Wikipedia

Amerikanitalialaiset

italialaistaustaiset yhdysvaltalaiset
(Ohjattu sivulta Amerikanitalialainen)

Amerikanitalialaiset (engl. Italian Americans, ital. Italoamericana, amerikanitalialaiset käyttävät nimitystä Italian Americana) on Yhdysvaltain valkoisen väestön neljänneksi suurin väestöryhmä[1] ja kaikista Yhdysvaltain etnisistä ryhmistä kuudenneksi suurin.[2] Amerikanitalialaisella voidaan tarkoittaa Yhdysvalloissa syntynyttä henkilöä, jonka esi-isät ovat tulleet Italiasta, tai henkilöä, joka on muuttanut Yhdysvaltoihin. Yhdysvaltain väestöstä 17,2 miljoonaa (5,6 prosenttia) on amerikanitalialaisia.

Amerikanitalialaiset
Väkiluku 17 235 187 (5,6 prosenttia Yhdysvaltojen väestöstä) (2005)
Asuinalueet New York, New Jersey, Connecticut, Massachusetts, Rhode Island, Florida, New Orleansin alue, Kansas Cityn alue, Illinois, Pennsylvania, Kalifornia, Arizona, Ohio, Nevada, Maryland, New Hampshire, Michigan
Kielet amerikanenglanti, italia, sisilia, napoli, muita (pääasiassa Mezzogiornon eli Etelä-Italian alueen) murteita ja muita Italian historiallisia kieliä
Uskonnot katolinen
Amerikanitalialaisten osuus osavaltioittain.

Amerikanitalialaiset jakautuvat useisiin eri alahaaroihin, jotka jakautuvat henkilön tai hänen esivanhempiensa alkuperäisen kotimaakunnan mukaan. Tunnetuin ja suurin amerikanitalialaisten alahaara on amerikansisilialaiset (Sicilian American), joita on noin 12 miljoonaa.

Historia

muokkaa
 
Mulberry Street oli ”Pikku-Italian” keskus New Yorkissa (noin 1900)

Italialaiset saapuivat Yhdysvaltoihin pienissä määrissä. Monia näistä pakeni epäonnistuneiden vuosien 1848 ja 1861 vallankumouksellisten liikkeiden jälkeen. Suurin osa italialaisten maahanmuutosta Yhdysvaltoihin tapahtui vuosien 1880 ja 1960 välillä. Monet amerikanitalialaiset ovat peräisin Etelä-Italiasta ja Sisiliasta, koska näillä alueilla oli paljon vähävaraisia ja vähän koulutettuja talonpoikia. Vuosien 1890 ja 1900 välillä Yhdysvaltoihin saapui 655 888 italialaista, joista kaksi kolmasosaa oli miehiä. Päätekijä italialaisten siirtolaisuuteen oli Italian köyhä talous, joka vaikutti erityisesti maan eteläosissa. Yhdysvalloissa italialaiset asettuivat omille itse kontrolloimilleen asuinalueille, joita usein kutsutaan nimellä ”Little Italy” (suom. Pikku-Italia). Näillä alueilla he pystyivät olemaan omiensa parissa, säilyttämään oman kulttuuriaan ja elämään muutenkin kuin kotimaassaan. Vahva identiteetti, vahvat siteet muiden amerikanitalialaisten kanssa ja omat asuinalueet ovat mahdollistaneet amerikanitalialaisten hyvin säilyvän oman kulttuuriin ja etnisyyden.

Kuitenkaan kaikki italialaiset siirtolaiset eivät jättäneet maata taloudellisista syistä. Varakkaita italialaissiirtolaisia lähti seikkailunhaluisina Uudelle mantereelle, jonka uskottiin tarjoava uusia mahdollisuuksia. Varakkaita italialaisia siirtyi Yhdysvaltoihin myös poliittisista syistä, esimerkiksi 1920–1930-luvuilla, jolloin Italiaa johtivat yksinvaltaisesti fasistit pääministeri Benito Mussolinin johdolla. Esimerkiksi Sisiliasta pakeni Yhdysvaltoihin parempia mahdollisuuksia etsiviä varakkaiden mafiaklaanien johtajia fasistien yrittäessä kukistaa paikallisen mafian. Näistä fasisteja Yhdysvaltoihin paenneista tunnetuin lienee sisilialainen Giuseppe ”Joseph” Bonanno, josta tuli Yhdysvaltain Cosa nostran johtaja. Kuitenkin Yhdysvaltoihin muuttaneiden mafiosojen joukossa oli myös Mussolinin tukijoita, kuten napolilainen Vito Genovese.[3][4]

