Muhos

Muhos on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 8 746 ihmistä ja sen pinta-ala on 798,15 km², josta 13,54 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 11,15 asukasta/km².

Muhos
vaakuna	sijainti
Vuonna 1634 valmistunut Muhoksen kirkko
Sijainti	64°48′25″N, 025°59′40″E
Maakunta	Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta	Oulun seutukunta
Kuntanumero	494
Hallinnollinen keskus	Muhoksen kirkonkylä
Perustettu	1865
Kokonaispinta-ala	798,15 km² 144:nneksi suurin 2025
– maa	784,61 km²
– sisävesi	13,54 km²
Väkiluku	8 746 113:nneksi suurin 30.4.2025
– väestötiheys	11,15 as./km² (30.4.2025)
Ikäjakauma	2023
– 0–14-v.	22,1 %
– 15–64-v.	58,0 %
– yli 64-v.	19,9 %
Äidinkieli	2024
– suomenkielisiä	98,5 %
– muut	1,5 %
Kunnallisvero	9,4 % 70:nneksi suurin 2025
Kunnanjohtaja	Kimmo Hinno
Kunnanvaltuusto	27 paikkaa
2021–2025  • Kesk.  • PS  • Vas.  • Muut  • SDP  • Kok.	11 7 3 2 2 2
muhos.fi
Infobox OKNimi-testi OK

Muhoksen läpi virtaa Oulujoki, johon Muhoksen kohdalla laskee Muhosjoki. Muhoksen naapurikunnat ovat Liminka, Oulu, Siikalatva, Tyrnävä, Utajärvi ja Vaala.

Historia

Muhoksen kunnan rajat vuoden 1960 tilastokartassa.

Muhoksen vuonna 1956 rakennettu tsasouna, joka on purettu vuonna 2017.

Ensimmäiset ihmiset saapuivat Muhoksen seudulle jo kivikaudella. Yksi Pohjois-Pohjanmaan huomattavimmista kivikautisista asuinpaikoista on tavattu Pyhänsivun kylästä Pyhäkosken pohjoisrannalta. Sieltä on löydetty noin 60 esinettä, kuten kirveitä, talttoja, nuolenkärkiä ja saviastioiden palasia. Esineet on ajoitettu tyypillisen kampakeramiikan aikaan. Lisäksi on Pyhänsivulta löydetty muutama pronssikautinen esine, kuten kirveen valumuotti ja pronssikautinen suksi.

Keskiajalla seudulle alkoi saapua erämiehiä Oulujokea pitkin. Varsinaisesti alue asutettiin 1400-luvulla. Asukkaita tuli sekä Pohjanlahden rannikolta, että sisämaasta Savosta. Muhos kuului vielä 1500-luvulla Ruotsin ja Venäjän väliseen rajaseutuun, jonka hallinnasta taisteltiin.

Muhoksen puukirkko v. 2006.

Muhos kuului aluksi seurakunnallisesti Saloisten kirkkopitäjään. Limingan seurakunnan itsenäistyessä 1477 tuli Muhoksesta sen kappeli. Muhoksen ensimmäinen kirkko nousi Kirkkosaarelle todennäköisesti jo 1500-luvulla. Kirkon tuhouduttua uusi kirkko rakennettiin Kirkkoniemeen. Muhoksen kolmas kirkko rakennettiin vuonna 1634. Se on yksi Suomen vanhimmista puukirkoista. Oulun seurakuntaan Muhos liitettiin 1610. Muhoslaiset eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä asemaansa Oulun yhteydessä ja ryhtyivät 1700-luvulla ajamaan seurakuntansa itsenäistymistä. Vuonna 1766 Muhos erotettiinkin itsenäiseksi seurakunnaksi. Muhoksen yhteyteen siirretty Utajärven kappeli itsenäistyi vasta vuonna 1900.

