Avaa päävalikko

Karjanhoitokoulut Suomessa olivat ammattioppilaitoksia, joiden tehtävänä oli antaa opetusta karjataloudessa. Karjanhoitokoulut jakaantuivat yleensä tietopuolisiin, käytännöllistietopuolisiin ja kiertäviin karjanhoitokouluihin.[1][2] Monet niistä toimivat muiden maatalousalan oppilaitosten kuten maamieskoulujen, meijerikoulujen ja kotitalouskoulujen yhteydessä, joita perustettiin 1800-luvun puolivälistä alkaen usein isojen kartanoiden maille.

Useimmat karjanhoitokoulut perustettiin 1800–1900-lukujen vaihteen molemmin puolin. Elinkeinorakenteen ja koulutusjärjestelmän muutosten myötä ne lopettivat toimintansa 1970-luvulta alkaen tai yhdistettiin maatalousoppilaitoksiin tai 1990-luvulta alkaen ammattikorkeakouluihin.

Sisällysluettelo

Tietopuoliset karjanhoitokoulutMuokkaa

Tietopuolisen karjanhoitokoulun tarkoituksena oli antaa karjanhoitajiksi ja tarkastuskarjakoiksi aikoville henkilöille ammattiopetusta sekä harjaantumista karjataloudessa sekä pienviljelijäväestölle ohjausta karjanhoidon alkeissa. Tietopuoliset karjanhoitokoulut olivat maataloushallituksen valvonnan alaisia.[L 1]

Tietopuolisen karjanhoitokoulun oppijaksoon kuului hyväksytyissä karjataloissa suoritettu harjoittelu ja tätä seurannut tietopuolinen opetus. Sen lisäksi koulu järjesti tarkastuskarjakkokursseja, joiden oppijaksoon kuului tietopuolista opetusta ja käytännöllisiä harjoituksia, sekä lyhytaikaisia kotieläinhoitokursseja, joilla annettiin alkeisopetusta ja ohjausta karjanhoidossa.[1]

KarjanhoitoharjoitteluMuokkaa

Karjanhoitoharjoittelulaitoksen tarkoituksena oli antaa nais- ja miespuolisille henkilöille harjaantumista kaikissa karjan-, sian-, lampaan- ja siipikarjan hoitoon kuuluvissa töissä näihin tarkoituksiin hyväksytyillä tiloilla.

Karjanhoitoharjoittelu kesti vähintään yhden vuoden. Päästäkseen harjoittelijaksi tuli hakijan olla 18 vuotta täyttänyt ja esittää todistukset siitä, että hän on hyvämaineinen, että hänellä oli terve ruumiinrakenne, ettei häntä vaivannut tarttuva tauti, että hän oli suorittanut ylemmän kansakoulun oppikurssin tai että hänellä oli siitä vastaavat tiedot, sekä että hänellä oli holhoojan suostumus, jos hän oli vajaavaltainen.

Harjoittelija sai harjoittelutilan omistajalta tai haltijalta tarkoitusta vastaavan asunnon ja ylöspidon sekä lyhyemmissä sairaustapauksissa lääkärinhoidon ja lääkkeet. Lisäksi hän sai maanviljelyseuran tai talousseuran määräämän palkkion.[1]

Tietopuolinen oppijaksoMuokkaa

Tietopuolisen oppijakson tarkoituksena oli antaa nais- ja miespuolisille karjanhoitajiksi aikoville henkilöille ohjausta ja tietopuolista opetusta karjan-, sian-, lampaan- ja siipikarjanhoidossa niiden tietojen täydentämiseksi, joita harjoittelijat olivat saavuttaneet aikaisemmalla harjoittelulla. Tietopuolinen oppijakso alkoi marraskuun alussa ja kesti noin kuusi kuukautta.

Tietopuoliseen oppijaksoon kuuluivat seuraavat alkeis- ja ammattiaineet: kotieläinhoito- ja jalostusoppi, kotieläinten terveys- ja sairashoito-oppi, synnytysoppi ja maitotalousoppi, anatomia ja fysiologia, maanviljelyksen talousoppi, laskento, luonnontieteet, äidinkieli ja karjatalouskirjanpito. Opetusohjelmaan voitiin sisällyttää myös muita yleistä kansansivistystä kohottavia aineita.

Päästäkseen oppilaaksi tietopuoliselle oppijaksolle hakijan tuli harjoittelupaikasta saamallaan, maataloushallituksen vahvistaman kaavan mukaisella todistuksella näyttää suorittaneensa edellä mainitun harjoittelun.[1]

TarkastuskarjakkokurssiMuokkaa

Tarkastuskarjakkokurssien tarkoituksena oli antaa karjanhoitajille tilaisuus täydentää ammattitietojaan sekä erityisesti kehittää heitä kiertävään karjakko- ja tarkastuskarjakkotoimintaan. Tarkastuskarjakkokurssien tietopuolinen oppijakso kesti kaksi ja puoli kuukautta.

