Isabella Rossellini
Isabella Fiorella Elettra Giovanna Rossellini (s. 18. kesäkuuta 1952 Rooma, Italia) on amerikanitalialainen[1] näyttelijä ja malli. Hän aloitti 28-vuotiaana uransa mallina, ja oli 1980-luvun alussa Lancôme-sopimuksensa turvin maailman parhaiten palkattu malli.
| Isabella Rossellini | |
|---|---|
.jpg) Rossellini vuonna 2023 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. kesäkuuta 1952 Rooma, Italia |
| Ammatti | näyttelijä, malli |
| Puoliso |
Martin Scorsese (1979–1982) Jonathan Wiedemann (1983–1986) |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1976– |
| Palkinnot | |
|
Saturn Award: Paras naissivuosa |
|
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Rossellinin vanhemmat olivat Ingrid Bergman ja Roberto Rossellini, jotka molemmat olivat maailmankuuluja elokuvantekijöitä. Isabella itse karttoi alkuun elokuvauraa, koska varhaisissa arvioissa häntä verrattiin aina äitiinsä. Rossellinin elokuvaläpimurto oli Blue Velvet – ja sinisempi oli yö (1986). Sen jälkeen hän on tehnyt uraa sekä ison budjetin elokuvissa että independent-elokuvissa. Hän sai vuonna 2025 uransa ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa.
Nuoruus
muokkaaIsabella Rossellini syntyi Roomassa 1952, ja hänen vanhempansa olivat tunnettuja elokuvantekijöitä. Äiti oli ruotsalaissyntyinen Ingrid Bergman ja isä italialainen Roberto Rossellini.[2] Isabella kasvoi rakastamaan elokuvia, mutta hän halusi alkujaan tehdä uraa muualla. Häntä omien sanojensa mukaan pelotti ryhtyä vanhempiensa maineen seurauksena näyttelijäksi.[3]
Ura
muokkaaMallina
muokkaaRossellini muutti vuonna 1971, ja hänen ura mallina käynnistyi, kun hän oli 28-vuotias.[2] Rossellini tutustui valokuvaaja Bruce Weberiin, joka halusi kuvata häntä. Weberin ottamasta valokuvasta tuli käytännössä välittömästi menestys, ja Rossellinista tuli valokuvamalli.[4]
Rossellini pääsi ensin sekä Yhdysvaltain että Britannian Voguen kanteen ja sen jälkeen useisiin muihin aikakauslehtiin.[5] Rossellini teki vuonna 1982 Lancômen kanssa yksinoikeudellisen sopimuksen, ja hänestä tuli kosmetiikkayhtiön mainoskasvo. Sopimus teki Rossellinista myös maailman parhaiten palkatun mallin.[3] Hän oli 14 vuoden ajan Lancômen kasvot, mutta yritys erotti hänet 43-vuotiaana. Lancômessa oltiin alettu pitää häntä liian vanhana.[6]
Näyttelijänä
muokkaaRossellini esiintyi ensimmäisen kerran lyhyesti äitinsä rinnalla elokuvassa Kohtalon tuulet (1976). Rossellinin ensimmäinen varsinainen rooli oli elokuvassa Niitty (1979).[7] Hän sai elokuvasta musertavat arviot, sillä häntä pidettiin kyllä äitinsä näköisenä, mutta kriitikoiden mukaan häneltä puuttuivat äitinsä näyttelijänlahjat.[3] Arviot musersivat Rossellinin, joka jätti siksi elokuvauransa tauolle. Hän teki vain yhden komediallisen roolin Roberto Benignin elokuvassa Il Pap’occhio (1980). Rossellini keskittyi seuraavan kuuden vuoden ajan pääosin uraansa mallina.[8]
Isabella Rossellinin ensimmäinen yhdysvaltalainen elokuva oli tanssidraama Valkeat yöt (1985). Hänen läpimurtonsa tapahtui seuraavana vuonna ilmestyneessä David Lynchin elokuvassa Blue Velvet – ja sinisempi oli yö. Rossellini sai siitä parhaan naispääosan Independent Spirit -palkinnon.[9]
Rossellini on esiintynyt aktiivisesti sekä ison budjetin elokuvissa että itsenäisissä tuotannoissa. Hänen Hollywood-elokuviaan ovat muun muassa Kuolema pukee häntä (1992) ja Peloton (1993).[9] Hän oli mukana myös Lawrence Kasdanin elämäkerrallisessa lännenelokuvassa Wyatt Earp (1994).[7] Rossellinin muita elokuvia ovat Peter Greenawayn The Tulse Luper Suitcases (2003), kokeellisen elokuvantekijän Guy Maddinin Brand Upon the Brain! (2006) ja Alice Rohrwacherin La Chimera – sielujen aarteet (2023).[9][10]
Rossellini ohjasi Sundance Channelille humoristisen Green Porno -lyhytelokuvasarjan, joka sai ensi-iltansa 2008.[7] Niissä hän esittää useiden eläinten pariutumisrituaaleja. Lyhytelokuvat muistuttavat eräänlaisia gonzo-biologiantunteja, ja niissä yhdistyy uteliaisuus ja leikkimielisyys.[10]
Rossellini sai uransa ensimmäisen Oscar-ehdokkuuden, kun hänet valittiin ehdokkaaksi parhaasta naissivuosasta elokuvasta Conclave. Vatikaaniin sijoittuvassa jännityselokuvassa Rosselini näyttelee sisar Agnesta.[9]
Yksityiselämä
muokkaaRossellinilla on tytär Elettra Rossellini Wiedemann (s. 1983) ja adoptoitu poika (s. 1993).
