Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 2011
(Ohjattu sivulta Daegu 2011)
Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 2011 järjestettiin 27. elokuuta – 4. syyskuuta 2011 Etelä-Koreassa, Daegussa. Kilpailut olivat järjestyksessään 13. ulkoradan kisat. Kisa-areenaksi valittiin Daegu Stadium. Yhdysvallat oli jo viidennen peräkkäisen kerran kilpailujen menestynein maa, Suomen joukkue jäi kolmannen kerran ilman mitaleita – ja lisäksi ensimmäistä kertaa ilman pistesijoja. Suomen parhaiten pärjänneet urheilijat olivat yhdeksänneksi lajiensa loppukilpailuissa tulleet keihäänheittäjä Antti Ruuskanen ja moukarinheittäjä Olli-Pekka Karjalainen.
| Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 2011 | |
|---|---|
 | |
| Sijainti |
Daegu Etelä-Korea |
| Kilpailupaikka | Daegu Stadium |
| Osallistujamaita | 204 |
| Kilpailulajeja | 47 |
| Avajaiset | 27. elokuuta |
| Päättäjäiset | 4. syyskuuta |
|
← 2009 2013 → | |
IAAF:n asettamat tulosrajat muokkaa
Kisoihin saa ottaa mukaan enintään neljä A-rajan ylittänyttä tai yhden B-rajan ylittäneen enintään kolmen A-rajan ylittäneen kanssa. Vaihtoehtoisesti maa voi lähettää kilpailuun kaksi B-rajan ylittänyttä mutta vain toinen heistä voi kilpailla. Jos jokin maa ei voi tai ei halua lähettää ketään rajan ylittänyttä, maalla on oikeus lähettää yksi mies- ja yksi naisurheilija johonkin yksilölajiin (lukuun ottamatta 10 kilometrille, estejuoksuun tai otteluihin). Kisaisäntänä Etelä-Korea saa lähettää yhden kilpailijan tai yhden viestijoukkueen jokaiseen lajiin vaikka rajaa ei olisi saavutettu. Hallitsevat maanosamestarit vuosilta 2010 ja 2011 luetaan A-rajan ylittäneiksi. Näiden lisäksi hallitsevat maailmanmestarit voi lähettää kilpailuihin.
Kilpailla saa enintään kolme urheilijaa joka maasta. Viesteissä saa olla kuuden hengen joukkue, joista neljä kilpailee. Jokaisen 100 m ja 400 m yksilölajeihin valitun (myös neljännen varamiehen) pitää kuulua viestijoukkueeseen, jos maalla sellainen on. Maratonille voi lähettää seitsemän urheilijaa, joista viisi saa kilpailla.
Kisaraja pitää saavuttaa 1. lokakuuta 2010 – 15. elokuuta 2011 välisenä aikana paitsi pitkille matkoille ja otteluihin karsinta-aika on alkanut jo 1. tammikuuta 2010. Kenttälajeihin ja 400 metrin juoksuun sekä sitä pidempiin voidaan valita myös hallituloksilla.