Päästäkseen oppilaaksi tarkastuskarjakkokurssille tuli hakijan esittää todistus siitä, että hän oli suorittanut tietopuolisen oppijakson taikka kaksivuotisen käytännöllistietopuolisen karjanhoitokoulun oppijakson ja tämän jälkeen toiminut karjanhoitajana menestyksekkäästi vähintään vuoden ajan.[1]

KotieläinhoitokurssitMuokkaa

Pienviljelijöiden harrastuksen herättämiseksi järkiperäiseen karjanhoitoon pantiin toimeen ohjelman mukaan lyhytaikaisia, korkeintaan neljä viikkoa kestäneitä kotieläinhoitokursseja joko koululla tai muualla sen toiminta-alueella.[1]

Käytännöllistietopuoliset karjanhoitokoulutMuokkaa

Käytännöllistietopuolisen karjanhoitokoulun tarkoituksena oli antaa karjanhoitajiksi aikoville henkilöille ammattiopetusta ja käytännöllistä harjaantumista karjataloudessa. Käytännöllistietopuoliset karjanhoitokoulut olivat joko nais- tai miesoppilaita varten.[L 2]

Koulun opetusMuokkaa

Koulun oppijakso, johon kuului käytännöllisiä töitä ja tietopuolista opetusta, alkoi marraskuun alussa ja kesti kaksi vuotta. Erityisestä syystä paikallisten olojen vaatiessa voitiin oppijakso pitää vain vuoden kestävänä.

Koulussa annettiin opetusta karjan-, lampaan-, sian- ja siipikarjanhoitoon kuuluvissa töissä sekä taloustehtävissä. Lisäksi koulussa annettiin tietopuolista opetusta seuraavissa aineissa: karjan-, sian-, lampaan- ja siipikarjanhoito-opissa, kotieläinten anatomiassa, terveys- ja sairashoito-opissa, maitotalousopissa, luonnontieteissä, laskennossa, karjatalouskirjanpidossa sekä oikein- ja ainekirjoituksessa.

Päästäkseen koulun oppilaaksi tuli hakijan olla 18 vuotta täyttänyt ja esittää todistukset siitä, että hän on hyvämaineinen, että hänellä oli terve ruumiinrakenne, ettei häntä vaivannut tarttuva tauti, että hän oli suorittanut ylemmän kansakoulun oppikurssin tai että hänellä oli siitä vastaavat tiedot, sekä että hänellä oli holhoojan suostumus, jos hän oli vajaavaltainen.[1]

Kiertävät karjanhoitokoulutMuokkaa

Kiertävän karjanhoitokoulun tarkoituksena oli antaa etupäässä pienviljelijäväestölle alkeisopetusta ja käytännöllistä ohjausta järkiperäisessä karjanhoidossa.[L 3]

Kiertävän karjanhoitokoulun toiminta kesti vähintään seitsemän kuukautta vuodessa, josta ajasta enintään kolme kuukautta kullakin koulupaikalla. Siinä tapauksessa, että aika ei kokonaisuudessaan kulunut koulun toimintaan, opettajan ja karjakon tuli käyttää jäljelle jäänyt aika neuvontaan.[1]

Koulun opetusMuokkaa

Kiertävässä karjanhoitokoulussa annettiin ohjausta karjan-, lampaan-, sian- ja siipikarjanhoitoon kuuluvissa töissä sekä tietopuolista opetusta kirjoituksessa, laskennossa, luonnonopin perusteissa, karjan, sikojen, lampaan ja siipikarjan hoidossa, maitotalouden alkeissa ja tavallisten eläintautien hoitamisessa.

Oppilaiksi otettiin 16 vuotta täyttäneitä hakijoita, joiden katsottiin voivan seurata opetusta.[1]

Karjanhoito- ja karjatalouskoulujaMuokkaa

Suomalainen maatalousopetus painottui aluksi miesten töihin eli kasvinviljelyyn. Vähitellen alettiin nähdä lypsykarjatalouden nouseva rooli maataloudessa ja antamaan opetusta myös karjanhoidossa, sitäkin aluksi usein vain miehille, vaikka navettatyöt olivat perinteisesti olleet enemmän naisten vastuulla.[3]

Suomen ensimmäisessä maatalouskoulussa Mustialassa oli karjakko-opetusta annettu alusta eli vuodesta 1840 asti. 1860-luvun lopun suurten nälkävuosien jälkeen alettiin kiinnittää huomiota myös karjanhoito- ja meijerialan koulutukseen, ja ensimmäiset alan koulut syntyivät Liperiin 1869[4] ja Janakkalaan. Vuonna 1896 perustettiin karjanhoitokoulut Mustialan, Kurkijoen, Virolahden Harjun, Korsholman ja Muhoksen Koivikon maanviljelyskoulujen yhteyteen.[3]

Monet karjakkokouluna tai karjanhoitokouluna aloittaneet oppilaitokset muuttuivat myöhemmin karjatalouskouluiksi, ja ne toimivat usein muiden maanviljelysoppia antavien laitosten kuten maamieskoulujen yhteydessä.

Ahlbackan karjanhoitokouluMuokkaa

Nordenswanin suvun omistamassa Alpakan eli Ahlbackan kartanossa Hattulassa toimi ainakin 1800-luvun loppuvuosina yksivuotinen karjanhoitokoulu miehille.[5]

Etelä-Karjalan karjatalouskouluMuokkaa

Etelä-Karjalan karjatalouskoulu perustettiin Viipurin maalaiskunnan Talissa.[6] Sotien aikana se siirtyi Joutsenoon.[7]