Italialaiset siirtolaiset saapuivat maahan yleensä vähävaraisina ja vähän koulutettuina. Yleensä he olivat ruumiillisen työn tekijöitä. Heidän asuinalueensa olivat perinteisiä slummeja ahtaine asuntoineen ja huonoine viemäröinteineen. Näissä oloissa erityisesti tuberkuloosi levisi. Italialaisten maahanmuutto saavutti huippunsa vuodesta 1900 aina vuoteen 1914 asti, jolloin ensimmäinen maailmansota teki mannertenvälisen liikkumisen mahdottomaksi. Monissa tapauksissa italialaiset siirtolaiset joutuivat antikatolisen ja maahanmuuttajavastaisen syrjinnän kohteeksi, ja joskus väkivalta johti jopa lynkkauksiin.[5]

Vuoteen 1978 mennessä Yhdysvaltoihin oli muuttanut 5,3 miljoonaa italialaista. Kaksi miljoonaa saapui vuosien 1900 ja 1914 välillä. Kolmanneksella näistä siirtolaisista oli tarkoituksena jäädä maahan vain väliaikaisesti aikomuksenaan ansaita hieman rahaa ja palata takaisin Italiaan. Neljännes lopulta palasi kotiin, kun taas loput jäljelle jääneet päättivät jäädä tai eivät voineet enää palata sodan takia.

Italialaisten internointi toisen maailmansodan aikana

muokkaa

Joitain satoja epäilyttäviksi katsottuja amerikanitalialaisia internointiin toisen maailmansodan aikana, koska Yhdysvallat oli sodassa akselivaltoja vastaan. Lisäksi noin 600 000 Italian kansalaista velvoitettiin kantamaan henkilökortteja, jotka paljastivat kantajansa ”vakinaisesti asuviksi muukalaisiksi” (resident aliens). Noin 10 000 ihmistä Yhdysvaltain länsirannikon sotatoimialueella pakotettiin muuttamaan sisämaahan samaan aikaan kun satoja muita pidettiin sotilasleireillä yli kaksi vuotta. Lawrence DiStasi on väittänyt, että näillä sota-ajan rajoituksilla ja internoineilla oli suurempi vaikutus puhutun italian vähenemiseen Yhdysvalloissa kuin millään muulla seikalla. Italian julistettua sodan Yhdysvalloille useita italiankielisiä lehtiä ja kouluja pakotettiin lopettamaan toiminta heidän vihollismaille aiemmin antaman tuen vuoksi.

Amerikanitalialaiset toisessa maailmansodassa

muokkaa
 
Isänmaallisia amerikanitalialaisia naisia korjaamassa vanhoja vaatteita (1942)

Toisen maailmansodan aikana moni amerikanitalialainen liittyi tai värvättiin Yhdysvaltain armeijaan taistelemaan akselivaltoja vastaan. Joukossa oli myös monia naisia. Arviolta 1,2 miljoonaa amerikanitalialaista palveli asevoimissa II maailmansodan aikana. Näin ollen kaikista 16 miljoonasta asevoimissa palvelleesta 7,5 prosenttia oli amerikanitalialaisia.

Amerikanitalialaisten avulla oli keskeinen merkitys liittoutuneiden tunkeuduttua Sisiliaan, jossa yhdysvaltalaiset tekivät yhteistyötä paikallisten, kuten mafiosojen, kanssa turvatakseen ja vahvistaakseen Eurooppaan juuri saamansa sillanpääaseman. Useat asiakirjat todistavat, että Yhdysvaltain hallinto solmi yhteyksiä amerikanitalialaisten rikollisorganisaatioiden kanssa varmistaakseen Italian miehityksen onnistumisen. Itse vankilassa istunut capo di tutti capi Lucky Luciano toimi välikätenä näiden kahden yhteisön välillä toimittaessaan tietoja yhdysvaltalaisten sotilastiedustelulle toisen maailmansodan aikana. Lisäksi koska Luciano hallitsi Yhdysvaltain satamia, ehkäisi hän tällä tavalla kaikki akselivaltojen sabotaasisuunnitelmat. Monet muutkin mafiosot auttoivat asevoimia vankilasta käsin. Toki tällä yhteistyöllä oli myös Yhdysvaltain Cosa nostraa vahvistava merkitys, mutta myös Sisilian mafiaa vahvistava. Fasistit olivat käytännössä onnistuneet tuhoamaan Sisilian mafian, mutta liittoutuneiden maihinnousu palautti mafian valtaan.[6]

