Rocky

vuoden 1976 elokuva

Rocky on vuonna 1976 ensi-iltansa saanut Oscar-palkittu nyrkkeilyyn keskittyvä draamaelokuva, jonka on käsikirjoittanut elokuvan pääosan esittäjä Sylvester Stallone ja ohjannut John G. Avildsen.[1] Stallonen ohella elokuvan merkittävimmissä rooleissa nähdään Talia Shire, Burt Young, Carl Weathers sekä Burgess Meredith. Elokuva kertoo Philadelphiassa asuvasta Rocky Balboasta, köyhästä ja lämminsydämisestä nyrkkeilijästä, joka ei ole vielä tehnyt läpimurtoaan. Rocky harkitsee jo nyrkkeilyuransa päättämistä, kunnes raskaansarjan maailmanmestari Apollo Creed haastaa täysin tuntemattoman Rockyn näytösotteluun.

Rocky
Elokuvan juliste
Elokuvan juliste
Ohjaaja John G. Avildsen
Käsikirjoittaja Sylvester Stallone
Tuottaja Robert Chartoff
Irwin Winkler
Säveltäjä Bill Conti
Kuvaaja James Crabe
Leikkaaja Richard Halsey
Scott Conrad
Pääosat Sylvester Stallone
Talia Shire
Burt Young
Burgess Meredith
Carl Weathers
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Yhdysvallat United Artists
Ensi-ilta Yhdysvallat 3. joulukuuta 1976
Suomi 12. elokuuta 1977
Kesto 119 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 1 100 000 dollaria
Tuotto 225 miljoonaa
Seuraaja Rockyn uusintaottelu
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Rocky kuvattiin 28 päivässä hieman alle miljoonan dollarin budjetilla.[2] Elokuva palkittiin kolmella Oscar-palkinnolla, ja se tuotti maailmanlaajuisesti yli 200 miljoonan dollarin lipputulot ollen vuoden 1976 tuottoisin elokuva.[3] Rocky oli myös arvostelumenestys, ja se nosti aiemmin B-luokan elokuvia tehneen Stallonen maailmantähteyteen. Rockyn ensi-ilta oli Yhdysvalloissa 21. marraskuuta 1976 New Yorkissa, ja Suomessa elokuva ensiesitettiin 12. elokuuta 1977.[4]

Elokuva aloitti Rocky-elokuvien sarjan. Se on poikinut kaikkiaan viisi jatko-osaa: Rockyn uusintaottelu (1979), Tiikerinsilmä – Rocky III (1982), Rocky IV (1985), Rocky V (1990) ja Rocky Balboa (2006) sekä saanut kaksi spin-offia: Creed: The Legacy of Rocky (2015) ja Creed II (2018).

TuotantoMuokkaa

Stallone sai inspiraationsa Rockyn käsikirjoitukseen nähtyään Muhammad Alin ja haastaja Chuck Wepnerin välisen ottelun vuonna 1975. Wepner lähti otteluun suurena altavastaajana, mutta ylitti odotukset lyömällä Alin kanveesiin yhdeksännessä erässä. Ali voitti Wepnerin tyrmäyksellä viimeisessä erässä ja säilytti mestaruutensa.

Elokuvan tuotantoyhtiö United Artists piti Stallonen käsikirjoituksesta, ja kaavaili alun perin Rockyn rooliin muun muassa Ryan O'Nealia, James Caania, Burt Reynoldsia ja Robert Redfordia. Stallone kuitenkin halusi itse näytellä pääosan, vaikka tuottajat olivat jopa valmiita maksamaan hänelle siitä, että pääosaan valittaisiin kuuluisampi näyttelijä. Stallone on myöhemmin maininnut, ettei olisi ikinä antanut itselleen anteeksi, jos olisi myynyt käsikirjoituksensa ja elokuvasta olisi tullut vastaava menestys.

Raskaan sarjan nyrkkeilyn entisen maailmanmestarin Ken Nortonin piti esittää Apollo Creediä, mutta kun hän estyi, rooliin valittiin Carl Weathers. Elokuvassa nähtiin kuitenkin yksi oikea nyrkkeilijä, cameoroolin tehnyt Joe Frazier.

JuoniMuokkaa

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Vuonna 1975 raskaansarjan nyrkkeilyn maailmanmestari Apollo Creed ilmoittaa suunnitelmistaan ​​pitää mestaruusottelu Philadelphiassa Yhdysvaltojen tulevan kaksisatavuotisjuhlan aikana. Hänelle kuitenkin kerrotaan viiden viikon kuluttua ottelupäivästä, että hänen suunniteltu vastustajansa Mac Lee Green ei pysty kilpailemaan loukkaantuneen käden vuoksi. Kun kaikki muut mahdolliset korvaajat on varattu tai niitä ei muuten ole saatavilla, Creed päättää piristää asioita antamalla paikalliselle kilpailijalle mahdollisuuden haastaa hänet.

Creed valitsee Rocky Balboan, italialaisen etelätassunyrkkeilijän, joka taistelee pääasiassa pienissä kuntosaleissa ja työskentelee lainahain keräilijänä. Rocky tapaa promoottorin George Jergensin olettaen, että Creed etsii paikallisia sparrauskumppaneita. Aluksi vastahakoisena Rocky suostuu lopulta taisteluun, joka maksaa hänelle 150 000 dollaria. Rocky käy läpi useita viikkoja epätavallisen koulutuksen, kuten naudanlihan sivujen käyttämisen nyrkkeilysäkkeinä.

