Robert De Niro
Robert Anthony De Niro Jr. (s. 17. elokuuta 1943 New York, New York)[1] on yhdysvaltalainen Oscar-palkittu näyttelijä, elokuvaohjaaja ja elokuvatuottaja. Hän on sukupolvensa arvostetuimpia näyttelijöitä.kenen mukaan?
Robert De Niro | |
---|---|
![]() Robert De Niro Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 2016 |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Robert Anthony De Niro Jr. |
Syntynyt | 17. elokuuta 1943 New York, New York, Yhdysvallat |
Ammatti | näyttelijä, elokuvaohjaaja, elokuvatuottaja |
Puoliso |
Diahnne Abbott ( 1976–88) Grace Hightower ( 1997; 2018) |
Lapset | 6 |
Vanhemmat | Robert De Niro Sr. |
Näyttelijä | |
Aktiivisena | 1963– |
Merkittävät roolit | |
Palkinnot | |
|
|
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Varhainen elämäMuokkaa
Robert De Niro Jr. syntyi taiteilijoiden suosimassa boheemissa Greenwich Villagessa New Yorkissa. Hänen äitinsä oli taidemaalari ja runoilija Virginia Holton Admiral ja hänen isänsä abstrakti-ekspressionistinen taidemaalari ja kuvanveistäjä Robert De Niro Sr.[2] Vanhemmat erosivat Robertin ollessa kaksivuotias, ja hän kasvoi pääosin äitinsä luona[3] mutta säilytti hyvän suhteen isäänsäkin.[4] Vanhempiensa kautta De Niron kasvuympäristössä oli paljon muun muassa taiteilijoita ja intellektuelleja,[5] ja toisaalta hänen sosiaaliseen piiriinsä kuului myös jengiksikin kutsuttu nuorisoporukka, jonka kanssa hän teini-ikäisenä vietti aikaansa Little Italyn kaduilla.[6][3][7][5]
De Niron vanhemmat eivät olleet uskonnollisia eivätkä halunneet lastaan kastettavaksi, mutta asuessaan roomalaiskatolilaisten isovanhempiensa luona vanhempiensa erotessa isovanhemmat kastattivat hänet katolisen kirkon jäseneksi.[8] Ystäviensä vaikutuksesta hän osallistui nuorena kirkon messuihin.[7]
De Niron äiti oli työskennellyt Maria Ley-Piscatorille, ja osana työkorvausta 10-vuotias De Niro oli saanut osallistua tämän teatterikoulun oppitunneille ilmaiseksi.[9] 16-vuotiaana De Niro keskeytti high schoolin opiskellakseen näyttelemistä,[10] ja hän opiskeli Stella Adlerin ja myöhemmin Lee Strasbergin johdolla.[9] Hän esiintyi teatterinäytelmissä ennen elokuvauraansa.[10]
Usein Robert De Niroa pidetään amerikanitalialaisena näyttelijänä,[11][12] mutta hän on vain neljäsosaksi italialainen. Hänen isänsä oli puoliksi italialainen ja puoliksi irlantilainen, kun taas hänen äitinsä oli englantilaista, saksalaista, ranskalaista ja hollantilaista syntyperää.[13][14] De Niron italialaiset isovanhemmat Giovanni De Niro ja Angelina Mercurio muuttivat Yhdysvaltoihin Ferrazzanosta Campobasson maakunnasta Molisesta. Hänen amerikanirlantilainen isoäitinsä Helen O'Reilly taas oli Irlannista muuttaneen Edward O’Reillyn lapsenlapsi. Kun Robert De Niro sai Italian kansalaisuuden 21. lokakuuta 2006, hän ilmoittautui juuri Molisen vaalipiirin äänestäjäksi. Italian kansalaisuuden myöntämisjuhlallisuuksien yhteydessä De Niro sanoi rakastavansa Italiaa ja pitävänsä itseään enemmänkin italialaisena kuin vaikkapa irlantilaisena, hollantilaisena, ranskalaisena tai saksalaisena.[15]
UraMuokkaa
De Niro puhuu newyorkilaisella aksentilla[16], jossa on sekoitus niin italialaisia, juutalaisia kuin irlantilaisiakin vaikutteita. De Niro on puhunut useilla eri aksenteilla ja murteilla eri elokuvissa, mutta hänen Kummisetä-elokuvissa puhumaansa sisilialaista murretta on kehuttu poikkeuksellisen aidoksi. Ulkonäöltään De Niron on sanottu olevan italialainen,[17][18] mikä selittää osittain sen, miksi hän on päätynyt esittämään italialaista niin monissa elokuvissa. De Niro ei oppinut italian kieltä juurikaan lapsuudessaan vaan joutui opettelemaan sitä aikuisena. Hän teki italiankielisen roolin myös elokuvassa 1900.[19]
De Niro on tullut tunnetuksi etenkin yhteistyöstä amerikanitalialaisen elokuvaohjaajan Martin Scorsesen kanssa. Kaksikon yhteistyön tuloksia ovat elokuvat Taksikuski, Sudenpesä, Kuin raivo härkä, Mafiaveljet, Casino ja Cape Fear. Muita De Niron roolisuorituksia on muun muassa elokuvissa Kummisetä, osa II, Once Upon a Time in America – suuri gangsterisota, 1900, Kauriinmetsästäjä, Lahjomattomat, Brazil – tämän hetken tuolla puolen, Linnake, Heräämisiä, Heat – ajojahti, Sleepers, Wag the Dog, Cop Land, Jackie Brown, Painajainen perheessä, Machete ja Keskiyön pako.
