Chuck Wepner
Charles ”Chuck” Wepner (26. helmikuuta 1939 New York City, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen entinen raskaansarjan nyrkkeilijä, joka tunnettiin lempinimellä Bayonne Bleeder (suom. Bayonnen vuotaja).[1] Tämä johtui hänen kotipaikkakunnastaan New Jerseyn Bayonnesta[1] ja Wepneriä koko uran ajan vaivanneista heikoista kasvoista, joihin aukesi otteluiden aikana useita verta vuotavia haavoja. Tästä syystä monet Wepnerin ottelut päättyivät tappioon tekniseen tyrmäykselläselvennä, kun lääkäri keskeytti ne.[2] Wepnerin kasvoja jouduttiin hänen ammattilaisuransa aikana paikkaamaan yli 300 tikillä.[3]
| Chuck Wepner | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Charles Wepner |
| Syntynyt | 26. helmikuuta 1939 New York City, New York, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Nyrkkeilijä | |
| Lempinimi | The Bayonne Bleeder |
| Pituus | 198 cm |
| Painoluokka | Raskassarja |
| Kätisyys | Oikeakätinen eli nyrkkeilytermein orthodox |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 51 |
| Voitot | 35 |
| – tyrmäysvoitot | 17 |
| Tappiot | 14 |
| Ratkaisemattomat | 2 |
| Ei tuomiota/ mitätöity |
0 |
Wepner kohtasi uransa aikana monia entisiä tai tulevia maailmanmestareita, kuten George Foreman, Sonny Liston ja Ernie Terrell, mutta silti hänellä oli vaikeuksia päästä haastamaan hallitseva maailmanmestari. Hän onnistui uransa aikana nousemaan korkeimmillaan New Jerseyn osavaltion raskaansarjan mestariksi.[4] Vaikka Wepner ei koskaan voittanutkaan maailmanmestaruusvyötä, muistetaan hänet erityisesti vuonna 1975 käymästään maailmanmestaruusottelusta Muhammad Alia vastaan, johon hän lähti selkeänä altavastaajana. Viinakaupassa työskennellyt Wepner sai suuren ottelupalkkionsa turvin ensimmäistä kertaa elämässään peräti kahdeksan viikon ajan keskittyä pelkästään harjoitteluun tulevaa otteluaan varten, josta muodoistuikin pienoinen yllätys, kun Wepner onnistui kaatamaan Alin yhdeksännessä erässä kerran kanveesiin. Vastoin odotuksia hän kesti ottelussaan Alia vastaan aina sen viimeiseen erään asti, jolloin Ali tyrmäsi hänet.[3] Sylvester Stallone on sanonut, että tuo ottelu ja ennen kaikkea Wepnerin yllättävä nousu odotusten yläpuolelle inspiroi häntä käsikirjoittamaan läpimurtoelokuvansa Rocky.[5]
Elämä ja ura
muokkaaNuoruus
muokkaaWepner nyrkkeili jo lapsena 9-10-vuotiaana, mutta menetti kiinnostuksensa löydettyään itselleen uuden lajin koripallosta. Myöhemmin liityttyään merijalkaväkeen hän aloitti amatöörinyrkkeilemisen, koska pääsi sillä tavalla viettämään ylimääräisiä lomia. Hän nousi oman lentotukikohtansa nyrkkeilymestariksi. Kun Wepner pari vuotta myöhemmin vapautettiin palveluksesta häntä kehotettiin osallistumaan Golden Gloves-turnaukseen. Wepner voitti raskaansarjan kultaa ja ryhtyi pian tämän jälkeen ammattinyrkkeilijäksi.[2]
Ammattilaisura ja aika osavaltion mestarina