Muhoksen halki virtaavalla Oulujoella on ollut aina merkittävä asema kunnan kehityksessä ja talouselämässä. Oulujoki oli aikoinaan tunnettu kalaisuudesta ja lohenpyynti olikin maatalouden ohella merkittävä ansionlähde talonpojille. Lohenpyynti tapahtui yhteispadoilla. Viimeinen käytössä ollut lohipato Muhoksen kunnan alueella oli Muhospato. Myös Pyhäkoski oli tärkeä lohikoski. Oulujoen lasku Pyhäkoskea myöten kuului osana Suomen vanhimpaan, vuonna 1887 aloitettuun matkailureittiin, joka alkoi Viipurista ja kulki Itä-Suomen kautta Ouluun. Pyhäkosken laskusta tervaveneillä muodostui suosittu matkailuelämys. Esimerkiksi vuonna 1937 koskiveneissä kulki yli 4 500 matkailijaa. Suurten voimalaitosten rakentaminen viime sotien jälkeen vaikutti suuresti kunnan kehitykseen. Voimalaitosten rakentaminen vaati runsaasti työvoimaa ja valmistuttuaankin ne tarjosivat noin 300 työpaikkaa. Toisaalta voimalaitosten rakentaminen lopetti kalastuksen ja merkittävän matkailuelinkeinon.

Oulujokea pitkin kuljettiin myös Kainuun tervaa ja uitettiin tukkeja. Muhoksen ja Oulun välillä oli höyrylaivayhteys Oulujoen rauhallisesti virtaavalla osuudella 1870-luvulta lähtien, mutta laivaliikenne loppui Oulu–Kontiomäki-rautatien valmistuttua 1928. Nykyään Muhoksen asemalla pysähtyvät kaikki rataosan henkilöjunat. Muhoksen asukasluku kasvoi 1900-luvun alusta 1950-luvun puoliväliin, jolloin asukkaita oli yli 9 300. Sen jälkeen alkoi pari vuosikymmentä kestänyt väestökadon aika, jonka kuluessa kunnan väkiluku laski runsaaseen 6 600:aan. 1970-luvun jälkipuoliskolla asukasluku alkoi jälleen kasvaa ja kasvua on jatkunut näihin päiviin saakka.

Väestönkehitys

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Muhoksen väestönkehitys 1980–2020
Vuosi			Asukkaita
1980			6 775
1985			7 131
1990			7 517
1995			7 875
2000			7 799
2005			8 240
2010			8 857
2015			9 063
2020			8 922
Lähde: Tilastokeskus.

Taajamat

Vuoden 2017 lopussa Muhoksella oli 9 019 asukasta, joista 6 954 asui taajamassa, 2 025 haja-asutusalueilla ja 40:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Muhoksen taajama-aste on 77,4 %. Kunnassa on vain yksi taajama, Muhoksen kirkonkylä. Laukka ja Päivärinne ovat kasvanut yhteen Muhoksen kirkonkylän kanssa.

Seurakunnat

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Muhoksella on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:

• Muhoksen seurakunta

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Muhoksella toimii Muhoksen helluntaiseurakunta.

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Muhoksen alueella toimii Oulun ortodoksinen seurakunta.

Luonto

Näkymää Isterin koskesta Muhosjoella.

Muhos käsittää osan Oulujoen laaksoa ja ulottuu täältä kahtena kaistaleena kaakkoon ja itään.

Kallioperä on kunnan itäosassa graniittia ja kiteistä liusketta. Oulujoen eteläpuolella on sedimenttikivialue, joka on säilynyt kulutukselta suojassa graniittisen peruskallion vajoamassa. Tämän pääasiassa punaisista ja ruskeista savikivistä koostuvan niin sanotun Muhoksen muodostuman paksuus on Muhoksella noin 500 metriä. Muhoksen muodostuma ulottuu maanpinnalle Oulujoen partaalla Koskivaltimossa, lähellä Montan voimalaitosta. Muodostumassa on maakaasua, jota muutama alueen talous on käyttänyt hyödykseen.

