André the Giant

ranskalainen showpainija

André the Giant (oik. André René Roussimoff, 19. toukokuuta 194627. tammikuuta 1993 Pariisi) oli ranskalainen showpainija. Hän oli yksi showpainimaailman tunnetuimpia painijoita urallaan 1960-luvun lopulta 1990-luvun alkuun.[1]

André the Giant saapumassa kehään. Kuva on 1980-luvun loppupuolelta.

André oli uransa aikana väitetysti 224 senttimetriä pitkä ja ottelupainoltaan vaihtelevasti 215–245 kilogrammaa.[2]

Elämä ja uraMuokkaa

André Roussimoff syntyi itäeurooppalaisten maahanmuuttajien perheeseen pienessä ranskalaisessa kylässä 19. toukokuuta 1946. Koska hänelle kehittyi akromegalia, kasvua kiihdyttävä sairaus, hän oli jo 12-vuotiaana kasvanut 190-senttiseksi ja 90-kiloiseksi.[2]

Roussimoff päätti alkaa hyötyä suuresta koostaan ja ryhtyi jo nuorena showpainijaksi. Hän käytti uransa alkuvuosina painijanimeä Jean Ferré, ja hänestä oli tullut vuoteen 1969 mennessä suosittu painija Euroopassa ja ranskankielisessä Kanadassa. Vuonna 1971 hän tuli tunnetuksi myös Japanissa voitettuaan siellä IWA-turnauksen.[2]

Kun Roussimoff tapasi World Wide Wrestling Federationin johtajan Vince McMahonin vuonna 1973, hän sai McMahonilta sopimuksen ja uudeksi painijanimekseen André the Giant. Andrén ensimmäinen WWWF-ottelu oli 26. maaliskuuta 1973. Omien tapahtumiensa lisäksi liitto vuokrasi Andréta otteluihin myös muualle Yhdysvaltoihin ja ulkomaille.[2]

 
André the Giant kehässä vuonna 1973.

Andrésta tuli hyvin suosittu WWWF:n yleisön keskuudessa, ja hän oli poikkeuksellisesti otteluillan tähti kaikkialla missä otteli. Koillis-Yhdysvalloissa otellessaan hän kävi legendaarisina muisteltavia otteluita ”Big Cat” Ernie Laddia, Don Leo Jonathania, Blackjack Mulligania ja Chuck Wepneria vastaan. Hänet nähtiin myös The Tonight Show -keskusteluohjelman vieraana ja televisiosarja Kuuden miljoonan dollarin miehessä cameoroolissa Bigfootina.[2] Vuonna 1987 hän näytteli elokuvassa Prinsessan ryöstö (The Princess Bride, 1987).[2] Roolisuoritus Fezzikinä tässä elokuvassa oli Andrén omasta mielestä hänen näyttelijänuransa paras.[3]

André kävi ensimmäisen ottelunsa tähtipainija Hulk Hogania vastaan vuonna 1980. André oli kehässä voittamaton 15 vuoden ajan, kunnes hän hävisi Hoganille mestaruusottelussa WrestleMania III:ssa 1987. Tällöin André oli jo hitaampi ja lihavampi kuin parhaina vuosinaan. Seuraavana vuonna hän kuitenkin voitti MM-tittelin Hoganilta, mutta menetti sen vähän myöhemmin.[2] André otteli McMahonin liitossa vuoteen 1991 saakka. Viimeisen ottelunsa hän kävi Japanissa 4. joulukuuta 1992. Koko urallaan hän otteli 5 000 kertaa.[3]

André kuoli sairaskohtaukseen 46 vuoden ikäisenä vuonna 1993. Pian kuolemansa jälkeen hänestä tuli ensimmäinen jäsen WWE:n kunniagalleriassa.[2]

JälkimaineMuokkaa

Andrésta tehtiin vuonna 2018 julkaistu HBO-yhtiön dokumenttielokuva[4] ja lisäksi hänestä on suunnitteilla myös sarjakuvaan perustuva elokuva.[5]

Vapaapainija Big Shown tehdessä debyyttiä hänet kuvattiin André the Giantin kadonneena poikana, sillä he ovat hieman samannäköisiä ja molemmat yli kaksimetrisiä ja yli 200-kiloisia. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan ole. Sukulaisuustarinaa käytettiin vahvistamaan juonikuviota, jossa Hulk Hogan piti vihaa Big Show’n kanssa.

LähteetMuokkaa

  1. Hirmuisen jätin elämästä dokumentti - joi yhdessä illassa 156 kaljaa! iltalehti.fi. Viitattu 26.6.2016. fi-FI
  2. a b c d e f g h Solomon, Brian: WWE Legends, s. 68–71. WWE Books/Pocket Books, 2006. SBN 9780743490337.
  3. a b Andre the Giant Biography Biography.com. 21.7.2020. Viitattu 17.1.2021.
  4. Valtava ihmisjätti joi illassa 156 olutta - ystävät ja kollegat kertovat menehtyneen supertähden ahdingosta: ”Hän joi, koska häneen sattui” iltalehti.fi. Viitattu 29.1.2018.
  5. Hirmuisen jätin elämästä dokumentti - joi yhdessä illassa 156 kaljaa! iltalehti.fi. Viitattu 26.6.2016. fi-FI

Aiheesta muuallaMuokkaa