muokkaaWepnerin ensimmäinen ammattilaisottelu oli George Cooperia vastaan 5. elokuuta 1964. Hän voitti Cooperin tyrmäyksellä kolmannessa erässä. Tämän jälkeen Wepner otteli kolme voittoa ja kaksi tasapeliä ennen kohtaamistaan Bob Stallingsin kanssa 19. lokakuuta 1965, jolle hän hävisi kuudennessa erässä pisteillä.[1] Vuonna 1966 hän otteli Madison Square Gardenissa New Yorkissa Buster Mathisia vastaan, joka oli aiemmin voittanut maailmanmestari Joe Frazierin olympiakarsinnoissa ja tulisi vielä nousemaan maailmanmestarin haastajaksi.[2] Tuolloin voittamaton Mathis voitti ottelun kolmannessa erässä teknisellä tyrmäyksellä.[1] Wepner otteli vuonna 1966 viisi kertaa (yksi tappio, neljä voittoa), kolme kertaa vuonna 1967 (yksi tappio, kaksi voittoa) ja kuusi kertaa vuonna 1968 (kuusi voittoa).[1] Vuonna 1969 hän kohtasi José Romanin San Juanissa Puerto Ricossa 22. kesäkuuta. Roman voitti ottelun jaetuin tuomariäänin 2-1. Wepner piti ottelutulosta ryöstönä, sillä omasta mielestään hän voitti ottelun selvästi.[2]
Seuraavaksi Wepner kohtasi tulevan maailmanmestarin George Foremanin, joka oli voittanut olympiakultaa raskaassa sarjassa ja otellut ammattilaisurallaan vasta kolme ottelua. Wepner hävisi nuorelle nyrkkeilijälle kolmannessa erässä teknisellä tyrmäyksellä silmäkulmansa auettua. Wepner on myöhemmin myöntänyt yllättyneensä siitä, miten voimakas Foreman oli. 29. kesäkuuta 1970 Wepner kohtasi entisen maailmanmestarin Sonny Listonin tämän uran viimeisessä ottelussa. Liston voitti kymmenennessä erässä teknisellä tyrmäyksellä.[2] Wepner kävi ottelun aikana viidennessä erässä ensimmäisen kerran kanveesissa Listonin voimakkaan vartaloiskun takia. Yhdeksännen erän jälkeen tuomari keskeytti ottelun, kun Wepnerin kasvoihin oli auennut monia verta vuotavia haavoja.[1] Ottelun jälkeen Wepner harkitsi ensimmäistä kertaa uransa aikana lopettamista, koska katsoi tulleensa kunnolla lyödyksi. Hän keskusteli asiasta managerinsa kanssa ja he päättivät pitää taukoa nyrkkeilystä. Mietittyään asiaa tarkkaan päätti Wepner antaa lajille vielä mahdollisuuden.[2]
Vuonna 1971 Wepner otteli neljä ottelua, vuonna 1972 ja 1973 kaksi ja vuonna 1974 neljä. Vuonna 1973 hän voitti entisen WBA:n maailmanmestarin Ernie Terrellin pisteillä 12. eräisessä kamppailussa.[1]
Wepnerin ammattilaisuran kirkkaimpiin hetkiin kuuluu New Jerseyn raskaansarjan osavaltionmestaruus, jota hän piti hallussaan kahteen otteeseen. 28. huhtikuuta 1967 voitti John McAteerin ottelussa vapaana olevasta.[1][4] Hän menetti mestaruuden vuonna 1971 Randy Neumannille, joka voitti Wepnerin pisteillä 12. eräisessä ottelussa 9. joulukuuta. Wepner kuitenkin palasi ja voitti osavaltionmestaruutensa takaisin uusintaottelussa 15. huhtikuuta 1972.[1] Tämän jälkeen Wepner puolusti osavaltionmestaruuttaan epäsäännöllisesti, mutta menestyksekkäästi kolme kertaa ennen sen menettämistä Scott Frankille vuonna 1978, uransa viimeiseksi jääneessä ottelussa.[1]