Myöhemmin Rockyn puoleen tulee Mickey Goldmill, entinen kärpässarjan ottelija, josta tuli valmentaja ja jonka kuntosalilla Rocky käy usein jatkoharjoittelun vuoksi. Rocky ei ole aluksi halukas, sillä Mickey ei ole osoittanut suurta kiinnostusta auttaa häntä aiemmin ja näkee hänet hukkaan heitettyä lahjakkuutta, mutta lopulta Rocky hyväksyy tarjouksen.

Rocky alkaa rakentaa romanttista suhdetta Adrian Penninon kanssa, joka työskentelee osa-aikaisesti J&M Tropical Fish -eläinkaupassa. Adrianin veli ja Rockyn paras ystävä Paulie auttavat Rockya treffeillä siskonsa kanssa ja tarjoutuu työskentelemään kulmamiehenä hänen kanssaan tappelua varten. Paulie tulee mustasukkaiseksi Rockyn menestyksestä, mutta Rocky tyynnyttää hänet suostumalla mainostamaan lihapakkausyritystä, jossa Paulie työskentelee osana tulevaa ottelua. Ottelua edeltävänä iltana uneton Rocky vierailee Philadelphia Spectrumissa ja alkaa menettää luottamusta. Hän tunnustaa Adrianille, ettei hän usko voivansa voittaa, mutta pyrkii kulkemaan etäisyyttä Creediä vastaan, mitä kukaan muu ottelija ei ole tehnyt, todistaakseen itsensä kaikille; jos hän voi kulkea etäisyyttä, hän ei ole vain "toinen pätkä naapurustosta".

Uudenvuodenpäivänä ottelu käydään Creedin ollessa dramaattinen sisäänkäynti pukeutuneena George Washingtoniksi ja sitten setä Samiksi. Rocky käyttää hyväkseen hänen yliluottamustaan ​​ja kaataa hänet ensimmäisellä kierroksella – ensimmäistä kertaa, kun Creed on koskaan kaatunut. Nöyränä ja huolissaan Creed ottaa Rockyn vakavammin koko ottelun loppuun, vaikka hänen egonsa ei koskaan katoa kokonaan. Taistelu jatkuu täydet viisitoista kierrosta, ja molemmat ottelijat kärsivät erilaisia ​​vammoja. Rocky, jolla on iskuja päähän ja turvonneita silmiä, vaatii oikean silmäluomen leikkausta näön palauttamiseksi. Apollo, jolla on sisäinen verenvuoto ja murtunut kylkiluu, kamppailee hengittäessään. Ottelun päättyessä Creedin ylivoimaista taitoa vastustaa Rockyn ilmeisen rajaton kyky ottaa vastaan ​​iskuja ja hänen sitkeä kieltäytyminen putoamasta. Kun viimeinen kello soi, kun molemmat ottelijat syleilevät toisiaan, he lupaavat toisilleen, ettei uusintaottelua tule.

Ottelun jälkeen urheilijat ja yleisö villiintyvät. Jergens ilmoittaa kaiuttimessa, että taistelu oli "kehän historian suurin rohkeuden ja kestävyyden näyttely", ja Rocky huutaa toistuvasti Adriania, joka juoksee alas ja tulee kehään. Kun Jergens julistaa Creedin voittajaksi jaetun päätöksen perusteella, Rocky ja Adrian syleilevät ja tunnustavat rakkautensa toisilleen välittämättä ottelun tuloksesta.

.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

PalkintojaMuokkaa

Rocky sai yhdeksän Oscar-ehdokkuutta, joista se voitti kolme: paras elokuva, paras ohjaus ja paras leikkaus. Sylvester Stallone on kolmas näyttelijä elokuvahistoriassa, joka on saanut ehdokkuudet (paras miespääosa ja paras alkuperäinen käsikirjoitus) samasta elokuvasta. Kaksi muuta ovat Charles Chaplin elokuvasta Diktaattori (1940) ja Orson Welles elokuvasta Citizen Kane (1941).

Sports Illustrated -lehti valitsi Rockyn vuonna 2003 kaikkien aikojen toiseksi parhaaksi urheiluelokuvaksi Vampin ja veteraanin jälkeen[5].

OscaritMuokkaa

  • Paras elokuva: Irwin Winkler ja Robert Chartoff
  • Paras ohjaus: John G. Avildsen
  • Paras leikkaus: Richard Halsey ja Scott Conrad

Ehdokkuudet:

  • Paras miespääosa: Sylvester Stallone
  • Paras miessivuosa: Burgess Meredith
  • Paras miessivuosa: Burt Young
  • Paras naispääosa: Talia Shire
  • Paras alkuperäinen käsikirjoitus: Sylvester Stallone
  • Paras äänitys: Harry W. Tetrick, William L. McCaughey, Lyle J. Burbridge ja Bud Alper
  • Paras laulu: Bill Conti (sävellys) ja Carol Connors & Ayn Robbins (sanoitus) kappaleesta ”Gonna Fly Now

LähteetMuokkaa

  1. Rocky (1976) IMDb. Viitattu 29.9.2012. (englanniksi)
  2. Rocky The New York Times. Viitattu 29.9.2012. (englanniksi)
  3. Rocky The Numbers. Viitattu 29.9.2012. (englanniksi)
  4. Rocky (1976) - Release dates IMDb. Viitattu 29.9.2012. (englanniksi)
  5. The 50 Greatest Sports Movies of All Time! Sports Illustrated. 4.8.2003. Viitattu 24.7.2021.