Etelä-Pohjanmaan karjatalouskouluMuokkaa

Etelä-Pohjanmaan karjatalouskoulu Ilmajoella perustettiin 1904 käytännöllistietopuoliseksi. 1912 aloitti Ilmajoen tietopuolinen karjanhoitokoulu, jonka nimi vaihdettiin 1925 Etelä-Pohjanmaan tietopuoliseksi karjanhoitokouluksi. Normaalin opetussuunnitelman ohessa se järjesti karjakko-, tarkastuskarjakko- ja karjatalouskursseja sekä kursseja uusille harjoittelijoille. Koulu siirtyi valtiolle 1959, ja 1980-luvun alussa Etelä-Pohjanmaan karjatalouskoulu muuttui opistotasoiseksi maatalousoppilaitokseksi. Samalla Paimiossa toiminut maatalouskerho-opisto lopetettiin.[8] Nykyisin koulutila on osa toisen asteen Koulutuskeskus Sedua ja Seinäjoen ammattikorkeakoulun elintarvike- ja maatalouskoulutusalaa.[9]

Haga jordbruks- och kreatursskötareskolaMuokkaa

Pieni ruotsinkielinen karjanhoitokoulu toimi Ahvenanmaan Saltvikissä vuodesta 1903 vuoteen 1913.[10][11]

Haminanlahden karjanhoitokouluMuokkaa

Kuopiossa toimi ainakin 1800-luvun loppuvuosina yksivuotinen Haminanlahden karjanhoitokoulu naisille.[5]

Harjun karjanhoitokoulu, VirolahtiMuokkaa

Toinen samanniminen karjanhoitokoulu toimi Virolahden Ravijoella vuonna 1895 perustetun monipuolisen Harjun oppilaitoskokonaisuuden osana. Eri aikoina Harjun kouluihin kuuluivat karjanhoitokoulun lisäksi maanviljelyskoulu, maatalousteknillinen koulu, maamieskoulu, puutarhakoulu ja merikalastajakoulu.[12][13]

Huilun karjanhoitokouluMuokkaa

Maariassa Turun kupeessa toimi ainakin 1800-luvun loppuvuosina yksivuotinen Huilun karjanhoitokoulu naisille.[5]

Itä-Hämeen karjatalouskouluMuokkaa

Itä-Hämeen tietopuolinen karjanhoitokoulu aloitti Itä-Hämeen Maanviljelysseuran omistamassa Kujalan kartanossa Lahdessa 1927, ja siitä kehittyi vuoteen 1979 saakka toiminut Kujalan maatalousoppilaitos.[14] Vuonna 1932 tilalla oli 62 lehmän navetta.[15]

Itä-Karjalan tietopuolinen karjanhoitokouluMuokkaa

Elisenvaaraan perustettiin 1896 Suohovin alempi maanviljelyskoulu, jonka koulutilalla aloitti toimintansa naiskarjakkoja kouluttava yksivuotinen karjanhoitokoulu. Myöhemmin karjakkokoulun nimeksi tuli Itä-Karjalan tietopuolinen karjanhoitokoulu.[16]

Joensuun tietopuolinen karjatalouskouluMuokkaa

Joensuun tietopuolinen karjanhoito- tai karjatalouskoulu toimi Joensuussa ainakin 1910-luvulla.[17][18]

Jokioisten karjanhoitokouluMuokkaa

Jokioisten karjanhoitokoulu sijaitsi Jokioisten kartanossa Jokioisissa 1925–1971.[19]

Joroisten (Mikkelin) karjanhoitokouluMuokkaa

Grotenfeltin suvun Järvikylän kartanossa Joroisissa toimi meijeri- ja karjanhoitokoulu 1800-luvun loppupuolelta ainakin 1920-luvulle.[20][21][22] Koulu tunnettiin myös nimellä Mikkelin karjanhoitokoulu.[23]

Kainuun tietopuolinen karjanhoitokouluMuokkaa

Kainuun tietopuolinen karjanhoitokoulu perustettiin Kajaaniin 1928.[24] Sen perinteitä jatkaa Kainuun ammattiopiston alaisuudessa toimiva Seppälän maatalous- ja luonnonvara-alan koulutus.

Kaislahden karjanhoitokouluMuokkaa

Kaislahden karjanhoitokoulu toimi Viipurissa vuoteen 1913 ja sitten Johanneksessa ainakin vielä vuonna 1932.[25][26]

Kauhajoen karjanhoitokouluMuokkaa

Johan ja Karin Sjöbergin Ala-Knuuttilan[5] mallitilalle Kauhajoelle perustettiin karjanhoitokoulu 1890-luvulla. Perheen tyttärestä Agnes Sjöbergistä tuli Euroopan ensimmäinen naispuolinen eläinlääkäri.[27][5]

Kellokosken karjanhoitokouluMuokkaa

Kellokoskella toimi ainakin 1800-luvun loppuvuosina yksivuotinen, naisille tarkoitettu karjanhoitokoulu.[5]

Keski-Pohjanmaan karjatalouskouluMuokkaa

Keski-Pohjanmaan karjatalouskoulu toimi Kannuksessa vuosina 1922–1985.[28]

Keski-Suomen tietopuolinen karjanhoitokouluMuokkaa

Keski-Suomen tietopuolinen karjanhoitokoulu toimi Laukaan Kuusassa ainakin 1920-luvulta 1960-luvulle.[29][30]

Kivelän käytännöllistietopuolinen karjanhoitokouluMuokkaa

Kivelän käytännöllistietopuolinen karjanhoitokoulu toimi Toholammilla ainakin 1910-luvulla.[31]

Koivikon karjatalouskouluMuokkaa

Oulun lääniä palveleva Koivikon karjatalouskoulu toimi Muhoksella yhteistyössä Koivikon maanviljelyskoulun kanssa, joka perustettiin 1858. Naisille suunnattu karjakkokoulu toimi Koivikossa 1858–1879. Sen toiminta sai jatkoa 1903, kun perustettiin Koivikon tietopuolinen karjanhoitajakoulu. Vuosina 1957–1971 koulu toimi nimellä Koivikon karjatalouskoulu. Samassa yhteydessä toimi myös kotitalouskoulu 1946–1953. Koivikon maatalousoppilaitos liitettiin Oulun seudun koulutuskuntayhtymään 1995.[32]