Väestötiede

muokkaa

Vuoden 2000 väestönlaskennan mukaan amerikanitalialaiset olivat maan kuudenneksi suurin etninen väestöryhmä, ja että heitä oli 15,6 miljoonaa eli 5,6 prosenttia väestöstä. Vuoden 2005 väestönlaskennan mukaan amerikanitalialaisia oli 17 235 187 ja heitä oli edelleen 5,6 prosenttia väestöstä.[7] Amerikanitalialainen rahasto National Italian-American Foundation (NIAF) on tosin puhunut 25 miljoonasta amerikanitalialaisesta ja 10 prosentin väestöosuudesta.[8]

Politiikka

muokkaa

Yleensä on sanottu, että amerikanitalialaiset alkoivat äänestää demokraatteja vuoden 1928 jälkeen, kun nämä lupasivat New Deal -ohjelmaa ja etnisiä ryhmiä suosivaa politiikkaa. Ennen tätä amerikanitalialaisten on katsottu äänestäneen republikaaneja, koska nämä vastasivat tuolloin valtion politiikasta. Tosin Stefano Luconi on kiistänyt tämän teoksessaan The Italian-American Vote in Providence, Rhode Island, 1916–1948 (2004). Hänen mukaansa demokraattien äänestäminen alkoi jo 1916 ja loppui 1948. Pääasiassa amerikanitalialaisten muutos demokraateiksi ja New Deal -liittouman tärkeiksi kannattajiksi tapahtui vuosina 1924–1928. Kokonaisuudessaan 1950–1960-luvuilta lähtien amerikanitalialaisten kannatus on jakautunut kahtia, eivätkä amerikanitalialaiset enää äänestä yhtenäisesti tiettyä puoluetta, kuten aikanaan demokraatteja.[9] NIAF:n John Salomone on arvioinut, että tällä hetkellä yksi kolmasosa amerikanitalialaisista on demokraatteja, yksi kolmasosa republikaaneja ja loput kolmasosa sitoutumattomia. Viime aikoina on puhuttu hispaanien ja mustien äänestäjien merkityksestä, mutta viime aikoina on kiinnitetty huomiota myös amerikanitalialaisiin äänestäjiin, joita on New Yorkin, New Jerseyn, Rhode Islandin ja Connecticutin osavaltioissa yli 15 prosenttia väestöstä.lähde?

Ensimmäinen amerikanitalialainen kuvernööri (1945) ja senaattori (1950) oli Rhode Island John Orlando Pastore.[9]

Tällä hetkellä Yhdysvaltain kongressissa on amerikanitalialaisia kummassakin puolueessa sekä demokraattisessa että republikaanisessa. Tällä hetkellä korkeimmassa virassa oleva amerikanitalialainen on Nancy Pelosi, joka on Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemies. Lisäksi entinen republikaaninen New York Cityn pormestari Rudy Giuliani on Yhdysvaltain vuoden 2008 presidentinvaalikampanjassa ehdokkaana republikaanien presidenttiehdokkaaksi, kuten myös Coloradon kongressimies Tom Tancredo.

Kulttuuri

muokkaa

Amerikanitalialaiset ovat hyvin säilyttäneet kulttuurinsa, johon sisältyvät italialainen ruoka, juoma, taide, katolisuus, vuosittaiset amerikanitalialaiset juhlat ja vahvat perhesiteet. Amerikanitalialaiset vaikuttivat populaarimusiikkiin 1940-luvulla ja viimeksi 1970-luvulla.lähde? Elokuvissa käsitellään kulttuurillisia asioita ja amerikanitalialaiset sanat ja kielenkäyttö tulevat esiin näyttelijöiden vuorosanoissa. Vaikka suurin osa amerikanitalialaisista ei enää puhu italiaa sujuvasti, uusi erilaisia murteita on syntynyt amerikanitalialaisten keskuudessa, erityisesti maan koillisosaan urbaanialueella.lähde? Näitä murteita ovat popularisoineet elokuvat ja televisio.

Yksi selvimmistä ja suosituimmista amerikanitalialaisen kulttuurin ilmentymistä ovat heidän juhlansa. Joka puolelta Yhdysvaltoja voi löytää italialaiselta asuinalueelta eli ”Little Italysta” jonkin juhlan. Näistä juhlista tunnetuimmat ovat San Gennaron juhla (Feast of San Gennaro) New York Cityssä, ainutlaatuinen ”Our Lady of Mount Carmel ’Giglio’ Feast” -juhla Williamsburgin alueella New Yorkin Brooklynissa, ”Ciciarata”-juhla Pennsylvanian Amblerissä ja vähemmän tunnettu ”Festa Italiana” Seattlessa. ”The Our Lady of Mount Carmel Festival” -juhlaa on vietetty vuosittain New Jerseyn Hammontonissa jo yli 125 vuoden ajan.