- Lähde: IAAF[1]
| Laji | Miehet | Naiset | ||
|---|---|---|---|---|
| A-raja | B-raja | A-raja | B-raja | |
| 100 m | 10,18 | 10,25 | 11,29 | 11,38 |
| 200 m | 20,60 | 20,70 | 23,00 | 23,30 |
| 400 m | 45,25 | 45,70 | 51,50 | 52,30 |
| 800 m | 1.45,40 | 1.46,30 | 1.59,80 | 2.01,30 |
| 1 500 m | 3.35,00 | 3.38,00 | 4.05,90 | 4.08,90 |
| 5 000 m | 13.20,00 | 13.27,00 | 15.14,00 | 15.25,00 |
| 10 000 m | 27.40,00 | 28.00,00 | 31.45,00 | 32.00,00 |
| Maraton | 2.17.00 | 2.43.00 | ||
| 3 000 m estejuoksu |
8.23,10 | 8.32,00 | 9.43,00 | 9.50,00 |
| 110/100 m aitajuoksu |
13,52 | 13,60 | 12,96 | 13,15 |
| 400 m aitajuoksu | 49,40 | 49,80 | 55,40 | 56,55 |
| Korkeushyppy | 231 | 228 | 195 | 192 |
| Seiväshyppy | 572 | 560 | 450 | 440 |
| Pituushyppy | 820 | 810 | 675 | 665 |
| Kolmiloikka | 17,20 | 16,85 | 14,30 | 14,10 |
| Kuulantyöntö | 20,50 | 20,00 | 18,30 | 17,30 |
| Kiekonheitto | 65,00 | 63,00 | 62,00 | 59,50 |
| Moukarinheitto | 78,00 | 74,00 | 71,50 | 69,00 |
| Keihäänheitto | 82,00 | 79,50 | 61,00 | 59,00 |
| Kymmenottelu/ Seitsenottelu |
8200 | 8000 | 6150 | 5950 |
| 20 km kävely | 1.22.30 | 1.24.00 | 1.33.30 | 1.38.00 |
| 50 km kävely | 3.58.00 | 4.09.00 | – | – |
| 4×100 m viesti | 39,20 | 44,00 | ||
| 4×400 m viesti | 3.04,00 | 3.32,00 | ||
Tulokset muokkaa
Miehet muokkaa
Juoksu- ja kävelylajit muokkaa
| Laji | Sijoitukset | Selostus | ||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| 100 m 28.8. |
|
Yohan Blake Jamaika
|
9,92 SB | Puolustava maailmanmestari ja maailmanennätyksen haltija Usain Bolt otti varaslähdon loppukilpailussa ja menetti mahdollisuutensa maailmanmestaruuteen. Kim Collins otti mitalin 35-vuotiaana ja hän oli siihen mennessä historian vanhin 100 metrin MM-mitalisti. | ||
|
Walter Dix Yhdysvallat
|
10,08 | ||||
|
Kim Collins Saint Kitts ja Nevis
|
10,09 | ||||
| 200 m 3.9. |
|
Usain Bolt Jamaika
|
19,40 WL | |||
|
|
Walter Dix Yhdysvallat
|
19,70 SB | ||||
|
|
Christophe Lemaitre Ranska
|
19,80 NR | ||||
| 400 m 30.8. |
|
Kirani James Grenada
|
44,60 | |||
|
|
LaShawn Merritt Yhdysvallat
|
44,63 | ||||
|
|
Kévin Borlée Belgia
|
44,90 | ||||
| 800 m 30.8. |
|
David Lekuta Rudisha Kenia
|
1.43,91 | |||
|
|
Abubaker Kaki Sudan
|
1.44,41 | ||||
|
|
Juri Borzakovski Venäjä
|
1.44,49 | ||||
| 1 500 m 3.9. |
|
Asbel Kiprop Kenia
|
3.35,69 | |||
|
|
Silas Kiplagat Kenia
|
3.35,92 | ||||
|
|
Matthew Centrowitz Yhdysvallat
|
3.36,08 | ||||
| 5 000 m 4.9. |
|
Mohamed Farah Yhdistynyt kuningaskunta
|
13.23,36 | |||
|
|
Bernard Lagat Yhdysvallat
|
13.23,64 | ||||
|
|
Dejen Gebremeskel Etiopia
|
13.23,92 | ||||
| 10 000 m 28.8. |
|
Ibrahim Jeilan Etiopia
|
27.13,81 | |||
|
|
Mohamed Farah Iso-Britannia
|
27.14,07 | ||||
|
|
Imane Merga Etiopia
|
27.19,14 | ||||
| Maraton 4.9. |
|
Abel Kirui Kenia
|
2.07.38 SB | |||
|
|
Vincent Kipruto Kenia
|
2.10.06 | ||||
|
|
Feyisa Lilesa Etiopia
|
2.10.32 SB | ||||
| 3 000 m ej 1.9. |
|