Koivikon meijeri- ja karjanhoitokouluMuokkaa

Koivikko-nimellä toimi karjanhoito-oppilaitos myös Kiteellä vuosina 1877–1965.[33] Alun perin se oli perustettu Lieksaan jo 1867, mutta perustajan Antti Mustosen luovuttua toiminnasta koulu siirtyi Aksel Emil Branderin Koivikon maatilalle, jonne Brander perusti myös meijerikoulun.[34][4]

Korsholms lantmannaskolaMuokkaa

Ruotsinkielisessä maanviljelyskoulussa Mustasaaressa toimi 1800-luvun lopulla kaksivuotinen karjanhoitokoulu miehiä varten.[5] Kaikkiaan karjanhoitokoulu oli toiminnassa 1858–1950.[28]

Kurkijoen karjanhoitokouluMuokkaa

Kurkijoella Laatokan Karjalassa toimi karjanhoitokoulu vuoteen 1945 saakka.[18]

Kymen läänin kiertävä karjanhoitokouluMuokkaa

Kymen läänin kiertävä karjanhoitokoulu oli toiminnassa ainakin 1940-luvun puolessavälissä.[18]

Liperin meijeri- ja karjanhoitokouluMuokkaa

Suomen ensimmäinen yhdistetty meijeri- ja karjanhoitokoulu perustettiin Liperiin vuonna 1869.[4] Se toimi Simananniemen kartanossa maanviljelyskoulun ohessa vuoteen 1910 saakka, jolloin kaikki opetus loppui kartanon maiden tultua valtaosin myydyiksi.[35]

Långsjön karjanhoitokouluMuokkaa

Långsjön kartanossa Someron Pitkäjärven kylässä toimi maanviljelys- ja puutarhakoulujen ohella pieni karjanhoitokoulu suunnilleen 1900-luvun kahtena ensimmäisenä vuosikymmenenä.[36][37] Kouluun otettiin ensimmäiset oppilaat vuonna 1896 ja viimeiset 1918.[38]

Maatalousnormaalikoulun tietopuolinen karjanhoitokouluMuokkaa

Maatalousnormaalikoulun harjoituskouluna Järvenpään Lepolassa toimi karjatalouskoulu yhdessä maamieskoulun ja pienviljelijäkoulun kanssa vuodesta 1928 vuoteen 1970. Karjatalouskoulun Jussi ja Toivo Paatelan suunnittelema rakennus toimi kouluna vuoteen 2000 mutta on sittemmin ollut tyhjillään.[39]

Mustialan karjanhoitokouluMuokkaa

Ennen karjanhoitokoulun perustamista 1897 Suomen vanhimmassa maatalousoppilaitoksessa Mustialassa oli toiminut karjakko-osasto 1840–1882 sekä ylempi ja alempi meijeriosasto 1881–1896. Karjanhoitokoulu toimi vuodesta 1897 vuoteen 1950, jolloin siitä tuli karjatalouskoulu. Vuonna 1965 nimi muuttui takaisin karjanhoitokouluksi, jonne perustettiin peruskoulu- ja ylioppilaspohjaiset linjat. Vuonna 1990 koulutuksen nimeksi tuli maatilatalouden perustutkinto.[40]

Niemelän karjanhoitokouluMuokkaa

Sortavalassa toimi ainakin 1800-luvun loppuvuosina yksivuotinen Niemelän karjanhoitokoulu naisille.[5]

Nurmeksen maatalousoppilaitoksen karjanhoitokouluMuokkaa

Nurmeksen maatalousoppilaitoksessa toimi karjanhoitokoulu ainakin 1960–1980-luvuilla.[41][42] Lisäksi Nurmeksessa on 1800-luvun loppuvuosina toiminut Kopraksen karjanhoitokoulu.[5]

Orismalan karjanhoitokouluMuokkaa

Orismalan karjanhoitokoulu toimi Isokyrössä Orisbergin kartanon yhteydessä, jossa toimi myös maanviljelyskoulu.[43]

Otavan käytännöllistietopuolinen karjanhoitokouluMuokkaa

Otavan karjanhoitokoulu Mikkelin maalaiskunnassa syntyi maanviljelyskoulun perustamisen yhteydessä vuonna 1856 annetun keisarillisen senaatin päätöksen perusteella. Sen mukaan Suomeen oli määrä perustaa seitsemän suomenkielistä maanviljelyskoulua ”maanviljelyksen kohottamiseksi Suomessa, ja siten että maan vaurastumista ja varallisuutta edistettäisiin.” Koulut perustettiin yhdistämällä seitsemän tilaa – tästä on peräisin koulun ja sen ympärille syntyneen Otavan taajaman nimi.[44]

Otavan maanviljelyskoulun ja karjanhoitokoulun perustamispäivänä pidetään toukokuun 19. päivää 1859, jolloin koulun ohjesääntö vahvistettiin. Maanviljelyskoulu ja naisille suunnattu karjanhoitokoulu aloittivat toimintansa Liukkolan sotilasvirkatalossa 1850-luvun lopulla. Välillä karjanhoitokoulu oli suljettuna kunnollisen navetan ja meijerin puutteessa, mutta uuden navetan 1865 ja uuden meijerin 1875 myötä naisten koulutus aloitettiin jälleen 1896. 1900-luvun alussa Otavassa alkoi lisäksi kaksivuotinen karjanhoitokoulu lähinnä miehille.[45][46] Etelä-Savon ammattiopiston käytössä viimeksi olleen Otavan koulutilan toiminta loppui 2014 ja tila laitettiin myyntiin.[47]

Oulaisten karjanhoitokouluMuokkaa

Oulaisten Väinölän tilalle perusti Oulun läänin Talousseura vuonna 1896 yhden kolmesta läänin karjanhoitokoulusta. Vuosina 1911-1918 tilalla toimi myös maamieskoulu.

