Christian Taylor
Christian Taylor (s. 18. kesäkuuta 1990) on yhdysvaltalainen yleisurheilija.
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Taylor Daegun MM-kilpailuissa 2011 | |||
Maa:  Yhdysvallat
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Lontoo 2012 | kolmiloikka | |
| Kultaa |
Rio 2016 | kolmiloikka | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Daegu 2011 | kolmiloikka | |
| Kultaa |
Peking 2015 | kolmiloikka | |
| Kultaa |
Lontoo 2017 | kolmiloikka | |
| Kultaa |
Doha 2019 | kolmiloikka | |
| Sisäratojen MM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Istanbul 2012 | kolmiloikka | |
Alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa 2007 hän voitti kolmiloikan ja sijoittui pituushypyssä kolmanneksi. Vuoden 2008 alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa hän sijoittui pituushypyssä seitsemänneksi ja kolmiloikassa kahdeksanneksi.[1] Lisäksi hän juoksi 4×400 metrin viestissä alkuerissä Yhdysvaltain joukkueessa. Loppukilpailussa toisella kokoonpanolla juossut joukkue voitti kultaa.[2]
Daegun MM-kilpailuissa 2011 hän voitti maailmanmestaruuden kautta aikain viidenneksi parhaalla tuloksella 17,96 m.[3] Hänestä tuli 21-vuotiaana kolmiloikan nuorin maailmanmestari.[4] Istanbulin sisäratojen MM-kilpailuissa 2012 hän sijoittui toiseksi tuloksella 17,63 m.[1] Kesäolympialaisissa 2012 Lontoossa Taylor voitti kolmiloikan olympiakultaa tuloksella 17,81 m.[5] Moskovan MM-kilpailuissa 2013 hän sijoittui neljänneksi tuloksella 17,20[6]. Moskovan MM-kilpailuiden jälkeen Taylor vaihtoi ponnistavan jalkansa vasemmasta oikeaksi polvivaivojen vuoksi.[7]
Pekingin MM-kilpailuissa 2015 Taylor voitti maailmanmestaruuden tuloksella 18,21 m. Tulos oli kautta aikain toiseksi paras ja jäi Jonathan Edwardsin maailmanennätyksestä kahdeksan senttimetriä.[8] Hän voitti olympiakultaa jälleen Rio de Janeirossa 2016 tuloksella 17,86. Hän voitti kolmannen maailmanmestaruutensa Lontoossa 2017 tuloksella 17,68 ja neljännen Dohassa 2019 tuloksella 17,92.[6] Tokion olympialaisiin 2021 hän ei pystynyt osallistumaan hänen akillesjänteensä revettyä kilpailuhypyssä Ostravassa toukokuussa 2021.[9] Hän karsiutui loppukilpailusta Eugenen MM-kilpailuissa 2022.[1]
Taylor perusti marraskuussa 2019 ammattilaisyleisurheilijoille oman yhdistyksen, joka ajaa heidän etuaan ja antaa heille sananvaltaa tulevaisuudessa. Tämä oli vastatoimi sille kun Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF päätti karsia Timanttiliigasta kahdeksan lajia pois kysymättä asiaa urheilijoilta itseltään.[10]
Henkilökohtaiset ennätykset
muokkaa- Lähde: IAAF[1]
- Ulkoradat
- 200 metrin juoksu: 20,70 (2013)
- 400 metrin juoksu: 45,07 (2018)
- Pituushyppy: 819 (2010)
- Kolmiloikka: 18,21 (2015)
- Sisäradat
- Pituushyppy: 802 (2009)
- Kolmiloikka: 17,63 (2012)
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Christian Taylor Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
- ↑ Bydgoszcz 2008 – 4×400 metrin tulokset IAAF (englanniksi)
- ↑ Gain, Paul: Inspired by Dwight Phillips, Taylor flies to Triple Jump glory 4.9.2011. IAAF. Arkistoitu 5.3.2012. Viitattu 4.9.2011. (englanniksi)
- ↑ IAAF Statistics Handbook – Daegu 2011. Sivut 33, 35. IAAF. (englanniksi)
- ↑ Men's Triple Jump - Olympic Athletics 9.8.2012. London 2012 Olympic and Paralympic Games. Arkistoitu 27.4.2013. Viitattu 12.8.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Christian Taylor Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu). Viitattu 21.10.2017. (englanniksi)
- ↑ Spikes: Christian Taylor Two-Time Olympic Triple Jump Champion spikes.iaaf.org. 8.12.2016. Viitattu 24.10.2019. (englanniksi)
- ↑ Johnson, Len: Report: men’s triple jump final – IAAF World Championships, Beijing 2015 iaaf.org. 27.8.2015. Viitattu 27.9.2015. (englanniksi)
- ↑ Hyyppä. Emma: Kolmiloikkasuuruus Christian Taylor ei jahtaa kolmatta peräkkäistä olympiakultaansa Tokiossa – akillesjänne repesi kauden alussa 2.5.2021. Yle. Viitattu 24.5.2021.
- ↑ IAAF:n viimeisin päätös oli liikaa kolmiloikan olympiavoittajalle – perusti yleisurheilijoille oman yhdistyksen: "On aika todelliselle muutokselle" yle.fi. Viitattu 9.11.2019.
|
1896: James Connolly | 1900: Myer Prinstein | 1904: Myer Prinstein | 1908: Timothy Ahearne | 1912: Gustaf Lindblom | 1920: Vilho Tuulos | 1924: Nick Winter | 1928: Mikio Oda | 1932: Chūhei Nanbu | 1936: Naoto Tajima | 1948: Arne Åhman | 1952: Adhemar Ferreira da Silva | 1956: Adhemar Ferreira da Silva | 1960: Józef Szmidt | 1964: Józef Szmidt | 1968: Viktor Sanejev | 1972: Viktor Sanejev | 1976: Viktor Sanejev | 1980: Jaak Uudmäe | 1984: Al Joyner | 1988: Hristo Markov | 1992: Mike Conley | 1996: Kenny Harrison | 2000: Jonathan Edwards | 2004: Christian Olsson | 2008: Nelson Évora | 2012: Christian Taylor | 2016: Christian Taylor | 2020: Pedro Pichardo | 2024: Jordan Díaz |
|
1983: Zdzisław Hoffmann | 1987: Hristo Markov | 1991: Kenny Harrison | 1993: Mike Conley | 1995: Jonathan Edwards | 1997: Yoelbi Quesada | 1999: Charles Friedek | 2001: Jonathan Edwards | 2003: Christian Olsson | 2005: Walter Davis | 2007: Nelson Évora | 2009: Phillips Idowu | 2011: Christian Taylor | 2013: Teddy Tamgho | 2015: Christian Taylor | 2017: Christian Taylor | 2019: Christian Taylor | 2022: Pedro Pablo Pichardo | 2023: Hugues Fabrice Zango |