Tony Esposito

kanadalais-yhdysvaltalainen jääkiekkoilija

Anthony "Tony" James Esposito (23. huhtikuuta 1943 Sault Ste. Marie, Ontario, Kanada10. elokuuta 2021) oli kanadalais-yhdysvaltalainen jääkiekkomaalivahti, joka pelasi 15 kautta NHL-liigassa, ensin kauden Montreal Canadiensissa ja sitten uransa loppuun Chicago Black Hawksissa. Häntä pidetään yhtenä nykyisin suositun torjuntatavan, perhostyylin, kehittäjistä. Esposito voitti Stanley Cupin Canadiensin kakkosmaalivahtina, mutta Black Hawksissa hän nousi liigan huipulle. Hänet palkittiin Black Hawks -aikoinaan muun muassa kolmesti Vezina Trophyllä.

Tony Esposito
Tony Esposito vuonna 1973
Tony Esposito vuonna 1973
Henkilötiedot
Koko nimi Anthony James Esposito
Syntynyt23. huhtikuuta 1943
Sault Ste. Marie, Ontario, Kanada
Kuollut10. elokuuta 2021 (78 vuotta)
Kansalaisuus  Kanada/ Yhdysvallat
Jääkiekkoilija
Pelipaikka maalivahti
Hanska oikea
Pituus 180 cm
Paino 84 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 1968–1984
Seurat Montreal Canadiens (NHL)
Chicago Blackhawks (NHL)
NHL-varaus ei varattu

PelaajauraMuokkaa

Uran alkuMuokkaa

Tony Esposito varttui Sault Ste. Mariessa, Ontariossa veljensä, tulevan NHL:n tähtihyökkääjän Phil Espositon kanssa.[1] Tony oli 14 kuukautta isoveljeänsä nuorempi.[2]

Tony Esposito valitsi ajalleen poikkeuksellisen tavan edetä kiekkourallaan ja pelasi kolme kautta yliopistokiekkoa Michiganin teknillisen yliopiston joukkueessa.[2] Hänellä on vähiten päästettyjä maaleja ottelua kohden yliopiston historiassa, ja hän oli voittamassa vuonna 1965 NCAA:n yliopistomestaruutta.[1] Esposito on ainoa maalivahti, joka on valittu kolmesti NCAA:n WCHA-sarjan vuoden maalivahdiksi.[3]

AmmattilaisenaMuokkaa

Esposito teki vuonna 1967 sopimuksen Montreal Canadiensin kanssa, mutta NHL:ään hän pääsi vasta kaudella 1968–1969. Hän pelasi tuolla kaudella 13 runkosarjapeliä ja toimi varamaalivahtina, kun Canadiens eteni Stanley Cupin mestaruuteen saakka.[2]

Canadiensin maalivahtiosasto oli tulloin varsin tasokas, ja se päätti olla suojaamatta Espositoa vuoden 1969 NHL:n sisäisessä varaustilaisuudessa. Chicago Black Hawks maksoi hänestä Canadiensille 25 000 dollaria.[4] Esposito nousi heti ensimmäisellä kaudellaan Black Hawksin ykkösmaalivahdiksi ja torjui muun muuassa 15 nollapeliä, mikä on modernin NHL:n ennätys. Hänet valittiin vuoden tulokkaaksi. Hän sai myös Vezina Trophyn, ja hänet valittiin NHL:n tähdistökentälliseen yhdessä veljensä Philin kanssa.[2]

Esposito pelasi Black Hawksissa 15 kautta. Vain viimeisellä kaudella joukkue ei päässyt pudotuspeleihin. Stanley Cup -finaaleihin Black Hawks pääsi keväällä 1971 ja 1973, mutta kummallakin kerralla se hävisi Canadiensille. Esposito palkittiin lopulta kolme kertaa Vezina Trophyllä.[1][2] Hän lopetti keväällä 1984. Hän voitti Black Hawksissa 418 ottelua ja piti 74 nollapeliä, kumpikin seuraennätyksiä.[1] Koko NHL-uransa aikana hän otti 423 voittoa, piti 76 nollapeliä ja päästi 2,93 maalia ottelua kohden.[2]

MaajoukkueessaMuokkaa

Tony Esposito pelasi Kanadan joukkueessa vuoden 1972 Summit Seriesissä Neuvostoliittoa vastaan. Hän jakoi torjuntavastuun Ken Drydenin kanssa. Esposito voitti kaksi pelaamastaan neljästä ottelusta. Esposito edusti Kanadaa myös MM-kilpailuissa 1977. Kanada palasi turnauksessa MM-tasolle ensimmäisen kerran vuoden 1969 jälkeen, jolloin se oli vetäytynyt kilpailusta kiisteltyään IIHF:n kanssa ammattilaisuudesta.[5]

Esposito oli pelannut lähes koko uransa Yhdysvalloissa, ja hänestä tuli uransa aikana maan kansalainen. Hän edustikin vuoden 1981 Kanada Cupissa Yhdysvaltoja.[5]

TaustahenkilöstössäMuokkaa

Esposito lopetti peliuransa vuonna 1985, ja hänet nimettiin Hockey Hall of Fameen vuonna 1988. Myöhemmin Espositosta tuli Pittsburgh Penguinsin general manager, jolloin hän rekrytoi entisen Black Hawks -pelikaverinsa Gene Ubriacon päävalmentajaksi, kunnes molemmat erotettiin.

Espositon Phil-veli toimi Tampa Bay Lightningin general managerina sen aloittaessa NHL:ssä vuonna 1992 ja palkkasi Tonyn pääkykyjenetsijäksi, mutta molemmat Espositot erotettiin vuonna 1998.

YksityiselämäMuokkaa

Tony Esposito oli naimisissa, ja hänellä oli kaksi lasta vaimonsa Marilynin kanssa. Tony Esposito kuoli elokuussa 2021 haimasyöpään.[2]

SaavutuksiaMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Ben Pope: Tony Esposito, Blackhawks’ all-time winningest goalie, dies at 78 Chicago Sun-Times. 10.8.2021. Viitattu 11.8.2021. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Tony Esposito dies at 78, Hockey Hall of Fame goalie 10.8.2021. NHL. Viitattu 11.8.2021. (englanniksi)
  3. Huskies mourn passing of Tony Esposito 10.8.2021. Michigan Technological University. Viitattu 11.8.2021. (englanniksi)
  4. Andrew Seligman: Hockey Hall of Fame goaltender Tony Esposito dead at 78 CBC Sports. 10.8.2021. CBC/Radio-Canada. Viitattu 11.8.2021. (englanniksi)
  5. a b Andrew Podnieks: “Tony O” passes at 78 11.8.2021. IIHF. Viitattu 11.8.2021. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

Edeltäjä:
Danny Grant
Calder Memorial Trophyn voittaja
1970
Seuraaja:
Gilbert Perreault
Edeltäjä:
Glenn Hall & Jacques Plante
Eddie Giacomin & Gilles Villemure
Ken Dryden
Vezina Trophyn voittaja
1970
1972 (yhdessä Gary Smithin kanssa)
1974(yhdessä Bernie Parentin kanssa)
Seuraaja:
Eddie Giacomin & Gilles Villemure
Ken Dryden
Bernie Parent