Pekkalan meijeri- ja karjanhoitokouluMuokkaa

Valtion ylläpitämä kaksivuotinen Pekkalan meijeri- ja karjakkokoulu toimi vuodesta 1882 ainakin 1920-luvun alkuun Ruoveden Jäminkipohjassa, Johan Adolf Aminoffin omistamassa Pekkalan kartanossa.[48][49]

Perä-Pohjolan kiertävä karjanhoitokouluMuokkaa

Perä-Pohjolan kiertävä karjanhoitokoulu toimi Lapin läänin eteläosissa ainakin vuosien 1916 ja 1951 välillä.[18]

Peräntien karjanhoitokouluMuokkaa

Alatorniolla toimi ainakin 1800-luvun loppuvuosina naisille tarkoitettu yksivuotinen Peräntien karjanhoitokoulu.[5]

Pohjois-Hämeen tietopuolinen karjanhoitokouluMuokkaa

Pohjois-Hämeen tietopuolinen karjanhoitokoulu perustettiin 1925 Aitolahden Sorilassa, joka kuuluu nykyään Tampereeseen. Koulu siirrettiin Kangasalan Suinulaan Lihasulan kartanoon vuonna 1954, jossa se toimi 1960-luvun lopulle saakka. Sen toimintaa jatkoi Kangasalan maatalouskurssikeskus, joka kurssitti maatalouslomittajia. Vuosina 1983-1992 kartanossa toimi Kangasalan Maatalousoppilaitos.[50]

Pohjois-Karjalan karjatalouskouluMuokkaa

Pohjois-Karjalan tietopuolinen karjanhoitokoulu perustettiin Hammaslahdelle 1909[51] ja siirrettiin Kiteelle 1972, jolloin siitä tuli Pohjois-Karjalan karjatalouskoulu. Se jatkoi Kiteen maatalousoppilaitoksena, ja nykyiseltä nimeltään koulu on Pohjois-Karjalan ammattiopisto Kitee.[52]

Pohjois-Savon käytännöllistietopuolinen karjatalouskouluMuokkaa

Pohjois-Savon käytännöllistietopuolinen karjatalouskoulun alkuna oli Peltosalmen karjanhoitokoulu, joka perustettiin 1875 Iisalmeen.[53] Vuonna 1912 perustettiin Iisalmen Runnin kylään Pohjois-Savon karjanhoitokoulu, joka toimi vuosina 1925–1977 Halolassa, Maaningan keskustan läheisyydessä Maaninkajärven rannassa. Karjakoita valmistui vuosittain 35-45, joista noin neljännes koulutettiin tarkastuskarjakoiksi. Yksi sen opettajista oli 1920-luvulla Lilli Syvänen[54]. Vuonna 1977 Peltosalmen ja Maaningan koulut yhdistettiin ja liitettiin Peltosalmen maatalousoppilaitokseen. Nykyisin Halolan tilalla toimii Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n kotieläintalouden tutkimusasema.[55][56]

Pääskylahden maanviljelys- ja karjanhoitokouluMuokkaa

Pääskylahden maanviljelys- ja karjanhoitokoulu toimi Säämingissä Mikkelin läänissä 1897–1905.[57]

Salon seudun käytännöllistietopuolinen karjanhoitokouluMuokkaa

Salon seudun käytännöllistietopuolinen karjanhoitokoulu oli toiminnassa ainakin 1930-luvulta 1950-luvulle.[58][59]

Satakunnan karjatalouskouluMuokkaa

Satakunnan karjatalouskoulu (alun perin Tyrvään tietopuolinen karjanhoitokoulu?)[60] perustettiin Villilän kartanoon Nakkilaan vuonna 1905. Siellä toimi aikoinaan Suomen suurin kivinavetta, jossa oli 180 lehmää. Kartanossa toimii nyt elokuvatuotantokeskus Villilä Studiot ja Sataedun Nakkilan ammattiopiston audiovisuaalinen linja. Karjatalouskoulun toimintaa jatkoi Ulvilan Maa- ja kotitalousoppilaitos.[61][62][63][64]

Koulun omisti Satakunnan maatalouden kehittämissäätiö, ja se toimi jonkin aikaa Ravanin kasarmissa Ulvilassa. Koulussa oli 1980-luvun alkupuolella maatalouden peruslinja, karjanhoitajalinja ja emäntäkoulu. Koulutilan pinta-ala oli 112 hehtaaria.[65] Ulvilan Maa- ja kotitalousoppilaitos.[66]

SianhoitokouluMuokkaa

Sianhoitokoulu oli yksi Mustialan monista maatalousalan kouluista ja toimi vuosina 1931–1990.[40]

SiipikarjanhoitokouluMuokkaa

”Kanakouluna” tunnettu Siipikarjanhoitokoulu toimi Hämeenlinnassa 1926–1989.[67]