Italialaiset juhlat liittyvät Jumalan ja suojeluspyhimysten kunnioittamisen sekä ylistämisen ympärille. Mahdollisesti tunnetuin on Pyhän Joosefin päivän (St. Josephs Day) juhla 19. maaliskuuta. Nämä juhlat eivät ole mitään vuosittaisia eristäytyneitä tapahtumia, vaan ne ilmaisevat ”tyypillistä italialaista” elämänasennetta ja niihin osallistuvat yhteisöt ottavat täysin vakavissaan.lähde? Juhlat eli italiaksi festa on yleiskäsite erilaisille maallisille ja uskonnollisille, sisätiloissa ja ulkotiloissa järjestettäville tapahtumille, jotka ajoittuvat aina uskonnollisten pyhäpäivien ympärille. Tyypillisesti italialaiset juhlat koostuvat yhteisistä juhla-aterioista, jumalanpalveluksista, peleistä ja loistokkaista juhlakulkueista. Tällaiset riemujuhlat kestävät muutamia päiviä ja niitä yleensä yhteisesti suunnitellaan seurakunnan tai uskonnollisen organisaation kautta ja tuella useita kuukausia ennen varsinaisia juhlia.

Tällä hetkellä Yhdysvalloissa järjestetään yli 300 italialaista juhlaa.lähde? Näissä juhlissa vierailee vuosittain miljoona eri taustan omaavia amerikkalaisia,lähde? jotka ovat tulleet yhdessä nauttimaan italialaisista herkuista, kuten zeppolesta ja makkaraleivästä. Entisaikaan ja edelleen nykyääkin amerikanitalialainen kulttuuri keskittyy musiikin ja ruoan ympärille.

Amerikanitalialaiset populaarikulttuurissa ja stereotypiat

muokkaa
 
Italialainen maahanmuuttaja valmistaa yhdysvaltalaista aamiaista NMKY:n kirjallisten ohjeiden perusteella. National Geographic, 1918, ”What Is It to Be an American?”

Amerikanitalialaista kulttuuria on käsitelty poikkeuksellisen paljon kirjallisuudessa, elokuvissa ja televisiossa verrattuna muihin Amerikan etnisiin väestöryhmiin, mutta yleensä näissä teoksissa amerikanitalialaisen kulttuurin esittely on liittynyt mafian ympärille.lähde? Amerikanitalialaisesta mafiasta on tehty monta elokuvaa, esimerkiksi Kummisetä, Kummisetä osa II ja Kummisetä osa III sekä Mafiaveljet. Viimeisin on televisiosarja Sopranos, joka käsittelee 2000-luvun Cosa Nostraa. Nämä mafiaelokuvat on muokanneet amerikkalaisten käsityksiä amerikanitalialaisista mafiosoina, vaikka mafian ohella erityisesti Kummisetä-elokuvissa esitellään amerikanitalialaista kulttuuria ja historiaa. Viime aikoina amerikanitalialaisten piirien arvostelu on kohdistunut erityisesti Sopranos-televisiosarjaan ja sitä on syytetty amerikanitalialaisten vastaisten stereotypioiden lietsomisesta, kuten myös muitakin mafiasta kertovia tuotoksia. Tosin arvostelun on tehnyt ongelmalliseksi se, että näiden mafiaelokuvien näyttelijät koostuvat vähintään osittain amerikanitalialaisista näyttelijöistä, ja joskus itse elokuvien tekijät ovat olleet amerikanitalialaisia, kuten Francis Ford Coppolan ohjaamien Kummisetä-elokuvien tapauksessa. Toisaalta suurta suosiota ja huomiota saavuttaneet mafiaelokuvat ovat kertoneet amerikanitalialaisten näyttelijöiden ja elokuvantekijöiden korkeasta taiteellisesta sekä ammatillisesta osaamisesta.

Käytännössä ainut maailma laajemmin mafiaan liittymätön amerikanitalialaisia käsittelevä elokuva tai pikemminkin elokuvasarja on nyrkkeilystä kertova Rocky, joka kuitenkin eräiden amerikanitalialaisten mielestä on pitänyt silti yllä käsitystä amerikanitalialaisista väkivaltaisina. Nyt viime suuri kasvava joukko amerikanitalialaisia kirjailijoita on onnistunut julkaisemaan ja myymään kirjoja Yhdysvalloissa. Näillä tarinoilla, romaaneilla, runoilla ja esseillä on vain vähän tai ei ollenkaan mitään tekemistä amerikanitalialaisten ympärille langenneen mafia-stereotypian kanssa.