Ottelu maailmanmestaruudesta ja uran lopettaminen
muokkaaWepner oli rankattu yhdeksi maailman kymmenestä parhaimmasta nyrkkeilijästä, mutta silti hänen mahdollisuutensa nousta maailmanmestaruusotteluun olivat pienet. Vuonna 1974 promoottori Don King soitti hänelle ja kysyi, haluaisiko Wepner otella Terry Hinkea vastaan Salt Lake Cityssä syyskuussa 1974. Ottelun palkintona olisi ottelu maailmanmestari George Foremania vastaan. Wepner tyrmäsi Hinken 11. erässä, mutta pian ottelun jälkeen Foreman yllättäen menetti mestaruutensa Muhammad Alille. Wepner kuvitteli näin menettäneensä mahdollisuutensa päästä ottelemaan tittelistä, mutta toisin kävi. Katsoessaan televisiota kotonaan hänen äitinsä soitti hänelle ja kertoi lukeneensa lehdestä, että Ali puolustaisi maailmanmestaruuttaan ensimmäistä kertaa Wepneriä vastaan.[6]
Päästessään vihdoin mestaruusotteluun Wepner oli 35-vuotias mies, joka työskenteli päivisin viinakaupassa ja harjoitteli nyrkkeilemistä öisin. Hän oli otellut amatöörinä ja ammattilaisena yhteensä 147 ottelua ja hänen ammattilaistilastonsa olivat 30-9-2 ennen pääsyä haastajaksi.[2] Epätodennäköistä ottelua pidettiin vain lämmittelynä ennen Alin seuraavaa korkeatasoista ottelua. Mestarin ottelupalkkio oli 1,5 miljoonaa kun Wepnerille annettiin vain 100 000 dollaria, mikä oli silti kymmenen kertaa enemmän, mitä hän oli koskaan tienannut yhdestä ottelusta. 35-vuotias Wepner pystyi palkkionsa turvin ensimmäistä kertaa urallaan harjoittelemaan koko päiväisesti keskittyen vain otteluunsa. Yhdessä valmentajansa Bill Prezantin kanssa hän matkusti Catskillvuorille kahdeksan viikon harjoitusleirille, minkä jälkeen Prezant lupasi, että hänen suojattinsa mestaruusottelusta tulisi "suurin yllätys nyrkkeilyhistoriassa".[3]
Wepner kohtasi Alin 14. helmikuuta 1975 Ohiossa Clevelandissa ottelussa, jonka panoksena olivat kahden merkittävimmän nyrkkeilyliiton, WBA:n ja WBC:n, maailmanmestaruudet.[1] Hänen taktiikkanaan oli läpi ottelun painostaa Alia ja yrittää näin saada hänet väsymään.[2] Ensimmäiset kuusi erää mestari yritti hyödyntää rope-a-dope-taktiikkaa saadakseen Wepnerin väsyttämään itsensä ja jäi köysiin makaamaan päätään suojaten. Kun Wepner tajusi, että hänen olisi tässä tilanteessa vaikea lyödä Alia päähän, hän alkoi iskeä sääntöjenvastaisia iskuja mestarin takaraivoon. Kun Wepner ei saanut tästä varoitusta, joutui Ali muuttamaan taktiikkaansa ja ottelemaan aggressiivisemmin. Seitsemännessä erässä Alin isku avasi haavan Wepnerin vasemman silmän yläpuolelle ja hänen lääkintämiehensä joutuivat paikkaamaan sitä erityisellä voiteella.[3] Ali oli hallinnut ottelua selvästi ensimmäisten kahdeksan erän ajan,[3] kunnes yhdeksännessä erässä Wepnerin isku vartaloon kaatoi Alin kanveesiin.[1] Tämänkin jälkeen Wepner jatkoi painostavaa taktiikkaansa, mutta alkoi väsyä kovaan tahtiin. 