Ezekiel Kemboi Kenia
|
8.14,85 | |||
|
|
Brimin Kiprop Kipruto Kenia
|
8.16,05 | ||||
|
|
Mahiedine Mekhissi-Benabbad Ranska
|
8.16,09 | ||||
| 110 m aj 29.8. |
|
Jason Richardson Yhdysvallat
|
13,16 | Ensimmäisenä maaliin ehti Kuuban Dayron Robles mutta hänet hylättiin Liun estämisen vuoksi.[2] | ||
|
|
Liu Xiang Kiina
|
13,27 | ||||
|
|
Andrew Turner Yhdistynyt kuningaskunta
|
13,44 | ||||
| 400 m aj 1.9. |
|
David Greene Yhdistynyt kuningaskunta
|
48,26 | |||
|
|
Javier Culson Puerto Rico
|
48,44 | ||||
|
|
L. J. van Zyl Etelä-Afrikka
|
48,80 | ||||
| 20 km kävely 28.8. |
|
Luis Fernando López Kolumbia
|
1.20.38 SB | Kilpailun alkuperäinen kärkikaksikko venäläiset Valeri Bortšin (1.19.56) ja Vladimir Kanaikin (1.20.27) hylättiin vuonna 2016 dopingrikkomusten takia. Vuonna 2014 hylättiin alun perin viidenneksi sijoittunut venäläinen Stanislav Jemeljanov.[3][4] Pronssille noussut Kim Hyun-sub sijoittui alun perin kuudenneksi. | ||
|
|
Wang Zhen Kiina
|
1.20.54 | ||||
|
|
Kim Hyun-sub Etelä-Korea
|
1.21.17 | ||||
| 50 km kävely 3.9. |
|
Denis Nižegorodov Venäjä
|
3.42.45 SB | Kilpailun voitti alun perin venäläinen Sergei Bakulin (3.41.24), mutta hän menetti voittonsa vuonna 2016 dopingrikkomuksen takia.[3][4][5] | ||
|
|
Jared Tallent Australia
|
3.43.36 SB | ||||
|
|
Si Tianfeng Kiina
|
3.44.40 | ||||
| 4×100 m 4.9. |
|
Jamaika Nesta Carter Michael Frater Yohan Blake Usain Bolt Dexter Lee* |
37,04 WR | * Juoksivat alkuerissä. Yksi ennakkosuosikeista ; Yhdysvallat joutui pettymään kolmannen osuuden juosseen Darvis Pattonin kaaduttua vaihdossa. | ||
|
|
Ranska Teddy Tinmar Christophe Lemaitre Yannick Lesourd Jimmy Vicaut |
38,20 SB | ||||
|
|
Saint Kitts ja Nevis Jason Rogers Kim Collins Antoine Adams Brijesh Lawrence |
38,49 | ||||
| 4×400 m 2.9. |
|
Yhdysvallat Greg Nixon Bershawn Jackson Angelo Taylor LaShawn Merritt Jamaal Torrance* Michael Berry* |
2.59,31 | * Juoksivat alkuerissä | ||
|
|
Etelä-Afrikka Shane Victor Ofentse Mogawane Willem de Beer L. J. van Zyl Oscar Pistorius* |
2.59,87 | ||||
|
|
Jamaika Allodin Fothergill Jermaine Gonzales Riker Hylton Leford Green Lansford Spence* |
3.00,10 | ||||
| WR: maailmanennätys | AR: maanosan ennätys | NR: kansallinen ennätys | CR: kilpailujen ennätys | WL: maailman kauden kärkitulos | EL: Euroopan kauden kärkitulos | kkk: kauden kotimainen kärkitulos | PB: oma ennätys | SB: kauden paras | ||||||
Kenttälajit muokkaa
Naiset muokkaa
Juoksu- ja kävelylajit muokkaa
Kenttälajit muokkaa
| Laji | Sijoitukset | Selostus | ||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| Korkeushyppy 3.9. |
|
Anna Tšitšerova Venäjä
|
203 | |||
|
|
Blanka Vlašić Kroatia
|
203 SB | ||||
|
|
Antonietta Di Martino Italia
|
200 | ||||
| Seiväshyppy 30.8. |
|
Fabiana Murer Brasilia
|
485 AR | |||
|
|
Martina Strutz Saksa
|
480 NR | ||||
|
|
Svetlana Feofanova Venäjä
|
475 SB | ||||
| Pituushyppy 28.8. |
|
Brittney Reese Yhdysvallat