 
Amerikanitalialaisten vastainen pilakuva neworleansilaisessa ”The Mascot” -sanomalehdessä 7. syyskuuta 1888.

Vuosien 1890–1920 välisenä aikana amerikanitalialaiset luokiteltiin "väkivaltaisiksi" ja "mafian kontrolloimiksi".[10] 1920-luvulla moni amerikkalainen piti Sacco ja Vanzettin oikeudenkäyntiä, jossa kaksi syytöntä italialaisanarkistia tuomittiin kuolemaan, todisteena siitä, että italialaiset siirtolaiset olivat anarkisteja ja roistoja. 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa amerikanitalialaiset olivat yksi todennäköisemmistä lynkkauksen kohteeksi joutuvista.[11]

Medialla ja populaarikulttuurilla, joissa mafia ja amerikanitalialaisuus ovat äärimmäisessä tapauksessa samaistettu toisiinsa, on ollut vaikutusta amerikkalaisten maan italialaisia kohtaan tuntemiin asenteisiin. Zogby Internationalin tutkimus paljasti, että 78 prosenttia 13–18-vuotiaista teini-ikäisistä yhdisti amerikanitalialaiset joko rikolliseen toimintaan tai työväenluokkaan. Responce Analysis Corporationin raportti paljasti, että peräti 74 prosenttia aikuisista amerikkalaisista uskoi, että suurimmalla osalla amerikanitalialaisista oli ”joitain kytköksiä” järjestäytyneeseen rikollisuuteen.[12] Amerikanitalialaiset valittavat edelleen, että he kokevat työpaikoille syrjintää ja ahdistelua. Tällä hetkellä italialaiset eivät tee sen enempää rikoksia kuin muutkaan Yhdysvaltain väestöryhmät.lähde?

Kuitenkin National Italian American Foundation, National American Italian Association ja muut amerikanitalialaiset järjestöt ovat yrittäneet osoittaa, ettei Yhdysvaltain mafian toiminnassa ole koskaan ollut mukana kuin vain muutamia tuhansia henkilöitä siitä huolimatta, että se oli ja on voimakas. Näin ollen on täysin epäreilua leimata koko monimiljoonainen amerikanitalialainen väestöä vain muutaman tuhannen amerikanitalialaisen pyörittämän rikollisorganisaation takia. Suurin osa amerikanitalialaisista on ”valkokaulustyöläisiä” ja heitä on monissa arvostetuissa asemissa liike-elämässä, yliopisto- ja taidemaailmassa, lääketieteessä ja julkisessa hallinnossa. Käsitykset amerikanitalialaisista köyhinä ja vähävaraisina työläisinä juontavat siis italialaisten siirtolaisuuden alkuajoista.lähde?

Amerikanitalialaiset ja mafia

muokkaa

Monet amerikanitalialaisista näkevät mafian koko Yhdysvaltain italialaisväestöä leimaavana. Itse Yhdysvaltain mafian toiminnassa on aina ollut mukana muutamia tuhansia. Vuoden 1986 hallituksen raportin mukaan itse Yhdysvaltain Cosa nostrassa oli mukana 1 800 jäsentä ja tuhansia siihen liittyviä henkilöitä. Amerikanitalialaisten kokonaismäärä sitä vastoin lasketaan kymmenissä miljoonissa.

Tunnettuja amerikanitalialaisia

muokkaa
  • Anthony Aiello
  • Joseph Aiuppa
  • Felix Alderisio
  • Harry Aleman
  • Joseph Allegro
  • Vincent Alo
  • Benedetto Aloi
  • Vincenzo Aloi
  • William Aloisio
  • Willie ”Two-Knife” Altieri
  • Joseph Amato
  • Samuzzo Amatuna
  • Victor Amuso
  • Albert Anastasia
  • Anthony Anastasio
  • Antonio Anatuppi
  • Joseph Andriacchi
  • Donald Angelini
  • Albert Anselmi
  • Ignacio Antinori
  • John Ardito
  • Vito Arena
  • Joseph Armone
  • Stephen Armone
  • Alphonse Attardi
  • Salvatore Avellino