13. erän jälkeen hän ei enää kyennyt saamaan ottelua hallintaansa ja kaatui kanveesiin 15 erässä. Vaikka hän kykeni vielä nousemaan ylös tuomarin laskennan ollessa jo yhdeksän kohdalla, ei hänen annettu enää jatkaa ottelua, jolloin Ali julistettiin ottelun voittajaksi teknisellä tyrmäyksellä.[1] Kamppailun päätyttyä Ali kaatui kanveesiin väsymyksestä. Hän on myöhemmin sanonut, ettei kukaan muu ihminen Wepnerin lisäksi pystyisi ottelemaan noin viidentoista erän ajan. Myös Wepner oli tappiostaan huolimatta tyytyväinen kamppailuun, sillä hän katsoi hävinneensä parhaimmalle.[3]
Haastajan kasvoja jouduttiin paikkaamaan ottelun jälkeen 23 uudella tikillä.[3] Vaikka Wepnerin avustajat yrittivät useita kertoja saada Alin suostuteltua uusintaotteluun, nämä kaksi eivät enää tämän jälkeen kohdanneet kehässä.[6]
Wepnerin sinnikkyys huomioitiin nopeasti, sillä hän poseerasi maaliskuun 1975 Sports Illustratedin kannessa.[7]
Hävittyään Alille Wepner otteli enää yhdeksän ottelua. Vuonna 1976 hän kohtasi vapaapainija André the Giantin näytösottelussa, joka päättyi Wepnerin tappioon, kun Giant heitti hänet ulos kehästä.[8] Hän lopetti uransa vuonna 1978. Wepnerin uratilastot ovat 35 voittoa (17 tyrmäyksellä), 14 tappiota ja kaksi tasapeliä.[1]
Uran jälkeen
muokkaaNykyään Wepner työskentelee newjerseylaisissa Majestic Wines ja Spirits in Carlstadt-yrityksissä.[6]
Rocky -elokuvat
muokkaaChuck Wepnerin ottelu Muhammad Alia vastaan innoitti nuorta näyttelijää Sylvester Stallonea käsikirjoittamaan Rocky-elokuvan. Kaksi viikkoa käymänsä maailmanmestaruusottelun jälkeen Stallone soitti Wepnerille ja kertoi elokuvaideastaan, jolle Wepner antoi luvan.[6] Elokuva kertoi 30-vuotiaasta amerikanitalialaisesta nyrkkeilijästä, Rocky Balboasta, joka pääsee yllättäen haastamaan maailmanmestari Apollo Creedin.[5] Nähtyään vuonna 1976 ilmestyneen filmin kertoi Wepner olevansa siihen hyvin tyytyväinen.[6]
Sylvester Stallone kirjoitti Wepnerille roolin menestyselokuvan jatko-osaan Rockyn uusintaottelu, jossa hänen oli tarkoitus näytellä Ching Wepner nimistä hahmoa. Vaikka hahmolla oli käsikirjoituksessa peräti 32 vuorosanaa, leikattiin koko rooli pois käsikirjoituksesta 19 päivää ennen kuvausten alkamista.[2]
2000-luvun alkupuolella Wepner haastoi Stallonen oikeuteen Rocky-elokuvasarjan DVD-julkaisujen vuoksi, joissa mainittiin hänen nimensä useita kertoja ilman, että asianosaiselle olisi maksettu tästä korvauksia.[2]
Ottelutilastot
muokkaa| 35 voittoa (17 tyrmäystä), 14 tappiota (9 tyrmäystä), 2 tasapeliä[1] KO = Tyrmäys, TKO = Tekninen tyrmäys, PTS = Pisteillä | |||||||
| Tulos | Vastustaja | Tuomio | Erä | Päivä | Paikka | Huomio | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Voitto | George Cooper | KO | 3 | 5.8.1964 | Yhdysvallat, Bayonne, New Jersey
|
Debyyttiottelu ammattilaisena | |
| Voitto | Rudy Pavesi | PTS | 4 | 14.8.1964 | Yhdysvallat, New York, New York
|
||