Soanlahden karjanhoitokouluMuokkaa

Soanlahden kartanoon Laatokan Karjalan Soanlahden kuntaan perustettiin 1900 karjanhoitokoulu kaksi vuotta aiemmin alkaneen maanviljelyskoulun yhteyteen. Vuonna 1919 molemmat koulut kuitenkin lopetettiin, mutta myöhemmin kartanossa toimi jonkin aikaa kotitalouskoulu.[68]

Svenska teoretiska kreatursskötareskolaMuokkaa

Ruotsinkielinen alan oppilaitos oli kiertävä karjanhoitokoulu, joka toimi vuodesta 1911 kahden vuoden jaksoissa eri puolilla Uuttamaata.[69]

Sysmän karjanhoitokouluMuokkaa

Hovilan kartanoon Sysmään perustettiin meijeri- ja karjanhoitokoulu 1878.[70] Vuonna 1913 se siirtyi Nuoramoisten eli Nordenlundin kartanoon.[71][72]

Tarvaalan karjanhoitokouluMuokkaa

Tarvaalan karjanhoitokoulu toimi Saarijärven Tarvaalassa sijainneen maatalousoppilaitoksen yhteydessä 1915–1934, mitä ennen Tarvaalassa oli toiminut karjakkokoulu maanviljelyskoulun ohella 1867–1909. Vuodesta 1934 Tarvaala toimi maamieskouluna, ja vuosina 1960–1972 Tarvaala toimi nimellä Tarvaalan maatalouskoulut, joihin kuului myös puolitoistavuotinen karjatalouskoulu.[18][73]

Toijalan, sittemmin Lepaan karjatalouskouluMuokkaa

Toijalan tietopuolinen karjanhoitokoulu aloitti 1910 Vahteristo-nimisessä talossa. Toimintaa vaikeutti se, että havaintonavetta sijaitsi Kurvolan kartanossa kaukana koululta. Koulu toimi aluksi Hämeen ja Varsinais-Suomen läänien maanviljelysseurojen yhteisenä kouluna, kunnes 1923 Mietoisiin perustettiin Harjun karjanhoitokoulu. Vuonna 1913 Rätön kartano tarjosi koululle uudet tilat, joissa se toimi 1955 saakka. Maatalousministeriö siirsi koulun vuoden 1963 alussa Lepaan maatalouskoulujen yhteyteen, jossa se toimi vain vuoteen 1966 asti.[74]

Vakka-Suomen maamieskoulun karjatalouskouluMuokkaa

Vuonna 1906 perustettuun Vakka-Suomen maamieskouluun Vehmaalle perustettiin 1960 karjatalouskoulu, joka toimi vuoteen 1984 saakka. Sen toimintavuosien kuluessa maamieskoulu muuttui ensin Vakka-Suomen maatalousoppilaitokseksi 1963 ja vuonna 1980 Vehmaan maatalousoppilaitokseksi. Samassa yhteydessä toimivat myös maatilatekninen koulu (1977-) ja lyhytaikainen kalastajakoulu (1978-1979).[75]

Varsinais-Suomen karjatalouskouluMuokkaa

Varsinais-Suomen karjatalouskoulu sai alkunsa Lehtisten kartanon käytännöllis-tietopuolisena karjanhoitokouluna Mietoisten Ravean kylässä vuonna 1904. Lehtisten kartanossa toiminut koulu oli myös Suomen ainoa sianhoitokoulu.[74][76][77] Vuonna 1963 koulu siirtyi Naantalin Luolalanjärven pohjoisrannalla toimineen emäntäkoulun naapuriksi. Naantalissa karjatalouskoulu toimi vuoteen 1985, jolloin sen opetus siirtyi osaksi Vehmaan maatalousoppilaitosta. Maatalousalan opetus Vehmaalla lopetettiin 2003.[78]

Vestanqvarnin karjanhoitokouluMuokkaa

Inkoossa toimi ainakin 1800-luvun lopulla yksivuotinen ruotsinkielinen karjanhoitokoulu miehille Vestanqvarnissa.[5]

Viipurin läänin kiertävä karjanhoitokouluMuokkaa

Viipurin läänin kiertävä karjanhoitokoulu oli toiminnassa 1919–1945.[18]

Vuojoen (Vuohijoen) meijeri- ja karjanhoitokouluMuokkaa

Vuonna 1896 Vuojoen kartanoon Eurajoelle perustettiin meijeri- ja karjanhoitokoulu, jonka toiminta kuitenkin loppui kartanon myyntiin 1927.[79]

Östermyran kartanon karjanhoito- ja meijerikouluMuokkaa

Östermyran eli Törnävän kartanossa Seinäjoella toimi karjanhoito- ja meijerikoulu viitisen vuotta 1876–1882.[80]


Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i Hakkila, Esko (toim.): ”Karjanhoitokoulut”, Lakiasiain käsikirja, s. 293–295. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1938.
  2. Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 414–415. WSOY, 1958.
  3. a b Markkola, Pirjo (toim.): Suomen maatalouden historia, osa 2, s. 201. SKS, 2004. ISBN 951-746-480-0.
  4. a b c Suvi Tanskanen 1996: Kiteen Koivikko – 120 vuotta maaseutuopetusta, katso Maatalousopetusta Kiteen Koivikolla jo vuodesta 1877 lähtien, VirtuaaliKylä. Viitattu 13.7.2014.
  5. a b c d e f g h i j k Ivan Uschakoff: Hakemisto seuraava L. Uschakoffin toimittamaa Suomenmaan karttaa, Weilin + Göös 1898. Digitoinut Harvardin yliopisto.
  6. Kuujo Erkki, Lakio Matti: Viipurin pitäjän historia II, s. 265, 322, 330–331, 380, 390 ja 392. Helsinki: Viipurin maalaiskuntalaisten pitäjäseura ry, 1982.
  7. Urho Kekkonen (toim.): Siirtoväki ja sen huolto. Opaskirjanen siirtoväen huoltoviranomaisia ja siirtoväkeä varten. Karjalan Liitto r.y., Helsinki 1940. Viitattu 12.7.2014.
  8. Arkistonmuodostaja: Etelä-Pohjanmaan karjatalouskoulu, Arkistolaitos. Viitattu 12.7.2014.
  9. SeAMK Elintarvike ja maatalous, Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Viitattu 12.7.2014.
  10. 3.3.4 Kreaturskötareskolan på Haga, teoksessa Lars Zilliacus: Finska Hushållningssällskapets arkiv och skrifter – en källa för forskningen, osa II, Åbo Akademi 2003, s. 130–131. Viitattu 13.7.2014.
  11. Haga, Tietosanakirja 1909-1922.
  12. Harjun maatalousoppilaitos, Kymipedia. Viitattu 13.7.2014.
  13. Virolahti, Pieni tietosanakirja 1925–1928.
  14. Kujalan maatalousoppilaitos, Ilves Wiki. Viitattu 13.7.2014.
  15. Kunta: Hollola, Tila: Kujala, Suomen maatilat, II osa, viitattu 15.7.2014.
  16. Kurkijoen maamiesopisto, Arkistolaitos, Narc.fi, viitattu 14.6.2014
  17. Joensuu], Tietosanakirja 1909–1922.
  18. a b c d e f Arkistoyksikkö: Muut nimet, Arkistolaitos. Viitattu 13.7.2014.
  19. Lounais-Hämeen luonto, Jokioisten pitäjänumero, Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys 1977
  20. Joroinen, Pieni tietosanakirja 1925-1928,
  21. Joroinen, Mikkelin kirjasto. Viitattu 13.7.2014.
  22. Antti Aho: Härkää sarvista, Warkauden lehti 10.7.2011. Viitattu 13.7.2014.
  23. Joroisten (Mikkelin) karjanhoitokoulu, Archives Portal Europe. Viitattu 13.7.2014.
  24. Impilinnan rakennushistoriaselvitys, Kulttuuriympäristö-rekisteriportaali, Museovirasto. Viitattu 12.7.2014.
  25. Historia, Johannes-Seura ry. Viitattu 12.7.2014.
  26. Kunta: Johannes, Tila: Kaislahti, Suomen maatilat, IV osa. Viitattu 15.7.2014.
  27. Agnes Sjöberg – Suomen ja Euroopan ensimmäinen naiseläinlääkäri, Tiedenaisia-sivusto, akka-info, Suomalaista naistutkimusta verkossa, Helsingin yliopisto. Viitattu 12.7.2014.
  28. a b Jos henkilö oli syksyllä 1902 Isokyrössä "maanviljelyskoulussa" niin mistähän oppilaitoksesta on ollut kyse ja löytyykö siitä historiikkia tai matrikkelia? Vastaus 7.12.2006. Kysy kirjastonhoitajalta -sivusto. Viitattu 12.7.2014.
  29. Laukaa, Pieni tietosanakirja 1925–1928.
  30. Kuusan kyläsuunnitelma ja kyläesite 2013, Kuusan Kipinä kyläseura ry. Viitattu 13.7.2014.
  31. Toholampi, Tietosanakirja 1909–1922.
  32. Arkistonmuodostaja: Koivikon maatalousoppilaitos (Muhos), Arkistolaitos. Viitattu 12.7.2014.
  33. Koivikon (Kitee) karjanhoitokoulun arkisto (JoMA), Archives Portal Europe. Viitattu 12.7.2014.
  34. Pekka Kankaala: "Kiteen keisari" ja osuustoimintamies Akseli Branderista, Pajapellon nurkasta -blogi 25.5.2011. Viitattu 12.7.2014.
  35. Arkistonmuodostaja: Simananniemi (kartano, Liperi), Arkistolaitos. Viitattu 13.7.2014.
  36. Långsjö, Tietosanakirja 1909-1922.
  37. Pertti Toukkari: V Pitkäjärvi eli Långsjö, Pertti Toukkarin sivusto. Viitattu 12.7.2014.
  38. Alanen, Timo: Someron Långsjön maatalouskoulujen toiminta, s. 95-134. Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistys, vuosikirja 81. Forssa: Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistys, 2012.
  39. Lepola Karjanhoitokoulu Inventointi 31.8.2012, Arkkitehtitoimisto ark-byroo. Lepolan Helmi-sivusto. Viitattu 12.7.2014.