Lähteet

muokkaa
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
Tarkennus: Linkkien kuvaukset, viitemallineet
  1. ↑ Adams, J.Q. & Strother-Adams, Pearlie: Dealing With Diversity: The Anthology. Chicago, IL: Kendall/Hunt Publishing Company, 2001. 0-7872-8145-X (englanniksi)
  2. ↑ Brittingham, Angela, and G. Patricia De La Cruz: Ancestry 2004. Washington, D.C.: U.S. Dept. of Commerce, Economics and Statistics Administration, U.S. Census Bureau. Viitattu 21.10.2009. (englanniksi)
  3. ↑ Mafia Trial, Time, October 24, 1927
  4. ↑ Mafia Scotched[vanhentunut linkki], Time, January 23, 1928
  5. ↑ Gambino, Richard (1977). Vendetta: A true story of the worst lynching in America, the mass murder of Italian-Americans in New Orleans in 1891, the vicious motivations behind it, and the tragic repercussions that linger to this day.. Doubleday. ISBN 0-385-12273-X.
  6. ↑ "Sota-ajan yhteistyö sisilialaissyntyisen Salvatore "Lucky" Lucianon kanssa teki liittoutuneiden tunkeutumisen Sisiliaan helpommaksi kuin se muussa tapauksessa oli ollut. Rautamaaherran toimeenpanemat Il Ducen lait olivat tehneet suurimmasta osasta mafiosoja Amerikan sympatisoijia tai vähintään ainakin fasismin vastustajia" The Mafia bestofsicily.com ista
  7. ↑ US demographic census factfinder.census.gov. Arkistoitu 3.4.2009. Viitattu 15.4.2007.
  8. ↑ Stallion Rudy New York Post 2007
  9. ↑ a b Book Review | The Journal of American History[vanhentunut linkki]
  10. ↑ American teenagers and stereotyping (Arkistoitu – Internet Archive) National Italian American Foundation
  11. ↑ National Great Blacks in Wax Museaum - Italian Lynching (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ Take Off Apron - Like recent Pizza Hut ad, ethnic stereotypes should be pulled (Arkistoitu – Internet Archive) Adweek
  13. ↑ Everybody Hates Chris Scholastic News Online. Viitattu 30.11.2006.
  14. ↑ Q & A with Rachel (no longer online) Rachel-Bilson.com. Viitattu 30.11.2006.
  15. ↑ Gensler, Howard: It's star- and navel-gazing at this year's fest. Määritä julkaisu!2006-09-11. Philadelphia Daily News. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.11.2006.
  16. ↑ Bleu, Corbin: Corbin's Journal 2006-01-09. Corbin Bleu.com. Arkistoitu 9.4.2007. Viitattu 30.11.2006.
  17. ↑ hayden panettiere on the tony danza show The Tony Danza Show. Viitattu 30.11.2006.
  18. ↑ Pyform, Shawn: Re: achievement 2002-01-24. Officially Shawn Pyform Message Board. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 30.11.2006.
  19. ↑ Pyform, Shawn: Re: shawn, questions again 2001-09-06. Officially Shawn Pyform Message Board. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 30.11.2006.
  20. ↑ Guarino, David R.: Interview: Six Feet Under’s Lauren Ambrose. Määritä julkaisu!2003-06-04. Windy City Times. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.11.2006. Arkistoitu 12.3.2005. (Arkistoitu – Internet Archive)
  21. ↑ [1] (Arkistoitu – Internet Archive) ""Everyone thinks I'm Jewish", says actor Jason Biggs. The 23-year-old star of American Pie, Loser and American Pie 2 is actually part Italian Catholic from New Jersey."
  22. ↑ [2] (Arkistoitu – Internet Archive) "Rachael is half Italian and refers to herself as Italian."
  23. ↑ [3] (Arkistoitu – Internet Archive) "Although Italian-American by heritage, she said she had faked her way through the Venice festival by "speaking English with an Italian accent."
  24. ↑ [4] "He's half-German, half-Italian." Note: "Only" his paternal grandfather was of Italian descent"
  25. ↑ [5] (Arkistoitu – Internet Archive) "I book myself. I don’t have an agent"
  26. ↑ [6] (Arkistoitu – Internet Archive)"Is of Italian, Norwegian, English and Native American descent."
  27. ↑ [7] "I'm half-Italian, so personally, I consider that Latina . . . and in Spy Kids I also play Spanish", she said in a July interview. "What's interesting is that Karen Sisco in the book was blond-haired (and non-Hispanic) . . . and originally, Nicole Kidman was going to do the movie. My feeling about this Karen Sisco, is that her mother was Cuban and her father was not."
  28. ↑ [8] "Her (Real) Heritage: "I'm Greek, Italian and Jewish. In TV Guide they wrote that I was French, Greek and Jewish. I am mostly Greek. I don't know where French came from."