| Tasan | Everett Copeland | PTS | 6 | 27.10.1964 | Yhdysvallat, Queens, New York
|
||
| Voitto | Jerry Tomasetti | PTS | 4 | 18.12.1964 | Yhdysvallat, New York, New York
|
||
| Voitto | Ray Patterson | PTS | 6 | 19.1.1965 | Yhdysvallat, Queens, New York
|
||
| Tasan | Everett Copeland | PTS | 6 | 23.3.1965 | Yhdysvallat, Queens, New York
|
||
| Tappio | Bob Stallings | PTS | 6 | 19.10.1965 | Yhdysvallat, Queens, New York
|
||
| Tappio | Buster Mathis | TKO | 3 | 7.1.1966 | Yhdysvallat, New York, New York
|
||
| Voitto | Jerry Tomasetti | PTS | 6 | 22.2.1966 | Yhdysvallat, Queens, New York
|
||
| Voitto | Cleo Daniels | PTS | 6 | 6.4.1966 | Yhdysvallat, White Plains, New York
|
||
| Voitto | Johnny Deutsch | KO | 6 | 3.8.1966 | Yhdysvallat, Scranton, Pennsylvania
|
||
| Voitto | Dave Centi | PTS | 6 | 21.10.1966 | Yhdysvallat, New York, New York
|
||
| Voitto | Don McAteer | TKO | 7 8 | 28.4.1967 | Yhdysvallat, Jersey City, New Jersey
|
||
| Tappio | Jerry Tomasetti | TKO | 5 6 | 19.7.1967 | Yhdysvallat, New York, New York
|
||
| Voitto | Charlie Harris | TKO | 6 | 27.11.1967 | Yhdysvallat, Secaucus, New Jersey
|
||
| Voitto | Clay Thomas | TKO | 3 | 22.1.1968 | Yhdysvallat, Secaucus, New Jersey
|
||
| Voitto | Eddie Vick | PTS | 10 | 30.4.1968 | Yhdysvallat, Walpole, Massachusetts
|
||
| Voitto | Mike Bruce | PTS | 8 | 20.5.1968 | Yhdysvallat, Secaucus, New Jersey
|
||
| Voitto | Forest Ward | TKO | 7 8 | 26.9.1968 | Yhdysvallat, New York, New York
|
||
| Voitto | Mert Brownfield | PTS | 10 | 9.11.1968 | Yhdysvallat, Scranton, Pennsylvania
|
||
| Voitto | Jerry Tomasetti | TKO | 1 10 | 13.12.1968 | Yhdysvallat, New York, New York
|
||
| Voitto | Roberto Davila | PTS | 10 | 14.3.1969 | Yhdysvallat, New York, New York
|
||
| Voitto | Mike Bruce | PTS | 8 | 28.4.1969 | Yhdysvallat, Secaucus, New Jersey
|
||
| Tappio | José Roman | PTS | 10 | 22.6.1969 |  Puerto Rico, San Juan
|
||
| Tappio | George Foreman | TKO | 3 8 | 18.8.1969 | Yhdysvallat, New York, New York
|
||
| Voitto | Pedro Agosto | PTS | 10 | 19.12.1969 | Yhdysvallat, New York, New York
|
||
| Voitto | Manuel Ramos | PTS | 10 | 26.1.1970 | Yhdysvallat, New York, New York
|
||
| Tappio | Sonny Liston | TKO | 10 10 | 29.6.1970 | Yhdysvallat, Jersey City, New Jersey
|
||
| Tappio | Joe Bugner | TKO | 3 10 | 8.9.1970 |  Iso-Britannia, Lontoo, Englanti
|
||
| Tappio | Jerry Judge | TKO | 5 8 | 6.1.1971 | Yhdysvallat, Scranton, Pennsylvania
|
||
| Voitto | Jesse Crown | KO | 4 | 16.9.1971 | Yhdysvallat, North Bergen, New Jersey
|
||
| Voitto | Mike Boswell | TKO | 10 10 | 14.10.1971 | Yhdysvallat, North Bergen, New Jersey
|
||
| Tappio | Randy Neumann | PTS | 12 12 | 9.12.1971 | Yhdysvallat, North Bergen, New Jersey
|
||
| Voitto | Randy Neumann | PTS | 12 12 | 15.4.1972 | Yhdysvallat, Jersey City, New Jersey
|
||
| Voitto | John Clohessy | PTS | 10 | 7.12.1972 | Yhdysvallat, Bayonne, New Jersey