|
682 | Alun perin toiseksi sijoittunut Venäjän Olga Kutšerenko (tuloksella 677) hylättiin vuonna 2017 dopingin takia. Radēviča sai mitalinsa Lontoon MM-kilpailuissa 2017[7]. | ||
|
|
Ineta Radēviča Latvia
|
676 SB | ||||
|
|
Nastassja Mirontšyk-Ivanova Valko-Venäjä
|
674 | ||||
| Kolmiloikka 1.9. |
|
Olha Saladuh’a Ukraina
|
14,94 | |||
|
|
Olga Rypakova Kazakstan
|
14,89 | ||||
|
|
Caterine Ibargüen Kolumbia
|
14,84 | ||||
| Kuulantyöntö 29.8. |
|
Valerie Adams Uusi-Seelanti
|
21,24 CR | Alun perin toiseksi sijoittunut Nadzeja Astaptšuk (tuloksella 20,05) hylättiin vuonna 2017 dopingin takia. | ||
|
|
Jillian Camarena-Williams Yhdysvallat
|
20,02 | ||||
|
|
Gong Lijiao Kiina
|
19,97 | ||||
| Kiekonheitto 28.8. |
|
Yanfeng Li Kiina
|
66,52 | |||
|
|
Nadine Müller Saksa
|
65,97 | ||||
|
|
Yarelis Barrios Kuuba
|
65,73 SB | ||||
| Moukarinheitto 4.9. |
|
Tatjana Lysenko Venäjä
|
77,13 SB | |||
|
|
Betty Heidler Saksa
|
76,06 | ||||
|
|
Wenxiu Zhang Kiina
|
75,03 | ||||
| Keihäänheitto 2.9. |
|
Barbora Špotáková Tšekki
|
71,58 SB | Kilpailun voitti alun perin venäläinen Marija Abakumova kisaennätyksellä 71,99, mutta hänet hylättiin vuonna 2018 dopingin takia.[12][13] | ||
|
|
Sunette Viljoen Etelä-Afrikka
|
68,38 AR | ||||
|
|
Christina Obergföll Saksa
|
65,24 | ||||
| Seitsenottelu 29.8.–30.8. |
|
Jessica Ennis Yhdistynyt kuningaskunta
|
6 751 | Kilpailun voitti alun perin venäläinen Tatjana Tšernova kauden kärkituloksella 6 880. Hänet kuitenkin hylättiin vuonna 2016 dopingin vuoksi.[14] Ennis ja Oeser saivat mitalinsa Lontoon MM-kilpailuissa 2017.[7] | ||
|
|
Jennifer Oeser Saksa
|
6 572 | ||||
|
|
Karolina Tymińska  Puola
|
6 544 PB | ||||
| WR: maailmanennätys | AR: maanosan ennätys | NR: kansallinen ennätys | CR: kilpailujen ennätys | WL: maailman kauden kärkitulos | EL: Euroopan kauden kärkitulos | kkk: kauden kotimainen kärkitulos | PB: oma ennätys | SB: kauden paras | ||||||
Mitalitaulukko muokkaa
| Sija | Maa | Kultaa | Hopeaa | Pronssia | Yhteensä |
|---|---|---|---|---|---|
| 1 | Yhdysvallat |
12 | 9 | 7 | 28 |
| 2 | Kenia |
7 | 8 | 3 | 18 |
| 3 | Jamaika |
4 | 4 | 1 | 9 |
| 4 | Saksa |
3 | 4 | 1 | 8 |
| 5 | Yhdistynyt kuningaskunta |
3 | 3 | 2 | 8 |
| 6 | Venäjä |
3 | 1 | 3 | 7 |
| 7 | Kiina |
2 | 2 | 4 | 8 |
| 8 | Etelä-Afrikka |
1 | 2 | 1 | 4 |
| 9 | Australia |
1 | 2 | 0 | 3 |
| 10 | Etiopia |
1 | 0 | 4 | 5 |
| 11 | Kolumbia |
1 | 0 | 1 | 2 |
| 11 | Puola |
1 | 0 | 1 | 2 |
| 11 | Ukraina |
1 | 0 | 1 | 2 |
| 14 |  Botswana |
1 | 0 | 0 | 1 |
| 14 | Brasilia |
1 | 0 | 0 | 1 |
| 14 | Grenada |
1 | 0 | 0 | 1 |
| 14 |  Japani |
1 | 0 | 0 | 1 |
| 14 | Tšekki |
1 | 0 | 0 | 1 |
| 14 |  Tunisia |
1 | 0 | 0 | 1 |
| 14 | Uusi-Seelanti |
1 | 0 | 0 | 1 |
| 21 | Kuuba |
0 | 1 | 3 | 4 |
| 21 | Ranska |
0 | 1 | 3 | 4 |
| 23 | Italia |
0 | 1 | 1 | 2 |
| 24 |  Kanada |
0 | 1 | 0 | 1 |
| 24 | Kazakstan |
0 | 1 | 0 | 1 |
| 24 | Kroatia |
0 | 1 | 0 | 1 |