  29. ↑ [9] (Arkistoitu – Internet Archive)"Ethnicity: Italian-American"
  30. ↑ [10] (Arkistoitu – Internet Archive) "The olive comes from my being half-Italian. And I'm a quarter Irish and a quarter Eastern Bloc country."
  31. ↑ [11] "You want to respect and honor [the real-life person] as much as you can while giving it your own spin in that unique situation", said Quinto, whose ethnicity is half-Irish and half-Italian."
  32. ↑ [12] (Arkistoitu – Internet Archive) "Is half Italian-Catholic and half Russian-Jewish."
  33. ↑ [13][vanhentunut linkki]
  34. ↑ Keck, William: Yo! Ventimiglia gets into the tough-guy act. Määritä julkaisu!2006-12-18. USA Today. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.12.2006.
  35. ↑ [14] (Arkistoitu – Internet Archive) "Kristian is 100 percent Italian. Her grandparents hail from Sicily and the Calabria region of southern Italy."
  36. ↑ [15] (Arkistoitu – Internet Archive) "fellow Italian-American singer-actor"
  37. ↑ [16] "He is Italian and Czechoslovakian"
  38. ↑ [17] (Arkistoitu – Internet Archive) "Actor Nicolas Cage will be the first inductee into the National Italian American Foundation (NIAF) new "Hall of Fame""
  39. ↑ [18] (Arkistoitu – Internet Archive) "What she really is is a Philadelphia-born, blue-collar, Italian-American Catholic with a knack for flaunting the rules."
  40. ↑ [19] (Arkistoitu – Internet Archive)
  41. ↑ [20] (Arkistoitu – Internet Archive)
  42. ↑ [21] "Italian-American scion of a Connecticut family..." [22] "Given his half-Italian father, Bart Giamatti... Irish mother, Toni, a high-school teacher"
  43. ↑ [23] "The National Italian American Foundation in Washington DC, recently honored LeBlanc for his contribution to the world of entertainment."
  44. ↑ [24] (Arkistoitu – Internet Archive)
  45. ↑ [25] (Arkistoitu – Internet Archive) "I lived on the edge of a forest. We had a very big Italian family with lots of love." Perhaps his Italian great-grandfather's interest in commedia dell'arte had a genetic influence on Ruffalo's choice of careers, but not at first."
  46. ↑ [26] (Arkistoitu – Internet Archive) "That Italian-American actress."
  47. ↑ [27] (Arkistoitu – Internet Archive) "Stefani was brought up in Anaheim, Kalifornia, one of four children in a close-knit Irish-Italian, Roman Catholic family."
  48. ↑ [28] (Arkistoitu – Internet Archive) "we found that there was a lot to like about this Italian beauty..."
  49. ↑ [29] "And also, as an Italian-American woman - which I'm very proud to be - I like that in The Sopranos you come from one side of the block, I come from the other."
  50. ↑ [30] (Arkistoitu – Internet Archive) "floppy-thin Irish-Italian"
  51. ↑ [31] "https://archive.today/20120526085347/http://www.superiorpics.com/david_caruso/"
  52. ↑ [32] (Arkistoitu – Internet Archive)
  53. ↑ [33] (Arkistoitu – Internet Archive) "LR: How can you be Italian with a name like Lauper? CL: Lauper's my father's name. He's German and Swiss and my mom's Italian. So I'm German, Swiss and Sicilian. Kinda like cold cuts. [laughs] The German and the Italian in me are always fighting and the Swiss guy in the middle is goin', "OK, let's talk here. Everybody calm down." [both laugh]"
  54. ↑ [34] (Arkistoitu – Internet Archive) "he's Italian and Scottish" [35] (Arkistoitu – Internet Archive) "KING: Who had the chin, mom or dad? J. LENO: I guess that's from the Scotch side of the family. Yeah, that would probably be more of the Scotch side, my mom. My mom was Scottish. My father was Italian. Which is a wonderful area for comedy as a kid..."
  55. ↑ [36] (Arkistoitu – Internet Archive) "From Connie Francis to Madonna: Italian American Female Singers Come of Age"
  56. ↑ [37] "We were made from the same stuff, homegrown Hoboken Italian-America... Who's sorry now, us Italians".
  57. ↑ a b c [38]
  58. ↑ [39] "As an Italian who has become an American citizen, I felt profoundly embarrassed ..."
  59. ↑ [40] "Although the Italian side of his lineage is what he is most recognised for, Travolta himself sees it differently. He told Plus Magazine recently, "The emotional, romantic, whimsical part of me is Irish. Spiritually, I probably feel more like an Irishman - that's where my heart is." He went on, "The feelings I have for food and dance is probably the Italian side of me. I have the sexuality of an Italian but I think the Irish are very sexy too. I grew up in an all-Irish neighbourhood and it was as sexual as anything.""