Kallioperä on yleensä irtainten maalajien peitossa. Kunnan eteläosassa vallitseva maalaji on hiekka, joka muodostaa loivasti kumpuilevia kankaita. Kaakossa kunnan alueelle ulottuu osa Rokuanvaaran harju- ja dyynimuodostumista sekä Rokuan kansallispuistosta. Pohjoisosaa hallitsee moreeni, joka on kasautunut loiviksi kumpareiksi tai melko tasaiseksi kentäksi. Savea on pääasiassa vain Oulujoen laaksossa. Kivennäismaalajit ovat kuitenkin laajoilla alueilla turpeen peitossa. Maaston korkeussuhteet vaihtelevat alueella jonkin verran. Muhoksen muodostuman alueella maankamara on hyvin tasainen, eikä se juuri ylitä 50 metrin tasoa. Täältä maanpinta kohoaa verkalleen kohti itää, jossa muutamat kohoumat nousevat yli 100 metriin. Ylävintä on kunnan kaakkoisosassa, jossa korkeimmat kohoumat saavuttavat 150 metrin tason.

Muhoksen maisemallinen selkäranka on Oulujoki. Jokilaakson maisemaa luonnehtivat pellot ja paikoin korkeat ja jyrkät hiekkaiset rantatörmät. Ennen voimalaitosten rakentamista Oulujoessa oli useita mahtavia koskia, jotka olivat tärkeitä lohen lisääntymisalueita. Oulujoki koskineen tunnettiin hyvin myös kansainvälisissä matkailijapiireissä. Joen huomattavin koskijakso oli Pyhäkoski, joka laski noin 56 metriä 17 kilometrin matkalla. Kosket valjastettiin vuosina 1941–1957, jolloin rakennettiin Pyhäkosken (putouskorkeus 32,3 m), Pällin (13,9 m) ja Montan (12,2 m) vesivoimalaitokset. Voimalaitosten estettyä lohen nousun Oulujokeen Montan voimalaitosten yhteyteen perustettiin 1954 Montan kalanviljelylaitos. Oulujoen lisäksi muita huomattavia vesistöjä ovat sen sivujoet Sanginjoki pohjoisessa ja Muhosjoki kunnan eteläosassa. Muhosjoen kosket Liimanni ja Isteri kuohuvat yhä vapaina.

Noin 60 prosenttia Muhoksen pinta-alasta on suota. Suot ovat pääosin aapasoita. Suurimpia soita ovat muun muassa Ruostesuo, Susisuo, Kivisuo ja Karpasuo. Kunnan eteläisimpään kolkkaan ulottuu myös Pelsonsuo.

Kylät ja kulmakunnat

Muhoksen keskustaa pääaukiolta katsottuna.

Muhoksella on 6 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1973):

• Ahmas
• Kylmälä
• Laitasaari
• Muhos
• Pyhänsivu
• Utajärvi

Kulmakuntia Muhoksella ovat Hyrkäs, Korivaara, Kurkiperä, Laaji, Laukka, Leppiniemi, Montta, Muhosperä, Mökkikylä, Petäikkö, Perukka, Ponkila, Päivärinne, Pälli, Rautionkylä, Rova, Sanginjoki, Soso, Suokylä, Tuppu, Tuuru ja Lehtoselkä.

Liikenne

Valtatie 22 (nykyinen Tervan tie) tulee Oulusta Muhokselle ja johtaa aina Kajaaniin saakka. Seututie 834 alkaa Muhoksen kunnan Laukan kylästä, jossa se haarautuu valtatiestä 22. Tie ylittää Oulujoen ja kulkee Sanginjoen kylän kautta päättyen Ylikiimingin kirkonkylälle. Yhdystie 8331 eli Sanginjoentie alkaa Oulusta Oulujoen pohjoisrannalta Sanginsuun kaupunginosasta, seurailee Sanginjoen pohjoisrantaa ja päättyy Muhoksen kunnassa sijaitsevaan Sanginjoen kylään. Yhdystie 8300 alkaa Oulusta, seurailee Oulujoen pohjoisrantaa ja menee Muhoksen Montan kautta Vaalaan, jossa se yhtyy valtatiehen 22. Seututie 827 kulkee Tyrnävän kirkonkylän ja Ängeslevän kylän halki Muhoksen kunnan Sosoon, jossa se päättyy valtatielle 22. Muhoksen rautatieasema (lyh. Mh) sijaitsee Muhoksen kunnan keskuksessa. Asemalla pysähtyvät kaikki reitillä Oulu–Iisalmi liikennöivät VR:n henkilöjunat. Muhosta palvelevat Oulun joukkoliikenteen linjat 40, 41 ja 49.