| 24 | Latvia |
0 | 1 | 0 | 1 |
| 24 |  Norja |
0 | 1 | 0 | 1 |
| 24 | Puerto Rico |
0 | 1 | 0 | 1 |
| 24 | Sudan |
0 | 1 | 0 | 1 |
| 24 |  Unkari |
0 | 1 | 0 | 1 |
| 24 |  Viro |
0 | 1 | 0 | 1 |
| 33 | Saint Kitts ja Nevis |
0 | 0 | 2 | 2 |
| 34 |  Bahama |
0 | 0 | 1 | 1 |
| 34 | Belgia |
0 | 0 | 1 | 1 |
| 34 |  Espanja |
0 | 0 | 1 | 1 |
| 34 | Etelä-Korea |
0 | 0 | 1 | 1 |
| 34 |  Iran |
0 | 0 | 1 | 1 |
| 34 |  Slovenia |
0 | 0 | 1 | 1 |
| 34 |  Trinidad ja Tobago |
0 | 0 | 1 | 1 |
| 34 | Valko-Venäjä |
0 | 0 | 1 | 1 |
| 34 |  Zimbabwe |
0 | 0 | 1 | 1 |
Lähteet muokkaa
- Tulokset IAAF (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Entry Standards – World Championships – Daegu 2011 (PDF) IAAF. Viitattu 17.12.2010. (englanniksi)
- ↑ Siukonen, Markku & Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 33, s. 137. Minerva Kustannus Oy, 2012. ISBN 978-952-492-575-4.
- ↑ a b c d CAS upholds six appeals filed by the IAAF against Russian athletes (pdf) 24.3.2016. CAS. Viitattu 1.7.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d Global Championship Results affected by the 24 March 2016 CAS decision (pdf) IAAF. Viitattu 1.7.2016. (englanniksi)
- ↑ 50 Kilometres Race Walk men – 13th IAAF World Championships in Athletics (Miesten 50 kilometrin kävelyn tulokset) iaaf.org. IAAF. Viitattu 1.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Andrei MIKHNEVICH (BLR) – results annulled from August 2005 31.7.2013. iaaf.org. Viitattu 4.4.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d Ennis-Hill and US women’s 4x400m team to receive reallocated gold medals in London iaaf.org. 26.7.2017. Viitattu 31.8.2017. (englanniksi)
- ↑ 3000 Metres Steeplechase women – 13th IAAF World Championships in Athletics (Naisten 3 000 metrin estejuoksun tulokset) iaaf.org. IAAF. Viitattu 1.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Global List of Ineligible Persons Athletics Integrity Unit. Viitattu 15.9.2019.
- ↑ Latest Sanctions for Doping and Non-Doping Violations – March 2019 (pdf) Athletics Integrity Unit (englanniksi)
- ↑ 20 Kilometres Race Walk women – 13th IAAF World Championships in Athletics (Naisten 20 kilometrin kävelyn tulokset) iaaf.org. IAAF. Viitattu 15.9.2019. (englanniksi)
- ↑ Sanctions against Abakumova & Lebedeva announced by AIU Sports Integrity Initiative. 10.9.2018. Viitattu 15.9.2019.
- ↑ Latest sanctions for doping and non-doping violations – September 2018 athleticsintegrity.org (pdf) (englanniksi)
- ↑ CAS 2016/O/4469 International Association of Athletics Federations (IAAF) v. All Russia Athletics Federation (ARAF) & Tatyana Chernova (pdf) (s. 2–3, 40) 29.11.2016. tas-cas.org: CAS. Arkistoitu 4.2.2017. Viitattu 6.2.2017. (englanniksi)
- ↑ Medal Table – 13th IAAF World Championships in Athletics IAAF. Viitattu 15.9.2019.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 2011 Wikimedia Commonsissa
- IAAF:n kisasivut (englanniksi)