  40. a b Koulutusosastot Mustialassa, virtuaali.info, VirtuaaliKylä, Luonnonvara- ja ympäristöalan oppimisympäristöt, 2011. Viitattu 13.7.2014.
  41. Nurmeksen maatalousoppilaitos. Karjanhoitokoulu 1980. Nurmeksen museo. Viitattu 13.7.2014.
  42. Nurmeksen maatalousoppilaitos. Karjanhoitokoulu keväällä 1966. Nurmeksen museo. Viitattu 13.7.2014.
  43. Hakusana Isokyrö, Pieni Tietosanakirja 1925-1928. Viitattu 12.7.2014.
  44. Otavan pitkä historia lyhyesti, Farmisto-sivusto. Viitattu 12.7.2014.
  45. Maatalous Mikkelin maalaiskunnassa, Heikki Myyryläinen 1998. Mikkelin kaupunki. Viitattu 12.7.2014.
  46. Marjaana Kovanen: Lypsylehmä modernisoituvassa maitoketjussa, Sylvi (1902-1919), Kulttuurihistorian proseminaari, Avoin yliopisto, Turun yliopisto 17.2.2011, sivu 10. Viitattu 12.7.2014.
  47. Mikko Kontti: Otavan koulutila tyhjenee, Länsi-Savo 4.4.2014. Viitattu 12.7.2014.
  48. Maatalous, Pekkalan kartano. Viitattu 13.7.2014.
  49. Pekkala, Tietosanakirja 1909–1922.
  50. Säätiön hallitus, Vihtori Peltonen Lihasulan säätiö. Viitattu 13.7.2014.
  51. Viitetieto artikkelista Hammaslahden karjanhoitokoulu viettää 50-vuotisjuhlaansa, Karjalainen 315/1959. Artikkelitietokanta Käkönen. Viitattu 13.7.2014.
  52. : Pekka Puustinen ja Eveliina Salomaa: Koulutuskuntayhtymä 50 vuotta, Karjalainen 12.2.2014 sivu 6. Viitattu 13.7.2014.
  53. Peltosalmi, Pieni tietosanakirja 1925-1928.
  54. Kuka kukin on 1954, sivu 857. Runeberg.org. Viitattu 9.3.2018.
  55. Historiaa, Halolan tilan ja tutkimusaseman historiaa, MTT. Viitattu 12.7.2014.
  56. Arkistonmuodostaja: Pohjois-Savon karjatalouskoulu, Arkistolaitos. Viitattu 13.7.2014.
  57. Pääskylahti, Pieni tietosanakirja 1925-1928.
  58. Salon seudun käytännöllistietopuolinen karjanhoitokoulu 1954-1955, Archives Portal Europe. Viitattu 13.7.2014.
  59. Arkistoyksikkö: 39.29 Salon seudun käytännöllistietopuolinen karjanhoitokoulu, Arkistolaitos. Viitattu 13.7.2014.
  60. Maidon käsittely pikkuoloissa, Kotiliesi.fi 5.12.2007, viitattu 13.7.2014.
  61. Osa-alueet: historia, Kokemäenjoen käyttötieto, Kokemäenjoki.net
  62. Villilän Kartanon Historia, Villilän kartano. Viitattu 12.7.2014.
  63. Osa-alueet: historia, Kokemäenjoen käyttötieto. Viitattu 12.7.2014.
  64. Nakkila: Leistilä-Tattara-Villilä-Masia -kulttuurimaisema, Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 -luettelo. Museovirasto.Viitattu 12.7.2014.
  65. Facta 2001, WSOY 1985, 14. osa, palsta 444
  66. Osa-alueet: historia, Kokemäenjoen käyttötieto, Kokemäenjoki.net
  67. Siipikarjanhoitokoulu, Hämeenlinna, Koulukaverit.com. Viitattu 12.7.2013.
  68. Maanviljelyskoulu, karjanhoitokoulu ja kotitalouskoulu, Soanlahti-sivusto, Soanlahtelaisten seura ry. Viitattu 12.7.2013.
  69. Svenska teoretiska kreatursskötareskolan, Finska Hushållningssällskapets arkiv och skrifter – en källa för forskningen. Åbo Akademi, Turku 2004. ISBN 951-765-165-1, s. 80. Viitattu 12.7.2014.
  70. Hovilan kartano ja kulttuurimaisema, Päijät-Hämeen liitto. Viitattu 12.7.2014.
  71. Sysmä: Nuoramoisten kartanomaisema, RKY, Museovirasto 2009. Viitattu 12.7.2014.
  72. Nordenlund, Tietosanakirja 1909–1922.
  73. Arkistonmuodostaja: Tarvaalan maamieskoulu (Saarijärvi), Arkistolaitos. Viitattu 14.7.2014.
  74. a b Arkistonmuodostaja: Toijalan tietopuolinen karjanhoitokoulu, Arkistolaitos. Viitattu 12.7.2013.
  75. Arkistonmuodostaja: Vehmaan maatalousoppilaitos, Arkistolaitos. Viitattu 13.7.2014.
  76. Mietoinen, Pieni tietosanakirja 1925–1928.
  77. Anu Lahtinen: Mietoinen ja muu maailma, Paikallishistorian kurssi 9.2.-23.3.1999, luentotiivistelmät. Turun yliopisto 1999. Viitattu 13.7.2014.
  78. Honkala-Hallila, Helena: Sata sarkaa, Varsinaissuomalainen maaseutu ja maatalous 1904–2004, s. 18, 109. ProAgria Farma, 2004. ISBN 952-91-7603-1.
  79. Pinja Metsäranta: Vuojoen kartano kutsuu käymään, Rakennusperintö-sivusto. Viitattu 12.7.2014.
  80. Raimo Hieta: Östermyran kartanon karjanhoito- ja meijerikoulu 1876-82, Seinäjoen Joulu 1998, s. 27-29. Viitattu 14.7.2014.

LakiviitteetMuokkaa

  1. Asetus tietopuolisista karjanhoitokouluista (371/1927).
  2. Asetus käytännöllistietopuolisista karjanhoitokouluista (372/1927).
  3. Asetus kiertävistä karjanhoitokouluista (373/1927).