  60. ↑ [41] (Arkistoitu – Internet Archive) "I am Italian. Springsteen's mostly Italian, too. We're both Italians with Dutch names, one of the many things we have in common. My mother remarried when I was young, and my stepfather adopted me."
  61. ↑ [42] (Arkistoitu – Internet Archive)"“We’re both (Lady Gaga & Madonna) Italian-American women, we both started out in the New York underground scene — and we both became famous when we dyed our hair blonde.” "
  62. ↑ [43] "The part-Italian actor defended the parts, saying: "The characters I play are real. So they have as much right to be portrayed as any other characters." His citizenship ceremony was postponed after objections from US-based group the Order of Sons of Italy. Speaking at the Venice Film Festival, he said: "I'm part Italian, part Dutch, part French, part German and part Irish, but I probably identify more with my Italian side than any other parts. "Italy is such a great and wonderful country, I'm very proud and honoured to be asked to be a citizen.""
  63. ↑ [44] (Arkistoitu – Internet Archive) "Yes, but I am an Italian man and that never will pass my lips. We still see each other every once in a while."
  64. ↑ [45]
  65. ↑ [46] (Arkistoitu – Internet Archive) "Susan Sarandon, Bruce Springsteen, and Ann Bancroft are Italian American"
  66. ↑ [47] (Arkistoitu – Internet Archive) "The youngest member of an Italian family teeming with artistic gifts, she was born Talia Rose Coppola on April 25, 1946 - plunging her into an environment dominated by masculinity, especially a masculine struggle for achievement. Both of her parents were first-generation Italian-Americans, the children of immigrants who left Italy for the United States around the turn of the century."
  67. ↑ [48] "Hazlewood recognised that there was too much Doris Day in Nancy and not enough Janis Joplin. Here was a girl, after all, who left college in the Sixties "to marry and have sex because I was raised Catholic and Italian"."
  68. ↑ [49] (Arkistoitu – Internet Archive)"Susan Sarandon, Bruce Springsteen, and Ann Bancroft are Italian American."
  69. ↑ [50] "stoic Italian-American actor"
  70. ↑ Walker, Carolee: F. Murray Abraham, Oscar Winner, Seeks Tolerance Through Arts 2006-09-20. International Information Programs. Arkistoitu 30.11.2006. Viitattu 1.12.2006.
  71. ↑ a b The Italian Americans II: A Beautiful Song wliw.org. Arkistoitu 3.10.2006. Viitattu 1.12.2006.
  72. ↑ Ebert, Roger: Here's to Anne Bancroft (1931-2005) 2005-06-08. RogerEbert.com. Arkistoitu 24.10.2006. Viitattu 1.12.2006.
  73. ↑ The Connie Francis Story 2001-05-22. Batnet. Arkistoitu 18.10.2006. Viitattu 1.12.2006.
  74. ↑ Gallagher, John: Between Action and Cut The National Board of Review. Arkistoitu 26.9.2007. Viitattu 1.12.2006.
  75. ↑ LaSalle, Mick: This Jewish boy's life will make you laugh (and get a bit verklempt?). Määritä julkaisu!2006-05-26. San Francisco Chronicle. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.11.2006.
  76. ↑ [51]
  77. ↑ [52] "Paula Prentiss. Italian-American Texan"
  78. ↑ [53] (Arkistoitu – Internet Archive)
  79. ↑ WLIW21 Celebrates Family, Tradition and Amore in THE ITALIAN AMERICANS WLIW2I. Arkistoitu 3.10.2006. Viitattu 30.11.2006.
  80. ↑ Collura, Jie: Billy Barty:Born a GIANT Classic Images. Arkistoitu 14.4.2006. Viitattu 30.11.2006.
  81. ↑ Italian American Contributions The National Italian American Foundation. Arkistoitu 20.5.2013. Viitattu 30.11.2006.
  82. ↑ a b Curci, Cookie: ITALIAN-AMERICAN SINGERS AND MUSIC Life In Italy.com. Arkistoitu 23.11.2006. Viitattu 30.11.2006.
  83. ↑ a b Curci, Cookie: Italian-American Actors Life In Italy.com. Viitattu 30.11.2006.
  84. ↑ Pozzetta, George: ITALIAN AMERICANS Everyculture.com. Viitattu 30.11.2006.
  85. ↑ Abbott, Costello & Jack Italian American Festival. Arkistoitu 29.10.2006. Viitattu 30.11.2006.
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Amerikanitalialaiset.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Amerikanitalialaiset&oldid=22867676”