|
||
| Voitto | Billy Marquart | PTS | 12 | 15.3.1973 | Yhdysvallat, North Bergen, New Jersey
|
||
| Voitto | Ernie Terrell | PTS | 12 | 23.6.1973 | Yhdysvallat, Atlantic City, New Jersey
|
||
| Voitto | Billy Williams | PTS | 10 | 17.1.1974 | Yhdysvallat, North Bergen, New Jersey
|
||
| Voitto | Randy Neumann | TKO | 6 12 | 8.3.1974 | Yhdysvallat, New York, New York
|
||
| Voitto | Charley Polite | KO | 4 | 23.5.1974 | Yhdysvallat, North Bergen, New Jersey
|
||
| Voitto | Terry Hinke | TKO | 11 12 | 3.9.1974 | Yhdysvallat, Salt Lake City, Utah
|
Ottelu oli maailmanmestaruusottelusta hallitsevaa mestaria vastaan | |
| Tappio | Muhammad Ali | KO | 15 15 | 24.3.1975 | Yhdysvallat, Richfield, Ohio
|
Ottelu oli WBA:n/WBC:n raskaansarjan maailmanmestaruudesta | |
| Voitto | Johnny Evans | TKO | 4 10 | 13.11.1975 | Yhdysvallat, Portland, Maine
|
||
| Voitto | Johnny Dolan | KO | 3 10 | 29.11.1975 | Yhdysvallat, Fort Lauerdale, Florida
|
||
| Voitto | Tommy Sheehan | TKO | 2 | 6.5.1976 | Yhdysvallat, Kearny, New Jersey
|
||
| Tappio | Duane Bobick | TKO | 6 10 | 2.10.1976 | Yhdysvallat, Utica, New York
|
||
| Tappio | Mike Schutte | PTS | 10 10 | 19.2.1977 |  Etelä-Afrikka, Johannesburg, Gauteng
|
||
| Tappio | Horst Geisler | TKO | 10 10 | 20.5.1977 | Yhdysvallat, Birminghamton, New York
|
||
| Voitto | Johnny Blaine | KO | 3 | 7.4.1978 | Yhdysvallat, North Bergen, New Jersey
|
||
| Voitto | Tom Healy | KO | 5 | 2.6.1978 | Yhdysvallat, Jersey City, New Jersey
|
||
| Tappio | Scott Frank | PTS | 12 12 | 26.9.1978 | Yhdysvallat, Totowa, New Jersey
|
Viimeinen ottelu | |
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Boxer: Chuck Wepner BoxRec.com. Arkistoitu 22.9.2012. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Robert Ecksel: Don't Bleed For Me Bayonne TheSweetScience.com. 7.11.2004. Arkistoitu 10.1.2009. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Sport: In Stitches Time Magazine. 7.4.1975. Arkistoitu 22.1.2011. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)
- ↑ a b USA New Jersey State: Heavyweight Boxrec.com. Arkistoitu 4.1.2015. Viitattu 30.10.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Rocky (1976): Production Notes TotalRocky.com. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e Jerry Milani: 35 years after facing Muhammad Ali, 'Bayonne Bleeder' Chuck Wepner still pulls no punches NewJerseyNewsRoom.com. 23.3.2010. Arkistoitu 7.10.2011. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Chuck Wepner Cover - Sports Illustrated 03.24.75 Sports Illustrated. 24.3.1975. Arkistoitu 13.11.2012. Viitattu 28.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Aaron Tallent: The Joke That Almost Ended Ali's Career TheSweetScience.com. 21.2.2005. Arkistoitu 15.5.2007. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaaChuck Wepnerin tulokset Boxrecissa (Arkistoitu – Internet Archive)