Vuonna 1974 De Niro sai sivuosa-Oscarin elokuvasta Kummisetä, osa II ja oli ehdolla parhaaksi miesnäyttelijäksi elokuvista Taksikuski (1976), Kauriinmetsästäjä (1978), Heräämisiä (1990) ja Cape Fear (1991). Hän voitti parhaan miespääosan Oscarin vuonna 1980 roolistaan Kuin raivo härkä -elokuvassa.
De Nirolle myönnettiin Yhdysvaltain elokuvainstituutin elämäntyöpalkinto vuonna 2003 ja marraskuussa 2016 Yhdysvaltain korkein siviileille myönnettävä kunniamerkki Presidentin vapaudenmitali.[20]
Once Upon a Time in American jälkeen De Niron näyttelijänurassa voidaan nähdä käännekohta, jolloin hänen rooleistaan alkoi asteittain tulla vähemmän kunnianhimoisia. Hän oli mukana edelleen arvostetuissa projekteissa, kuten Scorsesen Mafiaveljissä, mutta pääroolit alkoivat vaihtua pienempiin. 2000-luvulla hänen uraansa ovat leimanneet esiintymiset komedioissa. Sittemminkin hänellä kuitenkin on ollut arvostustakin saaneita roolisuorituksia. Vuonna 2012 De Niro teki Oscar-ehdokkuuteen johtaneen roolin elokuvassa Unelmien pelikirja,[4] ja vuonna 2019 hän näytteli kahdella Oscarilla palkitussa Jokerissa sekä kahdeksan Oscar-ehdokkuutta keränneessä Scorsesen ohjaamassa The Irishman -elokuvassa.[21][3]
De Niro on tehnyt myös muuta uraa näyttelemisen ohella. Hän on ollut tuottamassa elokuvia, televisiosarjoja ja teatteriakin, ja hän on myös ohjannut elokuvat Jäähyväiset kummisedälle (1993) ja The Good Shepherd (2006). Hän oli myös mukana perustamassa Tribecan elokuvajuhlia. Lisäksi De Niro on menestynyt kiinteistö- ja ravintola-alalla.[4]
YksityiselämäMuokkaa
De Niro on ollut kahdesti naimisissa. Ensimmäinen avioliitto Diahnne Abbottin kanssa kesti vuodesta 1976 vuoteen 1988. Tästä liitosta heille syntyi poika Raphael De Niro. Robert De Niro adoptoi myös Diahnnen tyttären Drenan.[22]
Vuonna 1997 De Niro vihittiin näyttelijä Grace Hightowerin kanssa. Heillä on kaksi yhteistä lasta, jotka syntyivät vuonna 1998 ja vuonna 2011 sijaissynnyttäjän avulla. Pariskunta erosi lopullisesti vuonna 2018. De Niro jätti ensimmäisen avioerohakemuksen jo vuonna 2000, mutta perui sen.[23] De Nirolla on entisen tyttöystävänsä Toukie Smithin kanssa vuonna 1995 syntyneet kaksoset.[24] Pari erosi viimein talvella 2018[25]
De Nirolta leikattiin eturauhassyöpä vuonna 2003.[26]
Vuonna 2006 De Nirolle myönnettiin Italian kansalaisuus.[27][28] De Niro on osaomistajana Filippiinien Manilassa sijaitsevassa hotellissa Nobu Hotel Manila.[29]
Valikoitu filmografiaMuokkaa
- Pääartikkeli: Robert De Niron filmografia
- Kummisetä osa II (1974)
- Taksikuski (1976)
- Kauriinmetsästäjä (1978)
- Kuin raivo härkä (1980)
- Koomikkojen kuningas (1982)
- Suuri gangsterisota (1984)
- Lahjomattomat (1987)
- Mafiaveljet (1990)
- Heräämisiä (1990)
- Cape Fear (1991)
- Jäähyväiset kummisedälle (1993)
- Casino (1995)
- Heat – ajojahti (1995)
- Jackie Brown (1997)
- Unelmien pelikirja (2012)
- The Irishman (2019)
LähteetMuokkaa
- Levy, Shawn: De Niro: A Life. Crown, 2014.