Urheilu

Muhoksen Pallo-Salamat on palloiluseura, jonka miesten pesäpallojoukkue pelaa toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Ykköspesiksessä. Muhoksella on myös jääkiekkoseura Muhoksen Jääklubi. Muhoksella toimii myös jalkapalloseura Ponkilan Pantterit ja siellä on Oulun seudun ainoa Pay & Play -golfkenttä, Oulujokilaakson Golf. Muhoksen Naisvoimistelijat on muhoslainen järjestö, joka pitää muun muassa tanssitunteja eri lajeista, akrobatiaa, pilatesta sekä jumppaa jokaiselle ikäryhmälle.

Tapahtumat

Vanhoillislestadiolaisten suviseurat järjestettiin Muhoksella vuosina 2003 sekä 2019.

Muuta

Muhoksella ilmestyy Oulujokilaakson eli Muhoksen, Utajärven ja Vaalan alueen paikallislehti Tervareitti.

Muhoksella on ollut metsäntutkimuslaitoksen tutkimusalue vuodesta 1923. Nykyään^milloin? alue on Liimanninkosken lehtojensuojelualue.

Muhoksen pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla palvilihapotut, ohrarieska ja imellysmarjapuuro.

Tunnettuja Muhoksella syntyneitä

• Jouko Alila (s. 1950), jalkapalloilija
• Kalle Anttila (1887–1975), painin olympiavoittaja
• Terttu Jurvakainen (s. 1939), taidemaalari, taidegalleristi, runoilija, taidevaikuttaja
• Veijo Kaitala (s. 1951), populaatioekologian emeritusprofessori
• Armi Kuusela (s. 1934), Miss Universum 1952
• Eero Lattula (1932–1996), poliitikko
• Jyrki Liikka (s. 1961), humoristi ja rumpali
• Sami Lopakka (s. 1975), muusikko
• Kyösti Oikarinen (s. 1953), professori
• Maija Oravamäki (s. 1974), kestävyysjuoksija
• Mikko Palomäki (s. 1982), jääkiekkoilija
• Aila Paunonen (s. 1954), keskimatkojen juoksija
• Marko Pelkonen (s. 1984), pesäpalloilija
• Pasi Pohjola (s. 1971), pesäpalloilija
• Vesa Ranta (s. 1973), muusikko
• Seppo Siika-aho (s. 1969), lentopalloilija
• Kaarlo Simojoki (1913–1941), sotakirjailija
• Tapio Sipilä (s. 1958), painin maailmanmestari
• Eero Tapio (s. 1941), painin maailmanmestari
• Miika Tenkula (1974–2009), muusikko
• Carl Gustav Theslöf (1872–1939), kenraalimajuri
• Jani Tuppurainen (s. 1980), jääkiekkoilija

Valtiopäivämiehiä ja kansanedustajia

• Esteri Häikiö, 1951–, Suomen Kansandemokraattisen Liiton eduskuntaryhmä
• Aaro Kauppi, 1951–, Maalaisliiton eduskuntaryhmä
• Yrjö Kesti, 1930–, Suomen pienviljelijäin puolueen eduskuntaryhmä
• Pirkko Mattila, 2011–, Perussuomalaisten eduskuntaryhmä
• Juhana Petter Valkola, 1877–1878, Oulun tuomiokunnan talonpoikaissäädyn edustaja

Katso myös

• Luettelo Muhoksen julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Kirjallisuutta

• Matti Lackman ym.: Muhoksen kunnan historia 1865–1995. Muhos: Muhoksen kunta, 2002. ISBN 952-91-4544-6
• Matti Huurre, Jouko Vahtola (toim.): Oulujokilaakson historia kivikaudelta vuoteen 1865. Oulu: Oulujokilaakson historiatoimikunta, 1991. ISBN 952-90-2856-3

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Muhos Wikimedia Commonsissa

• Muhoksen kunnan kotisivut
• Tilastokeskus – Muhoksen avainluvut