurissa on noin 2–15% hyvin makeaa lakritsihappoa, joka antaa juurista tehdylle lakritsimakeiselle pääosan sen mausta. Juuret kerätään noin 3–6 vuoden kasvun jälkeen, pestään, kuivataan ja jauhetaan.[3][4] Jauheesta uutetaan kuumalla vedellä lakritsiuutetta. Uute kuivataan lakritsitahnaksi tai jauheeksi, jossa on noin 4–25% lakritsihappoa. Tahnoja ja uutteita käytetään muun muassa lakritsin, muiden makeisten ja yskänlääkkeiden valmistukseen.[3] Lakritsihapon tai lakritsiuutepohjaisten ruokien liikakäyttö nostaa verenpainetta ja aiheuttaa hypokalemiaa.[4]

Varhaisimmat viitteet lakritsin käytöstä ovat faaraoiden Egyptistä noin 3000 vuotta vanhasta Tutankhamonin haudasta.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Plummer, J. & Chadburn, H.: Glycyrrhiza glabra IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.2.2022. (englanniksi)
  2. Glycyrrhiza glabra Liquorice, Cultivated licorice PFAF Plant Database pfaf.org. Viitattu 24.9.2019.
  3. a b c d Assessment report on Glycyrrhiza glabra L. and/or Glycyrrhiza inflata Bat. and/or Glycyrrhiza uralensis Fisch., radix. European Medicines Agency, 2013. EMA/HMPC/571122/2010 Corr. Artikkelin verkkoversio.
  4. a b Scientific Opinion on the safety and efficacy of glycyrrhizic acid ammoniated (chemical group 30, miscellaneous substances) when used as a flavouring for all animal species. EFSA Journal, 2015, 13. vsk, nro 1, s. 3971. doi:10.2903/j.efsa.2015.3971. ISSN 1831-4732. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.