- Ganz, Adam & Price, Steven: Robert De Niro at Work: From Screenplay to Screen Performance. Palgrave Macmillan, 2020.
ViitteetMuokkaa
- ↑ Robert De Niro Ace Show Biz. Viitattu –. (englanniksi)
- ↑ Robert De Niro Biography (1943–) Film Reference. Viitattu –. (englanniksi)
- ↑ a b c Robert De Niro Biography. Viitattu 18.1.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Levy 2014, ”Introduction”.
- ↑ a b Ganz & Price 2020, s. 66.
- ↑ Condé Nast: The Secret Life of Robert De Niro Vanity Fair. 3.2.2014. Viitattu 18.1.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Levy 2014, ”Chapter 2”.
- ↑ Lonergan, Aidan: 7 Things You Never Knew About Robert De Niro’s Surprising Irish Roots The Irish Post. Lontoo. Viitattu 22.4.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Ganz & Price 2020, s. 69–73.
- ↑ a b Robert De Niro Encyclopedia Britannica. Viitattu 18.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Flynn, Roderick & Brereton, Patrick: Historical Dictionary of Irish Cinema, s. 10. Scarecrow Press, Inc., 2007.
- ↑ Sophie Arie: Don't honour wise guy De Niro, say US Italians The Guardian. 13.8.2004. Viitattu 19.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Robert De Niro Biography Contact Music. Viitattu –. (englanniksi)
- ↑ Dougan, Andy: Untouchable: A Biography of Robert De Niro, s. 145. Da Capo Press, 2003. ISBN 1560254696. Teoksen verkkoversio (viitattu –). (englanniksi)
- ↑ – – – BBC. Lontoo: British Broadcasting Corporation. Viitattu –. (englanniksi)
- ↑ De Niro Spent Months on Northwest Accent The New York Times. The New York Times Company. Viitattu –. (englanniksi)
- ↑ Robert De Niro The Biography Channel. Lontoo: A&E Networks / Sky plc. Viitattu –. (englanniksi)
- ↑ Ganz & Price 2020, s. 62.
- ↑ ”Robert De Niro On How Hard It Was to Speak Italian in the Godfather 2”. Art And Music (käsikirjoitus). 26.12.2017. Viitattu 4.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Springsteen, De Niro saavat USA:n presidentin mitalin Italehti. 17.11.2016. Helsinki: Alma Media Suomi Oy. Viitattu 17.11.2016.
- ↑ No one saw it coming: Robert De Niro's fall from grace Market Research Telecast. 28.6.2021. Viitattu 18.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Robert De Niro Dating History Zimbio. Viitattu 17.12.2012. (englanniksi)
- ↑ Ylimutka, Leena: Sokkiero! Robert De Niron, 75, ja Grace-vaimon yli 20 vuoden liitto päättyy iltalehti.fi. 21.11.2018. Viitattu 21.11.2018.
- ↑ Baby Surprise! Robert De Niro, 68, and Wife, 56, Welcome a Child Via Surrogate 24.12.2011. Mail Online. Viitattu 17.12.2012. (englanniksi)
- ↑ Kaskinen, Miikka: Näyttelijälegenda Robert De Niro erosi – takana yli 20 vuoden avioliitto MTV Uutiset. 1.12.2018. Helsinki: MTV Oy. Viitattu –.
- ↑ 8 Famous Men with Prostate Cancer CNN. Viitattu 17.12.2012. (englanniksi)
- ↑ De Niro: ”I Have an Italian Passport, I Have Finally Come Home” Rome Film Festival. 30.12.2013. Arkistoitu 30.12.2013. Viitattu 22.4.2019.
- ↑ De Niro Offered Italy Escape from Trump BBC. 11.11.2016. Viitattu 22.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Forbes listasi luksushotellit: Robert De Niron hotellille tyrmäys – valittiin huonoimmaksi Ilta-Sanomat. 22.12.2015. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 14.9.2016.
KirjallisuuttaMuokkaa
- Tammi, Eero: ”Noodles, raiskaaja – De Niron miehinen murhenäytelmä”. Filmihullu 2/2018.
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Robert De Niro Wikimedia Commonsissa