Palkinnot
muokkaaVuonna 1993 Rossellini palkittiin parhaan naissivuosan Saturn Award -palkinnolla roolistaan elokuvassa Kuolema pukee häntä.[11]
Vuonna 2025 Rossellini sai Screen Actors Guild Awardsin jakaman parhaan näyttelijäkokoonpanon SAG -palkinnon yhdessä näyttelijöiden Ralph Fiennesin, Stanley Tuccin, John Lithgowin, Sergio Castellitton ja Lucian Msamatin kanssa elokuvasta Conclave.[12]
Osittainen filmografia
muokkaa
- A Matter of Time (1976)
- Niitty (1979)
- Il Pap'occhio (1980)
- Taylor Hackfordin Valkeat yöt (1985)
- Blue Velvet – ja sinisempi oli yö (1986)
- Oci Ciornie (1987)
- Kovat kundit eivät tanssi (1987)
- Siesta (1987)
- Red Riding Hood – Punahilkka (1987)
- Zelly ja minä (1988)
- Uskottomuus (1989)
- Villi sydän (1990)
- Dames Galantes (1990)
- Caccia Alla Vedova (1991)
- Kuolema pukee häntä (1992)
- The Pickle (1993)
- Muurin takana (1993)
- Peloton (1993)
- Wyatt Earp (1994)
- Ikuinen rakkaus (1994)
- Croce e delizia (1995)
- Big Night (1996)
- The Funeral (1996)
- Left Luggage (1998)
- The Impostors (1998)
- Il Cielo cade (2000)
- Empire (2002)
- Roger Dodger (2002)
- The Tulse Luper Suitcases, Part 1: The Moab Story (2003)
- The Saddest Music in the World (2003)
- The Tulse Luper Suitcases, Part 2: Vaux to the Sea (2004)
- King of the Corner (2004)
- Heights (2004)
- The Feast of the Goat (2005)
- Isäni on satavuotias (2005)
- The Architect (2006)
- Kunniaton (2006)
- Tuplamorsian (2008)
- The Last Jews of Libya (2007, kertoja)
- My Dog Tulip (2008)
- Joy (2015)
- Vita & Virginia (2018)
- Cat Person (2023)
- La Chimera – sielujen aarteet (2023)
- Conclave (2024)
- Spaceman (2024)
Lähteet
muokkaa- ↑ Beyond Wiseguys: Italian Americans & the movies aptvs.org. Viitattu 30.6.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Mario Batali: Isabella Rossellini 3.11.2014. Interview Magazine. Viitattu 3.2.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c Simon Hattenstone: Isabella Rossellini: ‘Ageing brings a lot of happiness. You get fatter – but there is freedom’ The Guardian. 13.10.2020. Guardian News & Media Limited. Viitattu 3.2.2025. (englanniksi)
- ↑ Terry Gross: Celebrating movie icons: Isabella Rossellini WCMU Public Media. 29.8.2024. Central Michigan University. Viitattu 3.2.2025. (englanniksi)
- ↑ Katherine J. Igoe: The 32 Most Iconic Supermodels of the '80s Marie Claire. 24.10.2023. Future US, Inc. Viitattu 3.2.2025. (englanniksi)
- ↑ Caroline O'Donoghue: Isabella Rossellini: My job was ‘be beautiful and shut up’ The Irish Times. 10.3.2018. The Irish Times DAC. Viitattu 3.2.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c Jörg Taszman: Isabella Rossellini: My job was ‘be beautiful and shut up’ DW.com. 10.3.2018. Deutsche Welle. Viitattu 3.2.2025. (englanniksi)
- ↑ Guy Lodge: Isabella Rossellini: ‘People never talk about the freedom, the lightness, that comes with ageing’ The Guardian. 24.11.2024. Guardian News & Media Limited. Viitattu 3.2.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d Scott Roxborough: 2025 Oscars: Isabella Rossellini Scores First-Ever Nomination for ‘Conclave’ The Hollywood Reporter. 23.1.2025. The Hollywood Reporter, LLC. Viitattu 3.2.2025. (englanniksi)
- ↑ a b Angelica Jade Bastién: Isabella Rossellini Has Defined—and Redefined—Beauty for Decades. She Doesn’t Intend to Stop Now. Harper's Bazaar. 3.5.2021. Hearst Magazine Media, Inc. Viitattu 3.2.2025. (englanniksi)
- ↑ Isabella Rossellini | Awards imdb.com. IMDb.com, Inc.. Viitattu 25.2.2025. (englanti)
- ↑ NOMINEES & RECIPIENTS | The 31st Annual Screen Actors Guild Awards sagawards.org. 24.2.2025. SAG-AFTRA. Viitattu 25.2.2025. (englanti)
Aiheesta muualla
muokkaa